Ollaan kerrottu aika monille jo aika alkuvaiheessa, mm. tuleville isovanhemmille. Hirveen laimeeta ollut kyllä suhtautuminen ainakin omalla puolella, en tiiä sitten johtuuko kun on niin alussa vasta eikä tilanne oikein ole vielä konkretisoitunut... Äiti on ehkä pari kertaa asiaan liittyen kysynyt jotain nopeasti (vaikka asuin viime viikon vanhempien nurkissa), isä ei ole koko asiaa ottanut puheeksi vaikka aivan saletisti äiti on sille kertonut. Toisaalta välini vanhempiini ovat hyvin etäiset kun äiti on kaikin tavoin antanut käytöksellään ymmärtää, että hänen harrastuksensa on hänen elämänsä sokeri, suola, keskipiste ja prioriteetti numero yksi, ei perhe. Isä taas varmasti tarkoittaa ja haluaa kaikkea hyvää eikä liene pohjimmiltaan niin välinpitämätön, mutta luonteeltaan niin introvertti, etteivät henkilökohtaiset keskustelut ole mahdollsia. Toisaalta olen elätellyt toiveita, että tämä asia jotenkin lähentäisi välejä ja synnyttäisi jonkinlaista vuorovaikutusta, mutta eihän lapsi toki ole mikään laastari väljiin ja etäisiin ihmissuhteisiin,,,
Kertominen
- Ketjun aloittaja anní
- Aloituspäivämäärä
Mun äiti soitti juuri hetki sitten, kerroin sille tosiaan viikko sitten raskaudesta. Nyt hän alkoi paasaamaan kuinka ollaan liian nuoria ja että ollaan tunnettu liian vähän aikaa ja ollaanko suunniteltu asiaa kunnolla ja onko varmaa että tuo mun mies on täysillä mukana eikä jätä mua yksin. Mun äiti ei usko että pystytään tähän, sain puhelusta semmosen kuvan et mun pitäis tehdä abortti ja koitettaisiin miehen kanssa vuosien päästä uudestaan. Äiti alko itkee puhelimessa sen takia kun on niin huolissaan minusta. Meinasin tokasta sille että joo, itse sait minut yhtä nuorena että paraskin puhumaan. Ja mun äijä täyttää tänävuonna 26 ja itse 23, mun mielestä on juuri sopiva aika tälle pikkuiselle tulla! En tiedä uskallanko sittenkään kertoa muulle suvulle tästä raskaudesta kun äiti otti noin tämän asian... Jotenkin osasin tätä odottaa! Mä oon itkeny täällä puhelun jälkeen, koska mä en voi tajuta miks toinen ei voi olla iloinen...
Alinah, onpa ikävä kuulla että äitisi suhtautuu noin. Aikuisiahan te miehesi kanssa kuitenkin olette, aikamoinen epäluottamuslause teitä kohtaan sekä pariskuntana että tulevina vanhempina. Toivotaan että äitisi ajan myötä hyväksyy asian ja ymmärtää olla sanomatta kaikkea, mitä mielessä liikkuu.
alinah Tuo reaktio on tasan tarkkaan se mitä pelkään anopilta (sai esikoisensa 32 vuotiaana, minä 21 ja mies 23).
Voimia kovasti sinne
Joo, en tiedä oikeesti uskaltaako tässä kertoa enään iskälle ja muille sukulaisille.. Mietin josko nekin reagoi samalla tavalla, miehen suku hänen äiti, isä ja sisarukset otti innoissaan asian vastaan. Juhannuksena kerrotaan miehen osalle suvulle mökillä.. Jotenkin on mukavaa oikeesti että toiset osaa iloita asiasta, mutta omalle suvulle kyllä nyt tuo kertominen ei olekaan enään niin kivaa...
inhoittavia reaktioita teillä on ollut, mitä se kellekkään kuuluu milloin kukainenkin saa perheenlisäystä, se on jokaisen oma asia. Minä vaan tuumaisin että jos ei oo mitään hyvää sanottavaa että on silloin hiljaa kun en haluais mitään negatiivista kuulla tässä tilassa.
No huh mitä reaktioita! Mä jaksan vielä uskoa hyvään ja aatella, että omien vanhempieni välinpitämättömyys on vain alkuhämmennystä ja epävarmuutta siitä miten reagoida ja toimia, ja sitä, ettei olla oikein vuosiin keskusteltu mistään henkilökohtaisista asioista. Eihän ne perimmäiset ongelmat kommunikaatiossa ja yhteydenpidossa sormia näpäyttämällä korjaannu yhden tyrmäävän uutisen myötä, mutta ehkä pikku hiljaa.
Huvittavaa kyllä, että vaikkei kukaan IRL oikein ilmaise kiinnostustaan, niin selän takana kyllä uutinen tuntuu leviävän kulovalkean tavoin suvussa ja saan vihjailuja ihmisiltä, joita en ole vuosiin nähnyt.
Vähän on kyllä creepy olo, kun muuten taas hengaan täällä vanhempien nurkissa asumassa ja on kuin mitään uutista ei olisikaan. Semmonen, että kaikki tuntee apinan mutta apina ei tunne ketään. Ois kyllä ollu ennen juoruja kiva saada tietää, että pikkuisella on kaikki hyvin, mistään sydämensykkeistä kun ei ole vielä mitään tietoa...
Huvittavaa kyllä, että vaikkei kukaan IRL oikein ilmaise kiinnostustaan, niin selän takana kyllä uutinen tuntuu leviävän kulovalkean tavoin suvussa ja saan vihjailuja ihmisiltä, joita en ole vuosiin nähnyt.
Vähän on kyllä creepy olo, kun muuten taas hengaan täällä vanhempien nurkissa asumassa ja on kuin mitään uutista ei olisikaan. Semmonen, että kaikki tuntee apinan mutta apina ei tunne ketään. Ois kyllä ollu ennen juoruja kiva saada tietää, että pikkuisella on kaikki hyvin, mistään sydämensykkeistä kun ei ole vielä mitään tietoa...
Huh, nyt se on tehty eli kerrottu molemmille tuleville isovanhemmille. Kyyneleistä päätellen olivat aika onnellisia 
ihan turhaan jännitettiin! Tsemppiä myös kaikille muille jännittäjille jotka eivät ole vielä kertoneet!
ihan turhaan jännitettiin! Tsemppiä myös kaikille muille jännittäjille jotka eivät ole vielä kertoneet!
Tuleville isovanhemmille kerrottu ja kaikki ovat olleet tosi onnellisia. Mun äiti oli jo lähdössä Stockmannille shoppailemaan vauvanvaatteita.. 
Tämä on mun ja miehen vanhemmille kaikille ensimmäinen lapsenlapsi. Myös kaverit meinasi seota, meidän kaveriporukan ensimmäinen vauva myös. Voi tätä rakkauden määrää
Tämä on mun ja miehen vanhemmille kaikille ensimmäinen lapsenlapsi. Myös kaverit meinasi seota, meidän kaveriporukan ensimmäinen vauva myös. Voi tätä rakkauden määrää Ompa täällä ollut monella huono vastaanotto 
isot pahoittelut siitä! Nämä asiat kun ovat itselle niin isoja ja tärkeitä että toivoisi läheisiltä kannustavaa suhtautumista ja tukea..
Ultran jälkeen kerrottiin molempien vanhemmille ja sisaruksille sekä juhannuksena ystäville kun isolla porukalla grillailtiin. Vastaanotto oli parempi kuin hyvä ja nyt on mukava odotella kun ei tarvitse salata väsymystä ja huonoa oloa. Täälläkin molemmat mummut jo oottaa että pääsisivät heiluttelemaan sukkapuikkoja :D
isot pahoittelut siitä! Nämä asiat kun ovat itselle niin isoja ja tärkeitä että toivoisi läheisiltä kannustavaa suhtautumista ja tukea.. Ultran jälkeen kerrottiin molempien vanhemmille ja sisaruksille sekä juhannuksena ystäville kun isolla porukalla grillailtiin. Vastaanotto oli parempi kuin hyvä ja nyt on mukava odotella kun ei tarvitse salata väsymystä ja huonoa oloa. Täälläkin molemmat mummut jo oottaa että pääsisivät heiluttelemaan sukkapuikkoja :D
Mieli tekisi kertoa kaikille heti, mutta kun olen niin pessimistinen tapaus niin en uskalla jos jotain meneekin pieleen. Np-ultran jälkeen sitten niin kuin ekassa raskaudessakin. Olen yhdelle kaverille kertonut, kun auttaa hoitamaan tuota esikoista niinä päivinä kun on kaiken maailman ultria ja labroja ja mitälie... olen yrittänyt veikkailla, että jokohan joku on arvannut ilman kertomistakin. Mulla on vaan sellai tunne että anoppi tietää, kun sekin on osallistunut kovasti esikoisen hoitoon jos on pakollisia menoja. Vaikee tätä on salata.
anní
Vauhtiin päässyt keskustelija
Nyt on kerrottu miehen vanhemmille ja omalle äidille ja siskolle :) kaikki oli vähän yllättyneitä, mutta sanoivat kuitenkin että 'no kyllähän sen jo vähän arvasi' :D pahh, anoppikin tarjosi juhannuksena viiniä :D minun isälle täytyisi vielä kertoa mutta se menee ensi kuuhun kun näen häntä kasvotusten kun asuu niin kaukana. Jännittää eniten ehkä hänen reaktionsa.
Täälläkin on nyt kerrottu suunnilleen kaikille, omille vanhemmille myös ensimmäinen lapsenlapsi, isäni suhtautuminen oli alussa melko laimea ja luulenkin että menee hetki sulatella tätä asiaa, äitini olisi sitten jo hankkimassa rattaita kuulemma :D Miehen äidille myös kerrottiin, onnitteli kyllä mutta suhtautuu tähän mieheni isäksi tulemiseen hieman tökerösti.. Heillä ei siis ole kovin lämpimiä välejä. Hän aina vetää mieheni edesmenneen isän kaikkiin asioihin mukaan, oli hänen sanojen mukaan niin huono ja paha ihminen...
Meinasin jo vahingossa möläyttää omalle äidille! Minä ja suuri suuni. En siis vielä halua kertoa, koska äiti ei tosiaan osaa ollenkaan pitää suutaan kiinni iloisista asioista, enkä halua että ihan koko paikkakunta vielä saa tietää, kun tänään menossa vasta 9+0. Ja meillä on tuo kahden viikon matkakin tulossa parin viikon päästä, ja jos kerron ennen sitä, äiti on kamalan huolissaan minusta koko matkan ajan... tiedän tasan tarkkaan miten hän reagoi, äitikultani :D En viitsi aiheuttaa stressiä, kun hän ei ole ihan kunnossa.
Odotan kyllä todella paljon sitä että voin kertoa. Minulla on vielä ensimmäinen ultra heti matkan jälkeen, joten jos kaikki on hyvin ultrassa, meidän pitää kai kipittää sieltä suoraa tietä vanhempieni luo kertomaan. Jos nyt onnistun olemaan möläyttelemättä mitään ennen sitä.
Odotan kyllä todella paljon sitä että voin kertoa. Minulla on vielä ensimmäinen ultra heti matkan jälkeen, joten jos kaikki on hyvin ultrassa, meidän pitää kai kipittää sieltä suoraa tietä vanhempieni luo kertomaan. Jos nyt onnistun olemaan möläyttelemättä mitään ennen sitä.
Mulla oli ensimmäisessä raskaudessa hirveä hinku kertoa kaikille raskaudesta ja oltiinkin silloin kerrottu molempien perheille ja parille ystävälle. sitten olikin tylsä kertoa kaikille perään ikävät uutiset keskenmenosta. Nyt tässä raskaudessa kummallakaan ei ole ollut tarvetta kertoa tästä kenellekään. Itse haluaisin pitää raskauden omana tietona mahdollisimman pitkään, mutta toisaalta töissä olisi tärkeää kertoa aika pian nt-ultran jälkeen, koska raskauteni pitää kuitenkin huomioida töissä joissain määrin.
mies on kertonut kahdelle kaverille ja minä kahdelle ja thats it 
kerrotaan tärkeimmille vasta kun alkaa maha näkyä niin että sitä ei voi enää peitellä, toivottavasti menis vielä piiiiiitkä aika siihen!
Me kerrottiin molempien vanhemmille samalla kuin kerroimme, että olimme menneet naimisiin ("karkasimme" naimisiin). Ilmeisesti tuli liikaa uutisia kerralla, kun eivät voimakkaita reaktioita antaneet :D vaikka olivathan vauvaa jo tovin toivoneet :) nyt ovat innolla mukana raskaudessa.
Ystäville oon kertonu about rv 9 jälkeen, jos tapasimme kasvotusten. En jaksanut keksiä tekosyitä, miksi esim en voi juoda viinilasillista illallisella. Ja ajattelin, et ystävät ovat ne henkilöt, jotka tukevat, jos joku menee pieleen.
Pomolle kerroin rv 11, kun rupes olemaan poissaoloja töistä labrojen jne takia. Pomo onnitteli kovasti ja oli kovin iloinen puolestani :)
Ultran jälkeen kerroin muille lähiystäville, joita en ollut ehtinyt tapaamaan. Ensi viikolla olisi tarkoitus kertoa omalle työyhteisölle asiasta. Ihanaa ku ei kohta tartte enää kenellekään salata asiaa :) on nimittäin ollut ajoittain hankala miettiä vaatteita töihin päälle, jotka peittää masun :D aika paljon oon saanu katseita vatsan suuntaan töissä, mut kukaan ei oo kehdannut kysyä asiasta :D Tänään rv 12+6 <3
Ystäville oon kertonu about rv 9 jälkeen, jos tapasimme kasvotusten. En jaksanut keksiä tekosyitä, miksi esim en voi juoda viinilasillista illallisella. Ja ajattelin, et ystävät ovat ne henkilöt, jotka tukevat, jos joku menee pieleen.
Pomolle kerroin rv 11, kun rupes olemaan poissaoloja töistä labrojen jne takia. Pomo onnitteli kovasti ja oli kovin iloinen puolestani :)
Ultran jälkeen kerroin muille lähiystäville, joita en ollut ehtinyt tapaamaan. Ensi viikolla olisi tarkoitus kertoa omalle työyhteisölle asiasta. Ihanaa ku ei kohta tartte enää kenellekään salata asiaa :) on nimittäin ollut ajoittain hankala miettiä vaatteita töihin päälle, jotka peittää masun :D aika paljon oon saanu katseita vatsan suuntaan töissä, mut kukaan ei oo kehdannut kysyä asiasta :D Tänään rv 12+6 <3