Kertominen

Minä kerroin eilen toiselle veljelle. Se sano että tuli aika puun takaa ( meillä miehen kanssa ongelmia parisuhteessa), mutta oli kyllä myös tosi iloinen meidän puolesta ❤
 
Tänään miehen veljen vaimo kysy et sori ku kysyn mut ootatko vauvaa?:D sano et kahesti jo aikasemminki ko ollaan nähty ni on kattonu et varmasti oottaa! todistus siitä et tätä ei enää piilotella :D keskiviikkona on neuvola, siihen asti aattelin että ootan ennen ko kerron ihmisille(osa toki tietää), mut jos vielä täsä sitä ennen nään porukkaa ni saan varmaan vaan pitkiä katseita..:D
 
Mä kerroin tänään mun äidille. :) Soitin kertoakseni, että nyt on gradu kansissa, jolloin hän sit jossain vaiheessa kysyi, että meinasinko hakea töitä. Olin silleen no nyt kun tuli puheeksi... :D
Kerroin, että Ilmoittaudun työnhakijaksi, mutta en ehtisi olla töissä kauaa , koska näillä näkymin meille tulee joulukuussa toinen vauva.
Äiti tuntui olevan kauhean iloinen, sekä meidän vanhempien että esikoisen puolesta, joka saa leikkikaverin. <3
 
mie en tiedä miten kerron. kerron, kun kysyvät.. Lapsille ajattelin kertoa 10.6. np-ultran jälkeen, miksi äiti on niin väsynyt..
Mutta osaavatko pitävänsä suunsa kiinni :laughing025
 
Esimiehelle tuli kerrottua maanantaina. Otti asian hyvin vastaan ja sano että hän on jo vähä odotellutkin, että koska raskaus uutisen kertosin :-D mun oli vähänniinku pakko sanoa esimiehelle, kun mietittiin loppuvuoden töitä. Sanoin myös, että ens viikolla on vasta ensimmäinen ultra, enkä halua että asiasta vielä puhuttaisiin. Ymmärsi tämän hyvin :-)
 
Täällä mennään 12+1 viikoilla ultrassa kaikki hyvin mutta silti en ole vielä kertonut kellekään paitsi yksi ystäväni on tiennyt plussasta saakka. Lapsen isä ei ole kertonut kellekkään. En tiedä miten omalle äidilleni kertoisin ja pitkittäminen tuntuu pahalta mutta jotenkin silti jännittää. Lapsen isän vanhemmille kertominen huolestuttaa ovat vähän vanhempia ja ajatus maailma on eri kuitenkin vielä nuoria ollaan ja lapsen isä vaikka onkin jo yli kaksikymmentä asuu kotonaan itselläno oma asunto ja hakemukset yhteiseen menossa. Tuntuu turvalliselta kertoa vasta kun asunnon olemme saaneet. Anteeksi avautuminen :angelic:
 
Äiti ja isä ovat möläytelleet vauvauutisia. Onnellisena äiti soitti tänään kuinka kertoi veljelleni... mä räjähdin puhelimessa, että siitä ei puhuta!!! On se kumma aikusten ihmisten pitää pää kiinni. Sanoin sitte että varmaa menny kesken tai jos menossa, enkä halua joutua selittelemään miksi ei vauvaa tulekkaan enkä todellakaan halua sääliä keneltäkään vaan ihan omaan läjääni käsitellä ja unohtaa asian.
 
Toi ei oo yhtään kivaa, ku muut huutelee uutisii, ja ite elää epävarmuudessa. Ite painotin äitille, ettei saa kertoo kellekään, eikä se oo kertonu ees isälle. Mikä on mielenkiintosta, ku hääuutisen se sillon kuulutti ympäriinsä.
 
Nyt on kerrottu miehen melkein kaikille sukulaisille ja minun sukulaiset osaa jo tiesi ja viime vkl kerroin äidilleni. Kaikki hyvin iloiseati otti tämän uutiseen. Laitettiin miehen sukulaisille menneessä esikoiselle "isosisko" paita päälle ja hyvin äkkiä kaikki ymmärs itse asian :D nyt enää vaan minun iskälle kertoo ja miehen isälle.
Huhh että helpottaa kun ei tarvii enää maha piilottaa ja niin jännitti tää kertominen, ihan turhaa jännitti :D
Rv 14+1
 
Meidän tekis hirveesti mieli kertoo lopuille kavereille, kun se selittäis työn suhteen tehtyjä valintoja. Mutta odotellaan nyt kuitenkin viikon päästä ma ultraan asti...
 
Tulipa sitten kerrottua isälle, siskolle ja hyvälle ystävälle. Eka ajattelin, et pitää kertoo kasvotusten, mut näköjään viesti on vaan niin paljon helpompi. Sisko soitti takas, ja itki. Ei hyvää päivää. Mun täsä pitäis itkee :D Kaverin kans tekstailtiin tovi ja isä ei reagoinut mitenkään. Ylläri :D Viel pitäis juhannuksen kertoo veljille. Ja sit tietenkin miehen perheelle. Ne tosin on aina haukkunut mua, joten taitaa kertominen mennä loppuvuoteen :D Oon todennut jo miehelle, et tää lapsi ei sit vaikuta mun ja appivanhempien väleihin, vaik ne muuta yrittäis. Niitten olis kannattanu heti kättelyssä miettii, et miten mua kohtelee.
Ja joo, tiedän miten hirvee ihminen mä oon, ku en aio vaan niellä niitten sanomisia ja esittää, et kaikki on hyvin.
 
Kukkis, mun sisko ei oo missää väleissä anoppiinsa, ihan ne pakolliset sukujuhlat ovat samassa tilassa, että kyllä niitä hankalia appivanhempia on muuallakin. Lapset ovat saaneet käydä mummulassa säännöllisesti mutta mun sisko tapaa anoppiaan hyvin harvoin, miehelle asia on ihan ok kun on huomannu ettei ne tuu toimeen.
Mun mielestä mun appiukko on taas monella tapaa ärsyttävä enkä jaksa jos pitää olla pitkään sen kans samassa tilassa :D
 
Anopista tuli mieleen, mies ei oo äitinsä kanssa ollut missään väleissä n. puoleentoista vuoteen, mm. siitä syystä miten kohtelee mua ja sitten taas "jumaloi" miehen exää. Mies on jo moneen otteeseen sanonut että äidillänsä ei edelleenkään ole meille mitään asiaa, edes sen jälkeen kun Pikkane on syntynyt. Tiedän kyllä että anoppi on ihan sanonko mistä, mutta liekö sitten nää hormonit tai jotain ku tuntuu hiukan pahalta anopin puolesta.
Itselläni on välit olleet omaan isääni poikki jo vuosikausia, mutta en kyllä siltikään voi olla tällasta asiaa kertomatta, hänestä tulee kuitenkin ensimmäistä kertaa isoisä.. hiukan sekavia fiiliksiä... :/
 
Muokattu viimeksi:
Miten teidän anopit sitten kohtelee teitä? Onpas inhottavaa. Mulla onneksi mukava anoppi. Ennen lasta joutui tosin vahtimaan ettei syötä koirille mitä sattuu ja nykyään poikaa. Mun koirat esim joskus oksensi joka kerta kun siellä käytiin öisin (oli saaneet jtn) ja joskus toinen koira meinasi tukehtua kalanruotoon. Nykyään kun ruokapöydässä istumme niin aina pojalle jotain tarjottava ja kun sanon että saa esim kurkkua antaa niin OMALTA lautaselta miltä itse jo syönyt samoilla aterimilla. Monesti jo sanottu että ei mutta ei mene perille täysin. Kerran oli antamassa hyvin suolaista leipää ja sanoin että ei, mutta mieheni sitten sanoi että pikkupalan voi antaa, anoppi antoi puolet isosta leipäpalasta. Poika ei ollut koskaan saanut vielä niin isoa palaa :D onneksi tippui kädestä lattialle ja koira hotkaisi :grin hoitoon olisi kiva antaa mutta sen mitä koirat olleet siellä hoidossa niin silloin ainakin kesäaikaan ulko-ovet selkosen selällään, väkeä menee ees taas. Asuvat järven rannalla ja mulla vaan kauhukuva mielessä että poika menisi yksin ulos. Toki ovat asiallisia ihmisiä ja lapsia kasvattaneet toki itsekin mutta hieman sellaisia luonnonkasvatteja ja monta asiaa tulilla samaan aikaan. Ajatuksella on ne lapset ennenkin yksin leikkineet.. Mutta juu. Lisäksi heillä aggressiivinen koira joka yrittää käydä/on käynyt meidän koirienkin kimppuun joka kerta kun siellä ollaa eli poika ei sinne ikinä jää mikäli koira samassa talossa. Koira käy aina ihan kierroksilla mikäli mummo leikkii pojan kanssa :( kyse hyvin mustasukkaisesta rodusta.
 
Mun anoppi on vaan ärsyttävä ihminen joka omasta mielestään ansaitsee kaiken ja kaikesta voi syyttää muita. Kyseinen ihminen on mm. kännissä haukkunut mun miehen natsiksi (en muista syytä) ja raiskaajaksi (olin 15 kun alettiin seurustelemaan mutta seksiä ekan kerran vasta ku olin jo 16 tai juuri täyttämässä) ja kyseinen ihminen myös haukkui mua huoraksi jostain tuntemattomasta syystä. Hän on oman lapsensa kasvattanut kännissä joten ei toivoakaan että voisi jättää lapsen sinne hoitoon. Onneks mun mies on kuitenkin aivan ihana ja ymmärtää miksi ei ja on itse myös samaa mieltä mun kanssa. En halua olla missään tekemisissä ton ihmisen kanssa mutta valitettavasti mun on pakko joten siedän sitä tiettyyn rajaan asti ja lapsen kanssa mennään sit mun ehdoilla tai ei ollenkaan.
 
Meillä ei vaan natsaa "appiperheen" kanssa. Ihan alusta alkaen ne on haukkunut ja väheksynyt mua mun miehelle. Ja lisäks ne haukkus mun perhettä, vaik ei ollut siin vaihees edes tavannut. Kovaste on mun pukeutumista haukuttu (rakastan reisitaskuhousuja), ja oon niin piloille hemmoteltu prinsessa. Kyllähän siinä alkaa kyllästymään, ja nykyään näen niitä n. viisi kertaa vuodessa. Muutenkin on tosi kylmiä ihmisiä jopa mun miestä kohtaan. Oonkin aina vitsaillut miehelle, ettei hän oo koskaan ollut mitään muuta vanhemmilleen, ku yks n*****ipoika puuvillapellolla. Surullista, mut mies on samaa mieltä.
Mut on tommosist ihmisist jotain hyötyy. Oppii ainakin arvostaa enemmän omaa omanlaatuista perhettä :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top