Kesäkuun ketju

Mää tunsin esikoisesta ne hipaisut ja pulputtavat liikkeet rv 17+3. Tuntui oikeastaan elohiireltä vatsassa. Sitten rupes tulemaan niitä tökkäisyjä. Ja pikkuhiljaa potkut vahvistui. Meillä toisaalta esikoinen oli tosi rauhallinen tapaus. Ei paljoa liikuskellut ja potkinut. Saa nähdä, onko tämä toinenkin yhtä rauhallinen. En kyllä odota tuntevani mitään liikkeitä ennen tuota. Mutta mulla on semmonen tapa, että kun päivät vietän esikoisen kanssa ja töissä, niin illalla ennenkun menen nukkumaan, niin sängyssä pötköttelen selälleen ja silittelen mahaa. Joskus jopa juttelen. Pidän sillä tavalla sen meidän hetken.

Täällä on tullut nyt enemmän näitä kuvotuksia. Aamut erityisesti on tosi huonoja, kun yökkäyttää tosi paljon. Vieläkään en ole oksentanut, mikä on kyllä positiivista. Rinnat on tosi arat. Esikoisesta mun rinnoissa ei tapahtunu mitään muutoksia. Nyt on nännipihat muuttuneet tummemmaksi ja nännitkin kasvaneet. Rasvaan rinnat ja vatsan päivittäin. Mulla on helposti repeävä iho ja en kyllä halua yhtään enempää raskausarpia. Hyi. Väsymystä edelleen päivittäin ja erittäin voimakasta sellaista. Tuntuu, että mikään unen määrä ei riitä. Toivottavasti menee pian ohi.

Odottelen tässä innolla kirjettä ultrasta, että millä viikoilla olisi se NT ultra. Ennen sen ajan sai suoraan neuvolasta. Nyt joutuu odottamaan. Ääh.

 
Moi taas! :)

Esikoisesta tunsin ekat liikkeet muistaakseni rv 15, joka on kuulema aika aikasin ensiodottajalle. Nyt ajattelin tuntevani ne samaan aikaan tai aikasemmin, mutta ultrassa istukka näytti olevan aika edessä, joten se saattaa myöhästyttää noita ekojen liikkeiden tuntemisia.

Nyt alkaa tosiaan muistaa, miltä se raskaanaolo konkreettisesti tuntuikaan. Varsinkin jos aamulla lähen kävelylle, niin jopas alkaa pikkusen supistella. Samoin ylämäet laittaa masun kovaksi. No, tätä on edessä vielä puol vuotta. :D Mutta en valita, ei se pahalta tunnu, jännältä vain. :)

Palataan!
 
Nia : Mullakin tuo yökkäily ja jopa oksentaminen vaan lisääntyy, yökin ja oikeestaan oksennankin joka päivä ... Kaippa osittain johtuu siitä kun närästää niin sitten tulee helpommin yökkö olo !! Väsymys ja heikko olo on myös ihan kokonaisvaltasta, oon iltaisin kun koomassa ja se väsymys tuntuu jo fyysisestikkin tosi pahalta! :O Jospa tää tästä..inhottavaa vain kun ulkoilu on mulla jääny nyt kokonaan poijes kun oon NIIIIN väsynyt, päätin että ensviikon kun oon vapaalla niin vaikka väkisin raahaudun lenkille päivittäin.

Tänään aamulla tosiaan alaselkää särki molemmin puolin tosta lonkkien kohalta :/ Mutta meni onnesi levätessä ohi, josko ois sitten ollu yövuorojen tulosta!

Tulis jo ne nt-ultra kutsut :)
 
Ulkoilu auttaa ainaki mulla väsymykseen, joten kannattaa lähteä pihalle vaikka väkisin. :) Vaikka kyllä tuo sohva itteeki monesti houkuttelis... ;)
 
Täällä kävi ikävästi tänään :( pe alkoi pieni rusehtava tiputtelu ja lauantaina aloin vuotamaan enemmän ja veri oli kirkkaampaa ja illalla myöhään alkoi menkkamaiset kivut. Tänään sitten kivut vaan voimistuivat ja alkoi runsaampi vuoto. Soitin sit äitiyspolille ja pyysivät käymään huomenna jos pystyn olemaan vuodon kanssa. Mut en oikein pystynyt kun piti seistä suihkun alla kun sitä verta vaan tuli. Ottivat sit imulla pois mitä kohdussa oli. Raskaus oli keskeytynyt kuulemma todella varhain. Ja nyt vasta alkoi myöhemmin vuoto. Anteeksi kun näin ikäviä asioita tänne kirjoitan ja että monikaan ei näistä toivottasti pelkoja saa.
 
Pahoinvoinnista tiedustelen, löytyykö kohtalotovereita? Mulla alkaa loppua jaksaminen tämän oman pahoinvoinnin kanssa. Olen kolmatta viikkoa sairaslomalla oksentamisen vuoksi. Huomenna taas yritän mennä töihin, katsotaan nyt mitä siitä tulee. Lepo tuntuu olevan ainoa asia, joka vähän hillitsee tätä pahoinvointia. Sain yhtä lääkettäkin(primperan)...ei se mitään auttanut. En jaksais enää yhtään oksentaa. Olen viikolla 9. Pahinta on ehkä se, ettei tiedä yhtään kauako tää kestää, kaks viikkoo vai kaks kuukautta. :(
 
Pamppa: Mulla kesti esikoisesta raskauspahoinvointi rv 6-17. Sitten vasta alkoi helpottaa. Itseasiassa löysinkin sitten syypään siihen mun huonoon oloon ja miksi mulla alkoi aina oksettamaan. Söin nimittäin aamulla herätessäni raskausvitamiinit ja ne pisti mut oksentamaan. Tässä raskaudessa oon ottanu vitamiinit illalla. Auttaako sulla huonoon oloon syöminen? Jos koittais vähän väliä jotain pientä nakata naamaan? Tai sitte ihan joku viileä suihku. En muista yhtään millä mää helpotin omaa oloani. Joku meinas, että semmoset akupiste rannekkeet helpottais pahoinvointia, niitäkin saa sieltä raskauskeijusta.
 
Voi ei Zer, ikävä homma :'( Jaksamisia ja voimia sinulle!



Pamppa, mulla oli esikoisesta niin paha pahoinvointi että tiputus kävi tutuksi - ei pysynyt mikään sisällä, edes vesi. Ainut mitä pystyi tekemään oli makaaminen, vessaankin piti miehen taluttaa kun oli niin heikko jo. Mutta kyllä se pahin meni vaan ohi, vaikka oksentelu jatkuikin loppuun asti. Eli mun neuvo olis: lepää, lepää, lepää. Hyperemesis gravidarum oikeuttaa sairaslomaan, ja kannattaa ennemmin hyödyntää se mahdollisuus kuin kärsiä. Lääkkeet saattaa aiheuttaa sivuoireena just sitä pahoinvointia, eli kannattaa miettiä ottaako. Monella kun se raskauspahoinvointi on just sitä että keho hylkii kaikkea mitä suusta laittaa, niin kannattaa ennemmin etsiä se ruoka-aine mikä pysyy sisällä edes pienissä määrin ja helpottaa oloa. Mulla ne oli omenat, rv:t 5-8 meikä elikin sitten yhdellä kotimaisella omenalla per päivä... hengissä ollaan ja lapsikin terve! Joillain se saattaa olla juuri joku hedelmä, toisella kuorittu kurkku, jollain uuniperuna ja jollain paahtoleipä... kyllä se mieliteko yleensä nostaa päätään kun vähän kuulostelee.
Tän toisen kanssa pahin pahoinvointi oli viikoilla 10-11, ja silloin lohdutti tää kaavio :D  http://lopujo.fi/wp-content/uploads/2010/02/hormonit_verberg_500x400.jpg eli viikolla 10 huipussaan oleva harmaa käyrä on hCG eli istukkahormoni, joka yleisimmin aiheuttaa raskauden aikasen voimakkaan pahoinvoinnin. Nyt kun sen pitoisuus alkaa laskea, niin ainakin itellä alkaa olo pikkuhiljaa helpottamaan. Toivotaan että sullakin käy niin, ainakin viikot täsmää tohon istukkahormonin aiheuttamaan pahoinvointiin.
Muutenkin tää sivusto http://lopujo.fi/ on kätevä, löytää vertaistukea ja vinkkejä.

Pahoinvointirannekkeista, apteekista löytää, ei paljoa maksa ja mulla auttoi esikoisen kanssa (ainakin oletan niin). Jos on kapearanteinen, niin kannattaa ostaa suoraan lasten koko, ei tipu kädestä :)
Ja vielä vinkkinä aamuihin: nehän sanoo, että kannattaa heti herättyä sängyssä jo syödä jotain, mutta oman kokemuksen mukaan en kyllä tätä suosittele. Itellä on toiminut se, että ensin antaa oksennuksen tulla, sit on hetken melkein ok olo jolloin kannattaa syödä heti jotain pientä. Pysyy paremmin sisällä.. mut ihmiset on erilaisia, testailemaan vaan mikä omaa oloa helpottaa :)
 
Voi Zer :( Todellakin paljon jaksuja sinne päin.

Mulla itelläni pahoinvointi ei ole onneksi joka päivästä, mutta saattaa esimerkiksi keskellä yötä iskeä. Suurin osa menee yökkäilyyn. Mulla on toi oikea puoli alaselästä tosi kipeä.
Väsymystä täälläkin vaikka kuinka paljon ja joskus vaa tekis maata koko päivä vaa.emoticon
Itse olen huomannut että lasillinen colaa helpottaa mun oloa ja sitten pari suolatikkua, niin olo paranee.
Toisesta muksusta oksentelin joku 3-4kk ja sitten oli 2kk taukoo ja sitten se jatkui synnytykseen asti. 
Toivon mukaan pampalla helpottaa olo piakkoin.

Täällä satoi eilen koko päivän ja koko matkan kumpaakin suuntaa kun ajoimme Pirkkalaan hakemaan esikoista. 
Pitäs alkaa esikoisen 6v synttärikutsuja tekemään huomenna ja miettimään tarjottavat+se että kuka meille tulisi siivoamaan. Koiratkin pitäisi saada jonnekkin, ku ovat tommoisia keskikokoisia ja ainakin yhden kaverin muksut pelkäs niitä, ku eivät ole tottuneet ton kokoisiin koiriin. Sitten kun ovat vilkkaita vielä :D
 
Voi ei, Zer ja raapeli :( Pahoittelut keskenmenosta teille molemmille. Nyt hirveästi jaksamista ja onnea tuleviin raskauksiin, vaikkei niitä varmasti nyt jaksakaan ajatella...


Minäki olin sairaslomalla pahoinvoinnin takia, mutta tänään taas töissä. Nyt ainaki hetkeksi näyttäis vähän rauhoittuneen tuo pahoinvointi, toivon vaan ettei tulis takas! On se niin tympeää.
 
Ensinnäkin pahoitteluni Zerille ja raapelille. :(

Pakko tulla avautumaan, kun tämä jatkuva väsymys on jotain niin raivostuttavaa. Voisin nukkua ihan koko ajan. Onneksi oon lomalla! Toisaalta öisin en kuitenkaan saa nukuttua kovi myohään/pitkään, koska tulee pissahätä ja nälkä. Rasittavaa lomallakin suunnitella menonsa sillä tavalla, että jää joka päivä päiväuniaikaa vähintään pari tuntia... Toisaalta lomahan on lepäämistä varten! :)

Ällöttävä olo on täällä tosiaan helpottanut ja ilmoittaa itsestään silloin tällöin esim. rasvaisten ruokien syomisen tai kahvin juomisen jälkeen. Tosin hampaiden pesemisestä on tullut hankalaa, koska aina silloin alkaa yhtäkkiä kuvottaa ja suun huuhtelu, eteenpäin kallistuminen ja sylkeminen alkavat oikeasti oksettaa todella paljon (plus yhdistettynä lavuaarissa olevat hiukset ja muut mömmöt...) Myös raskausvitamiineja on melkein mahdoton saada alas. Kiitos Nia (muistaakseni se olit sinä) vinkistä, että ottaa vitamiinit vasta illalla! Pitääpä koittaa! Vitamiinit jää inhottavasti tuntumaan kurkkuun, mikäli saan ne edes sinne asti... Yleensä jo nieleminen on vaikeaa...

Viikot lisääntyvät melkein huomaamatta ja aika moni tietää jo raskaudesta. Vielä kuukauden verran pitäisi sinnitellä riskirajalle... Useimmiten on luottavainen olo, että kaikki menee hyvin, mutta välillä pelkään, että asiat menevät huonosti. Toisaalta olen yllätyksekseni löytänyt jonkinlaisen rauhan siinä, että itse en voi mahdollisiin ikävyyksiin vaikuttaa vaan kaikki on korkeimmissa käsissä, hyvässä ja pahassa. Näillä mietteillä ja tuntemuksilla lomailen täällä. 
 
Pahoitteluni teille Zer ja Raapeli :( Tosi kurjaa. Itsellä takana myös viime joulukuulta KM viikolla8, kyllä se aikansa ottaa toipua :/

Täällä pahoinvointiolot vähentyneet viikonlopun aikana huomattavasti. Edellinen viikko meni oksentamatta omenoiden avulla. Se kuvotus alkoi aina n. 1-1,5 h aamupalasta ja talttui ainoastaan syömällä hyvin hitaasti omenaa. Sain kuitenkin työt tehtyä, mies kyllä vähän auttoi auton ajelussa :)

Tänään löysin itseni H&M:n mammaosastolta ja sovittelin paria paitaa ja pillifarkkuja....farkut tuntuivat ihanan vapauttavilta verrattuna normifarkkuihini :) Ostin sitten ne ja valkopunaraidallisen pitkän topin. Aamulla menee omat housut hyvin jalkaan mutta päivän aikana maha turpoaa niin ettei illalla kyllä kovin suosiolla ole enää piukotuksessa :)

Ensi viikon NT ultraa odotellaan kovasti ja jännityksellä, että mitä siellä ruudussa näkyy!

Väsymys on ollut aika kova (vk10 alkoi juuri). Eilen työreissussa koko päivän ja kotona vasta 21.30....nukahdin ensin sohvalle ja sitten saunaan, josta mies patisti sänkyyn. Aika romanttista saunontaa meillä siis <3
 
Kiitos Nia ja Ramana vinkeistä!

Maanantai meni yhdellä oksennuksella, Jee! Mutta tänään on ollutkin taas huonompi päivä, melkein koko ajan on tosi paha olo ja oon oksennellu useaan otteeseen. Oon silti vaan yrittänyt sinnitellä töissä.

Mun pomohan ei suhtautunut tähän mun raskauteen kovin positiivisesti. Se vaikutti lähinnä tosi pettyneeltä. Olis se ees voinut vähän yrittää vaikka peitellä sitä pettymystä. Tiesin, että se suhtautuu työntekijöiden raskausuutisiin tällä tavalla, mutta silti se tuntui kuin ois saanu kylmää vettä niskaan. Olen kuitenkin viis vuotta antanut kaikkeni siihen firmaan ja tässä kiitos. Äitiyslomalla on sitten aikaa vaikka miettiä uranvaihtoa. Mitens teidän työpaikalla on suhtauduttu raskausuutisiin jos olette jo kertoneet?

Yritän koko ajan puputtaa jotain pientä, ettei tää paha olo tulis, mutta tulee se silti ja töissä ei tahdo koko ajan muistaa niitä välipaloja. Yöllä en oo sentään oksennellut, oon nukkunut tosi sikeesti kun oon ollut niin väsynyt. Tiedänkin mitä teen juhannuksena: Nukun!!!
 
Mä en oo vielä kertonut töissä, kuin parille kaverilleni. Ajattelin säästää kesän jälkeen. Näen seuraavaksi vasta porukoita elokuun lopussa eli varmaan olis hyvä kertoa pomolle ennen sitä ettei joudu shokkiin :D
Hieman jännittää tuo kertominen, kun on aikoinaan ollut vähän huonoa suhtautumista äippälomalle jääviin....meillä ei ole vaan muutamaan vuoteen jäänyt ketään.
Mielestäni olen kyllä jo "lunastanut" 6,5 vuoden työpanoksellani tämän äippäloman ja vaikka kaksikin! ;>
No saas nähä miten käy! Mielenkiinnolla minäkin kuulisin suhtautumisesta työpaikalla.

Tsemppiä pahoinvointiin, toivottavasti pian jo helpottaa!
 
Meillä ei tiedä töissä kans ku pari tyyppiä, miehiä molemmat. Niitä nyt ei kiinnosta tämmöset jutut oikeasti, joten ei oo pelkoa, että lörpöttelisivät. Mulla loppuu koeaika 5.7, eli sinne asti oon hissukseen ja sen jälkeen sitte kerron melko pian, että pomo osaa varautua aikatauluun. Ja sitte kun en oo ollu talossa kauaa, niin aion joustaa esim. siinä palkka jutussa (työnantaja maksaa 3kk palkkaa äitiysloman aikana, jos työntekijä on äitiysloman jälkeen palaamassa töihin vai miten se meni). Että en välttämättä ota vastaan sitä palkkaa, että vaan ne Kelan tuet. Niin ei oo sitte painetta kumpaankaan suuntaan. Mulla painetta palata takasin samaan firmaan tai pomolla paineita mua kohtaan. Mutta kattoo nyt miten tää kehkeytyy. Ei luulis tulevan pomolle yllätyksenä ja meiltä tuskin kukaan on jääny äitiyslomalle ikinä. Suurin osa on ukkoja ja naiset niin nuoria.
 
Kerroin tiistaina töissä ja hyvin iloisesti suhtauduttiin, vaikka 95% onkin miehiä. Hyvä! Sain nimittäin juuri viikko sitten kuulla melko isosta  palkankorotuksesta/henkilökohtaisesta lisästä ja vähän jännäsin, mitä pomo nyt ajattelee, kun heti perään tulee tämmönen uutinen. Onneksi meillä esimiehet kuitenkin tajuaa, ettei alaisten tulot ole poissa niiden liksasta. Eikä meillä yleensä muutenkaan kiristellä vyön solkia henkilöstön kustannuksella. *koputtaa puuta*

Monesti kuulee, että raskaana olevia naisia kyykytetään palkkaus- ja työsopimusasioissa. Ei tarjota kuin osa-aikaisia pätkiä, pienempää liksaa ym. Suosittelen kaikkia tässä asemassa olevia ottamaan selvää oikeuksistaan (esim. liitosta). Kaikkeen ei pidä suostua vain siinä toivossa, että äitiysvapaan jälkeen olisi vielä työpaikka jäljellä. Tai mikä pahinta: suostutaan, koska EI KEHDATA kieltäytyä.
 
Mulla oli kans esikoisen aikaan koeaika kesken, kun tulin raskaaksi. Kerroin sit pomolle, kun koeaika oli päättyny, viikkoja sillon oli varmaan jotain 15. Työkaverit tiesi alusta alkaen (meillä siis hyvin pieni työyhteisö). No, nyt oon ollu esikoisen kanssa kotona ja aion olla vastakin. Joten ei ollu hankalaa kertoa töissä tästä uudesta raskaudesta. Mehän muutetaan ihan just, mutta en kuitenkaan irtisano itteeni ennenkuin oisin taas palaamassa töihin.
 
Täällä on juhannusta vietetty ihan rauhallisissa merkeissä. Eilen mies oli aamupäivän töissä ja sitten kotona koko perheen kesken saunottiin ja kunhan vaan oltiin. Vietiin tyttö illalla tuohon naapuriin mun äitille yöksi ja lähettiin ite sitte käymään kavereiden bileissä. Olin kuskina. Siellä oli melko railakas meno ja porukka oli aika humalassa. Grillailtiin ja istuttiin, kuunneltiin musiikkia ja juoruttiin. Oli mukava päästä oman kodin seinien ulkopuolelle ja nähdä muitakin ihmisiä. Puolen yön kieppeillä todettiin, että nyt meille riittää ja lähdettiin ajelemaan kotiin. Olinkin jo hiukan yhden jälkeen sitten nukkumassa. Tänään olen hakenut tytön kotiin ja yheksän aikaan aamulla. Ehditty tässä löhötä sohvalla ja kattoa Greyn Anatomiaa. Vielä olisi edessä tälle päivälle siivousta ja ruuanlaittoa. Olen kutsunut äitini ja sisarukset syömään. Sunnuntaina aionkin pitää sitten päivän ihan itseäni varten. Sanoin miehelle, että hän saa hoitaa tytön ja minä vain olen. Maanantaina taas töihin sitten.

Masu kasvaa kovaa kyytiä. Kerrottiin tuolla bileissä kavereille vauvasta. Olivat aika yllättyneitä. Eivät olleet osanneet yhtään arvata ja kaikki olivat kyllä innoissaan. Meillekin tuli se NT-ultra aika, se olis tuossa reilun viikon päästä, olikohan 2.7. Siitä seuraavana päivänä mulla sitte labroja heti aamusta ja sokerirasitustesti. Nyt seuraavaksi odotan heinäkuun ekaa viikonloppua. Päästään lähtemään sitten kolmeksi päiväksi Lappiin mummolaan. 

Täällä nyt oireina edelleen väsymys ja kova päänsärky. Päässä muutenkin kovin kevyt olo. Johtunee varmaan niistä rauta-arvoista. Välillä alavatsaa vihloo muttei pahasti. Selkeältä kohdun kasvulta tuntuu. Kuvottavaa oloa on ollut nyt paljon. Luulen kuitenkin, että menee pian ohi kun alkaa se hormoonitaso vakiintua. Muutenkin nyt tuntuu, että olen tasaisempi kuin edellisessa raskaudessa. Ei ainakaan ole tullut mitään hirveitä hepuli ja raivokohtauksia... vielä :D

Mites teidän muiden juhannus on sujunut tähän mennnessä? Millaiset olotilat teillä muilla?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top