K-18 toiminta ja uusi raskaus

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Henu
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
No eipä täälläkään voi hehkuttaa..ollaan muutamia kertoja harrastettu (ehkä 5), ja edelleen tuntuu vähän oudolta, ihan kun limakalvot olis tosi ohuet. Ei suoranaisesti satu, mutta… Ja mulla vähän sama tunne kuin Sophiella, useimmiten jotenkin ahdistaa ja äklöttää koko ajatus seksistä :( Mutta en mä mitään stressiä ota siitä (eikä tiettävästi mieskään:)), kyllä se siitä pikkuhiljaa! Pikkukakkonen olis kovasti haaveissa, mutta tällä seksimäärällä se jää kyllä haaveilun tasolla :p
 
Mä en osaa puhua seksielämästäni muiden kuin mieheni kanssa, koen sen jotenkin niin yksityiseksi asiaksi. Joten sen suhteen en nyt jaa vinkkejä, mutta siihen, että synnytys pyörii päässä voin nyt sanoa jotain. Eli mullahan tuo ongelma oli tossa reilu kuukausi sitten aika iso. Otin sen puheeksi neuvolassa, ja sain ajan äitiysneuvolaan. Tilanne on kuulemma hyvin yleinen, että synnytystä alkaa käydä läpi vasta pitkän ajan päästä. Normaalisti ohjaavat pelkopolille, mutta mä en pääse sinne, kun olen synnyttänyt muualla. Mutta äitiysneuvolan sympaattisen tädin kanssa käytiin mun synnytys läpi, ja se kuunteli ja sain vuodattaa ihan kunnolla. :) Ja se selitti mulle miten ne avautumiset yms. menee eri tavalla, jos on toinen synnytys. Tajusin, että jos joskus kuitenkin synnytän toista, niin on hyvin, hyvin epätodennäköistä, että tulisi samoja ongelmia kuin tämän kanssa, koska se johtui siitä että oli eka kyseessä. Ja sitten puhuttiin myös pelkopolista, ja siitä, että siellä ne kirjaavat sitten koneelle ne mitä niille puhun, niin pelot ja toiveet on varmasti tiedossa vaikka kätilöt vaihtuisivatkin välillä. Mulle oli apua näistä asioista, mutta varmaan eniten siitä, että joku vaan kuunteli ja otti tosissaan ja oli ymmärtäväinen. Nyt on sellainen olo, että ehkä voisin joskus myöhemmin kuitenkin harkita toistakin, vaikka nyt ei siltä tunnukaan. Mutta synnytyspelosta se ei ainakaan jää kiinni. :)
 
Mun paras ohje on, että kun opit rakastamaan itseäsi, voit tuntea myös toisen rakkauden. Vanha klisee vuodelta sotakirves, mutta tuota toistellessa on pakko alkaa vähän ajattelemaan. Sitäpaitsi, Sophie (meinaan muuten aina kirjottaa Sohvi, sori :D), jos miehesi puristelee sua takamuksesta, niin eikös se juur kerro siitä, että juuri SINÄ olet haluttava sen takamuksesi kanssa ja kun olet haluttava, ei se mies kiinnitä kaikkeen tuohon huomiota, mihin itse kiinnität..

Tuohon vinkkiin liittyen, itsensä seksikkääksi tunteminen voisi asiaa auttaa, eli ehostautuminen, karvojen poistamiset, uudet kivat (ja sopivat!!) alusvaatteet ja reipasta reissumieltä, niin voisi hommat alkaa helpottua :)

Minä ainakin keskityn jonain päivinä vaan katselemaan ja muistelemaan, että mihin tuossa miehessä ihastuin ja yleensä sekin saa sisäisen "lemmen lepattamaan" tai elelemään ajassa taakepäin, kun vasta oltiin alettu seurustella ja jokainen pusu sai mahan kääntymään ympäri :)

Pikkuhiljaa pikkuhiljaa, mies varmasti ymmärtää, että synnytys/raskaus laittaa naisen sekaisin pitkäksikin aikaa. Lause, mitä vihasin aina, kun kerroimme yrittävämme lasta, mutta ei tärppää oli, että älä stressaa ja tiiän kuinka veemäistä kuunneltavaa se oli. Mutta tähän varmaan sanoisin samat sanat, stressaamalla ne halut ainakin häviää..

Ja vielä yksi pointti, kuka käskee heti panopuuhiin ruveta, jos keskittyisi alkuun ihan vaan sellaiseen muuhun hellytteen ja siitä pikkuhiljaa etenisi sopivalla tahdilla.

Ja mitä kipuihin tulee, niistä ehkä kannattaa kyllä puhua lääkärin kanssa, varsinkin jos sitä "liikatikkauksen" oiretta on..

Kiitos, olen puhunut :D
 
^Komppaan edellista, viisaasti kirjoitettu. :)
Semmosta se on. Vaikka haluja asian eteen olisikin, niin ei valttamatta ole edes aikaa. Molemmat kun ovat tyoelamassa ja vaikka olisimmekin yhtaikaa kotona, niin aina on joku juttu kesken vauvan kanssa. Ja sitten kun vauva nukkuu, niin sita on itsekin jo puoliunessa eika yksinkertaisesti jaksa edes ajatella asiaa.
Ma haluaisin kayda kuntosalilla, mutta ei semmoseen ole aikaa tai energiaa. Pitaisi aloittaa juoksuharrastus uudestaan. Vaikka tuota loysaa on edelleen joka puolella, niin liikunta ja siita tuleva hyva fiilis auttaa luomaan positiivista kuvaa omasta kehosta ja se antaa energiaa myos makkarin puolella. :)
 
Meillä on myös aika hiljaista tällä saralla, jos nyt vertaa aikaan ennen vauvaa ja raskautta. Alkuunhan se teki kipeeäkin mutta ei onneksi enää vaan tuntuu ihan normaalilta, eli sen puoleen asiat on kunnossa. Tuntuu vaan että ei yksinkertaisesti JAKSA puuhastella kun pääsääntöisesti on niin väsynyt että illalla tekee mieluummin mieli lösähtää sohvalle tuijottamaan telkkaria tai sitten mennä ajoissa nukkumaan. Joskus kun on ollut pidempi "kuiva jakso" niin tulee suorastaan huono omatunto kun ei ole jaksanut "vaivautua" ja tietää että miehen kuitenkin tekis mieli. Niin, kamalaa sanoa että pitää vaivautua, mutta siltä se joskus tuntuu. Toisaalta taas, kun sitten hommat on hoidettu niin jälkikäteen on tyytyväinen että jaksoi panostaa sen verran ja on taas ihan erilailla virkee fiilis. Uskon ja toivon että tilanne hieman normalisoituu kun nukkuminen joskus normalisoituu eikä ole jatkuvasti aivan tööt-olo.
 
Joo pakko kyllä Henu kompata sua, että ei meilläkään seksielämä mitenkään kukoistanut, kun poika huusi yöt läpeensä, mutta nyt pojan nukkuessa ne 12 tunnin unet, niin voi pojat :D
 
Eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa korjaannut, kun taitaa kuitenkin olla suht normaali vaikkakin tylsä vaihe. Eilen taisi tulla pienimuotoinen romahdus tällä sarakkeella kun tajusin että meinasin antaa miehelle litsarin koska hän koski mua :eek: Mies on tosiaan ollut 12h tai iltavuorossa aika pitkään ja tullut kotiin vasta kun mä oon jo nukkumassa. Ja sehän on selvä ettei nukkuvaa äitiä herätetä tätä varten. Anyway, pian mies on kerännyt ison läjän vapaapäiviä ja päästään vähän lomailemaan ja irtautumaan arjesta. Ja nyt kun poikakin nukkuu 10-12h yhdellä syötöllä ja nukkumaanmenot sujuu ongelmitta, niin ehkä sitä uskaltaa valvoa vähän pidempään ja nauttia toistemme seurasta. Kun ei sitä ihan perusläheisyyttäkään ole ollut pitkään aikaan juuri miehen töiden takia ja mun pitäisi myös saada töitä tehtyä kaiken tän rumban lisäksi. Ja kaiken kukkuraksi miehellä on iso koe tulossa, joten jos meillä on vapaata lapsen ja kodinhoidosta niin menee se aika opiskellen tai töitä tehden :sad001 Ja todellakin edetään hiljakseen tässä ja mun täytyy alkaa muistelemaan niitä alkuaikoja kun me ei oikein muuta tehty, jos siitä saisi sitten vähän fiilistä :) Oonkin just tilannut kolme upeaa mekkoa kesän häihin ja muihin juhliin. Tuskin maltan odottaa että saa pitkästä aikaa laittautua ja tuntea itsensä NAISEKSI eikä vain rupsahtaneeksi mammaksi :grin Ja jossain vaiheessa pitää käydä puhumassa jollekkin synnytyksessä niin ei tarvitsisi siitä enää ahdistua. Ja ennen kaikkea, jos lopetan tän asian stressaamisen niin ehkä sitä voisi sitten saada spontaanisti jotain aikaan :wink

Kiitos jälleen :Heartred
 
Pakko kysyä teiltä naiset, tunteeko kukaan muu näin?

Pojan synnyttyä olin monta kuukautta sitä mieltä, että meille ei missään nimessä tule toista lasta. Ei sillä, että meille olisi ollut jotenki vaikea vauva-arki, ei missään nimessä.. Tämä lapsi vaan ansaitsee kaiken rakkauden, huomion ja en ikimaailmassa pystyisi rakastamaan ketään muuta näin paljoa.

Tunteita jakaessani muille äideille, sain vastaukseksi, että se on aivan luonnollista tuntea noin. Että on varmaankin jotenkin evoluutiollinen juttu, että äiti ja lapsi tekee sitä kiintymssuhdetta niin vahvaksi, että ajatus "väliin tunkeutujasta" tuntuu pahalta. Myös imetystä syytettiin niiden tuomien hormoonien vuoksi.

Olen aina ajatellut haluavani vähintään kaksi lasta ja kokenut äitiyden olevan se "mun juttuni" uran ja muun ohessa. Olen pienestä asti haaveillut olevani äiti nuorena ja näin luoja soi, ja me saimme tuon pienen nuorena. SIlti tämä ei ole sitä "uhmaakaan", että vetäkää vaan piuhat poikki, meidän lapsiluku on tässä, koska jos jotain elämässä olen oppinut, älä koskaan sano ei koskaan. Uudessa vauvassa ainoana ahdistavana asiana tuntuu juuri tuo rakkauden jakaminen, eihän se voi olla edes mahdollista ja se siis tuntuu vieläkin todella vahvana. Äidit, jotka ovat jo parhaassa tapauksessa uudesti raskaana lähinnä kauhistuttavat (ei pahalla siis kenellekkään lyhyellä aikavälillä sisarusten hankkivia kohtaan!!)..

Pointtina siis, kokeeko kukaan muu, että ei halua toista lasta vain siitä syystä, ettei osaisi jakaa rakkauttansa kahdelle? Jos joku usemman lapsen omaava osaa vastata, meneekö tämä ohi vai miten on?
 
Saria, tuo olisi voinut olla minun kirjoittamani. Tosin nyt ihan viime aikoina on alkanut hiipiä pienen pieni epäilys: ehkä sittenkin, mutta vasta parin vuoden päästä. Mutta sen näkee sitten, miten tuon kanssa menee, mikä on työ- elikkä taloustilanne jne. Mutta jotenkin tuntuu, että tuo mitä sulle on sanottu, saattaa sittenkin olla totta, että tuo alku oli niin tiivistä, ja nyt alkaa ajatella jo vähän eri tavalla. Mulla on alkanut myös pyöriä päässä mahdollisia työkuvioita, ja olen ihan innoissani suunnittelemassa jatko-opintoja, vaikka vielä kuukausi sitten tuntui ihan mahdottomalta ajatus olla erossa vauvasta. Nyt on tullut vahva tunne, että kyllä se pärjää. Ehkä mun vauvakupla on puhkeamassa? :grin
 
Ei mulla ole epäillystäkään ettenkö tuntisi samoin jos meille toinen tulee. Ihan samanlailla se on meidän ikioma vauva jota olen kantanut mukanani ja synnyttänyt. Ja samalla tapaa se toka tulee tekemään minut hulluksi ja väsyneeksi, mutta silti osaa pelastaa päiväni hymyllä ja naurulla. Jos mahdollista niin tunteet vain kasvavat kun näkee miten esikoinen huolehtii pikkuisesta ja miten he sitten joku päivä leikkivät ja huolehtivat toisistaan.. Voi apua.. nyt se vauvakuume taas iski vaikka vain pari tuntia sitten vannoin etten halua toista kun tämänkin kanssa on välillä niin rankkaa.
 
Mä kuvittelen koko ajan ajassa eteenpäin, että olis kaks lasta. Rakkauden jakaminen ei sinänsä huoleta, Moulin Rouge muistaakseni lausui, että rakkaus on ainoa asia, mikä lisääntyy tuhlatessa. Useamman lapsen äitien mukaan se äidin ja lapsen rakkauskupla vain kasvaa.

Nyt mies on alkanut vaatiin, että palaisin kuitenkin talvella töihin. Sitä innosti, kun anoppi onnettomuuden seurauksena joutui pitkälle sairaslomalle ja sille ehdotettiin saman tien sairaseläkkeen hakemista. Nyt se odottaa päätöstä ja mies totesi, että se anoppi voi sit hoitaa meidän tyttöö, kun lupaili semmosta aiemmin. Hyvästi haave pikkukakkosesta vähään aikaan.
Jotenkin sen töihin menon vielä sulatan. Mut sit se halus, et tienaisin noin puolet enemmän, mitä ennen, eli tekisin enemmän töitä. No satun tietään, että pomolla nyt ei varmaankaan oo tarjota ees enempää ja vähän noloa mennä sinne hattu kourassa, kun ennen äitiyslomaa sanoin, että jään lapsen kans kotiin ja sit koitan etsiä oman alan töitä. Ja kävin tuossa muutama viikko sitten toimittamassa jo lakisääteisen kirjallisen ilmoituksen, että jään hoitovapaalle. Nyt sit menisin vaatiin olematonta ja paremmalla palkalla. Ja kun vieläpä loppuraskaudessa kuulin mutkan kautta, että olin saanut valitusta työn jäljestä. En kyl parhaimmassa kunnossa ollutkaan tekeen priimajälkeä!
Huaah..

Tänä iltana jälleen kerran mies sanoi "kuulleensa", että noi ongelmat makkarissa johtuu kuulemma melkein aina pään sisällöstä, ja etten siis oikeesti halua, enkä oo kiinnostunut tekeen yhtään mitään sen eteen, että paikat paranis ja palautuisi. Ja sit se veti herneen nenään, kun kysyin, johtuuko puoli invalidisoituminen ja verenvuotokin pään sisästä?

No joo on se ihan oikeesti vaikeeta ja kaikki samalla huomioonotettavat asiat tuo painetta ja siks se on kuin yks kotityö. Tää niin syö meitä. En nyt jaksa tai halua kaikkee kertoo, mut miehellä on tuossa melko narsistinen katsantokanta.
Viimeks vauva keskeytti just huonoon aikaan heräämällä ja sillä välillä ku olin nukuttamassa sitä, mies kyllästyi ja häippäsi tekeen jotain ja tuli valitukset niskaan. Eipä senkään käytös edesauta tätä. :'(

Näistä en voi/halua puhua kellekään läheiselle, pakonomainen avautuminen ja höyryjen päästely tapahtuu siis täällä.

Hormonitoiminta ei edelleenkään osoita merkkejä palautumisesta, paitsi välillä aristusta munasarjoissa ja vihlaisuja kohdussa ja pientä vuotoa.
Tiedän, että pitäis käydä gynellä, mut meidän auto päätti nyt kerralla näyttää kaikki mahdolliset viat ja vie enemmän kuin budjetti soisi. Ennen katsastusta kumminkin huollettava. Ja kesällä tulossa remontti kotiin.. Jatketaan sit näillä!

Tässä nyt tuli paljon asiaa mitkä ois kuulunu mikä mihkäkin ketjuun, mut klo 1 yöllä en jaksa jaotella.
 
Jaahas leidit, mitenkäs luistaa vai luistaako? Uskaltaako Sophie kertoa, edistyikö tilanne teillä yhtään parempaan suuntaan? :)
 
Omalta osalta kyllä, mutta MIES pihtaa! Jukolauta! :D

Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
 
No eipä juurikaan, mutta saatiin puhuttua asiasta ja purin noi kaikki ajatukset ja traumat miehelle. Parin viikon päästä kun tullaan suomeen niin tarkoituksena on mennä gynelle ja sitten samalla jollekkin juttelemaan läpi se synnytys, ja se varmaan vie asiaa eteenpäin. Ja olin ihan innoissani että nyt lomalla olisi ollut aikaa ja rauhaa, mutta sitten alkoi tietenkin menkat :smiley-angry019 No mutta mä en nyt oo pahemmin sitä murehtinut ja stressannut, katsotaan rauhassa mitä käy ja milloin :)
 
Jee, K-18 alkaa sujuun. :) Siis ihan vapaaehtoisesti ja ilman (oman) huulen puremista..

Nii ja me ny kumminkin tjottaillaan sitä toista. Mies väittää, ettei sillä oo vauvakuumetta, mut kumman innokkaasti se on aina valmis yrittään. :'D Katsotaan mitä tapahtuu. Ei mulla vieläkään oo menkat tullu, ainoastaan silloin tällöin veristä vuotoa parin pikkuhousunsuojallisen verran, mut kun imetyskerrat on harventunu ja on nyt sentään jo yli 7 kk synnytyksestä, on se ihme jos ei kohta ala hormonitoiminta palautuun!

Toiveikas ja iloinen. :)
 
Tämäkin mamma on nyt vihdoin palautunut tällä sarakkeella, pari viikkoa miettimättä koko asiaa ja johan heräsi halut :) Mies oli ihan :wtf mun äkillisestä muutoksesta ja koska pojan sänky on meidän makkarissa niin mies eka huolellisesti asetteli peitot pojan sängyn ympäri ettei vain poika näe mitä tapahtuu (vaikka poika oli vedellyt sikeitä jo pari tuntia):laughing021
 
Ihana kuulla, että teilläkin alkaa sujua Sophie! Nuo miehet taitaa olla aika herkkiä tuosta vauvan läsnäolosta ja ymmärtäähän sen, mutta välillä yrität siinä selittää, että hei poika nukkuu, eikä se kuule eikä nää, saati tajua vielä mistään mitään :)
 
ONNEKSI en oo ainut joka aattelee noin! --^ :D Luin jostain vauva.fistä joskus jonkun keskustelun, jossa haukuttiin sellaiset pariskunnat jotka harrastaa seksiä samassa huoneessa vauvan kanssa mm. pedofiileiksi... Eihän näin pienet vielä edes tajua mitä tapahtuu, toki vähän vanhempana eri asia.
Ja Sophie, huippua että teilläkin lähti homma toimimaan! :))
 
No minä ja mieheni ollaankin sitten varmaan oikein todellisia pedobeareja, kun vauvan ollessa ihan pieni, harrastettiin seksiä jopa samassa sängyssä, jossa poika nukkui. Ei haluttu herättää sitä pientä kääröä siirtämällä omaan sänkyyn ja todettiin, että lapsi ei siihen kuole jos nukkuu vieressä..

Raahataanhan poika nykyään samaan vessaankin, kun ei voi silmistään jättää :laughing5
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top