Kertominen

Miten olette suhtautuneet siihen jos joku joka on tiennyt on kertonut vahingossa tai ei niin muille? Vaikka pyytänyt ettei kertoisi? En tiedä miten suhtautua...


Ei erikseen ollut puhetta etteikö saisi kertoa, mutta oletus on, ettei kenenkään yksityisasioista jutella yleisesti.. Meillä töissä tietää koko (pieni) työyhteisö, oon puhunut avoimesti lapsettomuushoidoista ihan alusta saakka. Mutta asiakkaille, tehdään siis päihdekuntoutusta laitosolosuhteissa, en ollut kertonut eikä ollut aikomuskaan aivan hetkeen kertoa.

Kuitenkin yksi meidän keikkatyöntekijä möläytti ihan yleisissä tiloissa, jossa paikalla suurin osa asiakkaista, että milloinkas se mun laskettu aika on? Silloin oli viikkojakin vasta kymmenkunta.. Ei mua sinänsä haitannut se, että saivat tietää, mutta toki olisin halunnut kertoa omassa tahdissani ja omalla tavallani. Kaikki asiakkaat ovat kuitenkin ottaneet uutisen ihanasti vastaan, kyselevät voinnista ja katsovat, etten tee mitään liian raskasta tms.
 
Mietin vain et eikö sit sais yhtään kysellä? En mäkään tietty tuntemattomilta mene kyselee[emoji3]


No miusta lastenteko on niin henkilökohtainen asia, että ei minusta kuulu kenellekään olipa mikä tausta hyvänsä. :) ihmiset kertoo kyllä jos haluavat olla avoimia.
 
Nyt on pomollekin kerrottu :) onnitteli kovasti ja oli kuulemma joulusta asti katsonut ja odottanut koska kerron :D alkaa olla semmonen kupu et ei tätä oikee enää peitä eikä nyt enää tarvikkaan kun työkaverit tietää myös. Asiakkaat varmaan arvaa mut ei haittaa.
 
Kuuntelin taas tänään töissä tota paskan jauhamista niin olen entistä varmempi että en edelleenkään halua että ihmiset saavat tietää. 3 kk joutuu vielä kuuntelemaan sitä paskan jauhamista ennen kesälomaa niin ai voi helvetti..
Miten voi ihmisillä olla noin onneton elämä ettei muute tekemistä ole kun jauhaa toisista paskaa kun selkänsä kääntää...
 
Tosta kyselemisestä... Ymmärrän, että satuttaa, itsekin luulin, 8vuotta etten voi saada lapsia, miehen vaihto auttoi :wink mutta täytyy muistaa että suurimalla osalla ihmisistä se onnistuu luonnostaan, eikä kyselijä välttämättä ymmärrä että lähipiirissä voi olla lapseton. Eivät he pahaa tarkoita. Ja vaikka haluaminenkaan ei aina riitä lasten saantiin mielestäni on paljon fiksumpaa kysyä haluaisitteko lapsia kuin, että aiotteko tehdä lapsia... Mutta vanhemmille ihmisille lapsien "tekeminen" tuntuu olevan itsestään selvyys, joten en jaksa sen takua mieltäni pahoittaa.

Äärettömän onnellinen olen kuitenkin nyt, että tämä raskaus siunaantui ja on mennyt hyvin ja huoletta tähän asti. Kaikella on selkeästi tarkoituksensa, ja minun lapsen saanti aikani tuli vasta nyt kun löysin elämäni miehen :)
 
Mamma tuon takia ei oikein ikävä ole töihin. Itse oon hoitoalalla.. Ämmä voittonen ala nii... :taunt005

Siis ei mulla olis edellisessä työpaikassa ollut tällästä ongelmaa, että paskaa puhutaan ihan koko ajan ja kaikki pikkuasiatkin pitää juoruta eteenpäin. Ihan järkyttävää toimintaa.
Ja sitten nämä ryssä yms akat työkavereina niin ei sen vaikeampia työkavereita ole. Eivät ymmärrä kieltä ja kääntävät kaikki asiat ylösalaisin ja puhuvat sitten asioita miten sattuu muille.
Mä en tiedä miten mä jaksan toukokuulle asti olla tuolla noiden kanssa. Pakko varmaan saikkua johonkin väliin hakea tai sit mä saan jonkun kunnon stressin itselleni päälle ja vauva ei sit kyllä voi hyvin... :/
 
Joo onneksi kuitenkin niitä kultakimpaleita löytyy myös työpaikoissa, mutta pääsääntöisesti naisala.. Ja varsinkin tuntuu, että just eläkkeelle jäävät ovat pahimpia.

Toivottavasti jaksat hetken viel ennenkuin lomalle jäät! :)
 
Huomenna olis serkun synttärit, siellä kerron sukulaisille, ketä paikalla.. :) ei usein nähdä kun asun 200km päässä. Someen ajattelin ekan kuvan itsestäni masun kanssa laittaa rakenneultran jälkeen, jos kaikki siellä ok. Ja muutenkin someen tieto raskaudesta vasta sitten. Sitten pitäs vielä isän puolen sukulaisille kertoa, en varmaan heitä nää niin viestit lähtee ru:n jälkeen. Tänää siskon vauvakutsuilla yksi kysyi ootanko mä "ei taida enää olla joulun turvotusta", en loukkaantunut "utelusta" vaan myönsin toki, onhan tätä.pötsiä jo :D
 
Meilläkin ois tarkotus kertoo toisen puolen sukulaisille, kun tulee aika sopivasti sukujuhlat parin viikon päästä. Muuten ei nähdä kovin usein, kun välimatkaa on satoja kilometrejä. Parille kaverille on nyt kerrottu ja huomenna ehkä taas piiri laajenee... :wink
 
Pilvilinna: Joo mulla on onneks suurinosa nuoria työkavereita mut on ne ottaneet mallia noilta vanhemmilta työntekijöiltä.... Mä yritän jaksaa mut jos mun stressikäyrä kovin nousee niin sanon sitten pomolle suoraan et nyt ei onnistu ja käyn hakee saikkua. Sillei olo kuitenkin pomo reilu et lupasi mulle töitä sinne äitiyslomaan asti, mut musta vähän tuntuu et se kuitenkin arvostaa mun työpanosta niin se ei haluais et jään nyt sitten pois. Joustan aina kun tarvii, mulla on ammattitaitoa kiitettävästi - jos en jostain asiasta tiedä etsin itsenäisesti lisää tietoa, tulen kaikkien kanssa toimeen, en paikoile vastuuta ja hoidan hommat varmasti - teen myös ylimääräistä. Luulis näiden asioiden painavan vaakakupissa, nostamatta itseäni mitenkään jalustalle. Tykkään työstäni, mutta raskastahan tuo on ja kohta mahan kanssa vielä vaikeampaa ja raskaampaa. Henkisesti jos se alkaa olla vielä haastavampaa niin sitten ei kyllä meinaa jaksaa..
 
Tuo on kuin mun vika työpaikka ennenkuin jäin kotiin. Ite olin jo nähnyt monenlaisia ihmisiä tohon mennessä, että osasin luovia ja olla myös niiden paskojen porukassa iha vain siksi, että itse jaksaisin ja saisin työrauhan. Ite jsuhsntaan en lähtenytyikinä mukaan, mutta sillee jännästi, kun oli erilainen niiden seurassa ni kaikki oli ok. Ja pääsin pois.

Tuo paikka oli muutenki hirvee. Eivät tieteet, että saako buranaa puolittaa ja mitä tehdä kun lääkkeessä lukee, että runsaan nesteen kera, että mitä tehdä, kun mummo ei suostu juomaa vettä...........
 
Mulla vähän samoja kokemuksia kun oot aika monen uusavuttoman hoitajan kanssa töissä ja sitku yrität nätisti auttaa ja neuvoa niin vittuilut saat asiasta. Kun yrität edes sen perushoidon saada toimimaan niin siitäkin saat vittuilut, nyt oon ollu toisella osastolla niin sit itketään et millon tuun takaisin... Vituttaa ihan suunnattomasti että tää raskaus rupeaa näkymään jo näin alkuvaiheessa, jos se olis näkyvissä vasta viimeisen kolmanneksen aikaan niin ei mulla olis mitään hätää tuolla töissä. Ei tarttis kuunnella sitä jauhantaa yhtään. Nyt pitäs tosissaan toukokuulle asti selvitä töissä ennen kesälomaa ja en tiedä mitenkä mun pää kestää tämän...
 
Myö tarjotaan tänää kaffet isimiehen valmistumisen kunniaks ja tarkotus olis kertoa hänen vanhemmille uudesta tulokkaasta nyt samalla. Nyt rv 14. Eilen kerroin työnantajalle kun viikonlopputöitä tässä tehny hoitovapaan ohessa että tuun välissä pariks kuukaudeks töihin ja sit pidän kesälomaa ja alotan uuden mammaloman. Hyvä vastaanotto onneks :)
 
Mites te ootte tässä vaiheessa kertoneet raskaudesta, kun suurella osalla alkaa jo maha näkyä?

Me kerrottiin tänään miehen 7-vuotiaalle ja voi että kun pikkuneiti tuijotti mua haltioituneena ja lähes kyyneleet silmissä, oli niin ihana uutinen. Sitten alkoi höpötys mitä nukenvaatteita vauvalle voi antaa yms. :D Muuten sukulaiset varmaan jo juorunneet keskenään, vaikka aattelin että pysyis suht salassa vielä sinne rakenneultraan asti.. Mutta kun MAHA.
 
Minäkin kerroin jo pomolle rv 15, kun tuli ilmiselvä tilaisuus siihen. Ihan iloisesti otettiin uutinen vastaan. Nyt sitten monille sukulaisillekin on jo kerrottu ja kavereille. Maha paistaa jo omiin silmiin, mutta kaikkien mielestä ei vielä huomaa mitään. Epäilen, että työkaveritkin hoksaa lähiaikoina...
 
Mä en oo kertonu töissä ku kahelle esimiehelle. Ja lähisukulaisista mun isovanhemmat ei vielä tiedä.
 
Enää ei voi pitkään piilotella. :D Alkaa näkyä jo sen verran selvästi eikä löysätkään vaatteet enää pitkään piilottele. Kavereille olen halunnut kertoa kasvotusten eli sitten kun näkee niin kertoo sitä mukaan. Töissä vaan ajan kysymys milloin joku huomaa tai saan sopivan sauman kertoa.
 
Takaisin
Top