Mä edellisessä raskaudessa kerroin aika alussa raskautumisesta, koska se tuli ihan yllätyksenä ja odottamatta ja olin aika hämilläni tilanteesta. En muista ihan tarkalleen viikkoa (hassua kuinka lyhyt ihmisen muisti on), mutta noin viikoilla 14-16 tuli tälläinen keskeytetty keskenmeno, kun raskaus ei sujunutkaan odotetusti. No, täähän oli sitten tosi monen mielestä noloa, että ilmotellaa aikasin ja sit menee kesken. Joku mulle taisikin sanoa myöhemmin kun oli itte raskaana, että ei heille tullut edes mieleenkään kertoa aikaisemmin kellekkään (ennen tuota maagista 12-viikkoa) ja viittas mun tapaukseen (vaikka mullahan se kkm oli jälkeen maagisen rajan). Oon sen jälkeen monesti miettinyt, että miks keskenmeno on kauhea tabu, mistä ei saa puhua? Ymmärrän, ettei kaikki siitä tietenkään halua ja pysty puhumaan kun korkeintaan läheisempien kanssa, mutta ne ketkä puhuvat tai haluavat kertoa, niin pidetään outoina
Joku tais laittaakin, että ilmoitti jo facessa, koska keskenmenotkin kuuluu elämään. Niin mun mielestä tosi rohkeata, vaikkei tietenkään kaikkien tarvi niin tehdä (toistan itseäni).
No mun pointti vaan oli se, että nyt mulla on vaan kamala kynnys kertoa kellekkään tästä raskaudesta, koska pelottaa mitä muut ajattelee ja entä jos menee kesken. Haluaisin kyllä kovasti kertoa, mutta jotenkin kynnys on ISO. Ja mietin, että pitäiskö kertoa vasta kun vatsa on niin iso, että sen jo tyhmempikin tajuaa :). Kuulostaako ihan tyhmältä nää mun mietteet?
Ja siis, jos ei vielä ole tullut selväks, nii miehen lisäks ei tiedä kuin neuvolantäti tästä raskaudesta.