Kesäkuun kaksoset
- Ketjun aloittaja Murunen2015
- Aloituspäivämäärä
Auts, minä olen tuolloin vielä töissä. Täytyy kitistä vapaata, jos tays antaa meille saman ajan. Netissä laitoin heti ilmoittautumisen, kun asian sinun viestin myötä muistin. Kätilö käski ilmoittautua sitä kautta, kun olimme rakenneultrassa. Mies olisi tuolloin vapaalla, joka olisi kyllä todella hyvä ja harvinaista herkkua muutenkin. Jos ei tule kutsua pian, täytyy sinne soittaa ja sanoa, että halutaan tulla tuolloin. :)
Koska ilmoittauduit? Meille kätilö sanoi, että keräävät useamman odottajan, ennen kuin järjestävät valmennusta.
Koska ilmoittauduit? Meille kätilö sanoi, että keräävät useamman odottajan, ennen kuin järjestävät valmennusta.
Jetsoni
Sanavalmis juttuseppä
Mulla hemppa mitattu viimeks joulukuussa ja nyt mitataan 9.2 seuraavan kerran. Varmaan laskenu kun pyörryttääkin ajoittain ihan liikaa.
Mäki voisin nukkua joka päivä päikkärit jos se vaan olis mahollista.
Tänään töissä meidän sairaanhoitaja kahto mun työvuoro listaa ja sano että kauhee lista mulla ja miten mä jaksan. Pitäs kuulema vähentää vuoroja. No on tää kyllä ollukki nyt kauheeta että 7.2 kun koittaa 3 vapaa päivää niin sit oon tehny töitä kolme viikkoo töitä kolmella vapaa päivällä.
Mäki voisin nukkua joka päivä päikkärit jos se vaan olis mahollista.
Tänään töissä meidän sairaanhoitaja kahto mun työvuoro listaa ja sano että kauhee lista mulla ja miten mä jaksan. Pitäs kuulema vähentää vuoroja. No on tää kyllä ollukki nyt kauheeta että 7.2 kun koittaa 3 vapaa päivää niin sit oon tehny töitä kolme viikkoo töitä kolmella vapaa päivällä.
Jetsoni
Sanavalmis juttuseppä
Kyllä vain. Olen semmoisessa paikassa jossa meillä on vain yksi potilas hoidettavana ja yks hoitaja vuorossaan. Siis semmoisessa hoitoringissä olen. Onneksi ei oo töissä nostoja tai muuta mut asennon vaihdoissa on välillä hieman haastetta. Onneksi omainen voi auttaa silloin kun on kotona niin ei aina tartte yksin kääntää. :)
Jetsoni
Sanavalmis juttuseppä
Fyysisesti siis työni ei oo raskasta mutta henkisesti kyllä. Siinä kun rinnalla kulkee kaikki suvun ja perheen ongelmat ja huolet. Kommunikointikin kun on haastavaa niin se tuo omia ongelmia työhön, monesti ilmeen perusteella arvaillaan että mitä kohtaa nyt kolottaa.
Jetsoni, kuulostaa niin tutulta! Olin ite jossai vaiheessa muutaman kuukauden hoitoringissä luultavasti samaa sairautta sairastavan potilaan kotona. Työ oli fyysisesti kevyttä mutta henkisesti älyttömän raskasta. En kovin kauvaa jaksanu vaikka potilas oliki ihana ihminen. Onneksi töitä löyty sitte muuvalta.
Jetsoni
Sanavalmis juttuseppä
Mulla tuntuu että viimesen kahen viikon aikana tää on paisunu ihan kauheesti. Kaikki vaatteet kiristää ja iltasin ei oo mitenkään päin hyvä olla. Mulla on tällähetkellä maha enää 3cm pienempi kuin esikon aikaan synnärille lähtiessä. Kauhulla ootan tulevaa kun nyt jo painaa tosi paljon tää maha. Sit ku ei muut oikeen ymmärrä että ei tän mahan kanssa oo enää yhtä helppo touhuta kuin aikasemmin.
Harmony, juu, tosi söpö, kun illalla maan vetovoima vetää mahaa alaspäin ja se roikkuu kuin pahempikin keski-ikäisen miehen kaljamaha. Siitä on kuule söpöys kaukana! :D
Pakko shoppailla jostain pidempiä paitoja ja toppeja, kun napa vilkkuu kaikista omista paidoista jo. Muutama äitiyspaita minulla on ja ne ovat kyllä ahkerassa käytössä. Ja lisäksi on pari pidempää paitaa, jotka vielä menevät asiallisen näköisesti päälle. Housuja minulla ei ole oikeastaan yksiäkään sopivia. Kahdet äitiysfarkut sain kaverilta, joista toiset ovat kriittisesti muutaman sentin liian lyhyet ja toiset eivät jotenkin muuten vain istu päälle sitten ollenkaan. Yhdet lappuhaalarit sain myös ja ne istuvat varmaan ihan loppuun asti, kun on niin hyvin säätövaraa, mutta eiväthän ne missään nimessä mitkään kauniit housut ole. Collareissa menen kotona ja työhousut vielä jotenkin menevät, kun ottaa isomman kokoiset ja avaa tarvittaessa nappia ja vetoketjua päivän aikana ja toivoo, että eivät valahda nilkkoihin kriittisellä hetkellä. Ukoiluhoususita vain tuulihousut mahtuvat jotenkin. Tosin nekin ovat alkaneet kiristää. Toppahousujen vetoketju ei ole aikapäiviin mennyt enää kiinni, ja vaikka niissä on housujenleventäjä -kuminauha, eivät ne oikein tahdo pysyä päällä vetoketju auki.. Irtohenkselit täytyy varmaan käydä niihin ostamassa jostain..
Jetsoni, olen huomannut saman, että maha ottaa vastaan, mutta kun ei ole mikään järjetön pallo kuitenkaan vielä, eivät ulkopuoliset oikein ymmärrä, miksi en tykkää kyykkiä lattialla tai kumarrella missään. Etenkään töissä eivät ymmärrä, kun työpaita on sen verran väljä, että peittää vielä sopivasti mahaa..
Kyljen kääntäminen on nyt jo sellaista ähinää ja puhinaa, että mies parka joutuu minua varmaan loppuaikana kääntelemään keskellä yötä, kun en muuten pääse enää kyljeltä toiselle. Nyt se vielä onnistuu, kun keskittyy tarpeeksi ja suunnittelee käännöksen huolella ennen toteutusta. Ja aina se alimmaiseksi jäävä vauva on tyytymätön ja aloittaa möykkäämisen.. Selällään ei ole enää kovin mukava kuitenkaan olla. Mahallaan ei voi nukkua ja kyljelläänkin maha täytyy olla tuettuna. Yleensä tungen oman peittoni mahan alle ja varastan kulman miehen peitosta. Sänkyyn jää myös keskelle sellainen sopiva pienen pieni syvennys, kun on kaksi runkopatjaa vierekkäin yhdellä petarilla. Jos loppuruhon änkee siihen rakoon, jää maha vähän ylemmäksi ja on paremmin tuettuna. Mieheltä vain loppuu tila jossain vaiheessa varmaan kesken. Nyt jo uhkailee, että menee sängyn alle nukkumaan, kun tönin häntä reunemmaksi. :)
Tämä aamu alkoi itkeskellena taas, kun stressaan jo nyt alkavaa työviikkoa. On jotenkin niin loppuun ajettu olo, ettei tahdo enää jaksaa tehdä yhtään mitään. Nukun öisin pääasiassa todella huonosti, päivät ovat täynnä kipuiluja ja supistelua, vaakatasossa ei pysty koko päivän aikana olemaan hetkeäkään ja iltaisin en ehdi tehdä mitään enää, kun menee lepäilyyn kaikki aika. Lisäksi työilmapiiri on niin painostava ja ahdistava, että vie ihan viimeisetkin mehut minusta. Viikonloput yritän sitten jotenkin kerätä voimia, että pärjää taas viisi päivää sitä helvettiä. Koti on ihan kamalan kaaoksen vallassa, kun mieskin on töissä yli 12h päiviä ihan pöllöihin vuorokaudenaikoihin. Kaipaan kyllä hengähdystaukoa tähän väliin. En tiedä, onko väsymys vain kaksosraskaudesta johtuvaa vai raskaudesta yleensä. Rankkaa tämä tuntuu silti olevan ja on jotenkin epäonnistunut olo, kun voimat loppuvat jo tässä vaiheessa. Kun kyllähän jotkut monikko-odottajat jaksavat ihan melkein sinne äitiysloman alkuun asti olla töissä..
Pakko shoppailla jostain pidempiä paitoja ja toppeja, kun napa vilkkuu kaikista omista paidoista jo. Muutama äitiyspaita minulla on ja ne ovat kyllä ahkerassa käytössä. Ja lisäksi on pari pidempää paitaa, jotka vielä menevät asiallisen näköisesti päälle. Housuja minulla ei ole oikeastaan yksiäkään sopivia. Kahdet äitiysfarkut sain kaverilta, joista toiset ovat kriittisesti muutaman sentin liian lyhyet ja toiset eivät jotenkin muuten vain istu päälle sitten ollenkaan. Yhdet lappuhaalarit sain myös ja ne istuvat varmaan ihan loppuun asti, kun on niin hyvin säätövaraa, mutta eiväthän ne missään nimessä mitkään kauniit housut ole. Collareissa menen kotona ja työhousut vielä jotenkin menevät, kun ottaa isomman kokoiset ja avaa tarvittaessa nappia ja vetoketjua päivän aikana ja toivoo, että eivät valahda nilkkoihin kriittisellä hetkellä. Ukoiluhoususita vain tuulihousut mahtuvat jotenkin. Tosin nekin ovat alkaneet kiristää. Toppahousujen vetoketju ei ole aikapäiviin mennyt enää kiinni, ja vaikka niissä on housujenleventäjä -kuminauha, eivät ne oikein tahdo pysyä päällä vetoketju auki.. Irtohenkselit täytyy varmaan käydä niihin ostamassa jostain..
Jetsoni, olen huomannut saman, että maha ottaa vastaan, mutta kun ei ole mikään järjetön pallo kuitenkaan vielä, eivät ulkopuoliset oikein ymmärrä, miksi en tykkää kyykkiä lattialla tai kumarrella missään. Etenkään töissä eivät ymmärrä, kun työpaita on sen verran väljä, että peittää vielä sopivasti mahaa..
Kyljen kääntäminen on nyt jo sellaista ähinää ja puhinaa, että mies parka joutuu minua varmaan loppuaikana kääntelemään keskellä yötä, kun en muuten pääse enää kyljeltä toiselle. Nyt se vielä onnistuu, kun keskittyy tarpeeksi ja suunnittelee käännöksen huolella ennen toteutusta. Ja aina se alimmaiseksi jäävä vauva on tyytymätön ja aloittaa möykkäämisen.. Selällään ei ole enää kovin mukava kuitenkaan olla. Mahallaan ei voi nukkua ja kyljelläänkin maha täytyy olla tuettuna. Yleensä tungen oman peittoni mahan alle ja varastan kulman miehen peitosta. Sänkyyn jää myös keskelle sellainen sopiva pienen pieni syvennys, kun on kaksi runkopatjaa vierekkäin yhdellä petarilla. Jos loppuruhon änkee siihen rakoon, jää maha vähän ylemmäksi ja on paremmin tuettuna. Mieheltä vain loppuu tila jossain vaiheessa varmaan kesken. Nyt jo uhkailee, että menee sängyn alle nukkumaan, kun tönin häntä reunemmaksi. :)
Tämä aamu alkoi itkeskellena taas, kun stressaan jo nyt alkavaa työviikkoa. On jotenkin niin loppuun ajettu olo, ettei tahdo enää jaksaa tehdä yhtään mitään. Nukun öisin pääasiassa todella huonosti, päivät ovat täynnä kipuiluja ja supistelua, vaakatasossa ei pysty koko päivän aikana olemaan hetkeäkään ja iltaisin en ehdi tehdä mitään enää, kun menee lepäilyyn kaikki aika. Lisäksi työilmapiiri on niin painostava ja ahdistava, että vie ihan viimeisetkin mehut minusta. Viikonloput yritän sitten jotenkin kerätä voimia, että pärjää taas viisi päivää sitä helvettiä. Koti on ihan kamalan kaaoksen vallassa, kun mieskin on töissä yli 12h päiviä ihan pöllöihin vuorokaudenaikoihin. Kaipaan kyllä hengähdystaukoa tähän väliin. En tiedä, onko väsymys vain kaksosraskaudesta johtuvaa vai raskaudesta yleensä. Rankkaa tämä tuntuu silti olevan ja on jotenkin epäonnistunut olo, kun voimat loppuvat jo tässä vaiheessa. Kun kyllähän jotkut monikko-odottajat jaksavat ihan melkein sinne äitiysloman alkuun asti olla töissä..
Kuulostaa tutulta. :) Täällä myös vaimo asettelee itsensä nukkumaan ja kääntymiset tapahtuu hyvin rauhallisesti ja harkitusti. Mahanahkaa kiristää, sukkia ei meinaa saada jalkaan, s-koon äitiyspaidoista vilkkuu kohta napa jne. :D
Huomenna on kela-neuvola. :) Jos vaikka ottaisivat sf mittaa? Ite kun on mittailtu niin saatiin 33cm! :D
Laittakaahan mahakuvia? :)
Tässä meidän mama.
Huomenna on kela-neuvola. :) Jos vaikka ottaisivat sf mittaa? Ite kun on mittailtu niin saatiin 33cm! :D
Laittakaahan mahakuvia? :)
Tässä meidän mama.
Liitteet
Harmony
Kunnioitettu kommentaattori
Elaffy varmaan se koko kombinaatio: väsymys, raskaus ja vieläpä kaksoisraskaus sekä tommonen veeeemäinen työilmapiiri! Kyllä oot sinnikäs!
Murunen kaunis vatsa siellä! Ei edes luulis kaksosvatsaksi
Mä kyllä nukun yöt vaikka 2-3välein vessassa käynkin. Saan unenpäästä kiinni usein hyvin. Mulla stressiä tuo lähinnä minun pikku sotilaat kotona. Heillä täytyy olla virikkeellistä ja energistä tekemistä. Satoi tai paistoi
. Ja oon ollutkin reipas ja touhuan heidän kanssa kyllä. Päivittäin on ulkoilua ja paljon käydään avoimessa päiväkodissa. Mutta kyllä klo 19 jälkeen alkaa tehdä niin tiukkaa fyysisesti kohtu huutaa lepoa.
Mies on kiinni päättötyössään yöt ja päivät töissä. Eli hänelläkin raukka stressiä päällä! Kyllä pakko myöntää, et nää olot vastaa tavallisen raskauden ihan viimeisiä viikkoja. Miten se nyt meni hmm. Oliko niin et geminissä 28vkoilla kohtu vastaa 40vkoja norm.raskautta?? Täytyypä ihan nyt tarkistaa.
Murunen kaunis vatsa siellä! Ei edes luulis kaksosvatsaksi
Mä kyllä nukun yöt vaikka 2-3välein vessassa käynkin. Saan unenpäästä kiinni usein hyvin. Mulla stressiä tuo lähinnä minun pikku sotilaat kotona. Heillä täytyy olla virikkeellistä ja energistä tekemistä. Satoi tai paistoi
. Ja oon ollutkin reipas ja touhuan heidän kanssa kyllä. Päivittäin on ulkoilua ja paljon käydään avoimessa päiväkodissa. Mutta kyllä klo 19 jälkeen alkaa tehdä niin tiukkaa fyysisesti kohtu huutaa lepoa.Mies on kiinni päättötyössään yöt ja päivät töissä. Eli hänelläkin raukka stressiä päällä! Kyllä pakko myöntää, et nää olot vastaa tavallisen raskauden ihan viimeisiä viikkoja. Miten se nyt meni hmm. Oliko niin et geminissä 28vkoilla kohtu vastaa 40vkoja norm.raskautta?? Täytyypä ihan nyt tarkistaa.
Jetsoni
Sanavalmis juttuseppä
Täällä tämmöinen masu. Tuntuu että tuki vyön kanssa maha näyttää pienemmältä. :) Painaa vaan aika paljon jo nahkoja ja sisuskaluja kun ajoittain hengittäminenkin vaikeeta.
Ihana masu teille Murunen. :)
Mullakin väsymys, ketutus ja ärsytys päivittäinen riesa. Masu ahistaa iltaisin yli paljon ja hermot muutenkin tuntuu olevan kireellä. Nyt lisäksi vielä kun töissä jäi kaks ihmistä pitkälle sairaslomalle niin tuntuu että ite ei saa jäädä vielä kun loppuu tekijät. Nyt jo listat vedetty tosi tiukaksi että riittää tekijät, meille kun ei sijaisia tosta noin vain oteta. Katotaan mitä lääkäri sanoo kolmen viikon päästä. Toivon kyllä että jaksaisin olla ainakin rv 26 asti töissä.