Ei minunkaan mielestä omanapailua tarvii pyydellä anteeksi, sitähän varten tämä foorumi on, että pääsee purkamaan tuntojaan muille :)
Aiheesta puheenollen, tässä vähän omaanapailua. En tiedä mikä mulla on, mutta nyt viimeiset 3 - 4 päivää olen ollut ihan hullu hormonihirviö! Ja tietenkin miehelle puran kaiken ärtymyksen ja kiukkuilun.. Tänäänkin ollut sellainen päivä että ihan jokainen asia on tuntunut ärsyttävän, en kyllä normaalisti ole tälläinen. Meilläkin on nyt miehen kanssa ollut vähän kinaa kun olen ollut niin ärtynyt ja sitä myötä valittanut milloin mistäkin. Mutta on mua tuo mieskin ärsyttänyt, viime viikolla teki muutaman päivän pitkää päivää töissä, ja eikös poitsu aloittanut samantien miehen lähdettyä töihin rutkutuksen (mikä jatkui melkein koko päivän) ja taisteli unta vastaan, jolloin pääsin aamupalalle vasta puolen päivän aikaan. Sekä poika oli juuri tuolloin useita tunteja hereillä ja vaati sylittelyä ja jatkuvaa huomiota, jos pissalle menin niin samantien alkoi ihmetys mihin äiti katosi ja huuto. Ruuan laitosta ei tullut yhtään mitään, kerkesin polttamaan ruuat kokonaan pohjaan kun samaan aikaan piti pojalle nostella tuttia, hyssytellä ja antaa huomiota. Ja sitten illalla kun mies tulee kotiin, toteaa "ihan kiltistihän ja hiljainen poika on". Kai nyt kun mun seurassa rutkuttanut koko päivän! :arghh: Sama meininki toistui seuraavana päivänä.. Nuo pari päivää hoidin käytännössä pojan melkein kokonaan itse, koska tietenkin halusin että mies saa kunnon yöunet, niin jaksaa tehdä pitkän päivän töissä. Sekä huvittaa että ärsyttää kun mies vain toteaa, että yritä pysyä rauhallisena, älä menetä hermoja ym, kun mies on ollut vauvan kanssa kahdestaan vain 1h ajan, ja tuonkin ajan vauva vain nukkui tyytyväisenä.. Välillä tekisi mieli kunnolla räjähtää, että miltä tuntuisi jos et pääsisi edes vessassa käymään rauhassa, aamupalan kerkeät puolen päivän aikaan syömään ja silloinkin kiireellä hotkaiset yhden rahkan, miljoona asiaa pitäisi tehdä mutta ei vain pysty koska tietenkin vauvan tarpeet tulevat ekana jne jne..
Huh, sai vähän edes avauduttua! Toivottavasti te ette nyt pidä mua ihan raivohulluna, kyllä onneksi vauvan seurassa pystyn hermoja pitämään kurissa, mutta voi s**tana kun tuo mies alkaa pätemään vaikkei itse ole yksinään pojan kanssa ollut kuin vain sen yhden tunnin ajan
Rakastan olla äiti ja äitiys on ihanaa, mutta kyllä myönnän että on se myös rankkaa.. Tsemppejä meille kaikille äideille! (ja myös isille)