Kertominen

Mä kerroin puolivahingossa äidilleni ja veljelle ja sen vaimolle ko oltiin mummulassa käymässä. Oisin kyllä muutaman viikon halunnu oottaa mut eipä tarvi enää ressata et ei vahingosa lipsauta:D ja kahelle siskolle oon kertonu, pietään toisia aina ajan tasalla näissä asioissa:D
 
Meille tieto vauvasta on vielä uusi juttu, koska tein testit maanantaina ja tiistaina.
Yksi ystäväni tietää, koska kirjoitin hänen kanssaan mun epäilyistä ja sit laitoin kuvan tikusta, kun olin tehnyt testin. Eilen kerroin esikoisen mammaryhmässä.
Viimeksi mies soitti saman tien vaikka kenelle ja mäkin kerroin äidille sekä parhaille ystäville.
En tiedä miksi nyt arastellaan puhua asiasta. Ainakin mä taidan ajatella, ettei kahta kertaa putkeen voi mennä hyvin..
 
Kirjotin anopille äitienpäiväkorttiin runon tulevasta vauvasta ja pistin ultrakuvan la: lla mukaan kuoreen.

äh, tuntuu liian aikaiselta kertoa kuitenkaan ennen np ultraa... anoppi on viimeisimpiä joiden kanssa haluaisin keskenmenoa puida jos sellainen sattuisi kohdille.

Taidan ostaa uuden kortin ja kertoa vaikka juhannuksena.

Kamalia nämä ajatukset... :(

7+6
 
Caarina, mulla sama ajatus kertomisen kanssa, eli olen kertonut toistaiseksi sille ainoalle ihmiselle, jonka kanssa mahdollista keskenmenoa haluaisin puida. Harmittaa että np-ultra on vasta 2 viikon päästä kun mielestäni äitienpäivänä olisi ollut ihana kertoa sukulaisille ja olisivat kaikki olleet samaan aikaan koollakin.
 
Mies ei halua kertoa sen äidille ennen ekaa ultraa, pelkää kaiketi hössöttämistä :D
Mä en osaa sanoa siihen mitään kun ei kovin hyvin tunneta
 
Mulla sisko tietää ja odottaa malttamattomana, että lopullekin perheelle kerrotaan. Meillä onneksi hyvät välit kaikkiin sukulaisiin, aika onnekkaalta tuntuu! Tosin sukua ei ihan tässä lähellä ole kuin se sisko.
 
Täällä nyt tietää miehen sukukin. Yks kaveri ei tiedä. Saa huomata kyl itse sit mahasta, kun käydää ensi np-uä:ssa. Sit en enää verhoa tätä.
 
Me kerrottiin tänään kummankin vanhemmille, kaikki olivat kovin iloisia. Miehen äiti oli erityisen onnessaan, kun heille tämä on ensimmäinen lapsenlapsi. Omille vanhemmilleni tästä tulee jo kuudes.
 
Kerroin nyt kuitenkin tänään omille vanhemmille, kun ajattelin että äitienpäivä on hyvä hetki ja ensi viikonlopun juhlissa saattaa olla muutenkin sen verran härdelliä. Onnen kyyneleitä itkettiin puhelinlinjan molemmissa päissä. Toivottavasti kaikki nyt vaan menee hyvin.
 
Me kerrottiin kans isovanhemmille ja sisaruksille ja itse kerroin vielä parhaille kavereille. Kaikille sillä varoituksella, että vielä voi mennä kesken eikä levitetä tietoa tämän laajemmin. Tuntuu jotenkin, että tulee todellisemmaksi kertomisen jälkeen! :)
 
Kerrottiin anopille tänään. Hän sanoi että "kaikkea sattuu ja jos usein sattuu niin, niin siihen tottuu" :-D

Mä olen niin menny minioireilla ettei tunnu raskaana olevalta. Toivottavasti en juodu perua sanojani.
 
Aluksi ajattelin etten kerro oikein kenellekään. Nyt sitten tietää mun vanhemmat ja pikkuveli sekä tällä viikolla kerroin miehen siskolle kun puhuttiin toisen siskon polttareista ja autolla kuskaamisesta. Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi. Auheutti pientä ihmetystä niin piti sitten kertoa. Ja samassa pihapiirissä miehen siskon kanssa kun asuu myös anoppi niin hänelle kerroin samalla kertaa. Jotenkin kohteliaampaa kertoa itse kuin kuulla tyttäreeltään. Tänään sitten juteltiin kun käytiin anopilla niin kaikkien miehen veljien ja siskojen kuullen asiasta.
Lapsille en ole vielä suoraan kertonut. Olen kysellyt mitä mieltä he ovat jos meille vielä tulis vauva. En kerro heille ennen kuin on työsopimus kirjoitettu. Se on parin viikon päästä. Niin ja yhdelle sairaanhoitaja jalkapallo pelikaverille piti kertoa, kun piti kysellä kauan voi pelailla vielä peleissä ennen kuin pitää jäädä pois. Ja kun noi harrastesarjan pelit saattaa välillä olla aika rymyämistä niin iskuja ja tärähdyksiä mahan seudulle tai selkäpuolelle saattaa tulla. Tosin ite oon vähän rauhallisempi, mutta ne vastustajan hyökkääjät tuppaa olemaan aika kova otteisia kun ei muuten pääse ohi. Tai ainakin viime pelissä oli.
 
Täällä kans niin lievät oireet,että pitää mennä jääkaapin ovesta kattelee ultrakuvia ja tarkastaa,että siinä on sykekäyrä näkyvillä ja oma nimi ylälaidassa
 
Oon kyllä niin kateellinen :( olisin ite kyllä tyytyväinen jos olis vähemmän oireita. Huomenna olisi yks meno illalla enkä tiedä pääsenkö edes sinnepäin lähtemään tän olon takia. Olis edes hieman vähemmän pahoinvointia niinkään kestäisi paremmin.
 
Se on kyllä todella outoa ja ihmeellistä kuinka eri lailla ihmiset reagoi raskauteen! Mutta niihän se on tosi ihmeellinen se koko prosessi muutenkin!
 
Joo siis jotenkin hassua tavallaan.. Mulla on meinaan ollu jo kaikenlaista kipua minkä yleensä liittää loppuraskauteen ja sit jotenkin kaikki muutokset kehossa on kans mielenkiintoisia
 
Viikonloppuna tuli kerrottua omalle äidille ja isälle. Äiti tosin arvasi mun vessassa ravaamisesta jo heti aamulla :) äiti otti asian kuten arvelinkin, ei liikaa ala hössöttämään ja olishan tämä jo toinen lapsenlapsi jos kaikki nyt hyvin menee :)

Täällä alkoi viime viikon puolella aamuyökötys. Herään siis normaalisti mutta muutama minuutti ylösnousemisesta alkaa kuvotus ja juostava vessaan mutta mitään ei onneksi ylös tule. Siinä yöksin hetken tuskahiki otsalla ja sen jälkeen olo virkistyy ja kaikki taas ok :) mutta sen hetken kun on paha olo niin on se kammottavaa. Aika samaa kaavaa menee kuten ekassa raskaudessakin. Nyt oireet alkoi vaan n viikon aiemmin. Voimia siis kaikki te naiset joilla on järkyttävät pahoinvoinnit <3 voin vaan kuvitella jos pahempaa olisi..
 
Muokattu viimeksi:
Mun teki niin mieli äitienpäivänä kertoa äidille mutta pidin itteni kurissa. Puolessavälissä kesäkuuta on punktio ja siitä sitten pari viikkoa niin voi kerta hyvät tai huonot uutiset - eipähän huolehdi mun puolesta turhaan.

Kaverille oli pakko kertoa kun arvasi jo... Normaalisti oon tupakka huulessa jatkuvasti ja nyt käytiin ikeassa ja syömässä ja ja ja ilman yhtäkään tupakkia. Ei menny läpi ettei vaan tee mieli :cool:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top