Jutustelua ja tutustumista

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja be
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mulle mies sanoi eilen, että mun hiukset näyttää siltä et niissä ois sokeria. :D Ei oo vissiin koskaan nähny mun hiuksia rasvasena, kun normaalisti ei rasvoitu juuri yhtään vaikka pesen 1-2 kertaa viikossa. Mulla ei normaalisti oo koskaan finnejä tms, mut nyt on sit rinnassa joku näppylä ja jalat (?!) täynnä jotain pieniä näppylöitä. No, onneks naama ei ainakaan vielä kuki.
 
Tänään oli eka työpäivä sitten pahoinvoinnin alkamisen. Sattui pitkät vapaat kivasti tähän. Mutta koko ilta oli yhtä helvettiä. Tauolle pääsin kolmen tunnin jälkeen ja sinä aikana oli pahoinvointi jo todella kova. Kun pääsin takatiloihin ei meinannut mikään pysyä sisällä. Ja jalat huutaa niveaa, kun koko päivän/ illan seisoo. Normaalisti ei tunnu missään. Tulee olemaan tuskaa! Ja koko raskauden salassa pitäminen myös melko vaikeaa.
 
Heippa kaikille!

Olen 30-v ja mieheni 34-v. Yhdessä oltu viitisen vuotta ja asustellaa omakotitalossa Kaakkois-Suomessa. Esikoistyttö syntyi toukokuussa 2015. Perheeseen kuuluu myös kaksi kissaa ja yksi vasikan kokoinen koira :p

Palasin töihin suoraan edelliseltä äippälomalta helmikuun lopussa. Suunnitelmissa oli alkaa yrittää toista lasta touko-kesäkuussa, mutta eipä mitään ehkäisyäkään ollut käytössä. Ja kappas vaan, uusi tulokas ilmoitti tulostaan jo nyt. Mulla on töissä määräaikainen soppari ja aika mukavasti se loppuu lokakuun puolessa välissä. Siitä sitten suoraan taas äippälomalle. Eka raskaus sujui ilman kummempia kolotuksia ja toivottavasti nytkin menisi niin hyvin, että pystyisi töissä olemaan loppuun saakka.
 
Heippa!
Mä olen 30v ja mies vuoden nuorempi. Yhdessä ollaan oltu toukokuussa 11 vuotta, joista 5 vuotta naimisissa :) rakennettiin yhteinen koti vuonna 2008. Meidän perheeseen kuuluu 1/12 syntynyt Neiti sekä kissa, jonka ikää en nyt tarkalleen muista, olisko 7 vuotta. Mä työskentelen esimiesasemassa kaupassa ja mies ajaa työkseen rekkaa :)
 
Heippa kaikille. Tää sitten sai sen hiton flunssan esikoiselta. Voin kertoa, että pahoinvointi yhdistettynä flunssaan maksimoi kurjuuden.
 
Piikkipensas, mulla oli just viime viikolla - flunssa ja aivan järkky pahoinvointi (joka siis jatkuu edelleen) ja voin kyllä yhtyä sun mielipiteeseen. Ihan järkky kombo. Tosin mun flunssa loppu ku seinään perjantaina, jota kyllä vähän ihmettelin :)

Voin tähän lyhyesti kertoa itsestäni...

Minä siis 29 ja mies tällä hetkellä 33 (täyttää syksyllä 34), esikko syntyi 10/14 eli pienellä ikäerolla tulee lapset. Talouteen kuuluu myös tällä hetkellä erittäin ärsyttävä kissavanhus :) Valmistuin keväällä -14, ja olin kesän duunis, mut nyt siis äippälomailen 2016 syksyyn, jonka jälkeen oiskin taas tarkoitus jatkaa opiskelua. Asutaan Helsingissä.
 
Vähän jo kertoilinkin itsestämni tuonne muualle, ei ehkä sinne kyllä kuulukkaan.. Nyt vasta huomasin tämän topan.. Eli siis olen 22 ja mies 23, meillä on 9/13 syntynyt poika ja heti aloitettiin toisen yrittäminen. Ikäeroa tulee nyt se ~2v. Pitkään on kyyneliä puristettu siitä, että olen halunnut uuden tulokkaan nimenomaan tämän vuoden aikana ja kierrot tuntuivat loppuvan kesken, minulla on siis monirakkulaiset munasarjat ja se tuottaa omia ongelmiaan tässä.. Nyt kuitenkin viimeisestä kierrosta onnistui! Olen niin onnellinen, että saadaan vielä tälle vuodelle vauva.

Asutaan Kanta-Hämeessä omakotitalossa järven rannalla. Paljon on vielä tekemistä, ollaan saneerattu taloa jo hetken aikaa ja kesän aikana pitäisi saada piha käännettyä. Olen itse tällä hetkellä työttömänä (=kotiäitinä) ja mies sähköasentajana pienessä firmassa.

Miehen kanssa tavattiin armeijassa v. 2012 ja ensitreffit oli juhannuksena. Kihloihin mentiin 10/12 ja naimisiin 9/13. Piti mennä ennen esikoisen syntymää, mutta hänpä päätti tulla kuukauden ajoissa niin ei ihan keretty. ;)

Tässäpä oli tosi lyhyesti! ;)
 
  • Tykkään
Reaktiot: mai
Minä en olekaan tätä topiccia aiemmin noteerannut. Muualla ehkä jo jotain itsestäni kertonutkin. Mutta tässä näitä speksejä nyt kuitenkin:

Olen 34-vuotias ja esikoistani odotan. Odotan siis yksin, sillä isän alkoholiongelma estää parisuhteen ylläpidon. Hänen kanssaan kuitenkin halusin raskaaksi tulla, koska on pitkäaikainen kumppanini ollut ja vaikea olisi ajatella jotain tuntematonta isää... Hänellä oli pidempi raitis jakso talvella ja ajattelin tilaisuuteni koittaneen - kerrastahan se sitten tärppäsikin. :D Nyt oli kuitenkin korkea aika raskautua ja yksi keskenmenohan minulla saman miehen kanssa oli jo 2011. Silloin jäin jännittämään ja pelkäämään, että uskallanko yksin kantaa vastuun ja aloitin ehkäisyn uudelleen... näin otti aikaa että sain päätökseni tehtyä.

Elelen siis yksin omassa kerrostalokolmiossani. Minulla on kaksi kissaa, 10-v ja 9-v jotka on kaikki elämäni myrskyt melkein päässeet näkemään ja aina ne karvatassut tuossa vieressä on vaikka kuinka muu maailma kääntäisi selän. Tosi tärkeitä on nuo lemmikit minulle. Nytkin pahoinvointiaikana ihania olleet, voi kun osaisivat vielä tuoda jääkaapista evästä mamalle. :love7

Lisäksi minulla on siskoni kanit "sijoituksessa", joka vähän venähti enkä taida noista enää osata luopuakaan. Kaksi pupusta siis löytyy, ne elelee omaa elämäänsä olohuoneessa. Kanit etenkin sotkee paljon, kun oon antanut niitten olla vapaana... Sitä heinän silppua on joka paikka täynnä. Miks sitä pitää kanniskella eikä voi syödä siinä missä tarjoilu on?? No, onneks ne liikkuu vain yhden huoneen alueella. Nyt ajattelin vähän helpottaa tätä jaksamistani ja laitoin heidät häkkiin, toistaiseksi voimassa olevalla sopimuksella. Saa nähdä minkälaista kaltereiden kolistelua on yöllä luvassa. Osaavat olla kunnon gorilloja kyllä. :D Kissat ei niin sotke, mutta karvaa tietenkin on joka paikassa ja kulkeehan sitä kissanhiekkaa aina varpaissa vähän. :cat:

Minulla on hyvä tukiverkosto, jos vain osaan käyttää sitä. Monasti elämässä on unohtunut, että apuakin saisi ja sitä vaan sinnittelee yksin läpi tuulen ja tuiskun.

Ai niin ammatistani, opiskelen nyt sairaanhoitajaksi (piti valmistua tämän vuoden syksyllä mutta liekö se sit vähän siirtyy) ja olen entuudestaan akateemisesti koulutettu ja toiminut vuosia yrittäjänä ja alani opettajana. SH-opinnot aloitin silmällä pitäen tulevaisuuden uratoiveitani... Haaveissa lukea psykoterapeutiksi vielä sitten isona ja siihen tarvitaan terveydenhoitoalan koulutus pohjalle. Eikä mahdoton ajatus ole työskennellä sairaanhoitajanakin muutama vuosi, mutta se ei tavallaan ole se päätepysäkki mihin olen pyrkimässä.

Ja sitten vielä että kirjoitan aina aika pitkästi. :smiley-bounce022
 
Pii, ihan pakko kysyä, että miten sun kissat tulee toimeen kanien kanssa? Eikö siellä ole koko ajan metsästysdraama meneillään?
 
  • Tykkään
Reaktiot: Pii
liliina sanoi:
Pii, ihan pakko kysyä, että miten sun kissat tulee toimeen kanien kanssa? Eikö siellä ole koko ajan metsästysdraama meneillään?
Click to expand...
Meillä kissat sai turpaansa kanilta sen verran että jättivät rauhaan. Nykyään välillä kun laitan lisää heinää jänölle niin toinen kissa menee kanin viereen makoileen ja mussuttaan heinää :D
 
  • Tykkään
Reaktiot: Pii
Meidän edesmennyt kani oli aina omassa häkissään tai siis laatikossa se häkki osa oli otettu pois. Kissa aina nukku kanin kanssa ja joi kanin vesikupista :D sekä kaksi valkoistapaimenkoiraa vaihtoivat aina kanin kanssa neniä. Kauhun tasapaino :D
 
Ei meillä onneksi draamaa ole ollut. :D Olin alussa tarkkana, kun eihän noista tiedä mitä vaistoja herää.

Mutta kissat oikeestaan ignooraa kanit. Ne kun liikkuu ärsyttävästi pomppimalla, arvaamattomia liikkeitä tekevät ja kissoja tämä hermostuttaa. Joskus vähän tassulla kokeilevat, ihan leikkisästi pupuja jahdata ja kyllähän kissat niitten vedet juo jos kuppiin laittaa ja heinäapajillakin käyvät. :D Joskus kissa saattaa myös istua pitkänkin aikaa ja vain tuijottaa hiukan epäuskoisen näköisenä sitä pupujen touhua, olis kiva kirjoittaa puhekuplia kissan ajatuksista silloin. :D

Siskon luona kissa on ottanut ikäväksi tavakseen pennusta alkaen käydä pissillä ja kakilla siellä kanien vessassa… Ja nukkua röhnöttää niitten häkissä ja kans tassulla kalastelee niitä pupuparkoja. Se on vähän hajuhaitallista toimintaa.
 
Moikka kaikki! Ihana idea tämmönen keskustelu ja mukava lukea mistäpäin ja millaisista tilanteista ihmiset on! :)
Jännä huomata, että monella on just sellainen 'ihannetilanne' eli ollaan naimisissa ja vakiduuni, oma kämppä ja ehkä jo ennestään lapsia.. Vähän jännittikin itse tulla tänne keskusteluun mukaan :)

Minä oon tosiaan 24-vuotias Keski-Suomesta ja mies samanikäinen. Yhdessä ollaan oltu vasta puolisen vuotta ja tämä raskaus olikin aikamoinen yllätys, jopa shokki ensin. Mutta innolla nyt molemmat ollaan mukana hommassa! :) Itse olen opiskelija ja osa-aikatyössä, valmistun kesäkuussa. Mies tekee myös osa-aikatöitä. Vähän jännittää tuleva, tai aika paljonkin, mutta eiköhän se tästä!
 
Pauliina: Itse olen työttömänä ollut jo 3kk ja nyt sain 4 kuukaudeksi kaupan kassalta töitä. Nekin työt 45 kilsan päässä ;) Olen käynyt vaan lukion ja hain yhteishaussa kyllä kouluun, toivottavasti pääsisin, kaikki muutkin asiat on nyt mennyt niin hyvin putkeen. Meillä on omakotitalolaina ja sen lyhentämisestä on huoli minun työtilanteen takia. Elän kotihoidontuella. Miehellä on vakiduuni.
 
Pauliina, täälläkin opiskelijaodottaja. Meillä sekä minä että mies ollaan opiskelijoita ja osa-aikatyöläisiä (mulla on gradunkirjoitusvuosi edessä, joten oikeastaan opiskelu on mun pääasiallinen työni). Ollaan silti laskeskeltu, että hyvin tullaan pärjäämään. Opiskelijoina ollaan totuttu venyttämään senttiä joka asiassa ja ostamaan kaikki käytettynä. Meillä tosin sellainen etu, että koska tää meidän pikkuinen on suunniteltu, me ollaan laitettu koko viime vuosi rahaa sivuun tätä varten. Ollaan myös ajateltu, että meidän maailmankuvaan ja ekologisuuskäsitykseen sopii ihan hyvin, että opetetaan pikkuinen alusta asti järkeväksi kuluttajaksi.
 
Voi miten kiva lukea, että täällä on myös samantapaisissa tilanteissa olevia! :) Mekin ollaan totuttu elämään säästäväisesti ja ollaan aloitettu myös säästämään tulevaa vauvaa varten, ja kovasti luotamme ja uskomme pärjäävämme. :)
Tsemppiä teillekin!
 
Mulla loppuu työsoppari toukokuun loppuun ja kesä/alkusyksy on täysin auki. Ihanaa olis saada keikkahommia siihen mut taitaa haaveeksi jäädä tällä mun alalla. :(
 
Kiva idea tämä ketju! :) Kopsasin saman viestin minkä aikaisemmin olin tuonne joulukuisiin kirjoittanut. :)


Itse olen 24-vuotias ja mies 29-vuotias, naimisissa 3,5 vuotta. <3 Asumme Helsingissä ja olemme molemmat kotoisin Kosovosta. Olen asunut Suomessa 6-vuotiaasta lähtien. Kesäisin mennään aina käymään siellä. :) Tänä kesänä olisi tarkoitus tehdä pitkä automatka sinne, kun ostettiin uusi auto ihan sitä varten. :)

Meillä on esikoinen syntynyt maaliskuussa 2013 ja kaksosia odotetaan syntyväksi marraskuussa -15. :)

Mä valmistun nyt keväällä sairaanhoitajaksi ja toivottavasti joskus tulevaisuudessa jatkan kätilöksi asti. Mies pyörittää omaa autopesulaa. Oon tehnyt paljon keikkatyötä opiskelujeni ohella ja ajattelin jatkaa keikkailua äitiyslomaan asti. :)
 
Eipä sitä ideaalitilannetta ole täälläkään. Mies on ollut työttömänä pitkän pätkän, jotain lyhyitä keikkatöitä sillon tällön saanut. Minä käyn töissä, mutta täysiä tunteja harvoin heruu. Kuitenkin hyvä tilanne sinällään, että 30h soppari. Monella työkaverilla vain 15h.
 
Moimoi,

Olen 27 ja mies 35. Tavattiin helmikuussa 2013, kolmen päivän päästä asuttiin yhdessä, kolmen viikon päästä oltiin kihloissa, naimisiin mentiin elokuussa 2013 ja esikoinen syntyi maaliskuussa 2014 :) Nyt toista sitten odotellaan saapuvaksi.

Asutaan Lahdessa, nykyinen asunto on myynnissä ja omakotitalo etsinnässä. Olen itse FM ja työskentelen opettajana, mies tekee järjestelmävalvojan hommia. Vapaa-ajalla lähinnä matkustellaan, pirpanakin on käynyt elämässään jo kuusi ulkomaanreissua ja seitsemäs edessä maanantaina. Kotona pyörii toisinaan pieni katurakki, johon meillä on vanhempieni kanssa yhteishuoltajuus :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top