K-18 toiminta ja uusi raskaus

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Henu
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Me kai nyt virallisesti yritetään sitä toista, mut en tiedä onko se mahdollistakaan vielä(kään) hormonitoiminnan puolesta.. Pari kertaa on tullut semmoista pikkutuhrua, mistä ei oikein oo ottanut selvää. Se lapsentekohomma ei oo sadasosakskaan niin kivaa kuin tyttöö tehdessä, edelleen hillitön kipu, stressi, ajoitus (tyttö nukkuis, me ei oltais liian väsyneitä) jne. Menee mielekkyyslistassa samalle tasolle imuroinnin kanssa. En kyllä sanoisi miehelle tätä, siihen mun synnytys ei vaikuttanut mitenkään. -.- ...
 
Meidän ehkäisy (ja hei, tää on 100% tehokas) on puuttuva yhdyntä:laughing021 Ei ole ollut mitään kipuja tms., ei vaan löydy niitä hetkiä, kun pääsisi peittoja heiluttelemaan, kun asuu kaksiossa, jossa on samassa ilmatilassa lähes koko ajan joko lapsen tai koirien kanssa, eikä nyt kumpaakaan erityisemmin kaipaa yleisöksi. Ja sitten toisaalta ainakin mulla menee hommasta vähän maku, jos menee ihan väkisin järjestämiseksi.

Välillä tulee pieni epävarmuus ja kaikenlaisia pelkoja meidän parisuhteen puolesta, mutta suurimmaksi osaksi ei olla erityisemmin stressattu asiasta. Muuta läheisyyttä kun kuitenkin ihan kivasti löytyy.

Eli yrittämisestä ei oikein voi puhua, vaikka toisella lapsella on kyllä sinänsä lupa tulla. Menkatkaan eivät kyllä vielä ole alkaneet, joten ei kai tuo raskautuminen ihan hirveän todennäköistä olisi.
 
Kolme unohdettua pilleriä, "joo täytyy ottaa vähän rauhallisemmin sitten makkarin puolella" , ettei vahinko käy… Joopajoo, 6 kertaa viikkoon, taidettiin tehdä ennätys :smiley-ashamed008

Nyt on paha olo ollut jo kolmena aamuna ja raskauden aikaisen työpaikan ominaistuoksu sai melkein mahan kääntymään ympäri. Mutta eihän sitä nyt mitään raskaustestejä ainakaan lähdetä ostamaan. Mä en vaan ole raskaana, en ole!!
 
Onnea Niukku ja tsemppiä odotukseen! Vaikka täälläkin on lupa toisen tulla, niin kovin kaukaiselta vielä tuntuu, että sitä ihan oikeasti raskautuisi :)
 
Oh my gosh niukku, onnea! :D Tänne tarvittais nuihin kuviojuttuihin "lensin just perseelleni"-kuvake... :"DD
 
MINÄ??? No herranjumala, en! Mulla on pillerin keittiön pöydällä tuomassa jokaiselle kyläilijällekin selväksi, että meille ei mitään kakkosta tule! :D
 
Onko muiden seksielämä jo palautunut normaaliksi?

Mä havahduin tässä pari iltaa sitten mun reaktioon kun mies puristi mua perseestä niin mun vastaus siihen oli litsari (onneksi en kuitenkaan ehtinyt tehdä sitä ennen kuin tajusin mitä oli tapahtumassa). Mua ei kiinnosta seksi ollenkaan, pelkkä ajatuskin siitä jumputuksesta saa mut ärsyyntymään ja jotenkin koko ajatus aktista ällöttää o_O Ei toi mieskään ole pitkään aikaan yrittänyt mitään kun mun reaktiot on juuri sitä mitä tossa kuvailin. Mun halut katosi jo raskausaikana, eikä oo pahemmin näkynyt. Ja mähän en harrasta mitään vain mieheni iloksi. Tätäkö tämä vanhempana olo nyt sitten on??? :sad015 Tähän nyt varmaan vaikuttaa myös se että tuntee itsensä niin lihavaksi ja löllöksi, tissit on tyhjät pienet pussit, maha on tollanen uimarengas ja ensimmäistä kertaa elämässäni mulla on selluliittiä. En suostu edes olemaan mieheni edessä alasti..... Ja tää on taas korvien välissä koska käytän ihan samoja vaatteita ja rintaliivejä kuin aikaisemmin, mutta fiilis omasta kehosta on kuitenkin niin :puke_r heti kun tulee seksi kyseeseen. Vaatteet päällä on ihan ok olo, mutta alasti...... Lisäksi synnytyssalin tapahtumat pyörivät edelleen mielessä, eikä sekään mitenkään auta tilannetta :sad001
 
Normaaliksi?

:laughing021

Meillä ehkäisynä edelleen toimii se, että seksielämää ei ole, mitä nyt ehkä kerran ollaan päästy peittoja heiluttelemaan pojan syntymän jälkeen. Ja siitä on jo tooooosi, tosi pitkä aika. Mutta meillä edelleen ongelmana lähinnä logistiikka, kun kaksiossa asutaan, eikä oikein huvittaisi puuhailla noiden muiden silmäparien edessä. Ja ollaan vähän huonoja järjestämään ihan erikseen asialle aikaa, silloin tulee semmoinen väkisin väännetty fiilis. Eilen olisi ehkä ollut ihan hyväkin tilaisuus, kun poika nukkui vaunuissa eteisessä, mutta me laiskat valitsimme tunnin telkkarin katselua ja pizzan syömistä (jep, hävettää)... :oops:

Fyysisten tuntemusten puolesta ei ole mitään ihmeempää kynnystä hommaan, palautuminen jännitti aiemmin, mutta se pelko osoittautui ihan turhaksi, mikään ei sattunut tai tuntunut epämukavalta, päin vastoin. Oma kroppa ei hirvitä, vaikka joo vähän ehkä roikkuu niin toisaalta mulla on kiloja hävinnyt siitä, mitä ennen raskautta oli, ja se sitten tasapainottaa tilannetta korvieni välissä. Tietysti nyt se henkinen kynnys on vähän noussut, kun tuntuu, että pitäisi ihan väkisin alkaa järjestämään seksille tilaisuuksia, me kun miehen kanssa ehkä enemmän tykätään molemmat hellyydestä ihan spontaanina ilmiönä. Mutta ehkä tuo on vanhemmuuden myötä asia, johon pitää nyt vaan opetella, kun spontaanit tilaisuudet ovat niin vähissä. En ole kyllä ihan kamalasti stressannut asiasta, kun parisuhde on muuten kunnossa ja hellyyttä on makuuhuoneen ulkopuolella kuitenkin :)
 
Logistiikka meilläkin mättää. Meillähän ei ole täällä mahdollisuutta edes lapsenvahtiin, niin meillä ei ole yhteistä aikaa ollenkaan. Olisi kiva päästä edes leffaan tai syömään kahdestaan, päästä vähän irti tästä vauva-arjesta, mutta minkäs teet kun ei ole lastenvahtia :sad001

Ja tosiaan henkinen kynnys on varmaan yksi suurimmista esteistä tällä hetkellä, mitä kauemmin aikaa kuluu niin sitä enemmän koko ajatus seksistä alkaa ahdistamaan koska sitä olisi PAKKO harrastaa. Blääh.. No, eipä tarvitse murheita että se pikkusisko tulisi ihan vähään aikaan.
 
Jos jollain on vinkkejä miten saitte homman jälleen toimimaan, niin olkaa ystävällisiä leidit ja auttakaa naista hädässä :)
 
Jaa-a, musta ei varmaan oo apua ku tuntuu että asia on toisinpäin meillä.. Mies pihtaa ja sitä ei kiinnosta. Saatana.

Tsemit teille käänteisille kohtalotovereille, toivottavasti saatte hommat toimiin!
 
Sattuu edelleen, mutta vähenemään päin. Ja vuodan reippaasti verta, vaik käyttäis liukkaria. Sit jälkeen on yli tunnin verran vaikeeta istua/seistä/kävellä. Siks mä en oo kovin innoissani spontaanista keskellä päivää otetusta tilaisuudesta. Ja illalla ollaan turhan väsyneitä ja mies nukahtaa välillä jo ennen ku oon saanu iltahommat tehtyä.
Se tuntuu vähän ikävältä välillä kun semmoinen asia, mikä pitäis olla kivaa ja yhdistävää onkin kivuliasta, velvollisuudentunteesta suoritettua.
:'(
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top