Pakko avata vähän mun aikaisempia raskauksia ja syytä miksi minä yritän saada muiden oloa rauhoiteltua,
Ensimmäisen odotus oli yhtä sterssiä, luin kaiken mitä netistä löysin, noudatin kaikkia kieltolistoja kirjaimellisesti, oli huoli siitä kun ei ollut oireita, oli huoli kun oli oireita, oli veristä tuhrua, maha kramppeja, ennakoivia supistuksia, niin valtava huoli tulevasta vauvasta että en voinut töissä olla juoppojen keskellä, kun pelkäsin jos joku tönäisee ja saan keskenmenon

kotonakin vaan itkin huoltani! Kun vauva alkoi liikkua oli huoli siitä jos en päivän aikaan ollut tuntenut liikettä oli pakkomielle laskea kaikki potkut, muljadukset tms. Mulla stressi aiheutti verenpaineen nousun että jouduin jäämään rv 19 sairaslomalle ja tarkkailuun, töihin en ole palannut sittemmin

lapsi syntyi ylläri perätilassa, siitä syytin itseäni( ei oikein omassa vaikutuksessa), sohvilla oli napanuora 3 kertaa kaulan ympärillä ja joutui yöksi tarkkailuun teholle, tästäkin syytin itseäni. Loppu tulos ihana tyttö, vähän itkuinen mutta aivan ihana!
Tämän jälkeen saan 2 keskenmenoa, joista tottakai syytän itseäni!
Toinen raskaus meni aikalailla kuin ensimmäinen nyt vaan oli huoli keskenmenoista ja siitä jos esikko potkaisee mahaa tai kaadun riehuessani tytön kanssa, miten esikko ottaa vastaa pikku 2, onko tämäkin perätila, joutuuko teholle, saadaanko vauvaa edes kotiin

edelleen verenpaineet seilaa vaarallisissa lukemissa, itkettää, ja unettomuus seurana!
Super Saaga syntyy täysi aikaisena nyrkki edellä ilman ongelmia parin päivän päästä kotiin ja siitä eteen päin lapset on ollut erottamattomia.
Kolmannessa raskaudessa joka sai alkunsa heti kun jälkivuoto loppui että nyt en enää jaksa stressata YHTÄÄN neuvola vaihtui odotuksen alussa ja sain hoitajalta lähetteen että pääsin juttelemaan huolista ammattilaisen kanssa. Stressi ja huoli jäi sille tielle!
Niin siinä ja tässä odotuksessa ainut mietteen aihe miten me päästään synnärille, kerkiääkö mies mukaan, mitä mieltä vanhemmat muksut uudesta vauvasta:)
Toivon että kukaan teistä ei ole neuvojani pahalla ottanut, hyvää yritän tarkoittaa ja auttaa että teidän esikko stressi ei mene yhtä pahaksi kuin minulla aikanaan!
Näiden foorumeiden vahvuus on se kun täällä yhtämonta mielipidettä ja kokemusta kuin on mammojakin. :D