Joulukuun mammat 2015

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Esma
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Tuo sallittujen ja kiellettyjen ruokien repostelu ja "löydöt" mediassa on kyllä omiaan hermostuttamaan kenet vaan. Ja erittäinkin helposti tämmöiset tapaukset, jotka muutenkin katselevat tarkemmin syömisiään. Mutta jos ja kun hetkeksi asiaa pysähtyy kunnolla ajattelemaan, niin ainakin itse olen tullut siihen tulokseen, että terveitä lapsia on syntynyt maailman sivu, vaikka mitään ruoka-ainelistoja ei ole aina ollutkaan. Totta on tietysti myös, että nykyelintarvikkeisiin tungetaan kaikenlaista sellaista, mitä aikaisemmin ei käytetty (tai minkä vaikutuksista aikaisemmin ei edes tiedetty), että siinä mielessä kannattaa olla valveutunut. Mutta pienet ja kohtuulliset määrät mitä tahansa, mitä nyt ei ole myrkyksi tai tosi vaaralliseksi todettu, niin eivät mun järjen mukaan voi aiheuttaa mitään katastrofia yksinään. Lisäksi eri puolilla maailmaa käytetään esimerkiksi mausteita ihan eri tyylillä kuin Suomessa ja sielläkin syntyy terveitä lapsia, niin tuskin esimerkiksi niiden kohtuullisesta nautiskelusta tarvii olla ollenkaan huolissaan.
 
Ei taas tätä tunteiden vuoristorataa. Jo kerkesin hetken iloita onhan tänään raskausviikkoja täynnä jo 13, tiistaina ultrassa kaikki hyvin. Mielikuvia kuinka ihana äiti minusta tulee, kuinka saan pienen ihanuuden marras-joulukuussa syliini ja äsken eksyin taas Googlen ihmeelliseen maailmaan etsimään tietoa myöhäisestä keskenmenosta, enkelivauvoista ja eihän siitä mitää hyvää seurannut. Oma doppleri kaiken lisäksi perkele rikki. Mitään oireita ei ole joka viittaisi, että kaikki ei ole hyvin.

Olen pitkään jo iloinnut raskaudesta, vaikka toki pelot tulevat, mutta siitä huolimatta. Odotanhan esikoistamme. Olen 14vuotiaana tehnyt raskauden keskeytyksen siitä syystä, että olin itse vielä lapsi. Silloinkin oli ehkäisypillerit käytössä niinkuin tämän hetkisessäkin raskaustapauksessakin. Pelottaa, että vaikuttaako se 14v tehty keskeytys tähän raskauteen. Tänään toki tuli HUSsilta kirje, että downin syndrooma lisätutkimuksiin ei ole tarvetta, joten siitäkin syystä pitäisi iloita. Mutta jos lähdetään niinkin pitkälle, että kyllähän siinä synnytyksessä voi vaikka ja mitä tapahtua. Silti maailmaan on paljon pieniä pieniä ihmeitä tullut jotka lämmittävät heidän vanhempiaan. Pitäisi vain alkaa nyt osaa nauttia tästä ja olla elämättä omaa pelkoa todeksi.

Kamalan pitkä sepustus, mutta nämä nyt mielen päällä.
 
Nepsu minulle tehty keskeytys, kaavinta, kun olin 13-v ja nyt olen 27 kolmen lapsen äiti, keskeytykset EI vaikuta uusiin raskauksien kulkuun millään lailla! Näin minulle kerrottiin kun odotin meidän ekaa, koita vaan nauttia ja uskoa siihen että kyllä teille vauva tulee! Keskenmenon riski on sinun kohdalla jo pienentynyt reippaasti.
Ekan odotus on vaikeaa kun kaikki on uutta ja jännittävää, itse olen oppinut näiden raskauksien aikana että oman kropan liiallinen kuuntelu on pahasta. Mahaan saattaa raskaus aikana koskea vaikka jos suoli tukosaa tai kakka hätä ( kuten mulla nyt :)) verta/tuhrua saattaa tulla myös loppu raskaudessa kun kohdun kaula kypsyy. Vielä vähän aikaa niin alta tuntemaan vauvasi potkut ja liikkeet! Mutta älä siitäkään ota painetta liikaa kun niitä ekoina viikkoina tunnet harvemmin:) toivottavasti saat tästä mielellesi rauhan,ja nauti matkasta äitiyteen! Voimia ja luottoa omaan kroppaasi nepsuseni <3
 
Mulla on tullut tosi voimakkaasti varsinkin viime viikkoina olo, etten halua enkä jaksa lukea enää yhtään ainutta kieltolistaa tai -juttua raskauteen liittyen. Olen synnyttänyt kolme tervettä lasta ja yritän luottaa, ettei mun tarvitse nyt tietää yhtään enempää. Yritän elää niin, mikä tuntuu hyvältä. Jos joku liike tuntuu pahalta, lopetan, mutta en katso sitä mistään listasta. Kävin tällä viikolla uimassa ja selvästi treeni oli liian kova, kun alkoi supistella. Ensi viikolla sitten kevyemmin, mutta yhteen rankkaan treeniin vauva ei kuole. Neuvolan tätikin sanoi mulle eilen, etten anna sulle yhtään kieltolistaa, koska tiedän kyllä ihan tarpeeksi. Neljävuotiaan kanssa aion mennä tivolin kummitusjunaan. Vauva ei siihen kuole. Vemputtimiin en mene. Enkä mene ikinä muutenkaan, kun mulla on niin onneton tasapainoelin, että tulee leksa olo.

Muutenkin mulla on olo, että haluan tällä hetkellä miettiä raskautta niin vähän kuin mahdollista. En unohtaa vauvaa. Mutta elää niin tavallisesti kuin vain voi ottaen huomioon kuitenkin sen, että kannan uutta elämää sisälläni. Vauva tulee tähän maailmaan ilman, että murehdin ja huolehdin itseni näännyksiin. Jos mua närästää, otan Rennien. Jos pää on helvetin kipeä, otan sen Parasetamolin. Särkylääkkeiden käytössä käytetään usein termiä "nappailaan särkylääkkeitä". Ei kyllä koske mua enkä usko koskevan ketään meistä täällä. Olemme kaikki vastuullisia äitejä. Sitä paitsi mulla on kolme lasta jo huolehdittavana. En voi maata närästyksestä tai päänsärystä kärsien sängynpohjalla, kun siltä tuntuu. Nuo lapset tarvitsevat mua. He kärsivät siitä enemmän, ettei äiti ole käytettävissä kuin sikiö, jos joskus kerran kuukaudessa otan särkylääkken.

Aikakin on alkanut kulkea nopeammin, kun olen alkanut vauvan antaa kasvaa tämän kaiken muun elämän sivussa.

Ugh. Olen puhunut.

10+5
 
Muokattu viimeksi:
Lumikattina, hyvin sanottu!
Alussa miettisin paljon keskenmenoa ja sit lopetin! En minä pystyisin pelastamaan millä vauva, vaikka kuinka paljon murehtis ja pelkäs..
Syön ne ruot mitä jääkaapissa löytyy ja jos joku paikka kolottaa nii otan sen särkylääke. Pyrin elää ihan normaali elämä :) ja suosittelen teillekin :) se on ihan kiva ❤️
Muistan kun n. 11 vuottaa sitten pelkäsin ett mul tuu ikinä lapsia... Täällä ollaan jo kolmatta kertaa. Sitä sama murehdin 1,5vuotta sitten ett mua on luotu vain 2 lapsen äidiksi ja niin väärässä olin taas :)
Älä hyvät äidit murehtikaa ennen aikoja <3 pitääkä itsestä huolta ja siinä sivussa vauvakin voi hyvin ❤️
 
Mä odotan esikoista nyt 23 vuotiaana ja kyllä on onnen ja pelon sekasia tunteita :O rv 10 menossa, tunteet ailahtelee niin etten oo tunnistaa itteeni. Ei oo vanhempia kenen kans näistä jutella, eikä ystäviä, joilla jo olis lapsia, mutta löysin sitten tämän saitin :) onnea odotukseen pupuset <3
 
Itse taas esikoista odottavana imen kaiken tiedon itseeni, toki yritän mennä näiden pelkojen, kieltojen ja tunteiden kanssa kultaista keskitietä, välillä ei onnistu.

Minusta on hyvä että tällä palstalla käydään näitä läpi, sekä me kokemattomat että te kokeneet. Ymmärrän että on ihan eri asia odottaa esikoista kun kolmatta, myös esikoisen odottaminen kakskymppisenä on ihan eri asia kun esikoisen odottaminen kolmekymppisenä tai vanhempana, meillä vanhuksilla rupeaa valitettavasti aika loppumaan kesken ja siksi jokainen keino saada terve lapsi loppuvuodesta syliin tulee takuuvarmasti käytettyä. Jos joku sanoo että lapsi syntyy terveenä jos juokset 5 kertaa talon ympäri takaperin alaston vartalo tervalla ja höyhenillä peitettynä niin heikolla hetkellä saattaisin jopa lähteä tuolle juoksulenkille.

Ehkä Lumikatriina sinulle ja muille kokeneille joille nämä keskustelut saattavat aiheuttaa harmaita hiuksia voisi yksi vaihtoehto (tämän palstan lisäksi) olla tänne joulukuisten alle uusi keskusteluryhmä tyyliin "toisen, kolmannen tai kuudennen odottajat" jonne ensimmäisenä "sääntönä" tulee että suosituksista ja kielloista ei saa puhua. Samat jutut mutta ilman näitä esim. minun kaipaamia särkylääke, ulkomaiset hedelmät, suositukset yms. Keskusteluja.

Enkä tarkoita tätä ehdotusta nyt mitenkään loukkaavana vaan pikemminkin vaihtoehtona, uskon että te kokeneet varmasti kaipaatte samalla tavalla tukea kun me eka kertalaiset, mutta en myöskään halua että täällä ihmiset saa pahan mielen siitä kun keskustellaan toisille tärkeistä asioista.

Toki vaihtoehto olisi aloittaa meille esikoisen odottajille uusi ketju jossa näitä suosituksia, kieltoja, pelkoja yms käsitellään.
 
Eikiko, on jo perustettu keskustelu "huolet, murheet ja jotain" ja ei Lumikatriina varmaan tarkoittanut etteikö niistä voi puhua vaan sanoi ettei hän niitä enään meinaa lukea koska aiheuttavat enempi vaan stressiä. En kannata sitä että jakaudutaan "ensi odotottajat" ja "uudelleen odottajat" ryhmiin. Meillä uudelleen odottajilla on kuitenkin paljon kokemusta ja vastaamme mielellään ensi synnyttäjien kysymyksiin ja mietteisiin.
 
Tuntuu vaan ettei niitä asioita täällä sitten saisi tuoda esille, ja kun en halua sitäkään että joku ei sitten tykkää lukea näitä keskusteluja ja kun sen takia pysyy poissa niin ei välttämättä saa sitä vertaistukea sen takia että pahoittaa mielensä tai rupeaa pelkäämään tms näiden keskustelujen takia. Kaikilla ei tässä vaiheessa esim ole oikeassa elämässä (täällä siis yks sellainen) vielä sellaista tukiverkkoa jonka kanssa purkaa näitä pelkoja ja tuntemuksia jne.

Enkä nyt tarkoita pelkästään lumikatriinaa, mutta harmittaa etenkin hänen puolestaan että hän kokee asiat niinkuin hän tuossa edellisessä viestissään kirjoittaa. Tarkoitan siis että en tykkää siitä että ihmiset kokee asiat pelkoa lietsoviksi yms. Tätä ajatustani saattaa helpottaa jos sanon että en ylipäätänsä tykkää ihmisten välisistä riidoista ja erimielisyyksistä, siis toki mielipide erot on asia erikseen, mutten siis itse tahtoisi tietentahtoen ainakaan kenenkään mieltä pahoittaa tai olla riidoissa ihmisten kanssa ja aiheuttaa toiselle pahaa mieltä (en oikeassa elämässä enkä virtuaalissa).

Ja siis minulle sopii tämä palsta edelleen, (eli kaikki mammat samassa) mutta tarkoitan etten haluaisi ruvetanyt itse miettimään mikä on tänne ns. soveliasta ja mikä ei , saako täällä nyt kyseenalaistaa asioita vai ei ja saako jakaa jotai lehtijuttuja vai ei jos ne suurinpiirtein aihetta koskettaa.
 
Me ollaan kaikki erilaisia ja jotkut herkempiä kuin toiset. Tottakai kaikesta saa puhua ja se joka kokee aiheen ahistavaks ni skippaa sen kirjotuksen ja siirtyy seuraavaan eikä itse osallistu kyseiseen keskusteluun, ymmärsin että tätä Lumikatriina tarkoittikin. Mä sanon kans aika kärkkäästi mielipiteeni ja vaikka välillä saattaa vaikuttaa että olen sitä mieltä että mun mielipide on ainut oikea niin sitä en tarkoita :) jokaisen mielipide on tärkeä ja pitää ymmärtää että tosiaan jokainen meistä on erilainen, toinen pelkää punkkeja ja toinen syömäänsä ruokaa.
 
Meit on joka junan :) se ett jos joku ei halua lukea joku asia se ei tarkoita ett joku toinen myös ei halua :) kirjoita mitä mielen tuo, siitä se keskustelu syntyy. Jokainen täällä hakee omalaista tukea ja kaikkia ei voi mielyttä :) vähän niinkun fb:n kuuluisa lause " jos ei kinnosta, älä lue "
Mut eihän se sitä tarkoita ett poistetaan kavereista :)
 
Uskon että varsinkin esikoistaan odottavilla pelot ovat osittain valmistumista uuteen elämäntilanteeseen. Nainen käy raskauden paljon asioita läpi (ihan tiedostamattaankin), ja pelot ovat osa äitiyteen kasvamista. Muistan esikoista odottaessa pelänneeni samoja asioita kun monet täällä, ja nytkin tässä toisessa odotuksessa ovat pelot olleet mukana, joskin hiemän erilaisina. Itse tykkään, että on kuitenkin tärkeää puhua niistä tuntemuksista, ettei nyt ainakaan jäisi kuva että on yksin ja ainoa mietteitensä kanssa.
Pahoittelen jos tää kaikki on jo jossain kohtaa ketjua kirjoitettu, oon lukenut teidän kuulumisia, mutta pahoinvointiin vedoten oon edelleen useamman kymmentä sivua jäljessä.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Salli 9+6
 
Olen kans sitä mieltä kaikesta puhuttakoon vapaasti ja jos jokin aihe ei inspaa niin ne viestit voi sivuuttaa ^^

Monta hormoni mylläkässä olevaa naista keskustelemassa... voisi monet miehet vain pudistella päätään :D

Muistan hyvin kaikki ne tunteet ja pelot ja ajatukset mitä esikoista odottaessa oli. Elämäntilanne oli muuttumassa suuresti. Nyt sitä suhtautuu asiaan eri tavalla, tietää jo aika hyvin mitä on tulevan eikä tarvitse yrittää löytää "ainoaa oikeaa" vastausta asioihin. Näin "konkarina" menen itse hyväksi havaittuja teitä ja toivottavasti joku ensiodottaja saa joskus jotain mieltä rauhoittavaa jutuistani irti xD

Joskus tulee lueskeltua aiemmassa odottaja ryhmässä kirjoitettuja viestejä (mitä esikoista odottaessa kirjoitteli). Pelkoja oli ja paljon tuli kyseltyä silloisilta konkareilta vinkkejä.

Että näin :) Iloista viikonloppua kaikille ^^
 
Oletteko muuten ottaneet selvää onko kuinka ruuhkaa teidän paikkakunnan synnärillä joulukuussa? Itse kysyin heti ekalla kerralla neuvolassa, ja täälläpäin pahimmat ruuhkat on kesällä ja jouluna rauhallisempaa. Kysyin ja mietin siks kun lueskelin että ku ensimmäinen lapsi kysees, nii mahdollisuuksien mukaan pitäs saada se perhehuone si synnytyksen jälkeen? Ku mietin että jos kauhee ruuhka, niin sitten ei välttämättä sitä mahdollisuutta saa
 
Nepppsu, selvittelin ite vuos sitten tota huvipuistolaitteisiin menoa. Eli osa laitteista tekee repäiseviä liikkeitä, ja niitä ei arvatenkaan suositella. Muuten vaan maha asettaa esteen turvalaitteiden osalta.

Oon vähän pihalla lääkeainekeskustelusta (netissä pyöriminenkin tuo pahan olon), mut ite oon vedelly sektiosta jääneitä panadoleja ku tuntuu et joka ilta särkee pää. Tiedä sitten johtuuko siitä etten pysty oikee syömään vai neidin kuoleman aiheuttamasta stressistä. Jos esim narskuttelen öisin... En kuitenkaan ees pysty kokee tästä huonoa omaatuntoa ;) Vähän ehkä kyllä mietin, et mitä tästä tyypistä mahtaa tulla, ku äidin psyykkinen vointi ei oo mikään maailman aurinkoisin :'(

Mulla ei vieläkään tietoa, tehäänkö se nt-ultra ja terkka käski jo olla yhteydes tyksiin, ettei lähetteet vaa oo kadoksissa. Sain vast nyt saikkuakin siks, et mun lähete oli kadonnu jonnekin ja neidin kuolemasta jo yli 4vko! Enkä saanu sitä takautuvasti, joten saa nähä saanko kelasta mitään rahaa tältä ajalta...

8+5
 
Voi siellä olla ruuhkaa x) Minun piti synnytyksen jälkeen (kun oli 2h tarkkailtu ensin) niin mennä yöksi nukkumaan pieneen lääkärinhuoneeseen miehen ja vauvan kanssa, tosin jossain välissä vauva vietiin hoitajien luo tarkkailuun kun rohisi jotenkin omituisesti.

Yleensä jos ei ole ruuhkaa niin ilmeisesti ollaan siinä synnytysalissa yön yli (jos siis syntyy yöllä)/ olikohan se n. 6h. Ihan vain komplikaatioiden takia. Näin ainakin käsitin joskus :D Eipä sillä ollut väliä missä se yö tuli katkonaisesti nukuttua =)

Toivottavasti tällä kertaa kerkeän valitsemaan paremman synnytyssalin. Viimeksi oli vapaana vain se "kamalin". Siellä oli jaettu suihku ja vain sänky. Paremmassa huoneessa oli altaat ja kaikki =/

Toi perhehuone oli kyllä tosi kiva juttu :) Mieskin pääsi heti vauvan kanssa täysillä touhuun mukaan yötä-päivää. Sanoin heti synnärille mennessä että varaan perhehuoneen, onneksi kun oli muitakin halukkaita tullut heti jälkeen sit xD
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top