Moikka kaikille ja hirmuisesti onnea teille jo synnyttäneille.♥
Kaksi raskasta viikkoa meni lähes kokonaan sairaalan seinien sisällä. Ensin viikko teholla ja sitten toinen viikko lasten syöpä ja verisairauksien osastolla. Meidän Vilholla diagnosoitiin Burkittin lymfooma, joka on todella nopeasti etenevä lymfooma ja kaksi ekaa kuuria sytostaatteja on takana. Vaikuttavat lähteneen puremaan hyvin, vaikka sairaus on luustossa ja laajalti levinnyt sisäelimiin. Lääkärit ovat silti antaneet ymmärtää, että ennuste on hyvä, koska sairaus vastaa yleensä hyvin nopeasti hoitoihinkin. Mutta puoli vuotta on elettävä pienen miehen "eristyksissä" kotona tai sairaalassa voinnin ja veriarvojen mukaan. Koitetaan nyt selvitellä saadaanko jotakin apua kotiin.. Erityislapsi, vakavasti sairas lapsi ja kaksoset laittaa kyllä meidät vanhempina liian äärirajoillen jos keskenään jäämme tätä palettia pyörittämään. Ja koko ajan pitää olla valmius jomman kumman vanhemman lähteä Vilhon kanssa sairaalaan, jos kuume nousee kotona ollessa tai yleistila heikkenee... Vilho on onneksi tosi reipas kovista kivuista ja pahoinvoinnista huolimatta. Yritetään ottaa pojasta mallia ja olla murehtimatta asioita. Mennään päivä kerrallaan ja luotetaan siihen, että asiat järjestyy ja poika paranee.♥
Vilho ehti käydä nyt alkuviikosta kotona kaksi yötä ja sit loppumaton nenäverenvuoto ja kuumeen nousu pakotti palaamaan osastolle. Kyllä vaan oli upea olo, kun oli koko perhe pari yötä saman katon alla. Osasi aivan eri tavalla arvostaa, kun veljekset ja parhaat kaverit tuhisivat unta yhteisessä huoneessaan.♥
Tää tilanne on nyt saanut stressaamaan vauvojen syntymää ihan älyttömästi... mullahan on ollut vakaa tarkoitus yrittää imettää molempia vauvoja. Kun on kokemusta pulloarjesta ja imetysarjesta, niin onhan se ollut alun vaivannäön jälkeen tosi paljon helpompaa arki imetyksen kanssa kun ei ole ollut pullotiskiä ja vastiketta ei ole pitänyt raahata kotiin selkä vääränä... mutta tässä tilanteessa se tarkottaisi sitä, että mun pitäisi vetäytyä takavasemmalle vilhon hoitojen suhteen ja isän ottaa "mun paikka" ja alkaa kulkea pojan kanssa sairaalajaksot... vilhohan on aina ollut vähän mammapoika ja itkee äitiä kun on kipeä tai pahoilla mielin. Sillä minä olen nyt ollut Vilhon kanssa yöt tuolla osastolla...
Tuntuu kamalalta joutua nyt "valitsemaan" lasten välillä. Tai ehkä mää ressaan turhaan etukäteen ja meille osuu vauvat joille kelpaa sekä tissi että pullo. Se olisikin tässä tilanteessa iso helpotus...
Anteeksi tuli nyt ihan omaa vuodatusta. Koitan jossain välissä ehtiä ajatuksella lukea teidän kirjoitteluja ja kommentoida.:)