Eikiko, hyvä vaan, että linkitit! Ei vastakkainen mielipide tarkoita, että keskustelu aiheesta olisi kielletty :) Hyvä se on saada tietoa puolesta ja vastaan.
Itse psykologiaa sivuaineena lukeneena olen sitä mieltä, että äidin stressi on kuitenkin sikiölle vaarallisempaa, kuin silloin tällöin otettu kipulääke. Kipukin voi tosiaan tuottaa stressiä, ja jos äiti on stressaantunut, niin on sikiökin. Tutkimukset ovat osoittaneet äidin raskausajan stressin olevan yhteydessä mm. lapsen käytöshäiriöihin ja ADHD:hen. Myös välillisiä vaikutuksia on, mutta en niitä jaksa nyt luetella.
Summa summarum sanoisin, että äiti itse tietää kyllä parhaiten, kumpi on pienempi paha: Kipu vai lääke. Jos sietää hyvin kipua, ei ole tarvetta lääkkeillekään. Mutta jos kipu aiheuttaa jo psyykkisiä oireita, ei napin tai parin nappaamisesta ole haittaa :)
En oo taaskaan täällä paljoa käyny ilmoittelemassa itsestäni, kun tuntuu ettei oo mitään muuta ku valittamisen aiheita... Pinna on kireällä ku viulunkieli, väsyttää kokoajan ja mikään ei huvita. Ainut ilo päivässä on syöminen ja onhan tuo puntarinkin viisari jo alkanu värähtelemään.... Mua ihan oikeasti v****taa 24/7 ja tosi negatiiviset tuntemukset muutenkin tästä raskaudesta. Siis itse raskaus ei harmita/mietitytä, vaan nämä sivuoireet, joita ei todellakaan ollu esikoista odottaessa! Kovasti silloin ihmettelin, että mitä ne ihmiset valittaa, tää raskaana oleminenhan on maailman helpointa......öööööö, no nyt tiedän!! 
No jospa nämä mielialan heittelyt tästä hellittäis viikolle 13 mentäessä, näin ainakin vauva-kirja lupailee 
Ja mitä noihin haluihin tulee, niin aika kateissa ne on täälläkin...esikoista odottaessa halut oli koko raskausajan aivan nollassa ja onneksi tuo mies ymmärsi, ohimeneväähän se kuitenkin vain on.
Olin ihan hermona koko aamun ja kun hoitaja mittasi verenpaineen, niin kysyi etta hermostuttaako... Ehka vahan... 
) mutta nytkun kyseeessä on hartaasti kauan odotettu ja kaivattu ensimmäinen raskaus kaikkine oireineen mihin ei oo tottunut (nää hormonit ajaa mut perikatoon 
) niin myönnän olevani joskus hieman liian tarkka joillekin suosituksille tai ohjeille (en esim. syönyt tänäaamuna töissä tarjolla olleita ulkomaisia mansikoita) mutta joidenkin kohdalla sitten ehkä taas vähän liian lepsukin.
