Tulipa sitten kerrottua isälle, siskolle ja hyvälle ystävälle. Eka ajattelin, et pitää kertoo kasvotusten, mut näköjään viesti on vaan niin paljon helpompi. Sisko soitti takas, ja itki. Ei hyvää päivää. Mun täsä pitäis itkee :D Kaverin kans tekstailtiin tovi ja isä ei reagoinut mitenkään. Ylläri :D Viel pitäis juhannuksen kertoo veljille. Ja sit tietenkin miehen perheelle. Ne tosin on aina haukkunut mua, joten taitaa kertominen mennä loppuvuoteen :D Oon todennut jo miehelle, et tää lapsi ei sit vaikuta mun ja appivanhempien väleihin, vaik ne muuta yrittäis. Niitten olis kannattanu heti kättelyssä miettii, et miten mua kohtelee.
Ja joo, tiedän miten hirvee ihminen mä oon, ku en aio vaan niellä niitten sanomisia ja esittää, et kaikki on hyvin.