Kertominen

Ite ajattelin että pakko olla synttärit erikseen.. On ne sitten vaikka myöhemmin tai aiemmin ku la näyttää just tohon 23-24.12.. Mun mielestä lapsella pitää olla erikseen synttärit myös..
 
Kyllä meillä vietettiin esikoisen 1-vee synttäreitä tammikuun puolivälissä ihan normaalisti, vaikka joulusta ei paljon aikaa olllutkaan. Ja tämä uusi tulokas syntyy varmaan vielä lähempänä joulua (la 22.12.) ja kyllä hänenkin synttäriä vietetään joulusta erikseen.
Onneksi meillä on pieni suku ja toivoisin, että voisimme pitää yllä perinnettä, jossa joulussa tärkeintä ei ole lahjat, vaan tunnelma, ruuat, yhdessäolo jne. Synttärit juhlitaan sitten erikseen omine tarjoiluineen. :)
Ehkäpä otamme perinteen viettää lasten "jotain ja puoli"-vuotispäiviä kesäisin, niin saadaan sinnekin yksi hyvä syy kutsua vieraita ja järjestää juhlat. :happy:
 
Mä oon ajatellut että meillä varmaan jonkin muotoisia tuplasynttäreitä tullaan viettämään. Esikoinen syntynyt ihan tammikuun alussa ja kuopuksen LA ihan loppuvuodesta. Meillä kun kaikki sukulaisvieraat tulee pitkästä matkasta niin yhteisjuhlat on näin hyvä vaihtoehto :)
 
Kyllä joulun aikaan syntyneen pitää mun mielestä saada ihan ne synttäritkin.
Sitäpaitsi kesä on ihan yhtä huono aika synttäreille. Meillä on kaksi kesän lasta ja paha mieli on ollut vuosien varrella suuri kun kaverisynttäreitä on vaikea järjestää kun kaikki ovat lomalla. On sitten vietetty ennen tai jälkeen lomien, mutta eihän sekään ole sama kuin oikea aika.

No lapsia saadaan, ei tehdä, joten aika kuin aika, aina siinä on jotain huonoa :D
 
Oon kertonut molemmille isovanhemmille ja parille hyvälle ystävälle. Tämä siis heti plussien jälkeen. :) Muille kerron vasta vko 12 ja ultran jälkeen.
 
Mitä ihmettä mäki oikeen selitin.. Siis mulla eka ultra 26. TÄTÄ kuuta, ei juhannuksena :laughing002 Oon ihan sekasin kuukausista.. Varsinkin, ku niitä aikoja varattiin aika pitkällekin.. Ja olin miehellenikin selittäny, et neljän viikon pääst ultra ja et on juhannusviikolla. Eikä se ees ihmetellyt! Sekaista porukkaa täällä :D
 
Tuntuu että mitä pidemmälle jättää kertomisen, sen vaikeampaa se on. Edelleen vain tietää äitini ja eilen vahingossa lipsautin tulevasta ä-lomasta lapseni oppilashuoltokokouksessa.

Edes lapset eivät vielä tiedä. Ajattelin julkaista tiedon äitienpäivänä. Lapset sen tiedon sitte kylvää pitkin kyliä...
 
Voi ei mä en tullutkaan ajatelleeksi tota, että lähellä joulua on paha kun saa vaan yhdet lahjat. Me kyllä sanotaan ainakin isovanhemmille, että synttärit on synttärit vaikka ois kuinka lähellä joulua, ja meillä juhlitaan molemmat erikseen. :)
 
Mä olen jo kertonut systerille ja hyvälle ystävälle. Systeri oli uskomaton tuki km:n aikana, joten ajattelin ekana kertoa hänelle. Nyt systeri on ihan täpinöissä ja odottaa, että saan tietää lasketun ajan varmuudella ja haluaa tietää sukupuolen ja olla tässä mukana. Tiedän, että systeri on tukena sittenkin jos keskenmeno tapahtuisi. Eli oon ajatellut, että niille voi kertoa, joille keskenmenostakin tulisi kerrottua. Systerillä siis itsellään kaksi lasta.

Isovanhemmille kerrotaan varmaan varhaisultran jälkeen suurin piirtein samoihin aikoihin. Meillä tosiaan se etu, että tulevat mummit ja ukit asuu lähellä.

Yhdelle ihmiselle pelottaa kertoa ja se on miehen 8 vuotias tytär, joka on saanut jo serkuista hepuleita. Miten ekaluokkalaiselle, (jonka yksi luonteenpiirteistä on mustasukkaisuus) voi kertoa asiasta niin, ettei tuo saa hillitöntä hepulia. Mulla äitipuolena on kuitenkin lämpimät ja läheiset välit tytön kanssa. Onko kellään vinkata?
 
Mä plussasin viime viikolla ja heti kerroin muutamalle ystävälle :) Heidän kanssaan tulee jaettua muutenkin ilot ja surut.
Haluaisin tavallaan kertoa jo kaikille muillekin läheisille, mutta pelottaa kuitenkin vähän kun oon vasta kuudennella viikolla. Ja tiedän että täällä pikkukylällä juorut leviää niin nopeasti, että parempi olla hiljaa vielä hetki :D
 
Pilvilinna sanoi:
Voitte kysyä hienovaraisesti haluaako pikkusisaren ja ruveta puhuu mite kivaa se ois ja sit myöhemmin paljastaa ilouytinen :) ?
Click to expand...
No, tätähän tiedusteltiin yrittämisvaiheessa ja nappula on sitä mieltä, että ei todellakaan halua pikkusisarusta. :meh: Eli tulee olemaan meillä vaikeahkot ajat sitten, kun kerrotaan asiasta. :sad001
 
Mä menen nyt viikonloppuna pitkästä aikaa käymään kotikaupungissani. Poika jää isänsä kanssa tänne kotiin. Reissussa tulee kerrottua parille ystävälle kun vietetään polttareita ja äidille kun paljastuu kumminkin :)
 
Me mennään kanssa viikonlopulla käymään kummankin vanhemmilla äitienpäivän kunniaksi ja kerrotaan siinä samalla. Jännittää jo kauheasti, vaikka tiedän, että reaktiot ovat positiivisia.
 
Huomenna pojan syndet ja.. ärsyttää olla se yllätys vieraille. Mies ei oo suostunut kertoo, vaikka itse oon ollut valmis kertoo jo viikon... Inhoon yllätyksiä ja eniten inhoon olla itse se yllätys :/
 
Tulipa sit kerrottu äidille.. Tekstarilla :facepalm: Oli vaan pakko, ku muuten en olis saanut isält ja sen siskolt rauhaa. En oo varmaa ikinä ollu nii stressaantunu ja ahdistunut. Tärisin ihan kauttaaltani Onneks äiti puuttu asiaan :love2
Isän ja sen siskon mielest mun tehtävä olis toimii isän siskon kuskina aina, ku se haluaa. Sanoin jo asiast isälle, mut se vaa alko huutaa ja haukkuu mua. Yrit sitä sen perinteist pelotteluu, mikä o viimeks toiminu kymmene vuotta sitte :laughing002 Luuli sen jo tehonneen, mut pidin pääni. En vaa olis uskonu, et mimmone rasite mun suku on :smiley-angry019
 
Eikös se vähän niin mene että suku on pahin.. Ja samalla paras :D
 
Olen kertonut töissä esimiehelle neuvolakäynnin takia ja nyt kerroin myös ulkomailla asuvalle hyvälle ystävälleni. Muut saavat odotella siihen, että on np-ultrassa käyty. Vähiten odotan miehen siskolle kertomista. On luonteeltaan sellainen, että neuvoo, höösää ja analysoi takuulla väsymiseen asti.
 
Mua rupes naurattamaan ku kerrottiin anopille. Se meinas ruveta parkumaan ja sit juttelin siinä niitä näitä niin se vaan totesi että ei saa hössöttää vielä mitään ku on niin alkuvaiheessa vielä :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top