Kertominen

Mut eikös sitä sanota että näkyykö päälle päin tuo.. Että jotenkin on semmonen glow tms.. :DD selitän varmaan taas omiani vaan
 
Mut eikös sitä sanota että näkyykö päälle päin tuo.. Että jotenkin on semmonen glow tms.. :DD selitän varmaan taas omiani vaan

Kun miehen veli vaimonsa kanssa tuli meillä käymään pyhäinpäivänä, niin minulla tuli silloin, että odottaakohan pikkuista, koska kasvoissa oli jonkinlainen pieni hehkuminen. Mahasta ei kyllä huomannut mitään. Sitten menivät käymään anoppilassa niin olivat sitten kertoneet :)

Että kyllä meissä naisissa jonkinlainen muutos taitaa tapahtua, vaikka itse sitä ei huomattaisikaan :)
 
Joo siis ite en oo mitään huomannut mutta entinen asiakas sanoi mulle että aatteli mun olevan raskaana kun hehkun ja sit kaveri sanoi samaa pari päivää aiemmin.. Siitä mulle tuli toi justiinsa mieleen että eikös sitä sanota että raskaana oleva nainen hehkuu.
 
No kyllä sanoin niin en ite ainakaan huomaa sitä.. Ja naama kukkii kyllä kuin viimeistä päivää.. Tai no on se hieman jo kait parempi kuin ihan alkuun mutta kuitenkin vielä on näppyjä
 
Mun yksi homokaveri näki pariviikkoa sitten ja oikein tivasi muttei suoraan heti kysynyt. Myös kaksi muuta miespuolista ovat arvanneet. Miehet ovat aika velhoja... :) mun selkä on notkolla ja nenä leveempi ja tissit isommat ja silmissä pilke ;) naiset ei oo sanonu mitää.

Ja tietty ku ei tupakka ja alkoholi kelpaa... :)

Pari päivää pidin ultra kuvaa facebookissa tänään otin pois. Tuli paljon onnitteluja ja ihmetyksiä.

Lapset on kyllä hoitanut puskaradiossa ilmoittamisen ja koko pieni kylä tiesi heti kun lapsille kerroin.

Harmi kun mummulle en ehtinyt kertoa... :( jäi vain kahdesta päivästä vajaaksi! Kuoli sunnuntaina ja np ultra oli tiistaina... äiti lohdutti että vauva halusi mummun sielun <3
 
Multa ei oo vielä kukaan tullut kysymään. Töissä en oo vielä sanonu mitään, mutta tarvii kyllä jo miettiä mitä laittaa aamulla päällensä, ettei paljastu. En tiedä kuinka pitkään tätä pystyy vielä piilottelemaan.
Itse kysyin viikonloppuna yhdeltä naiselta, että onko raskaana, mutta ei se ollu. *supernolo* Sillä oli isompi maha kun mulla, mutta muuten tosi hoikka, niin olin ihan varma että on kohtalotoveri.
 
Yks työkaverikin totes jo melkein heti plussauksen jälkeen että kyllähän sen nyt näkee että raskaana ollaan.. Samaten tänään sain tietää että melkeinpä kaikki jo työpaikalla tietää, ei siis työnantaja oo kertonut tai mitään, kaikki vaan on arvanneet heti kun työtehtävät vaihtu..
 
Ekan neuvolan jälkeen oli ensin ajatus, että kerrotaan läheisille, mutta kun siellä ei tullut oikein mitään konkreettista näyttöä, että ees on raskaana (ei kuunneltu sydänääniä tms.), niin eipä sitten vieläkään ole kerrottu kuin lähimmille ystäville. Omia sukulaisia ainakin haluan suojella siltä surulta, joka seuraisi, jos ultrasta tulisi huonoja uutisia, ja useimpien miehen sukulaisten kanssa en todellakaan haluaisi jutella keskenmenosta. Että tässä sitten odotellaan vielä viikko.

Ikävästi alkaa tuntua viisaalta varotoimenpiteeltä... Yöllä alkoi ruskea tuhruvuoto, hyvin samanlainen muka-harmiton kuin edellisessä keskenmenossa. Vielä ei ole kipuja, mutta kovin korkealla ei toiveet enää ole :sad001
Ja just illalla sanoin miehelle, että tätä 12. viikon täyttymistä (nyt olis 11+1) odottaisi enemmän, jos ees tuntuis siltä, että on raskaana...
 
Nuukis: Voimia <3. Jospa ei merkitsisi mitään, vaan olisi sitä harmitonta vuotoa <3

----------
Itse tänään miehelle, että entä jos nyt kerrottaisiin vanhemmille lapsista, mutta eivät saisi kyllä kertoa kenellekään. Ja sit, kertoisin parille lähimmälle kaverille, etteivät ihmettelisi niin hirveäsit, minun ainaista väsymystä XD
Isäntä vain oli sitä mieltä, että ei. Ei ennen ristiäisiä (10.7. on lasten serkun ristiäiset alustavasti suunniteltu).
Mieheltä kysyin, että miksi se häpeää tätä raskautta? Onhan tämä tosiaan jo kuudes ja kaikille sanottu, että ei enää lapsia meille.. Mutta silti.. Ei kuulemma häpeä, mutta ei halua, että viemme huomion.. Eihän me nyt ristiäisissä sitä kerrota XD. Ja pystynkö enää tuolloin mahaa peittelemään mitenkään?
 
voi nuukis <3 kunpa olisi harmitonta. Milloin pääset ultraan?

Muakin ahdistaa tää kertominen. Tuntuu että oireet muutenkin kadonneet. Lievä väsymys, vessaralli ja alavatsan jomottelu on nyt ainoat oireet. Väsymyskin sellaista etten ole varma johtuuko vaan tästä pikkulapsiarjesta. Esikosta olin ihan sairaan väsynyt niin onhan tämä jännää että nyt tätä väsymystä kestää. Esikosta makasin vaan sohvalla ja itkettikin paljon :grin tuntuu että mahakin kutistunut, toki turvotus laskee näillä viikoillakin. Ultraan vielä 11 päivää. Saa nähdä kertooko mies äidilleen nyt viikonloppuna vai haluaako odottaa ultraan. En estä häntä kertomasta mutta jos huonoja uutisia tulisi niin mies saa sitten puhua asiasta heille. Miks edes mietin tämmöistä.. Pitäs vaan luottaa omaan tunteeseen että kyllä kaikki on hyvin <3 taitaa mullakin tulla tämä kuuluisa "viikko ultraan" paniikki sitten tästä toisestakin :)
 
Lumitukka, ampiaispesä ja Kotimama, kiitos teille sympatioista :Heartred Ultra ois ens torstaina. Mietinkin nyt, että odotanko siihen asti vai soittelenko esim tänään tai maanantaina, että mitä tehdään. Kokemus omasta neuvolasta, että lohdutusta lähinnä tarjolla, ei ole kunnollista ultraa tms. Eli sama olla suoraan yhteydessä tuonne Gravidaan, ilmoittelee sitten neuvolaan, kun tietää tilanteen...
 
Paljon voimia Nuukis! Toivotaan, että on harmitointa kuitrnkin ja että pääset mahdollisimman pian varmistamaan tilanteen.

Itse tässä pohdin, että kertoisinko pomolle ennen heidän lomansa alkua (juhannuksesta), vai vasta sen jälkeen. Mikään kiirehän ei ole kertoa, mutta toisaalta olisko reilua kertoa mahd. pian, niin saisi ruveta sijaisjärjestelyjä miettimään. Olen siis ilmoittanut olevani hoitovapaalla tammikuun 2017 alkuun, mutta nythän mulla alkaa uusi äitiysloma jo marraskussa.
 
Jos oot jo valmiiksi hoitovapaalla, niin sit mä varmaan kertoisin mahdollisimman pian. Itse paljon äippäloman sijaisuuksia tehneenä sijaisen on kiva tietää mahd pian, jos on jatkoa tiedossa.

Itte yritän saada piiloteltua pomojen lomien ohi, mutta saa nähä mitä vauhtia tää pötsi tässä kasvaa, että onnistuuko. Jos alkaa kovasti näkyä, niin sitten on varmaan pakko kertoa. Nyt ainakin tuntuu, että tällä viikolla on itte alkanu oikeasti huomaamaan että etupuolella on ihan oikeasti jatkuvasti jotakin extraa. Turvotus kuitenkin tuli ja meni.
 
Mä kerroin töissä kaikille heti. Alotin siellä kun viikkoja oli kasassa joku kuus. Koin hyväks ratkasuks, niin sit ollaan oltu ymmärtäväisiä jos on ollu heikompi vointi tms. ja kyselevätkin aina miten voin :) Lisäks oon saanu labrat ja neuvolat hoitaa työajalla, kun neuvola on 50m päässä työpaikastani :D
Kerroin myös sukulaisille ja ystäville lähes heti plussattuani. Onneks, koska nyt en osaa enää puhua aiheesta. Aina kun tulee vastaan joku joka ei vielä tiiä, meen ihan lukkoon enkä vaan halua kertoa raskaudesta. Äiti ja muut sukulaiset on saanu kertoa mun puolesta. Facebookkiin laitoin ultrakuvan, et eiköhän se niin menny aika monelle tietoon. Jos joku ei vielä tiiä, saa itte huomata sit mahasta.
 
Lol. Mies kerto töissä tänään että mulla on maanantaina ultra.. Hain sen kesäjuhlista niin oli kuulemma "isäkoulutus" kesken :DD sain ainakin hyvät naurut ja mies näemmä hyviäkin vinkkejä vähän :)
 
Tosi vaivaannuttavaa tää kertominen. Helpompi ois, kun kysyisivät suoraan, mutta sitä ollaan niin hienotunteisia!
 
Takaisin
Top