Joululahja tulossa!

Tervetuloa mukaan ja onnea uusille!!

ON:Eka tuhru bongattu. Ja meinasin kai heti paskahalvauksen saada... nyt sit ramppaa alvariinsa vessassa tarkastamassa tuleeko lisää...toistaiseks ei oo näkyny, onneks.. Kovin oon ihmeissäni, mut toivon todellakin ettei oo mitään ihmeellistä. Onneks meil on varattuna ylimääränen ultra tiistaina, ni sit ainakin pääsee näkemään mikä on tilanne..
 
Mä oon nyt neljättä kertaa raskaana (toinen siellä välissä tuli kesken) eikä yhdessäkään raskaudessa oo ollu pahoinvointia ainakaan siinä määrin, et oisin joutunu oksentamaan, mulla on sekä tyttö että poika, joten sen sukupuolen varaankaan ei voi aina laskea. Ekassa raskaudessa olin niin oireeton, et ultrista huolimatta vasta sitten kun vauvan liikkeet alkoi tuntua, aloin itsekin uskoa olevani raskaana. Nyt on menossa oireellisin raskaus ja sekin on vaan tyyliin arvoin ajoittaista etovaa oloa, nukkumaan mennessä levottomat jalat, satunnainen närästys, alun jatkuva pissahätäkin alkaa vähän helpottaa... Itkuherkkä olen ja linea negra ilmestyi melkein heti plussan jälkeen. Viikkoja mulla on jotain 8-9.
Molemmissa loppuun asti jatkuneissa raskauksissa oireet ja ongelmat on tullu viimeisellä kolmanneksella. Molemmissa liitoskipujen myötä ja närästys pahenee, rakko ei kestä yhtään painetta jne, jne. Sairaslomalla olin molemmissa 6vk ennen äippäloman alkua, kun ne liitoskivut meni sellasiks, etten meinannu päästä sänkyyn ja sängystä...

Ei siis ole tavatonta olla oireeton. Nauttikaa ja olkaa onnellisia hyvästä olosta, ekä olette niitä hehkuvia odottajia!? :happy093
 
Jos sulla on mamunen nyt sitten tuplat kun on noin paljon oireita? ;) (vai olitko jo käyny ultrassa?)

Tervetuloa uusille! FB-ryhmään liittymiseen löytyy ohjeita aiemmin, lisäillään sitten kun huomataan.
 
Heh, Liinu, kuvaavan hymiön olit viestiisi laittanut synnytyskertomkset luettuas:computer005. Mä tein ihan saman ekan kanssa, halusin HETI saada selville KAIKEN mahdollisen synnytyksestä, kun se ei ollut ikinä mielessä kauhean kivana ajatuksena käynyt. Lymyilin ihan ekoina päivinä jo kirjaston hyllyjen välissä hakien tietokirjoja ja ahmin ne (hetkinen...miksen nettiin mennyt..kai mä sielläkin luurasin???). Sitten kun tiesin koko skaalan, miten se voi mennä, helpotti. Mun kai vain täytyy saada tietää. Osasin sitten pelätä pahinta ja toivoa parasta. En kuitenkaan stressannut sen jälkeen asiasta, kun jotenkin vain toivoin, luotin ja uskoin, että itsellä menisi hyvin.

Aattelin silloin, että palaan varmaan asiaan ennen synnytystä, mutta en sen jälkeen asiaa googletellut tms.vaan alun tiedonhauilla mentiin. Ja niiden pohjalta olin vakaasti päättänyt, että haluan seisten synnyttää enkä ainakaan maaten. Synnytys sujui hyvin ja heti sen jälkeen oli olo, että voisi tän joskus uudestaankin tehdä. Mutta toki se taas tulee huisin jännää olemaan. Nyt pelkään ehkä eniten sitä, että jokin voi mennä pieleen, ennen tai sitten juuri synnytyksessä. Haluisin vain tän vaavin turvallisesti sylkkyyn. Ja nyt ensin edes saada jonkun kuvan pikkuisesta!!
 
Rozie, tuplat ois aika hurja juttu tähän väliin, kun ei se nykyinen kuopus ehdi kun vähän reiluun vuoden ikään tämän nyt odotetun synnyttyä... Siinähän sit oisin kolmen ihan pienen kanssa... Ei sillä, etteikö se olis käyny omassakin mielessä, kun viikkoja se 8-9 ja oon jo muutaman viikon tuntenu kohdun todella hyvin, vaikka mulla on reilut pehmusteetkin edessä...

Synnytyskertomukset on siitä huonoja lukea tai kuulla etukäteen, kun jokainen synnytys on erilainen ja jos ei ole suunniteltu sektio, niin ei voi etukäteen tietää miten se menee. Mun eka oli vaikea, käynnistetty, tuskallinen, kesti 9,5h ja oli pienestä kiinni, ettei lähetty kiireelliseen sektioon. Toinen syntyi syöksyen alle kaden tunnis sairaalassaolon päätteeksi. Pidän peukkuja ja toivon koko sydämmestäni, et tämä syntyis kuten tuo edellinen, sellanen synnytys menee vaikka päällään seisten! :dance018
 
Sairaaloissa on sitten eroja; esim. Oysissa ei saa itse valita synnytysasentoa vaan makuullaan mennään. En muista enää miksi mutta kaipa se taas selviää... Minä pelkäsin aina ennen synnytystä ja vielä ekan kanssa alkuraskaudestakin. Mutta loppua kohti pelko vaan hälveni ja kaikki tuntui ihan luonnolliselta. Nyt pelottaa taas (menin lukemaan OMAN synnytyskertomukseni) tavallaan, jostain syystä aika kultasi tässä välissä muistot mutta nyt olen saanut päähäni vain ne kipeimmät osiot... :confused2 Mutta lopputulos on parasta mitä on niin kyllä sen kestää (kunhan vaan saa ajoissa epiduraalin :smiley-angelic006)
 
Kävin vakoilemassa tammikuu-14 topicia ja huomasin että siellä on muutama joilla on LA joulukuussa mutta toivovat että menee tammikuulle. Heiii, niin minäkin toivon! Pitääkö mun siirtyä sinne? :cool01 No joo, olen realisti. Esikoinen syntyi 39+2 ja vaikka nyt jokainen raskaus onkin yksilöllinen, odotan vahvasti viettäväni Joulua sairaalassa...
 
Mulla pieni luulo, et tämä tapaus saattaa jäädä marraskuun puolelle, mutta en enää lähtis ryhmää vaihtamaan. Tää on mun ryhmä!
 
Joo, sama se siinä vaiheessa sitten on muutamalle päivälle ;) Meillä oli (on) aiemmassa ryhmässä lapset lopulta syntyneet marras-helmikuussa, vaikka kaikilla oli LA tammikuussa.
 
Meillä edellisessä ryhmässä yks vauveli syntyi keskosena jo heinäkuun alussa vaikka la oli lokakuussa... Marraskuulle meni myös jonkun verran ja tietty sinne syyskuulle.
 
Tämä viikonloppu on kyllä mennyt ihan kokonaan penkin alle väsymyksen takia. Eilen yritin olla ahkera, kävin puutarhakaupassa ja istutin orvokkeja mutta tänään en ole saanut mitään fiksua tehtyä. Nousin klo 8 kun esikoinen ilmoitti että on aamupalan aika. Tein hänelle voileivän ja omenan ja menin takaisin nukkumaan. Nukuin kymmeneen ja silti on ollut ihan rättinä koko päivän. Taitaa perjantain 10h työpäivä 6.00-16.00 vähän kostautua. Jouduin heräämään jo 4:n aikaan. Alkaa näköjään olla paikallaan kertoa raskaudesta työpaikalla ja ilmoittaa etten juuri nyt pysty näitä aikaisia aamuja hoitaa. Olen töissä oman perheen omistamassa yhtiössä johtotehtävissä joten teoriassa pystyn säätämään omat työaikani, mutta katsotaan miten käytännössä onnistuu.

Synnytyksestä puheen ollen voin lämpimästi suositella kirjaa "Ina May's Guide to Childbirth", tekijä Ina May Gaskin. Kannattaa lukea jos taitaa englantia ja vähänkin kiinnostaa luonnollinen synnytys, miten keho toimii ja miten itse voi edesauttaa synnytystä. Luin kaksi kertaa ennen esikoisen syntymää ja mielestäni oli iso apu sitten itse synnytyksessä. Ja luomuna tyttö syntyi, vaikkei ollut mitään ehdoton juttu mulle. Halusin vain välttää epiduralin.

Nyt saunaan rentoutumaan! Saunotteko te muut nyt raskaana? Käyn kyllä säännöllisesti mutten viihdy pitkiä aikoja saunassa.
 
Ei mullakaan vieläkään mitään mainitsemisen arviosia oireita. Kummallista :confused:.. Ja pelottavaakin! Mut jos tää tosiaan tulee olemaaan tämmöstä aj mahassa joka tapauksessa vauveli on niin ilonenhan sitä täytyy olla :D
 
Mulla taasen on energiaa riittäny vaikka muille jakaa. Eilen pesin koko huushollin ikkunat (15kpl) kaikilta pinnoilta ja kävin reippaalla lenkillä koirien kanssa. Tänään vetäsin salireenin, kävin miehen ja koirien kanssa kolmen tunnin patikointilenkin ja illasta vielä haravoin pihaa.

Minä käyn kyllä saunassa ihan samalla tavalla ku ennenki - eli aika harvoin :grin.
 
Saunon yhtä harvoin kuin ennenkin. Eli en ole nyt raskaana ollessani ( paitsi silloin, kun en vielä tiennyt...) saunonut, kun ei vain ole tullut mieleen :happy7.

Toivottavasti vielä saisi synnyttää seisten tai jakkaralla(semmoisen toivat, kun väsyivät varmaan jo pelkästä katselemisesta, kun kyykkäsin seisomatelineen kanssa). Eihän se kätilöiden takia ole mikään kiva asento käkkiä lattianrajassa valmiuksissa, siksi varmaan eivät mielellään siihen rohkaise. Joutuvat vielä ennenaikaisille sairauslomille selkävaivojen takia. Itse laitoin sen kyllä jo toiveisiin, että olisivatko valinneet notkeat ja nuoret kätilöt mulle :gen113Pitäisi olla sen sijaan joko kätilöille kuoppa tai synnyttäjälle lava, jotta asento olisi ok:confused:

Olin tutustunut kaikenlaisiin synnytyksiin ja ihastuin alkukantaiseen ja luonnonmukaiseen tyyliin, jossa seisten vaellellaan majassa ja sitten ponnistusten aikana kyykätään. se tuli itseltäkin aivan luonnostaan se kyykkyyn meno, kun kerran seisoin. väittävät, että painovoima auttaa ja myös iho tottuu siinä hiljalleen venytykseen eikä ole sitten niin kovilla yhtäkkisissä selällään ponnistuksissa, jossa vauva oikeastaan suuntaa ylöspäin. Mutta muustahan mulla ei kokemusta olekaan. Pyysin kyllä erityisesti ettei epiduraalia ( mikäli sitä sitten vaadin...) laiteta liikaa vaan sen verran että voin vielä seistä ja hyvin tuntea lihakseni. Sen suhteen meni kyllä nappiin.

Mutta suunnitelmat on aina suunnitelmia eikä niitä välttämättä pääse toteuttamaan . mullakin laitettiin vauvallekin anturit sykkeen seuraamiseksi, niin en niitten johtojen kanssa sitten voinutkaan enää vaellella. voi olla, että nyt tulee jo autoon...toka kerta usein nopeampi kai.

Onko teillä muuten tietoa, että onko käynnistettäessä supistukset jotenkin rajumpia?
Kiva nyt jo näitä miettiä....

Täytyykin kaivaa tuo mainittu opus jostain esiin, mahtaako saada kirjastoista?
Hyviä öitä!!!!
 
Saunassa tulee kerran viikossa käytyä. Viime raskaudessa verenpaineet laski saunassa, joten yksin en uskaltanu mennä, eikä mies antanu :D Saas nähdä miten nyt.

Mulla jatkuu nää aamu krapulaisen olot, vessassa saa ravata yöllä, levottomat unet ja eilen kohdun kohdalla tuttua kipuilua. Nännit on ajoittain arat.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top