Kertominen

Miten olette suhtautuneet siihen jos joku joka on tiennyt on kertonut vahingossa tai ei niin muille? Vaikka pyytänyt ettei kertoisi? En tiedä miten suhtautua...
 
Mä ainakin hermostuin mun faijalle edellisessä raskaudessa, varsinkin ku se päättyi keskenmenoon. Kyllä pitäis aikuisen tajuta pitää suu kiinni, varsinkin jos on erikseen pyydetty!
 
Ton takia kerrottiin alkuun vaan ihan parille luottoystävälle, nyt ei enää mitään väliä ja hyvin tieto levinnytkin vanhemmille kertomisen jälkeen.. ihanaa päästä ulos kaapista! :) jos nyt vielä jotsin sattuu niin ei voi mitään, voi se sattua myöhemminkin. Herran haltuun :)
 
Minua taas ärsyttää kun niin moni tietää. Ahdistaa ajatus et kohta kaikki töissä tietää et odotan.. 40 juoruavaa ja hössöttävää akkaa ja pari miestä ei hirveästi innosta :/
No sit voin sanoa niille joita mun läsnäolo välillä vituttaa et ei tartte kauan tätä naamaa enää katsella!
 
Ton takia en anopille ois halunnu kertoa jouluna.. Koska en luota siihe. Se kertoo meilleki "en ois saanu sanoo tätä, älkää sanoko kenellekään"... Mm.miehen serkun raskaus tuli meille näi tiedoksi..
 
Päätin etten ole vihainen, koska se vaatii yksinkertaisesti liikaa energiaa. Ja uskon ettei ole tahallaan kertonut vaan ulkopuoliset kyselee ja jopa tivaavat asioita jotka eivät heille kuulu. Jos olen jollekin vihainen niin tälle hölmölle suomalaiselle kulttuurille jossa oletetaan että asioista on ookoo kysyä, vaikka ei itselle kuulu pätkääkään.

Muistan kuinka inhottavalta lastenteko tuntui heti häiden jälkeen koska kaikki kyselivät. Ja mua ärsyttää kuinka avoin ja arkinen kysymys se on vaikka hedelmöitysongelmista ja lapsettomuudesta on yhä enemmän tietoa ja keskustelua kuin koskaan aikaisemmin.

Hesaria eilen lukiessa netissä oli kirjoitus siitä miten on yhä enemmän ensikerta isiä nelikymppisinä kuin aikaisemmin. Ja mua ärsytti miten haastattelussa ollut mies sanoi tyyliin "päätettiin tehdä lapsi", "me halusimme lapsen"... Eikö voitaisi puhua lapsen toivomisesta... Tyyllin "toivoimme kovasti lasta joten päätimme yrittää"...

Pikku avautuminen :sorry:
 
Samaa mieltä kyllä. Täällä olen viime aikoina pohtinut ihan samoja asioita. Ärsyttävää kun puolitutut tai vanhempien ystävät tms kyselevät joko meiltä tai vanhemmiltani (!!) joko joko ihan kuin se heille kuuluisi. Kyllä he kuulevat asiasta sitten kun on jotain kerrottavaa! Nyt on niin iloinen tilanne että vanhemmistani tulee isovanhempia mutta jos olisimme tällä hetkellä keskellä rankkoja hedelmöityshoitoja niin eipä varmaan heistäkään tuntuisi kivalta kun ystävät kyselevät "aikovatko he hankkia lapsia?" "Joko on lapsenlapsia tulossa?" jne. Ihmiset on kyllä niin ajattelemattomia. Musta on ihan ok kysyä että "haluatteko lapsia?" ja jos vastaus on kyllä niin sitten pitäisi kyllä tajuta jättää utelut ja jäädä odottelemaan iloisia uutisia...
 
Musta ei oo edes oikein kysyä haluaako lapsia. Minun korvaan se kuulostaa pahalta näin keskenmenoja saaneena. Että ei sekään haluaminen riitä..
 
Mä täällä ihan liikutuin, miten ihania ja fiksuja naisia täällä palstalla on. :Heartred Meillä pitkä ja tuskainen taival takana ennen tätä raskauden onnea. Välillä tuntui, ettei kukaan ymmärrä ja kaikki vaan on uteliaita moukkia. Tuntuu hyvältä, että nekin ymmärtää, jotka ei oo onneks joutuneet kokemaan lapsettomuutta. Vielä, kun saatais kaikki ymmärtämään. Me on haluttu olla avoimia meidän taustasta juuri siksi, että ymmärrys vois lisääntyä sitä kautta.
 
Kaikille tuli yllätyksenä et oon raskaana, ne jotka mut paremmin tuntee... Kun noi e-pillerit sai mut melkein vihaamaan lapsia ja kun ne lopetin mieli muuttui melkein heti ja vauvakuume iski. Onko muille käynyt näin??

Pomolle kerroin tänään ja sanoi vähän arvelleensa asiaa kun mentiin kihloihin jouluna, mut ajatteli et tuun kertomaan sitten kun on se aika. Ja se jopa sanoi mulle et kiitos kun kerroin ja ymmärsi täysin että en halunnut kertoa ennenku on se ainakin 13 viikkoa täynnä. Olipa suuri helpotus, työtkään ei lopu kesken yms. Saan olla töissä sinne asti kun pystyn tekemään ja toukokuun voisin sitten olla jo kesälomalla.
 
En oo vihannut lapsia vaan pelännyt, että ne menee rikki jos edes vilkasee. Enkö oo ikinä osannut olla luonteva lapsien kaa.

Mut e-pillerit lopetin migreenin takia nii kyl mulla vauvakuume tuli :rolleyes: En ole ennen yhdistänyt asioita
 
Tilasin eilen lapsille paidat isoveli ja -sisko painatuksella :D saa nähdä kuinka kauan kestää heillä tajuta, että jos tytölläkin isosisko teksti. Ensi viikolla toivottavasti päästään kertomaan eli että paidat tulleet :)
 
Mä kerroin tänään työkavereille. Pomolle pitäs vielä :)
 
Siis vihannut ja vihannut lapsia pillereiden aikaan, mut siis en oo tykänny kun ne huutaa kiljuu ja kimittää eikä usko aikuisia :D Nyt ne on kohta vuoden ollu vaan söpöjä ja oon halunnut itse oman pienen mussukan sen jälkeen kun lopetin nuo pillerit...
Mua ärsyttää hirveästi kun pitäs työkavereille kertoa. En haluaisi kuin että lähimmät tietää..
 
Me kerrottiin molempien porukoille ja sisaruksille Jouluna, silloin oli rv 12. Nyt on kerrottu myös parille kaverille. Asia on ollut lähes kaikille yllätys mutta onneksi iloinen yllätys. Mä en yleisesti ottaen pidä lapsista mutta iän myötä oon tässä asiassa pehmennyt, vauvakuumettakaan ei mulla eikä miehellä ole ollut. Haluttaisiin kuitenkin kokea vanhemmuus ja katsoa minkälainen jälkeläinen aikaiseksi saadaa. Hyväkäytöksinen toivottavasti :)

Kaikille joille on kerrottu niin on mainittu että asia on vielä salaisuus ja on pyydetty ettei asiaa kerrota eteenpäin. Ilmeisesti kaikki ovat myös ystävällisesti näin tehnyt eikä ole juorunneet eteenpäin. :) Paitsi tosiaan yksi kaveri kertoi toiselle yhteiselle kaverille, vahingossa möläytti. Seuraavana päivänä kun sain tämän tietää, soitin hänelle ystävällisesti palautetta, että raskaus on tällä hetkellä herkkä ja iso asia meille, että halutaan kertoa nämä uutiset itse. Kaveri onneksi ymmärsi ja pyysi anteeksi eikä se ole meidän väleihin vaikuttanut :)
 
Onko täällä ketään kuka ei olisi vielä kertonut raskaudesta kenellekään? :) Tuli vain mieleen kun katselin tota masukuvaketjua että monella alkaa jo tosissaan näkymään vatsakumpua :D Me ollaan kerrottu vasta perheelle mutta ei vielä kavereille tai töissä. Vatsa alkaa tosin olla jo sen verran turvonnut että alkaa olla vaikea löytää aamuisin päällepantavaa mikä ei näyttäisi kasvavaa vatsaa. Ei siis ole sen kummemmin tarvetta piilotellakaan mutta ehkä olisi kiva kertoa töissä vasta kun olen vähän pidemmällä (nyt rv13). Kavereille aiottiin kertoa ensi viikosta alkaen.
 
Pallo, täältä löytyy! Ei olla kerrottu vanhemmille tai sisaruksille. Kahdelle kaverilleni kerroin, kun oli tilanne, jossa raskauden mahdollisuus oli pakko tuoda ilmi. Jotenkin tuntuu vaan niin henkilökohtaiselta asialta, ettei oikein ole kiire. Tosiaan muuta kuin sen kanssa, että maha näkyy kyllä jo. Meille tämä olisi kolmas lapsi, niin ajattelen sen myös niin, että ehkä se uutisarvo muille ei ole niin iso kuin esikoista odottaessa. Iloisia toki (niin toivon...). Itse asiassa pelkään kuulevani jotain kuittailua tyyliin "eikä, vielä lisää lapsia?!" Meidän lähipiirissä on lähes kaikilla yksi tai kaksi lasta. Mutta, eihän näitä lapsilukuja voi muille selitelläkään... Tällä hetkellä myös mietityttää, onko kaikki kunnossakaan hematooman takia, joten ehkäpä tässä vaan odotellaan vielä, miten käy.
 
Nytkun on sekundaarinen lapsettomuus ja keskenmeno takana ymmärrän että kyselyt voivat satuttaa. Mutta silti lapset kuuluvat aika monien elämään. Ja eikä se mitään jos ei joku halua lapsia. Kyllä mua kiinnostaa kysyä ystäviltä ovatko he ajatelleet lapsia tai ei.. Itse olen puhunut avoimesti kaikille hoidoista yms ongelmista,jotta myös mulle on helppo avautua aiheesta, jos haluaa.
 
Mietin vain et eikö sit sais yhtään kysellä? En mäkään tietty tuntemattomilta mene kyselee[emoji3]
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top