kiitos Äippä ja Pipar ja Piparille onnittelut hyvistä ultra kuulumisista :)
Ei tainnut kyllä täällä olla mitään vanhaa verta mikä vuosi, kun ihan yllättäen alkoi tulla ihan kirkkaanpunaista. Mutta pääasia että nyt kaikki näyttää olevan kunnossa.
Toivottavasti Tata löydätte pian omakotitalon. Itselläkin se on suuri haave, mutta ei varmaan pariin vuoteen toteudu.
Lääkekeskusteluun vielä.. tässä raskaudessa en ole ottanut yhtään särkylääkettä ja tavoite on ettei tarvitsekaan.
Viime raskaudessa heti 4-5 viikolla oli viisaudenhampaan tulehdus, joka nosti myös kuumetta.
Yhden päivän maksimi parasetamolit, mutta eipä niistä kipuun ollut paljon apua. Koko hammasjuttu kesti monta päivää kun ei löydetty vikaa eivätkä meinanneet uskaltaneet ottaa röntgeniä.
Sitten myöhemmin viikolla 12 alkoi vuoto kipujen kanssa ja viimeiseen asti halusin uskoa, ettei kyseessä olisi keskenmeno niin sinnittelin ilman lääkkeitä.
Kun alkoi supistelu ja verta ja hyytymiä lorottaa niin vedin 2 parasetamolia, eipä auttanut.
Syytin tuolloin kovasti itseäni, kun olin niitä lääkkeitä syönyt, jälkikäteen ajateltuna ihan tyhmä tollain itseään ruoskia jos kovia kipuja joutuu kestämään.
Hassua miten joskus tuntuu, että raskaana olevan pitää kaikki valittamatta kestää, vaikka kyllähän lapsetkin syö sitä parasetamolia, mikä varmaan vaikuttaa heihin vielä myöhemmällä iällä, ainakin jos ovat pitkiä kuureja syöneet. Tietysti raskauden aikana lääkkeet vielä vaarallisimpia, mutta tuskin kukaan pieneltä kärsivältä lapseltakaan kipulääkitystä eväisi.
Ja jos tähän talouteen lapsia saadaan niin melko varmasti vetävät joskus itsensä sokerihumalaan lakusta ja salmiakista, enkä aijo olla asiasta moksiskaan! :D