Kaksoset tulossa?

Kiitos Muffinin :)

Mä olin niin äärettömän sekaisin siellä ultrassa kuultuani kaksosista, että multa meni kaikki ohi mitä lääkäri sanoi, mutta sen verran muistaakseni ymmärsin, että en odota identtisiä :joyful:

Sä olet muffinin pystynyt olemaan pitkään töissä :) Mulla jotenkin työmotivaatio täysi nolla, henkisesti raskas työ tuntuu tällä hetkellä vievän tosi paljon enemmän energiaa, kun omassa elämässä niin paljon muutoksia (vanhan asunnon myyntiä, uuden ostoa, kaksosuutiset..) ja kun on fyysisesti väsyneempi kuin normaalisti. Mutta ei auta kuin kärvistellä vaan :meh:
 
Hienoa kuulla että olet ollut noin hyvä vointinen ja että pojat kasvaa mukavasti<3 pidetään peukkuja että a vielä pyörähtäis rt:hen! Mulla kans seiraava äpoli tuolle 30 rv:lle kun kaikki oli viimeksi rv 27 mallillaan. Selvisi myös että tyttö ja poika tulossa☺️ a tyttö (956g) oli rt ja poitsu (1021g) pt. Mä jäin töistä kun alkas jo väsymään tässä arjen touhailussa vaikka kaikki onkin ok! Saa nyt rauhassa laitella pikkuhiljaa paikkoja kuntoon ja josko sitä lepoakin vähän tulis:)
 
Voi pöh :( Mä olen vaan kerran törmännyt negatiiviseen kommenttiin. Erään kauppakeskuksen leikkihuoneessa vieras äiti, jolla noin samanikäinen lapsi kuin meidän esikoinen, näki minun leikkivän esikoisen kanssa maha silloin jo isosti pystyssä, ja totesi että hän ei kyllä usko että pitkään aikaan vielä jaksaisi toista lasta. Sanoin että meille tulee kerralla kaksi lisää ja tämä äiti meni todella vakavaksi ja sanoi pahoitellen, ettei tiedä mitä sanoa. No miten ois ollut vaikka "onnea"? :grin
 
Eveliina85 sanoi:
Kiitos Muffinin :)

Mä olin niin äärettömän sekaisin siellä ultrassa kuultuani kaksosista, että multa meni kaikki ohi mitä lääkäri sanoi, mutta sen verran muistaakseni ymmärsin, että en odota identtisiä :joyful:

Sä olet muffinin pystynyt olemaan pitkään töissä :) Mulla jotenkin työmotivaatio täysi nolla, henkisesti raskas työ tuntuu tällä hetkellä vievän tosi paljon enemmän energiaa, kun omassa elämässä niin paljon muutoksia (vanhan asunnon myyntiä, uuden ostoa, kaksosuutiset..) ja kun on fyysisesti väsyneempi kuin normaalisti. Mutta ei auta kuin kärvistellä vaan :meh:
Click to expand...

Muistan tuon tunteen, että kaikki meni ekassa ultrassa ihan ohi :hilarious: Ensimmäisessä varsinaisessa kaksosten seurantaultrassa sain sitten vihdoin kyseltyä kaikkea. Käsittääkseni noin aikaisessa vaiheessa ei voi vielä sanoa, että kaksoset eivät olisi identtiset. Identtisilläkin voi olla ns. kaikki omaa, eli omat istukat ja pussit. Eikä noin aikaisin voi vielä sukupuoltakaan nähdä :)

Mun on tällä hetkellä helpompaa olla töissä kuin kotona, kun siellä riehuu tuo 1 v esikoinen. Mies on kyllä isyysvapaalla häntä hoitamassa, mutta en kuitenkaan malta vaan istua paikallani kun olisi kaikkea puuhattavaa ja mulle tulee huono omatunto jos en anna huomiota lapselleni... :oops:
 
Juuri au näkee onko identtiset vai ei. Nu on voinut jo istukat sulautua ja voidaan virheellisti luulla identtisiksi. Meillä näkyi omat ruskuaispussit ja siitä au pystyi lääkäri merkitseen jatkoa varten ettei identtiset tulossa.
 
Vaikka kaikki olisi ollut omaa, voivat vauvat silti olla identtiset, jos ovat samaa sukupuolta. :) Ei ilmeisesti kovin yleistä, mutta parit sellaiset kaksoset tunnen/tiedän. Samaa sukupuolta olevien kaksosten identtisyyttä ei mitenkään tutkita. Jos vauvoilla on sama veriryhmä, ovat todennäköisesti identtiset. :)
 
Mulle myöskin sanottu että jos vauvat on eri sukupuolta, ne ei varmuudella ole identtiset. Muuten asiaa ei tiedä kuin tutkimalla syntymän jälkeen... Mutta tämäkin erikoista kun eti paikoista annettaan eri tietoa
 
Okei, no sittenhän sitä ei vielä tiedä, miten meillä on. Omissa pusseissaan kyllä ovat. Ehkä mäkin seuraavassa ultassa olen sitten vähän skarpimpi ja kuuntelen ja ymmärrän mitä mulle sanotaan ;)

Mukava lueskella teidän kuulumisia ym. :) Toivottavasti itsekin pääsisi kunnialla tästä eteenpäin. Hullua, että vaikka pitäisi olla tosi tyytyväinen siitä, ettei ole oireita, kuten pahoinvointia ym. niin silti välillä mietityttää voiko kaikki olla hyvin, kun voin fyysisesti todella hyvin, tällä hetkellä ei ole oikeastaan minkäänlaisia oireita. (Voi olla että tulen vielä katumaan tätä ja voin jossain vaiheessa tosi huonosti) Olen lueskellutkin, että oireettomuus vaivaa odottajia vähintäänkin yhtä paljon kuin oireet. Koskaan ei ole hyvä ;)
 
Ps. Noista inhottavista kommenteista vielä. Itse olen isovanhempieni kasvattama ja kun mummoni (eli äitini) kuuli, että odotan kaksosia, niin alkoi vaan hirveä luettelo sitä, miten rankkaa ja huh huh, miten me selvitään, "ei sitä nyt vielä tiedä onko siellä kaksosia"!? ym. Tosi kannustavaa! Muutenkin, kun itsellä tunteet pinnassa ja epävarmuus iskee helposti, niin nyt vähiten kaipaa toisten siunailuja tai pirujen maalaamista seinälle. Onneksi on ihana anoppi, joka heti jo mietti ottavansa töistä lomaa sitten kun vauvat syntyy (kun nyt ensin selvittäis tästä raskaudesta ees kunnialla :D) muutenkin tsemppaa ja kyselee kokoajan vointia ja kuulumisia. Omat vanhempani eivät ole edes onnitelleet vielä :( Ehkä aikansa sulateltuaan ajattelevat toisin, mutta joka tapauksessa tympii.
 
Nyt vaan Eveliina keskityt niihin ympärillä oleviin positiivisiin ihmisiin ja iloitset tulevista vauvoista!<3 ehkä pessimistejä pelottaa sjatus kahdesta vauvasta kun ajattelevat etteivät itse selviäisi moisesta tilanteesta? Minä, jolla esikoisen kanssa haastava alkutaival ja muutenkin olen ajatellut etten äitityyppiä olekaan, ajattelen asian niin, että näin on tarkoitettu ja jollain tuolla on sellainen käsitys että minä tästä selviydyn. Ei niitä kaksosia kaikille anneta;)
 
Kiitos tsempeistä, niitä tarvitaan :) Todellakin keskityttävä vain positiivisiin ihmisiin ja asioihin ja yritettävä unohtaa kaikki negatiivinen <3 Kyllä ne asiat aina jotenkin järjestyy. Meidän naapuri tuli tänään vastaan ja alkoi puhua, että hänen kuopuksensa oli tullut vahingossa raskaaksi ja on nuori vielä ja nyt odottaa kaksosia. Tulevalla mummolla oli aivan loistava asenne, sanoi että kyllä ne pärjää ja hän on tosi onnellinen nyt kun on alkushokista selvinnyt :) Harmittaa tosi paljon, kun ei itsellä ole samanlaista äitiä, mutta onneksi on se anoppi, hyvä mies ja liuta ihania ystäviä :)
 
Kerroin isälleni että kaksoset tulossa, kysyi että marsuillekko? Kasvatan marsuja ☺ äitini joka oli tuki ja turvani kuoli 2 v.sitten kotiini sohvalle..ensimmäinen ja viimeinen sydänkohtaus. 61v. Äiti olisi ollut innoissaan tuplista ja samoin viime vuonna syöpään kuollut äidin äitini jonka 8&9 oli kaksoset ☺ oispa ihan kun vois kysellä...
 
Eveliina, ensiksikin itsekin hämmennyin varhaisultrassa saamieni kaksosuutisten jälkeen etten voinut pahemmin. Olin toki aivan järkyttävän väsynyt, mutta osittain syytin sitäkin töistä (ok, 12h säännölliset yöunet + mahdolliset päikkärit eivät ole olleet normaaleja aiemmin :D). Pahoinvointikaan ei muuttunut mitenkään ylitsepääsemättömäksi, mistä ystäväni, kaksosten äiti pelotteli toistavasti. Ja siinä se raskaus vaan jatkui vaikken kuollutkaan oireisiin ;)

Toiseksi, tuntuu aivan kamalalle, että joku osaa olla niin epäkannustava tai latistava kuultuaan tuollaiset uutiset!!!! Vaikka itse olenkin nähnyt selkeitä katseita "mitenköhän hitossa selviätte kahden vauvan kanssa", ei kukaan ole sitä meille suoraan sanonut. Itse olen ainoa lapsi ja olin oikeastaan aina asennoitunut yhteen lapseen, mutta silti tämä tuntuu vain niin isolta lahjalta!!!!

Omalla kohdalla ainoastaan negatiivista sanottavaa tuli miehen isältä, joka erittäin suoraan eräs kerta totesi minulle, että PILAAN HÄNEN LAPSENLAPSENSA kun puhuin suomea, enkä venäjää vaikka senkin taidan. Siinä oli kyllä vähän hermoissa pitelemistä kun tuollaista päin naamaa lauotaan kun kyseessähän on omat tulevat lapseni. Joille tulen puhumaan suomea, koska se on oma äidinkieleni, ja mieheni tulee puhumaan venäjää, omaa äidinkieltään. ÄRGHT, en malta odottaa muita häneltä saatavia elämänohjeita ja kommentteja siitä, miten en toimi kovin hänen tottumallaan tavalla.....

MUTTA keskitytään positiiviseen: mahassa potkiviin vauvoihin ja ihaniin ihmiseen, ketkä tukevat. Varsinkin omaan puolisoon <3
 
Voi ei. Monenlaisia suuria tunteita joutuu kyllä itsekukin läpikäymään, sekä ihania, että sitten niitä kamalia. Sympatiat teille Katjuliina ja Pikkuinenvaimo <3 Mikä rv sinulla menossa Pikkuinenvaimo?

Tänä aikana kyllä korostuu se, että kaipaa sitä (äitiä), joka olisi tukena ja turvana ja kannustamassa. Meillä tämän "kannustajan" äänestä oikein kuuli, miten katkera ja huono juttu tämä olevinaan oli. Lapsi/lapset ovat meille enemmän kuin toivottuja, eikä niiden saaminen ole ollut itsestäänselvyys, se on meillä kotonakin tiedetty. Miehen kanssa ollaan oltu 8-vuotta yhdessä, on työt, asunto ym. kunnossa, eli ei mitään järjellistä syytä, miksi kokisi asian negatiivisena, vaan kun kokee. Meidän viimeisin puhelu päättyi siihen, että sanoin, että normaali ihminen olisi onnellinen ja kannustava ja onnittelisi, vastaukseksi sain pelkkää v*lua. Päätin, että nyt oli viimeinen pisara, muutenkin olen enemmän ja vähemmän ottanut kuraa niskaan siltä suunnalta, mutta en halua, että tästäkin asiasta tuo ihminen vie minulta onnen. Nyt on mietittävä oman hyvinvoinnin lisäksi muitakin. Vaikea olla toki asiasta välittämättä, totta kai se varjona mielessä häämöttää, mutta päätin, että se on häneltä pois, ei minulta, en aio olla tekemisissä jos (=kun) ei pyydä anteeksi ja muuta asennettaan.

Mutta komppaan täysin Pikkuistavaimoa. Ajatukset ja mieli niihin positiivisiin asioihin, riittää että on oman miehen lisäksi vaikkapa edes yksi ihminen jolta saa tukea ja onneksi voi täälläkin kirjoitella ja vaihtaa ajatuksia. Heti tuli ainakin itselle tsempeistä parempi mieli <3
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top