Kertominen

Meillä tietää vain toisen vanhemmat toistaiseksi. Muut sukulaiset kummankaan puolelta ei.

Töissä kerroin, sillä jatkuva vierailu "hammaslääkärissä" tai muualla olisi herättänyt varmasti kysymyksiä. Eli olen virastoaikaan töissä ja nuo ajat sattuvat siis aina menemään työn päälle. He ottivat hyvin asian. =)

Eli eka ultra oli ja meni, mutta silti haluamme odottaa myöhempään rakenneultraan asti ennenkuin tiedosta tulisi "julkista kauraa". Ja ainiin, yksi ystäväni tietää. Kaikki tietävät olen vannottanut pyhään hiljaisuuteen asian suhteen =D
 
Mulla alkaa ens viikolla koulu ja oon miettiny et kerronko ja päädyin siihen etten kerro. Tarkotus olis kuitenki valmistua joulukuussa niin mitäpä tuota huutelemaan...
 
Mä kerroin joku viikko sitten omalle lähi-esimiehelle tulevasta vauvasta. Tänään asia oli edennyt isoimmille pomoillekin. Ihanasti ottivat asian, onnitteluja tullut pitkin päivää. Että voikin olla helpottunut olo. En tiedä miksi jännitin joidenkin suhtautumista asiaan, ihan turhaan:wink
 
Kerroin tänään viimein mun vanhemmille. Jännitti kyl ihan sikana, kun mentiin miehen kanssa niille syömään. Ruokailun jälkeen kävin kysymässä iskältä haluuko se nähdä pari "valokuvaa" ja iskin ultrakuvat sille kouraan. Tais se vähän hämmentyä vaikka en ihan pystynyt sen ilmeestä mitään lukemaan, kun se on aika kivikasvo tai sellanen pokerinaama. Onnitteli ja kysy et millon on laskettu aika. Ja sit kysy, et äitillekö ei vielä kerrota :D Äiti istu samaan aikaan olkkarissa höpöttämässä mun miehen kanssa ja mä, isi ja sisko oltiin keittiössä.
Menin sit siitä ultrakuvien kanssa olkkariin ja kysyin äipältä haluuko se nähdä pari kuvaa. Se katto niitä kuvia hetken ja hymyili/naurahti iloisesti, ei alkanutkaan heti itkemään niin kuin oltiin siskon kaa arveltu. Sit se kysy, et onko tää totta ja alkoi itkemään. Se myös sanoi jotain tyyliin; Aattelin, että ootatte sinne 30v. tienoille, että haluatte nauttia elämästä. Kiva tietää äiti, että sen jälkeen kun on lapsia niin ei voi elämästä nauttia :grin Eli olivat tosi yllättyneitä eivätkä näköjään ollut aatellu, et me vielä vuosiin (ainakaan viiteen vuoteen) oltas jälkikasvua hankkimassa.
Loppuaika vierailusta menikin vähän vaivaantuneissa tunnelmissa, kun porukat tai koettaa sulatella uutista ja me koetettiin keskustella muusta. Jännä vaan, ettei mun ahistus lieventynyt yhtään niille kertomisesta vaan nyt ehkä vähän kaduttaa, että pitikin jo nyt mennä kertomaan. Halusin kuitenkin kertoa sen nyt, kun sisko oli tullut lomalla tänne käymään ja seuraavan kerran nähdään ehkä joskus syksyllä tai jouluna.
 
Mulla oli siis tilanne sellainen että viime maanantaina aloitin uudessa työssä ja tietty koko kesän miettinyt miten kerron että hei kiva aloittaa täällä työt ja niin jään muutaman kk päästä pois.... Lopulta sitten päätin että annan sulaittelu aikaa esimiehelle ja pilaan sen viikon lopun lähettämällä etukäteen s.posti että tietää sitten mitä tulee!

Sain epämääräisen paluu viestin onnitteluineen ja jäin jänskää maanantaita!

Vastaaotto oli onneksi maanantaina hyvä ja kerrottiin heti yhdessä lähtityökavereillekkin taas hyvä vastaanotto! Ja heti ruvettiin suunnittelemaan turvallisuus asioita ja sitä kuka tekee mitäkin kun minä en kaikkea mm. Nostoja, kiinnipitoja yms pysty tekemään!

Eli ihanan lämmin vastaanotto ja ihan turhaan jännitin koko kesän :wink
 
Mua jännitti kanssa töissä kertominen, vaikkakin vuoden oon kyseisessä työpaikassa jo ollut. Tehtiin kuitenkin uusi määräaikainen soppari juuri ennen vauvauutisia, ja kesäloman ajan jännittelin kertomista, kun ennen kesälomalle jäämistä oli tehty ensi vuoden toimintasuunnitelmia ynnä muuta - koko ajan sellanen hölmö olo, kun itse tiesi, että jos kaikki menee hyvin, en sillon olekaan täällä töissä. Mutta ihanastihan kaikki esimiestä myöten sen otti vastaan! Näin se onneksi useimmiten taitaa mennä :) Ihan turhaan tuli jännitettyä.

Halusin kanssa kertoa heti kaikille, koska raskaus vaikuttaa mullakin työnkuvaan. Olen sosiaalialalla töissä ja täytyy huomioida tietyt tartuntavaarat sekä haastavat asiakkaat, jotka saattaa käyttäytyä väkivaltaisesti. Mutta työyhteisö on ollut ihanan huomioonottavia ja tarkkoja tässä asiassa!
 
Minkälaisissa työpaikoissa olette? Varmasti raskaus vaikuttaa työntekoon hyvin eri tavalla, miten teillä?

Itse olen myöskin sos./terveysalalla kuten vuanne, mutta onneksi vastaavia järjestelyjä ei tarvita vaikka työtä tehdään tiiviisti asiakkaiden kanssa päivittäin. Nyt tosin menenkin talveksi opiskelemaan, joten sekin helpottaa ehkä.
 
Mä oon henk.koht koulunkäyntiavustaja... mun työ on pääasiassa aikasta kevyttä :) äänihuulet rasittuu enemmän kuin mikään muu mutta kuitenkin joskus tulee tilanteita joissa voidaan joutua poistamaan agressiivinen lapsi paikalta tai kiinnipitämään että silloin joku muu joutuu sen tekemään... oon kyll jo muutaman kerran täs paris viikos saanut nyrkistä mahaan/jalkaan yms niin sillä vähän jäskättää miten käy loppua kohden!
 
Mä olen ohjaajana sosiaalialalla erityispuolen kuntoutuksessa. Meillä työ voi olla toisinaan melko fyysistäkin (ei kuitenkaan hoitotyötä, nostelua tms). Lähes kaikilla mun asiakkailla on joskus esiintynyt (kuitenkin useimmilla todella harvoin) jonkunlaista väkivaltanakin ilmenevää haastavaa käyttäytymistä. Se on kuitenkin tietyllä tapaa olemassaoleva riski. Turvallisuus raskauden aikana on onneksi otettu tosi hyvin meillä huomioon ja pyritty minimoimaan, esimerkiksi niin ettei tehdä yksin töitä aggressiivisesti käyttäytyvän asiakkaan kanssa tai osallistuta kiinnipitämiseen, vaikka kaikkea ei aina pysty ennakoimaan. Saa nähdä miten mahan kasvaminen vaikuttaa työhön ja työssä jaksamiseen, vai vaikuttaako mitenkään :)
 
Tänään 9+3 ja vielä raskaudesta ei tiedä kuin me. Odotellaan vk 12, jotta saataisiin tähän kaikkeen varmuus. Toivotaan parasta, että kaikki olis hyvin ja voitaisiin kertoa ilouutisesta! :Heartred

Oli perjantai ja miehen kanssa oli ollut aiempina päivinä puhetta raskaustestin tekemisestä. Menkkoja ei kuulunut ja pieniä raskausoireita oli. Töiden jälkeen menin suoraan testin tekoon ja mies teki sillä välin ruokaa. En kertonut miehelle mitään, että tekisin testin silloin, mutta hän oli arvannut. Iloisena sitten testi käessä menin keittiöön ja onnittelin tulevaa isää. Sitä molempien hymyn määrää. :happy:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top