Joululahja tulossa!

Toivottavasti muutkin esikoista odottavat löytävät tiensä tänne ja/tai fb-ryhmään. :)
 
Täälä kuvotus vain lisääntyy ja väsymys. Tuntuu että nukkua voisi vaikka kellon ympäri ja helposti.

Sukupuolen ainakin itse haluan tietää, ja mies on samalla linjalla.

Joko joku on uskaltanu ruveta ääneen puhumaan raskautumisesta? Lähimmälle ystävälle olen kertonut, mutta muuten vielä on miehen kanssa yhteinen salaisuus.
 
Me kerrottiin mun vanhemmille, sisko tietää kans ja pari kaveria. Kerrotaan sellaisille kenelle kerrottaisiin jos ei pysymään mukana tämä pikkukaveri. Lähinnä tekis mieli kertoa kaikille, salassa pitäminen on nyt paljon vaikeampaa kuin ekan kans :D
 
Ihanaa annushka kun joku jolla on ihan siellä loppumetreillä kanssa laskettu aika :D :)

Minä kerroin ensin aika monelle läheiselle ystävälle ja eilen kirjoitin facebookin seinälle kaikille tiedoksi:

" Kas, ihan uusi uuni on mulla,
harmi vaan sinne mahtuu vain yksi pulla
ja jos on tahtoa ja aikaa sulla
sitä pullaa voit Joulukuussa katsomaan tulla"

Lähemmäs 50 tykkäystä jo ja paljon onnitteluja,ja joo tiedän. Todella aikaista ilmoittaa,mutta eräs palstalainen sanoi viisaasti,että miksi turhaa pimittämään tietoa muilta,jos tieto on varma, Keskenmenot kuuluvat elämään ja kohtalo päättää mitä tapahtuu,joten tahdon nyt iloita ja jakaa sitä iloa myös muille. :)
 
Me ollaan pikku hiljaa alettu kertoa kavereille. Aina kun näkee jonkun kasvotusten ni on tullu kerrottuu. Ja tosiaan kaikille semmosille, kenen kans puhuis jos menis keskenkin.

Me mennään reilu viikon päästä ultraan (olisko sillon 9+4), koska mies ei pääse mukaan äpolin ultraan joka on toukokuussa. Ja halusin myös ihan vaan varmistukseksi :)
 
Kävin mielenkiinnosta katsomassa millainen on tämän vuoden äitiyspakkaus ja totesin ettei tarvitse ottaa tälläkään kertaa. http://www.kela.fi/aitiyspakkaus
On kovin poikavoittoiset värit, tai siis itse miellän oranssin ja ruskean yhdistelmän enemmän pojan väreiksi vaikka neutraaleja ovatkin olevinaan ;) Sitten turkoosia?? Vaikka sitä muka sanotaan ettei niillä väreillä ole niin väliä niin kyllä niillä itselle ainakin oli, meillä jäi tytölle kyllä ihan minivaatteiden jälkeen selkeesti poikamaiset käyttämättä ja äitiyspakkauksen vaatteet ei oo mitään hirveen pieniä. Eihän sitä toki vielä tiedä kumpi tulee, jos tuleekin poika niin ehkä sitten ;) Viimeksi en ottanut kun siskolta sain sen sijaan kolme laatikollista vaatteita ja kaikki samat tavarat ja ihanemman makuupussin kuin sen vuoden pakkauksessa olisi ollut :D
 
Meillä ei tiedä kuin me ja mun sisko. Ehkä parin kolmen viikon päästä uskaltaa kertoa vanhemmillekin :)
 
Ensimmäisen kolmanneksen jälkeen km:n riski pienentyy radikaalisti. Mutta pitää muistaa myös että nytkin se pienentyy päivä päivältä, suurin osa keskenmenoista tapahtuu ennen 5. raskausviikkoa eikä äiti yleensä ole tiennyt olevansa raskaana.
 
Mitenkäs teillä joilla raskauksia on takana jo yksi tai useampi tämän kuvotuksen kanssa on mennyt aiemmin?
Itseäni nimittäin on etonut nyt jo viikon verran tässä. Kauhulla odotan miten tämä tästä pahenee. Töissä olen asiakaspalvelussa ja siellä huomataan kyllä heti jos lähden vessan oksentamaan :sick009 En kuitenkaan heti haluaisi koko porukalle tästä kertoa.
Muutenkin mennään varmaan aika hissuksiin jonkun aikaa, kun ei tätä kyllä ainakaan perheet osaa odottaa.
 
Mulla oli jatkuvaa kuvotusta ekassa raskaudessa n. 13. viikolle asti. En oksentanut kertaakaan mutta lähellä oli. Napostelin suolakeksejä jatkuvasti niin sain pidettyä olon just ja justa aisoissa. Nyt olo on ihan samanlainen, kuvottaa ja oksettaa mutta ei tule oksennus. Tosin olen kirjannut silloin ekassa pahoinvoinnin vasta 5+4 ja nyt mulla on ollut paha olo yli viikon (nyt 5+2)
 
Mää tein tänään kuudennen (!) testin ja ylläripylläri, näytti edelleen sitä plussaa. Nyt en osta enää yhtään testiä vaan menen sinne varhaisultraan :dance008. Me on kerrottu muutamille ihmisille.. oon kertonu kahelle lähimmälle ystävälleni ja mies omalle parhalle ystilleen. Lisäks työkavereille (2kpl) kerroin, ovat mulle läheisiä :). Mun vanhemmat tietää myös. Tänään mennään käymään anopin luona ja kerrotaan hälle.
 
Mies on kertonut työkaverilleen mutta muuten ei vielä kenellekään. Parin vkon päästä ekan neuvolan jälkeen kerron kaverilleni joka on myös raskaana ja sit mun perheelle. Tilasin jo "isoveli" pipon esikoiselle, saa toimia sanansaattajana x)

Edellisessä raskaudessa oksensin pari kertaa rv10 kun oli flunssa ja nenä tukossa. Jonnekin sinne rv12-13 se kuvotus jatkui. Nyt oon oksentanut/yökkinyt jo paljon enemmän, aamulla hampaita harjatessa tyhjästä mahasta lavuaariin. Tänä aamuna en harjannut hampaita ja kas, olo on ollut paljon parempi. Paitsi tukkonen olo suussa :D
 
Moikka taas, paljon täällä tapahtunut. Onnea uusille plussanneille! :) Minäkin dulu tein tänään 6? tai 7? testin, toisen cb viikkonäytöllisen, näyttöön tuli samantien 3+ eli viikoilla 5+ mennään niinkuin pitääkin (luulisin, et nyt on 5+5), jes! Jokohan vois alkaa uskoa. :) Ajattelin sitä alkuraskauden ultraa yrittää pitkittää tonne 8-9 viikoille jos vaan pystyn, niin ois sitte taas astetta pidemmällä kehitysvaiheet, olettaen, että kaikki on hyvin. Neuvolaakin vois varmaan alkaa soitella.

Parille kaverille vasta ollaan kerrottu, haluisin ensin nähdä, että siellä mahassa joku tyyppi oikeasti on, ennen kuin kerrotaan useammalle.

Rozie, ei tosiaan ole tarkoitus pakoilla esikoisketjuun. Siellä vaan voi ihmetellä kaikkea outoa ekaa kertaa tapahtuvaa. :)

Oireet on hyvin vähäiset toistaiseksi täälläkin, rintoja aristaa, ei muuta. Pitäisi olla tyytyväinen, kun olo on hyvä, mutta kyllähän sitä jotain varmistusta kaipailee. Siksi kai noita testejäkin tulee tehtyä. :)

Musta muuten toi äitiyspakkaus näyttää suuremmalta osin tosi söpöltä ja kivalta. Ja eikös juuri tuossa pakkauksessa oo myös se pahvilaatikkokin kaunilla kuosilla päälystetty?
 
Emppu mulla on vähän sama taustalla tossa jatkuvassa testien teossa: Oireita ku ei juuri ole niin on jotenki epäuskoinen olo. Ja samasta syystä myöskin sinne varhaisultraan ja toki muistakin syistä :).
 
Ihan kiva kyllä tuo äitiyspakkaus mutta mikähän siinä on että ne tuntuu aina (tai ne mitä minä tiiän) olevan väritykseltään aavistuksen enemmän poikamaisia., vaikka sukupuolineutraaliutta on varmaan haettu. Vähäse on muuten tehny mieli ostaa vauvan vaatteita mutta oon malttanu mieleni.. Niitä on vaan niin ihana hypistellä :love017
 
Minä olen kans tehtaillut testejä, mutta varmaan lähinnä siksi että niitä nyt sattui olemaan kun tilasin tossa talvella 10 testin pakkauksen :D

Dulu, minusta ne on kans vuosi toisensa perään enemmän poikamaisia mutta ehkä se on siinä että tytölle voi helpommin ajatella ruskean ja valkoisen seurana esim. vihreää tai turkoosia kuin pojalle pinkkiä ;) Esikoisen aikaan olis makuupussi ollut vaalean sininen ja se oli varmaan suurin syy etten pakkausta halunnut kun sain edellisen pakkauksen ihanan beesi-valko-punaisen makuupussin siskolta.
 
Mä taas jotenkin miellän noi 2013 pakkauksen värit enemmän tyttömäisiksi.. :)
Itse olen kertonut äidilleni ja sisaruksilleni sekä lähimmille ystäville, miehen suku tai ystävät eivät tiedä vielä uudesta tulokkaasta, mutta työkaverit tietävät.. Olivat kuulemma jo paria viikkoa aiemmin alkaneet kyselemään joko meillä on haikara käynyt ikkunan takana kurkkimassa.. :)
 
Mä oon kyl pikkuhiljaa kans kertoillut ihmisille. Työpaikalle en oo vielä kertonut, ajattelin odottaa tonne ens kuun loppuun, kun pitää ilmotella äitiysloman jatkoja, niin samalla sitten voi kertoa, et en ihan eti kyl taida olla tulossa...
 
Mä edellisessä raskaudessa kerroin aika alussa raskautumisesta, koska se tuli ihan yllätyksenä ja odottamatta ja olin aika hämilläni tilanteesta. En muista ihan tarkalleen viikkoa (hassua kuinka lyhyt ihmisen muisti on), mutta noin viikoilla 14-16 tuli tälläinen keskeytetty keskenmeno, kun raskaus ei sujunutkaan odotetusti. No, täähän oli sitten tosi monen mielestä noloa, että ilmotellaa aikasin ja sit menee kesken. Joku mulle taisikin sanoa myöhemmin kun oli itte raskaana, että ei heille tullut edes mieleenkään kertoa aikaisemmin kellekkään (ennen tuota maagista 12-viikkoa) ja viittas mun tapaukseen (vaikka mullahan se kkm oli jälkeen maagisen rajan). Oon sen jälkeen monesti miettinyt, että miks keskenmeno on kauhea tabu, mistä ei saa puhua? Ymmärrän, ettei kaikki siitä tietenkään halua ja pysty puhumaan kun korkeintaan läheisempien kanssa, mutta ne ketkä puhuvat tai haluavat kertoa, niin pidetään outoina :oops:

Joku tais laittaakin, että ilmoitti jo facessa, koska keskenmenotkin kuuluu elämään. Niin mun mielestä tosi rohkeata, vaikkei tietenkään kaikkien tarvi niin tehdä (toistan itseäni).

No mun pointti vaan oli se, että nyt mulla on vaan kamala kynnys kertoa kellekkään tästä raskaudesta, koska pelottaa mitä muut ajattelee ja entä jos menee kesken. Haluaisin kyllä kovasti kertoa, mutta jotenkin kynnys on ISO. Ja mietin, että pitäiskö kertoa vasta kun vatsa on niin iso, että sen jo tyhmempikin tajuaa :). Kuulostaako ihan tyhmältä nää mun mietteet? :laughing002

Ja siis, jos ei vielä ole tullut selväks, nii miehen lisäks ei tiedä kuin neuvolantäti tästä raskaudesta. laughing7
 
Takaisin
Top