Kertokaa omat synnytys tarinat

Keskustelun 'Synnytys' aloitti ^honey__, 28 huhti 2010.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. Zeni Naimisissa foorumin kanssa Kesäkuun äidit 2019 Tammimammat 2017

    Pitkästä aikaa muistin tämänkin ketjun :) Vitosen synnytysestä on jo aikaa, onneksi koneen kätköistä löytyi tuoreeltaan kirjoitetut muistiinpanot :)

    Tiistai 24.1.2017, rv 40+1
    Heräsin aamulla jälleen melko huonosti nukutun yön jälkeen. Liitoskivut oli jo kovia ja masu painoi kovasti. Limatulppaa tuli taas paljon, mutta sitä oli irtoillut jo viikkoja, joskin lauantain jälkeen enenevissä määrin. Olin lauantaina käynyt synnärillä liikehälytyksessä ja pyysin lääkäriä hieman pyöräyttämään kohdunsuuta josko saataisiin synnytys käyntiin. Kohdunsuu oli jo kolme senttiä auki! Jotain oli siis parin yön takaiset säännölliset supistukset saaneet aikaan.
    Vein esikoisen normaalisti eskariin puoli yhdeksäksi ja lähdin siitä tunnin päästä pienempien kanssa perhekerhoon. Siellä ei mitään kummempia tuntemuksia, yksi napakampi supistus, mutta ei muuta. Hain vielä tutulta lasten pöydän ja tuolit leikkimökkiä varten ja olin kotona n. klo 12. Aloin laittaa ruokaa lapsille, kun mahasta kuului n. 12.40 poks, ja tuli lyhyt mutta melkoisen kipeä supistus. Kävin vessassa laittamassa siteen, jos se poksasus kuului vaikka kalvoista. Vedet ei kuitenkaan alkaneet valumaan. Menin hetkeksi sohvalle koneelle kun odotin ruoan valmistumista. Lähdin pissalle aika tasan klo 13, ja juuri kun sain laskettua housut, niin ne valahtikin täyteen vettä! Äkkiä housut vaihtoon ja soitto Teemulle töihin, että tuleekin takaisin kotiin. Soitin isän meille lapsenvahdiksi. Supistukset alkoi klo 13.15 samantien kipeinä ja säännöllisinä parin minuutin välein. Isä tulee meille klo 13.20 ja alkaa hoitamaan lapsille ruokaa pöytään. Minä lämmittelen kaurapussia ja pitelen sitä alavatsalla. Se toimii hyvin supistuksiin, enkä ole kovin kipeä. Joskin ärähtelen lapsille. Jännittää aika paljon. Teemu on kotona 13.30 ja laittaa heti mulle tenssin selkään. Se on I-H-A-N-A! Pystyn keskittymään hyvin supistuksista selviämiseen. En ole vieläkään kovin kipeä, mutta en saa supistusten välillä laitettua kenkiä jalkaan, niinpä lähden matkaan crockseissa (niin olen vannonut, etten niitä sämpylöitä julkisella paikalla pidä.... :D). Lähdemme siis heti kohti sairaalaa. Autossa supistaa melkein taukoamatta, mutta tenssin ja hengityksen avulla pärjään vielä oikein hyvin.
    Sairaalan parkkipaikalla olemme klo 13.47. Tekee häijyä kun parkkis on ihan perunapeltoa, mutta ei auta, auto on saatava parkkiin. Pääsen supistusten välillä puoleen väliin matkalla sairaalan ovelle. Pitää pysähtyä ottamaan betonipossusta tukea ja alan tuntea painetta alaspäin. Vauva laskeutui. Nyt tuntuu siltä, että lyökööt muhun justnythetipaikalla kaikki huumeet ja lääkkeet! Tämä on ensimmäinen (ja viimeinen) todella kipeä supistus. Supistuksen jälkeen jatkuu matka. Pääsemme päivystyksen ovesta sisään ennen seuraavaa supistusta. Supistuksen aikana minua alkaa ponnistuttaa. Istun päivystyksen aulaan ja käsken Teemu sanoa aulan hoitajalle, että mun täytyy ponnistaa. Hoitaja soittaa synnärille ja käskee Teemun juoksuttaa mut pyörätuolin kanssa sinne. En tiedä miten pääsen tuoliin istumaan ja miten yleensäkkään pystyn istumaan! Ihmetyttää, ettei meitä oteta vain äkkiä johonkin huoneeseen sisään, eikä meitä lähde kukaan saattamaan. Taistelen ponnistusta vastaan, en todellakaan halua synnyttää sairaalan ruuhkaiselle ja tautiselle käytävälle! Hissi ei ole koskaan ollut hitaampi. Meitä ollaan vastassa äitipolin aulassa ja käsketään mennä huuhteluhuoneen läpi synnärin puolelle. Minua ponnistuttaa niin, etten pysty puhumaan. Jes! Päästään saliin asti! Kaksi kätilöä auttaa mua riisumaan supistusten välissä ja pukee minut sairaalan mekkoon (en ymmärrä miksi oli niin tärkeää riisua mut kokonaan ja saada se kirottu kaapu päälle). Ennenkuin molemmat kädet on edes kunnolla hihoissa, niin kiipeä jo sängylle ponnistamaan. Kahdella ponnistuksella, yhdellä supistuksella meille syntyy tyttö klo 13.55 :Heartred Ihana pieni tyttö :Heartred Tai ei edes niin kovin pieni, tämä neiti oli porukan suurin; 3940g ja 50cm. Koko yläkroppa on pienellä musta niin vauhdikkaan maailman tuloon jäljiltä, mutta muuten oikein hyvä vointinen ja kaunis. Nenä rutussa :Heartred Saan oksitosiinipiikin. Kätilöharjoittelijan harjoitellessa saa napanuora sykkiä rauhassa pitkään. Jälkeiset syntyvät täydellisinä.
    Koko synnytyksen pituus oli 49minuuttia, avautuminen tästä 39min ja ponnistus 1min. Onneksi tämä on meidän viimeinen, seuraava syntyisi muuten varmaan kotiin! Kätilö sanoikin, että jos synnytys olis käynnistynyt supistuksilla ja vedet menneet vasta autossa, niin vauva olisi melko varmasti tullut vesien mukana! Onneksi ei tullut Voyagerista salia ja iskästä kätilöä. Vaikka hienosti Teemu olisi homman hoitanut, minun kallioni :Heartred Teemun takia minua ei juurikaan edes pelottanut, vaikka ponnistutti niin pian.
    Synnytyksestä jäi tosi hyvä fiilis. Käytönnössä kaikki tärkeimmät toiveeni toteutui; ei lääkkeellistä kivunlievitystä, ei turhia sisätutkimuksia tai toimenpiteitä, ei synnytyksen luonnolliseen kulkuun puuttumista, olin kotona ja pystyssä niin pitkään kuin pystyin, sain vauvan heti rinnalle jne. Mitään ei jäänyt hampaankoloon :) Kiitos PHKS ja upeat kätilöt ^_^
    • Tykkää Tykkää x 4
    • Voittaja Voittaja x 1
  2. Anelvi Aloittelija

    Esikoinen syntyi helmikuussa 2013. Raskausviikkoja oli juuri täynnä 38, kun synnytys yhtäkkiä alkoi. Katsoimme miehen kanssa illalla ohjelmaa ja kirjoitin lapulle supistuksia ylös. Kävin vessassa ja ne kovenivat ja tulivat 1-2 minuutin välein. Mies soitti sairaalaan, jossa käskettiin odottaa vielä, olinhan ensi synnyttäjä. Kehotettiin menemään lämpimään suihkuun ja minä jollain konstilla itseni sinne sain, mutta supistukset muuttuivat erittäin rajuksi ja ponnistushalu oli valtava. Verta lorahteli alapäästä. Mies soitti uudelleen sairaalaan, jossa kätilö kuuli tuskanhuutoni linjoja pitkin ja käski tulla heti. Onneksi asuttiin lähellä. Nimittäin yöllä piti mennä ensiavun kautta, joka sijaitsi sairaalan aivan toisessa päässä synnytysosastoa. Istuin pyörätuoliin ja mies lähti juosten mua työntämään. Muistan ihanan ilmavirran kasvoilla. Perillä meidät ohjattiin heti saliin ja kaksi kätilöä ja yksi harjoittelija otti vastaan. Verenvuodon takia tilanteeni oli niin akuutti, että kokivat useamman apuhenkilön olevan tarpeen, eikä muissa saleissa ollut juuri sillä hetkellä niin sanotusti tilanne päällä. Piuhat viritettiin mutta sydänääniä ei kuulunut. Kuinka säikäyttävä hetki! Onneksi iäkkäämpi kätilö tajusi että jospa lapsi on jo synnytyskanavassa tulossa, niin matalalla ettei sydänäänet siksi kuulu. Sitten kurkkasivat ja kyllä, olen auki ja saan ponnistaa! Sängynpääty nostettiin toiveestani ylös ja sain alkaa ponnistaa polvillani istuen. Oli kyllä vaikeaa se ponnistaminen, kun ei oikein ymmärtänyt että miten. Sitten kun aloin päästä jyvälle touhusta, tunsin repeäväni ja se pelotti sen verran etten uskaltanut täysillä antaa mennä. Kipua hellitettiin kuumilla pyyhkeillä alapäähän. Ponnistusvaihe kesti kaiken kaikkiaan n. 30 minuuttia, mutta kun uskalsin ponnistaa oikein kunnolla repeytymisestä huolimatta, syntyi meille 10 pisteen tyttö, joka veti keuhkoihin ilmaa ja antoi kuulua kovalla karjunnalla, että minä synnyin nyt! Kyllä meitä kaikkia salissa se nauratti. Kaiken kaikkiaan synnytyksen kestoksi merkittiin 4 tuntia (supistukset alkoivat klo 22 aikoihin ja lapsi syntyi klo 2.02).

    Toinen lapsi kesällä 2016 tuli maailmaan myös 4 tunnin synnytyksellä, joka alkoi lapsiveden menolla puolilta öin. Supistukset tulivat aaltoina, ja tiesin mitä odottaa. Kun menimme sairaalaan taas yöllä ensiavun kautta, tällä kertaa kävelin käytävät ja pari oikein tujua supistusta tuli siinä. Tällä kertaa menimme seurantahuoneeseen jossa mun käskettiin mennä kyljelleni makaamaan ja piuhat laitettiin. Puolituntia olisi pitänyt maata siinä, jotta kätilö olisi saanut hienon sydänkäyrän, mutta ajattelin mielessäni, että ei tule onnistumaan. Olisi pitänyt pyytää tarkistamaan, monellako sentillä olen jo auki. 15-20 minuuttia siinä yritin epämukavuudestaan huolimatta maata, kunnes tuli raju supistusaalto ja ponnistustarve. Mies soitti hälytystä ja mä panikoin. Kätilö tuli ja Nyt sitten kokeili, että olen 9 cm auki, ei saa vielä ponnistaa. Hän auttoi mua hengittämään ja keho rauhoittui. Käveltiin synnytyssaliin ja sain alkaa siellä heti ponnistaa taas samassa asennossa kuin viimeksikin. Tunsin taas repeäväni, mutten piitannut siitä. 7 minuutin ponnistuksen jälkeen toinen lapsemme syntyi, hän tyytyi lähinnä äännähtämään olemassa olonsa ensimmäisen äänen. Käännyin ympäri ja kätilö selitti juuri toiselle hoitajalle, että tässä vielä niitä jälkeisiä odotellaan, ohhoh, mitäs nyt, ja jälkeisetkin tuli samantien. 4 tunnin synnytys tämäkin lapsiveden menosta syntymään.

    Repesin molemmista lapsista pahasti ja se ikävin kokemus itselläni olikin juuri tuo kun minua ommeltiin umpeen. Pyysin kaikki puudutteet, mitä vain annetaan, ja silti sen tunsi. Kätilö ei suostunut edes paljastamaan, montako tikkiä tuli. Mutta kauan siinä meni! Eipä siinä vaiheessa, kun on saanut lapsen synnytettyä ja paikat on ihan hellänä, ei todellakaan haluaisi että kukaan enää ronkkii sinne. Mutta täytyy kyllä sanoa, että onneksi ommeltiin, palauduin nopeasti.

    Nyt on kolmas tuloillaan ja jospa tällä kertaa osaisin mennä sairaalaan ajoissa. Että olisin muutakin kuin kätilöiden ja hoitajien kahvihuonepuheenaihe...
    • Tykkää Tykkää x 4
    • Sympatiaa Sympatiaa x 1
  3. SuviMinnu Tuttu foorumilla Kesäkuun äidit 2019 Kesämammat 2017

    Mulla alkoi kivuttomat mutta tosi selkeät ja kellotettavat supistukset kahdelta päivällä rv 39+5. Pomputtelin onnessani jumppapallolla ja kävelin rappusia ja söin taateleita ja join synnytysteetä ja tein kaikkia poppakonsteja et synnytys käynnistyis kunnolla. Klo 23 kun yritin käydä nukkuun supistukset muuttui kerralla kunnon poltoiksi, mut edelleen oli helposti kestettäviä. Hetkuttelin suihkussa ja pallolla ja pidin ajatukset ja kropan pehmeinä ja rentoina ja keskityin avautumisajatuksiin. Klo 0030 meni lapsivedet suihkussa ja herätin miehen. Hän teki eväitä ja kävi painamassa mua selästä, kun supisti. Se ja vesi auttoi tosi hyvin ja pärjäsin tuntemuksien kanssa. Yhtäkkiä tajusin että nyt ponnistuttaa. Soitimme sairaalaan klo 2 ja olimme siellä 2:20. Olin kokonaan auki ja sain heti luvan ponnistaa. Mun supistukset oli lyhyitä ja lähellä toisiaan ja vaikka ponnistin hyvin, en ehtinyt tehdä tarpeeksi työtä kerralla ja vauva sahasi edestakas synnytyskanavassa. Lopulta hän syntyi klo 430 ja tarvitsi hetken aikaa lisähappea.

    Mulle tärkeintä oli pysyä rentona ja luottavaisena. Muuhun sattui vain silloin, kun pulpahdin kuplastani ulos ja rupesin epäröimään tai huolestumaan. Eli esim. kun oltiin lähdössä kotoa ja mua rupes pelottamaan, et ehditäänkö perille. Synnärillä eivät saaneet vauvan sydänääniä rekisteröitymään tasaisesti ja laitteet välillä piipitti. Pyysin ne heti äänettömiksi, kun ääni pelotti mua ja häiritsi.
    En ottanut mitään lääkkeitä paitsi puudutteen, kun tikkasivat. En tarvinnut. Tuntui voimakkaalta ja hurjalta ja polttavalta ja kiristävältä, mutta kivuksi tuntemuksia on vaikea sanoa. Kaikki oli pehmeää ja tummaa ja venyvää.
    • Tykkää Tykkää x 4
    • Sympatiaa Sympatiaa x 1
    • Luova Luova x 1
  4. Bluebubbles Tuttu foorumilla Tammiäidit 2020

    Esikoinen syntyi viikko ennen laskettua aikaa eli tasan rv 39. Keskiyöllä meni vedet sänkyyn oikein kunnolla ettei tullut kyllä epäselväksi mitä se oli. Koska Vauva ei ollut vielä kiinnittynyt soitin ambulanssin ja makasin märällä sängyllä. Herättelin miehen joka paniikissa pyöri ympyrää ja kyseli etten vain ollut pissannut alle kuitenkin :happy: No lanssilla mentiin synnärille jossa huomattiin että kohdunkaula melkein kadonnut. Jäätiin miehen kanssa perhe huoneeseen.

    Kello 2 alkoi supistukset jotka koveni vähitellen. Kuuma vesi ja jumppapallo oli itselle hyvä kivunlievitys. Myös aqua rakkulat auttoi. Vähän ennen kello 8 siirryttiin sitten synnytys saliin. Olin kahdelle sormelle auki. Kun ilokaasua sain avauduin hetkessä 6cm,sanoin että tahdon epiduraalin. Anestesia kaavake täytettiin ja kätilö tämän jälkeen tarkisti kohdunsuun. Olin 10cm auki joten epiduraalin sai unohtaa. Ilokaasu pois ja ponnistamaan. Ponnistusvaihe olikin rankka, 1h ja 46min. Lopulta klo 9:59 terve tyttö syntyi :happy: pari tikkiä tuli ja muutenkin nopeasti toivuin. Ihan täys kymppi synnytys oli.
    • Tykkää Tykkää x 1
  5. Helena80 Naimisissa foorumin kanssa

    Esikoinen syntyi 11/2008. Laskettu aika oli 14.11, mutta käynnistettiin 28.11. Yliaikaiskontrollissa
    ronkittiin kovakouraisesti, jotta supistuksia lähtisi tulemaan. Se auttoi, sillä käynnistykseen mentyäni
    tehtiin tutkimus, jossa todettiin, että oli niin paljon auki, että voin mennä saliin. Menin sairaalaan
    siis maanantaina 28.11 klo 8.30 ja saliin pääsin pari tuntia myöhemmin. Siellä sain oksitosiinitipan,
    mikä vauhditti mukavasti. Puudutteeksi sain spinaalin. Kivuliaita supistuksia tuli todella kauan.
    Useampi tunti kului ja ponnistusvaihe alkoi vasta illalla hieman ennen yhdeksää. Tyttö syntyi pari minuuttia
    yli iltayhdeksän. 50 cm ja 3690g, rv 42+0. Vauvalla oli keltaisuutta, joten jäimme sairaalaan muutamaksi
    päiväksi.

    Keskimmäinen syntyi 1/2011. Laskettu aika oli 27.12.2010. Jälleen yliaikaiskontrollissa ronkittiin kovakouraisesti,
    mutta vaikka supistuksia sen jälkeen tulikin, ei auennut niin paljon kuin edellisellä kerralla. Menin sairaalaan
    käynnistykseen maanantaiaamuna 10.1.2011. Hetipian aloitettiin cytotecit ja vietin yön sairaalassa. Yöllä tuli kivuliaita
    supistuksia, mutta sain kuitenkin levättyä. Aamuun mennessä supistukset olivat lakanneet eikä kätilö uskonut,
    kun kerroin öisistä supistuksista. Hän ei millään suostunut tekemään sisätutkimusta. Iltapäivällä söin
    vielä yhden annoksen cytotecia ja lopulta kätilö suostui tekemään sisätutkimuksen, minkä jälkeen totesi, että 6cm auki
    eikä millään meinannut uskoa sitä. Saliin ei kuitenkaan päässyt, kun kaikki olivat varattuja. Odottelin pari tuntia ja kävelin portaissa.
    Saliin päästiin ehkä joskus viiden aikaan. Puudutetta en lopulta ehdinyt saada, kun ponnistusvaihe meni niin nopeasti jälleen.
    Poika syntyi muutaman minuutin yli iltaseitsemän 11.1.2011. 51 cm ja 3790g, rv 42+1. Pojalla myös oli keltaisuutta, joten
    jäimme sairaalaan ja pääsimme perjantai-iltana kotiin.

    Kuopus syntyi 8/2013. Laskettu aika oli 2.8.2013, mutta jälleen oli käynnistys edessä. Yliaikaiskontrollissa
    yritettiin vauhdittaa avautumista ilman kummempaa tulosta. Menin perjantaina 16.8.2013 sairaalaan käynnistykseen, mutta
    minut lähetettiin takaisin kotiin, kun ei edistystä ollut tapahtunut. Käynnistys sovittiin seuraavalle päivälle. Oli todella
    kurjaa joutua lähtemään kotiin, olin ihan palasina ja itkin.
    Menimme lauantaiaamuna sairaalaan ja saliin pääsin aamupäivällä. Sain oksitosiinia ja kohdunkaulapuudutetta
    avuksi. Ponnistus ei taaskaan kestänyt kauaa ja tyttö syntyi puolenpäivän aikaan 17.8.2013. Kerkesimme olla osastolla
    iltaan asti, mutta sitten tytölle nousi korkea kuume ja hänet vietiin lastenosastolle. Hän oli myös keltainen. Siellä hän vietti muutaman päivän ja sai lääkettä infektioon. Itse pääsin kotiin sunnuntaina ja ajelimme vauvaa katsomassa ja hoitamassa
    joka päivä. Taisi olla torstai, kun pääsimme kotiin. Kului muutama viikko ja kuume nousi uudelleen. Tytölle tehtiin
    selkäydinpunktio ja todettiin infektio. Uudelleen lastenosastolle muutamaksi yöksi ja menin sinne itse mukaan. Oli rankkaa
    meille ja vauvalle nämä sairastelut. Tästäkin selvittiin ja nyt on neiti jo kohta 6v. Syntymämitat 3650g ja 51 cm, rv 42+1. Tässä raskaudessa minua vaivasi raskausdiabetes, jota hoidin ruokavaliolla.
    • Sympatiaa Sympatiaa x 2
  6. Zeni Naimisissa foorumin kanssa Kesäkuun äidit 2019 Tammimammat 2017

    Kuudes kullannuppuni on huomenna kaksi viikkoa vanha :Heartred

    Juhannusaatto 21.6
    Heräsin aamuyöllä klo 3.30 vessaan. Asian hoidettua palasin sänkyyn odottelemaan unta, uudelleen nukahtaminen oli jälleen todella vaikeaa. klo 3.50 tunsin supistuksen joka oli niin erilainen aikaisempiin verrattuna, että tiesin tämän olevan nyt oikea synnytyssupistus. Supistus sai aikaan kovan kakkahädän, piti siis mennä vessaan. Sänkyyn palattuani jäin kuulostelemaan oloja. Tuli toinenkin "oikea" supistus ja päätin nousta ylös laittamaan tavaroita ja itseäni valmiiksi, kello oli n. 4.30. Helposti kestettäviä supistuksia tuli harvakseltaan, n. 10-20 minuutin välein. Supistuksiin ei tarvinnut vielä edes keskittyä tai hengitellä niiden läpi, mutta silti ne olivat ihan erilaisia kuin aiemmin tulleet. Herätin miehen klo 5.50, että jos hän haluaa juoda aamukahvit rauhassa, niin nousee nyt. Ja halusihan se :grin Supistukset hieman tiukkenivat tässä vaiheessa ja väli lyheni tasaiseen kymmeneen minuuttiin, supistukset itsessään kestivät kuitenkin vielä kaikki 20-30 sekuntia ja olivat helppoja. Pyysin kuitenkin Teemua laittamaan mulle valmiiksi jo TENSsiin selkään ja aloin lämmitellä kauratyynyä vatsanpuolelle. Äidille olin soittanut vähän sen jälkeen kun olin miehen saanut herätettyä ja äiti tuli meille 6.30 aikaan. Annettiin äidille ohjeet lasten kanssa toimimiseen ja lähdettiin sairaalalle.
    Sairaalassa oltiin vähän ennen seitsemää. Kätilö otti meidät vastaan ja vei käyrille. Heillä oli juuri vuoronvaihto menossa, joten jäimme reiluksi puoleksi tunniksi keskenämme. Uusi kätilö tuli 7.30 tervehtimään. Hauska yllätys, kun tämä sama kätilö oli meidän esikoisen aikanaan auttanut maailmaan ja nyt sai auttaa meidän viimeisenkin :D Keskusteltiin minun synnytystoiveistani ja muusta. Toivoin mahdollisimman luonnollista synnytystä veteen. Supistukset olivat tässä vaiheessa jo hiipuneet melkein olemattomiin. Kätilö tutki minut ja olin kireästi kahdelle sormelle auki ja kanava hävinnyt, synnytys ei siis ollut käynnissä :meh: Pienoinen pettymys, vaikka kotona oltiinkin puhuttu, että ihan saletisti meidät lähetetään vielä kotiin. Kätilö kyseli mitä haluamme tehdä, että ei hän meitä pois täältä mielellään laittaisi kun minun synnytykset on edenneet niin vauhdikkaasti siitä kolmesta sentistä eteenpäin. Päätettiin jäädä odottelemaan perhekammariin kunnon supistuksia sitten. Amme oli juuri varattuna ja kätilö harmitteli sitä meille kovasti, ammeessa oleva äiti ei kuitenkaan kuulemma halunnut synnyttää veteen, joten meillä olisi vielä hyvä mahdollisuus sinne päästä. Kätilö sanoi, että voimme vapaasti liikkua sairaalassa ja käydä kahvilla, mutta ensin hän tuo meille aamupalaa. Kätilö poistui ja sanoi vielä lähtiessään, että nyt on rouvalla sellainen ilme, että ollaan 3-4cm auki. Supistukset alkoivat tihentyä tässä vaiheessa ja niihin tuli paljon enemmän tekemisen meininkiä. Kello oli n. 7.45. Pian supistukset kipeytyivät toden teolla, väli lyheni pariin minuuttiin ja supistuksen kestokin alkoi olla reilua minuuttia, pärjäsin silti hyvin vielä tenssillä ja lämpötyynyllä. Kätilö toi meille aamupalan aika tasan kahdeksalta. Ehdin hörpätä vähän mehua ennenkuin supistus pakotti minut etunoja-asentoon sängyn päätyä vasten. Supistuksen aikana aloin tuntea ponnistuksen tarvetta. Käskin Teemua soittamaan kelloa, että nyt on jo kiire. Kätilö tulikin juoksujalkaa paikalle. Sain huokailtua kätilölle ponnistamisestani ja sitten mentiinkin jo kohti salia, sopivasti supistusten välissä. Saliin päästyäni tuli heti uusi supistus ja todellakin tuntui siltä että pitää ponnistaa. Kapusin sängylle. Kätilö olisi halunnut tässä vaiheessa laittaa vauvan päähän scalpin, sanoin että antaa mennä jos ehtii, mutta ei taida ehtiä kun tää tulee nyt. Kalvot kätilö ehti nipinnapin puhkaista ja sitten olikin jo pää puoliksi ulkona. Minun ei tarvinnut ponnistaa ollenkaan, päinvastoin, piti pidätellä ettei vauva synny liian nopeasti. Pidättely ei tosin oikein onnistunut ja ponnistus (tai "ponnistus") kesti 15sekuntia. klo 8.09 oli pikkuinen tyttöni syntynyt :Heartpink Sain vauvan heti vatsan päälle toiveideni mukaisesti ja napanuoran annettiin sykkiä tyhjäksi, mies sai sen myöhemmin leikata. Toinen kätilö oli pistämässä minuun oksitosiinia, mutta pyysin odottamaan vähän vielä, että jos istukka tulisi omilla supistuksilla. Vuotoa oli kuitenkin ilmeisesti sen verran, että varttia myöhemmin kätilö pyysi uudelleen lupaa laittaa piikin ja suostuin. Istukka syntyikin sitten melkein heti samantien, olisi ehkä syntynyt ilman oksitosiiniakin, mutta nyt meni näin eikä haittaa.
    Meitä kohdeltiin todella todella upeasti ja kätilö oli tälläkin kertaa aivan ihana! Kaikkiin koskemisiin ja muuhun pyysi lupaa, toiveitani kunnioitettiin ja kuunneltiin koko ajan :Heartred Tähän on hyvä lopettaa; täyden kympin synnytyskokemukseen :Heartred
    • Tykkää Tykkää x 4
  7. Jos luoja suo... Ihastunut foorumiin Elokuun äidit 2019

    Esikoiseni syntyi 2.11-99 rv 39+4

    Kolme päivää aiemmin klo: 3.30 yöllä sain reilun minuutin kestävän kivuliaan supistuksen, joka laittoi ihan itkuksi ja olin varma,että nytkö tää synnytys käynnistyy. Mutta muita kivuliaita ei enää tullut. Oli vaan sellainen "avautuva" olo ja että tää tulee hetkellä millä hyvänsä.

    Sitten pari päivää siitä oltiin asioilla isäni ja silloisen mieheni kanssa. Oltin myös sovittu, että isäni vie meidät synnärille ja hoitaa koiran, kun h-hetki koittaa. Miehelläni ei ollut ajokorttia, eikä meillä ollut autoakaan. Asuttiin n. 5km päässä Jorvin sairaalasta. Ja isä ja äiti meistä n. 10km päässä.

    Oltiin juuri päästy 15 minuutiksi sohvalle katsomaan "huonosti käyttäytyviä naisia" -sarjaa, kun lähdin mainoskatkolla jääkaapille. Sitten (klo:21:45) lorahtikin kirkkaat lapsivedet jääkaapin eteen lattialle! Ensireaktio oli laittaa jalat ristiin ja ajattelin, että tuliko multa pissat!:hilarious:

    Mies soitti samantien isälleni, että takaisin! Hän ei ollut kerinnyt vielä kotiinkaan asti.

    Supistuksia alkoi samantien tulemaan ja niitä tuli jo melko tiheästi. Silloinen mies meni ihan paniikkiin ja alkoi tekemään aivan hölmöjä epäolennaisia juttuja ja mun piti ottaa ohjat käsiini ja jakaa ohjeita. Muistaakseni hän soitti synnärile, koska mun vatsa alkoi toimimaan tosi reippaasti supistusten saattelemana. Oli niin kova paineen tunne alapäässä vatsan toimiessa, että pelkäsin, että vauva syntyy pönttöön!

    Lähdettiin samantien synnärille. Synnärillä oltiin klo:22:15. Mulla oli onneksi kroonikkovaippoja auton penkin suojaksi, sillä mitkään terveyssiteet ei pitäneet sitä tulvivaa lapsivedenmäärää aisoissa. Sitähän muodostuu kokoajan lisää. Kävelin Jorviin lapsiveden kastelemat housut jalassa ja pidin kroonikkovaippaa haarovälissä. Synnärin luukulla kehoittivat mennä istumaan odotusaulaan odottamaan. Kysyin, että ihanko tosissaan he haluavat mut istumaan kangastuoleilleen lapsivesivuodon kanssa ja kipujakin jo oli, että enkö pääsisi johki suihkuun.

    He kertoivat, että siellä oli kauhea ruuhka, mutta lähti etsimään meille paikkaa. Löytyi joku pieni koppero, missä oli pieni suihkukoppi ja laveri. Sain sinne jumppapallon ja siellä istuin pallon päällä suihkussa mikä vähän helpotti kipuja. Tuntui, ettei supistuksissa ollut kauheasti taukoja.

    Jonkun ajan kuluttua kätilö tuli tutkimaan mua ensimmäisen kerran. Kertoi, että kaikkiseuranta huoneet olivat täynnä, siksi oltiin "kopissa" ja tuo kohta seurantalaitteen sinne koppiin, kunhan ensin tutkii minut. Selvisi, että olin jo 4-5cm auki ja kätilö sanoi, että päästäänkin suoraan synnytyssaliin kaikkien ohitse. Päästiin synnytyssaliin klo:23 jälkeen ja kivut olivat silloin jo kovat. Otin ilokaasua, joka vähän auttoi saaden ajatuksia muualle, mutta enemmän se sekoitti päätä ja alkoi tuntumaan epämukavalta. Pyysin epiduraalia. Vauvan päähän oli kiinnitetty samantien anturi mittaamaan sydänkäyrää ja mun vatsalla supistuskäyrämittaaja. Mua palelti suunnattomasti ja tärisin vaan. Sellainen horkkaolo.

    Sain muistaakseni epiduraalipuudutteen n. klo:1. Sen laittaminen ei onnistunut kylkiasennossa, vaan piti nousta istumaan ja mennä selkä kyyryyn puristaen samalla tyynyä ja kätilö piti kiinni. Se oli ihan kamalaa kipeiden ja tiheiden supistusten takia ja oli jo toivo mennä. Onneksi se viimein saatiin ja se auttoi hyvin.
    Pari tuntia huilin ilman kipuja, kunnes alkoi työnnyttämään. Epiduraalin vaikutus alkoi pikkuhiljaa hiipua. Kätilö kehoitti ponnistamaan, mutta en heti uskaltanut ponnistaa kivun pelossa. Episiotomia tehtiin jossain vaiheessa. Sitten huomasin, että enemmän sattuu pidätellä ja aloin ponnistamaan 3:40 ihan tosissaan. Kätilö kertoi välissä, että vauvalla on paljon tukkaa, johon vastasin "ihan tosi?" ja kätilö kehoitti kokeilemaan... Äärettömän liikuttavaa tuntea vauvan tukka! Se antoi lisäpontta! Kun pää oli suunnilleen puolivälissä, tuli sellainen "nyt mulle riitti" tunne, ehkä joku paniikinomainen tunne, että mä lähdenkin tästä nyt pois! Mutta kätilö huomasi sen ja sai mut takaisin tianteeseen. Pää tuli pian ulos ja loppuvartalo vaan luiskahti perässä.

    Vauva parkaisi heti itkuun pienellä käheällä äänellä, kuin lammas! (Itken tässä taas itsekin muistellessa tapahtumaa!)

    Sain vauvan heti rinnalle ja tietenkin liikutuksen itkut pääsi molemmilta vanhemmilta. Kätilö alkoi tikkaamaan, joutui laittamaan puudutetta, kun tunsin kaikki. Mulla oli edelleen horkka ja lämpö oli noussut 38,2. Menin jonkun ajan päästä suihkuun kätilön tuella, koska oli heikko olo ja pyörrytti. Osastolle mut kärrättiin pyörätuolilla.

    Poika vauva syntyi siis 2.11-99 klo: 3:51, 3420g/49cm. Ei mennyt kauaa ensisynnyttäjällä, kun vedet meni 1.11 klo: 22:15! Kätilö oli aivan huippu ja olin kaikin puolin tyytväinen synnytykseen!:smug:
  8. Jos luoja suo... Ihastunut foorumiin Elokuun äidit 2019

    Kuopukseni syntyi 11.2.2006, rv 38

    Oli rv 37+6 ja mulla oli ystävätär kylässä. Klo:17:20 vessassa käydessäni alkoikin liruttamaan lapsivettä. Edellisestä poiketen, se ei mennyt suurella määrällä, vaan lorauttaen. Olin etukäteen varautunut siihen, että vedet voisi mennä kotona ja mulla oli aikuisten housuvaipat hommattu sitä varten. Kivuliaita supistuksiakaan ei alkanut heti tulemaan, niinkuin ensimmäisellä kerralla. Koska ensimmäinen synnytys oli niin nopea, niin saimme ohjeeksi lhteä synnytyssairaalaan mahdollisimman pian. Jos supistukset olisivat alkaneet yhtä nopeasti ja rajusti, kuin ensimmäisellä kerralla, niin kehoitus oli soittaa ambulanssi. Nyt kerttiin kuitenkin hyvin Ystävättären miehen kyydillä Jorvin sairaalaan, joka oli edelleen 5km päässä.

    Tällä kertaa Jorvissa ei ollut ruuhkaa, päinvastoin. Alkututkimuksessa olin vain 2cm auki. Supistukset olivat suht kivuttomia ja niitä tuli harvakseltaan. Päädyttiin kävelemään käytävillä ja ottamaan rennosti. Vähitellen vettä alkoi tulla hieman enemmän ja supostukset alkoivat tuntumaan ja tihenemään. Pääsin ammeeseen, jossa rentouduin ja supistukset eivät tuntuneet niin kovina. Aina jos nousin vedestä, esim. wc:hen ne tuntuivat selkeästi kovempina. Mulla olis myös sikiön sykkeen seurantalaite, jonka kanssa sai mennä veteen lillumaan. Tarkkailivat sitä kätilöiden huoneessa monitoreista.

    Joidenkin tuntien päästä kohdunsuun tilanne tarkastettiin uudelleen. Olin avautunut vain 3cm! Tulehdusriskin vuoksi ehdotettiin oksitosiinitippaa, että synnytys etenisi. Olin alunperin toivonut, että jos pärjäisi ilman epiduraalia tällä kertaa, mutta pelkäsin rajuja supistuksia oksitosiinin annon myötä, joten esitin epiduraalitoiveeni samalla. Ilokaasua en halunnut, koska siitä oli jo aikaisemmat epämiellyttävät kokemukset.

    Kätilöt olivat kerinneet tässä välissä vaihtua, viimeisin kätilö oli opiskelijan kanssa, mikä oli ihan ok. Oli kiva kuulla mitä kätilö selitti opiskelijalle, se piti minutkin hyvin ajantasalla. Ja tosi mukavia oli molemmat, ei valittamista!

    Eli oksitosiini tippumaan ja epiduraali laitettiin sopivasa vaiheessa. Koitin nukkua epiduraalin vaikutuksen alaisena. En saanut unta, mutta mies nukkui tyytyväisenä. Piti herätellä häntä tosissaan ponnistusvaiheeseen. Joskus aamulla olinkin täysin auki ja aloitin ponnistuksen 9:09 konttausasennossa sängyllä siten, että sängyn pääty oli nostettu ylös. se oli todella hyvä asento! Episiotomiaa ei tarvinnut tehdä, vaikka muistan repeämisen tunteen, kuin olisi puskenut amerikkalaista jalkapalloa poikittain :wideyed: Vauva oli ulkona klo:9:20. Sain heti vauvan rinnalle ja hän itki pienellä kähellä äänellä. Liikutuksen itkuthan siinä taas tui tuherrettua! On se aina niin suurta ja ihmeellistä tuo uuden ihmisenalun syntyminen! :Heartred Tällä pojalla oli heti tehokas napakka imuote rintaan! Onneksi tällä kertaa kuumekaan ei noussut, eikä ollut ensimmäisellä kerralla koettua horkkaa. Pystyin itse kävelemään osastolle muutaman tunnin päästä vauvan sänkyä työnnellen.

    Kaikki meni tässä synnytyksessä vähän hitaamman kaavan mukaan, mutta rauhallisesti. Lapsivedet siis meni edellisenä iltana 17:20 ja poika syntyi seuraavana aamuna klo:9:20. Tasan viikolla 38. Paino 2960g, pituus 49cm.

    Eli jälleen kerran hyvä synnytyskokemus!:hello2
    • Tykkää Tykkää x 1
  9. SuviMinnu Tuttu foorumilla Kesäkuun äidit 2019 Kesämammat 2017

    Pikkuveli on maailmassa! Meillä eteni hommat taas vauhdilla. Alkuyön oli jotain pientä jomoa, mutta nukuin siinä ihan ok. Kävin veskissä kolmelta ja limatulppa blompsahti pyttyyn. Sen jälkeen menkkajomoista tulikin selvästi voimistuvia ja n. 10 min välein tulevia aaltoja. Nousin ylös, tarkistin sairaalakassin, pukeuduin ja mutustin vesimeloonii tyynykasassa lattialla pienen hetken supistukset tiheni ja voimistui tiukkaa tahtia ja tuntui jo poltoilta. Vähän ennen neljää rupesin kellottamaan ja välit oli jo 6min, 4min, 5min 4min. Herätin miehen 4:20 ja soitin synnärille. En uskaltanut jäädä ootteleen lapsenvahtia ja istuin taksiin 4.30. 4:45 olin sairaalalla. Kätilö tuli mua käytävässä vastaan ja kun hän meni viemään mun papruja kansliaan sanoin että "supparit tuntuu jo tosi voimakkailta". Kun hän tuli takaisin, mua jo ponnistutti ja mut kärrättiin pikaisesti saliin. Totesivat että oon täysin auki, järkkäsivät mulle ilokaasun valmiiksi ja 4:50 sain ponnistusluvan ja samalla mieskin ehti paikalle. Ponnistaminen sujui hyvin ja tunsin olevani hyvin tilanteen tasalla. Olisin halunnut vaihtaa asentoa, mut en voinu kuvitella liikahtavani puoli-istuvasta mihinkään vaikka pari lepotaukoa tulikin. Kalvot puhkaistiin jossain vaiheessa, mut vauva oli jo pitkällä synnytyskanavassa, ni vedet ei menny siinä vaan hää syntyi kalvo kasvoillaan ja vedet meni vasta kun muu kroppa syntyi 5:21. 2 tuntia ja 20minsaa ekasta supistuksesta. Jälkeiset tuli 30min myöhemmin. Repesin hiukan, mutta muuten olin aivan erinomaisessa kunnossa. Huh sentään.
    • Tykkää Tykkää x 2
    • Voittaja Voittaja x 1
  10. Jos luoja suo... Ihastunut foorumiin Elokuun äidit 2019

    Tänään tapahtunut : lapsivesi meni klo. 5.18 nukkuessani. Rv 38+3.
    Aika jännä synnytys, vesien menojen jälkeen sai odotella tuntuvia supistuksia. Naikkarilla oltiin n. Klo. 7. Olin klo 11-12 välisen ajan suihkussa jossa rukoilin ja lauloin ylistyslauluja ja sitten niitä supistuksia alkoi, tulemaan. Ajattelin että nyt on edistystä tapahtunut, mutta ei ollut sitten tarpeeksi. Vauva oli tullut alaspäin ja kohdunkaulan reunat ohentuneet, mutta edelleen vaan 3cm auki. :sad001Sit alkoi tuntuvat supistukset, johon 1g panadolia, lämminvesi pusseja ja tens-laite selkäfileisiin tykyttämään. Alettiin jo puhumaan epiduraalista, mutta parissa tunnissa olinkin jo ponnistamassa, johon kerkisin nippanappa saamaan pudendaalipuudutuksen. 9min. Ponnistus ja poika oli syntynyt! Mä luulin, että homma ois pitkittynyt samalla tavalla kuin kuopuksenkin kanssa :grin tosi hyvä kokemus tämäkin! Ensimmäinen synnytys ilman epiduraalia! Meni sittenkin niin reippasti, vaikka alkuun tuntui, ettei mitään tapahdu. Eikä tullut kuin pari nirhaumaa alapäähän. Mitään tikkejä ei tarvittu. Ja mies sai hyvän kokemuksen myös, ei pyörtynyt, eikä tullut paha olo :smug: eka synnytyskokemus hänelle.
    • Voittaja Voittaja x 1
  11. Pingviiniemo Addikti

    Mun esikoinen syntyi käynnistyksellä raskausviikolla 38. Syynä raskausdiabetes ja siitä johtuva makrosomia epäily. Käynnistys oli mun suurin toive, sillä itsekkin epäilin vauvan olevan iso viikkoihin nähden, vaikka yritin pitää sokereista huolta. Olin 2cm auki valmiiksi, joten synnytys alkoi balongilla joka putosi pois 4 tunnin jälkeen, mistä seurasi suhteellisen kovia supistuksia. Vedet meni kun seuraavan kerran nousin ylös sängystä ja synnytys-saliin mentiin kun olin 5cm auki ja epiduraalin tarpeessa. Siitä eteenpäin nukuin epiduraalin avulla hetken ja 6 tunnin päästä oli aika rueta ponnistamaan. ponnistusvaihe kesti 2 tuntia 30min ja episotomian jälkeen vauva luiskahti samoin tein ulos. Pian kätilöt huomasi ettei vuoto lakannut ollenkaan ja huone täyttyi porukasta, en muista kaikkea, paitsi sen kuinka kipeää kohdun painelu teki. Olin ihan puhki ja verta vuosi niin valtavia määriä, että jouduin kaavintaan ja veren -ja nesteen tiputukseen. En nähnyt lastani tunteihin ja kun sain pienen poikani syliin niin se kaikki tuntui vaivan arvoiselta. Poika painoi 3800g ja oli 50cm pitkä. Synnytyksestä ei jäänyt pysyviä traumoja sillä sain asiat puhuttua hyvin läpi sairaalassa hoitajien kanssa. :)
    • Tykkää Tykkää x 1

Jaa tämä sivu