Joulukuun mammat 2015

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Esma
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mä tulin just sieltä kokoarviosta, ja olihan se arvio nyt jo n. neljä kiloa (3,8-4 kg). Lääkäri ronkki paikkoja vähän rajummin, että lähtis se synnytys käyntiin. On kuulemma hyvä lantio mulla eli mahtuisi isompikin tulemaan, mutta sanoi, että parasta olisi jos vauva syntyis ihan nyt lähipäivinä. Muuten joudutaan sitten miettimään käynnistystä. Paikat oli sormelle auki, kohdunsuu pehmeä ja kanavaa jäljellä 2 cm. Pitää nyt sitten liikuskella tänään tavallista enemmän, jos se meidän rakas poju lähtis siitä tulemaan! :)

Rv 39+4
 
Vilijonk4 sama täällä tän ukon kanssa, vaikka näkee että herkistyy niin ei vaan itkeä voi vaikka alahuuli kuinka väpättää... Kummia olentoja! Oon sanonukki sille että itkusta tulee parempi mieli, eikä se tee siitä vähempi miestä jos vähän ikkasee, tähän saanu vastauksen että miehet ei itke!

Neuvolassa käyty ja neito kasvaa nätisti ja kaikki muutenkin hyvin:) eipä kyllä yllättänyt... Lenkkiin tehty ja taas virkeämpi olo:)
 
Onnea Warheart! :)

Itsekin mietin ennen esikoisen syntymää, että mitä jos en rakastakaan tätä vauvaa, tai entä jos en ole valmus äidiksi. Syyllistyin myös tosi paljon noista ajatuksista, kun en tiennyt että ne on oikeesti tosi yleisiä, ja monet pyörittelee näitä asioita raskausaikana. Kuitenkin kun se oma pieni syntyi, tajusin et kyllähän mä tätä pientä rakastan. Ja äidiksi sekä äitiyteen kasvaa, vielä vauvan syntymän jälkeen ei tarvitse ollakkaan "valmis". :) Klisee, mutta niin totta!
 
Höhöh, on sitä vissiin oppinut puhumaan kaikesta kun 8 vuotta käynyt kaiken maailman psykologeilla ja terapioissa :p Noh joo siis aattelin nyt puhua jos on mitään joka vois jotakuta toista helpottaa tietää tai vastaavaa :) Itse kaikesta lopulta hyvin tähän mennessä aina selvinnyt niin ei senkään takia pelota puhua, vaikeukset on luotu voitettaviks ja aina kasvaa vahvemmaks, vaikka joissain pohjalla käymis tilanteissa tuntuukin ettei mistään tuu mitään, onneks ne on nykyään tosi hetkittäisiä!
 
Roria hyvä että osaat pukea tunteet sanoiksi ja puhut jos asiat vaivaa... Sen takia tääkin foorumi on mahtava kun voi anonyymisti puhua huolistaan ja iloistaan :) te naiset kyllä niin mahtavia!
 
Täälläkin tulevat tunteet pelottaa. Kolmas, ni ei enää niitä "miten voin rakastaa yhtä paljon kuin esikoista", mutta kakkosen kuoleman takia mietityttää miten paljon nti 2 muistuttaa Kerttua/Kertusta. Saanko arjen pyörimään kaikkien tunnemyllerrysten keskellä... Jne.

Ja ei, tyksin sängyt ei oo ees leveempiä! Siihen vaa änget muksun viereen. Mä hiippailin osastolle salaa, ku ei sitä vauvaa nyt alasti sinne hisseillekään voi enää tulla näyttämään :/
Mut onneks sait A sen sängyn vauvalle! Kovin jo ihmettelinkin. Eihän tossa sais muuten ite mitenkään levättyä. Nyt siellä ei tosin olla niin tarkkoja vieraiden/vierailuaikojen kanssa, ku on tosi hiljasta.
 
Onnea Warheart ja Roria! :)

Tunnemyrskyt on tosissaan synnytyksen ja imetyksen laukaisemien hormonien kyllästäminä melkosia, niitä ei tarvi säikähtää! Mullakaan ei esikoisen kohdalla itku tullu vielä salissa, olin vaan tuhannen helpottunut, että se synnytys oli viimein ohi :) Kannattaa pyrkiä avautumaan mahdollisimman paljon niistä tunteistaan läheisille, se oikeasti auttaa! Ja niitä mylläköitä voi tulla vielä myöhemminkin, mulla esim. imetyksen vähentäminen vasta laukaisi pahimmat mielialanvaihtelut, kun kaamosaika sattu vielä siihen samaan syssyyn. Syyllistin sillon ihan hirveesti itteäni, kun ajattelin, että siinä vaiheessa (esikoinen oli 6kk) pitäis kaiken olla jo tasottunut ja arjen rullata. Helpotti kun lopulta tajusi syitä sille omalle olotilalle (väsymys, hormonit, kaamos jne.) ja uskalsi viimein avautua neuvolassa ja pyytää läheisiltä apua :)

Täällä on nyt parina yönä herätty jomotussupistuksiin. Viime yönä oli siihen lisäksi kova pissahätä niin tuntu, ettei se supistus lopu ikinä :O Miehenki herätin ja sanoin, et supistaa nonstoppina vaan, hankala päästä ylös. Sehä oli sit jo puolitäpinöissään, et joko päästään lähteen :P Onneks ei menettäny yöuniaan, vaan nukahti uudestaaan. Iteki kyllä kieltämättä jo vähän "säikähdin", että mitäs hittoa tämä tämmönen nyt on :D Meni varmaa tunti ennenku pääsin takas uneen kun se jomottelu vielä jatku. Saa nähdä, alkaisko pikkuhiljaa täälläkin synnytys lähestyä, toivottavasti! :D Neuvolantäti meinas tänään, et vauva on tosi alhaalla ja siltä se on tuntunutkin, noitten öisten supistusten jälkeen on pitkin päivää vihlonu pää alakertaa ihan kiitettävästi o.O
 
Ai niin ja tohon sänkyjuttuun! En tiiä oonko jotenki luonnonoikku, mutta mua kyllä kauhistuttais, jos vauvalle ei sais sitä omaa sänkyä... En osais varmaan ollenkaan nukkua semmosessa kaposessa sairaalasängyssä vauvan kanssa, pelkäisin niin paljon, että se jää alle tai tukehtuu tai jotain :eek: Menis omat yöunet kyllä epäilemättä ihan höpöksi.

Me ollaan vissiin vähä koko perhe tämmösiä oman tilan nukkujia, kun esikoinenkaan ei koskaan oo tykänny nukkua vieressä, vaan on pikkuvauvasta asti nukkunu parhaiten omassa sängyssään. Muistan ku muut sillon aikanaan perhevalmennuksessakin kerto, että on pitäny vauvalle vuorata pinnikseen oma pesä, että se siellä jotenki viihtyy, mut meidän neiti veti x-asennossa sikeitä ja otti tyytyväisenä vaan tilan haltuun :D Saa nähdä, miten tuo toinen ipana sitten tätä dynamiikkaa muuttaa, sillä kun voi olla taas ihan omat näkemyksensä parhaimmasta nukkumispaikasta :)
 
Poodle, mulla kans ihan sama tuon sängyn kanssa.. En todellakaan uskaltais nukkua samassa sängyssä vauvan kanssa, en sairaalassa enkä kotona.. Pelkään, että käännyn nukkuessani vahingossa päälle ja rusennan/tukehdutan vauvan.. Tai sitten pudottaisin lattialle.. Tai sitten lyön, huitasen tai potkaisen... Samoin ukko on niin sikeä uninen, että se nukkuu välillä puoliks meikäläisenkin päällä, eikä se tajua sitä ja näkee välillä hyvinkin vauhdikkaita unia ja jalat ja kädet käy, niin ei vauvaa uskalla ottaa edes keskeen nukkumaan.. En todellakaan usko, että perhepetiä tulee just tämän takia, vaikka kuinka sanotaan, että lapsen olis siinä paras nukkua.. Tällä hetkellä pinnasänky on sijoitettu meidän sängystä erilleen, mut siirretään tarvittaessa sivuvaunuks, jos siltä tuntuu, mut samaan sänkyyn en uskalla ottaa nukkumaan..
 
Siis onko nyt joku kampanja vai miksi joissakin sairaaloissa ei ole vauvoille sänkyjä? :o kai seinäjoella sentään on?! Muutenkaan saa sairaalassa nukuttua niin varmasti sitäkään vähää, jos pitää vauvaa varoa koko yö. En kotonakaan nukkuisi niin, että vauva on meidän sängyssä. Pinnis on nyt ainakin niin kauan sivuvaununa, kunnes vauva oppii kääntymään. Sitten saatan pistää toisenkin laidan sänkyyn.
 
Meilläkin on pinnis tossa mun puolella parisängyn vieressä. Esikoisella toimi hyvin ja 8kk:n iässä se jo siirtykin kokonaan omaan huoneeseen :) Vähän kyllä oon jännän äärellä ylipäätään näitten nukkumishommien kans, kun meidän sänky on olkkarissa (pikkumakkari on miehen harrastekäytössä, esikoisella omanaan ns. master bedroom :D ). Saa nähdä, miten vauva ja kaikki muutkin nukkuu kun aamuisin tuppaa olemaan tota hyörinää ja pyörinää tossa sängyn ympärillä... Toivon tosissaan, että tällä kakkosella on yhtä hyvät unenlahjat ja samanlainen nukkumistyyli, että saatais se siirrettyä sitten n. puolen vuoden jälkeen samaan huoneeseen esikoisen kanssa.
 
Tänään on kyllä ollu ihan hirvee itkupäivä. Puoliltapäivin soittivat terveystalolta että mun mies on saanu töissä sähköiskun ja on nyt sydänkäyrässä mutta mitään poikkeavaa ei siinä käyrässä näy. Aloin tietenki itkemään että jos siellä nyt tuleeki jotain ja ukko ei selviäkkään. No Sitten ku vähän rauhotuin siitä niin soittivat äippäolilta että saatkin tulla jo huomenna sinne yliaikaiskontrolliin ja ota tarvittavat jutut mukaan jos käynnistellään. No siitähän se vollotus jatku ja ku mies tuli kotia niin ei siitä meinannu tulla loppua. Nyt on naama ihan kuiva kun oon niistäny ja hangannu kyyneliä paperilla. Kyllä tämä on rankkaa!
 
Kun te ootte laittaneet pinniksen sivuvaunuksi niin onko teillä joku kiinnityssysteemi, millä se on parisängyssä kiinni? Kun meilläkin tosta pinniksestä sais toisen laidan pois, mutten oo uskaltanut sitä kokeilla kun ei oo mitään erillisiä kiinnikkeitä millä se pysyis ihan meidän sängyssä kii. Vai riittääkö siihen tyyliin joku meidän sänkyyn yltävä patja tai lisäpohja tms.?
 
Onneks ei tseitsei sattunu miehelle pahemmin <3 Noissa sähköiskutilanteissa ollaan vissiin tosi tarkkoja sen kans, ettei mitään piileviä vammoja tuu, ja hyvä niin :) Tsemppiä huomiselle, varmasti jännittävää ku noin puskista tulee!
 
En uskaltaisi minäkään nukkua sairaalan sängyssä, jos vauva koko ajan vieressä. Onko joku synnyttäneistä ollu Jorvissa, että mahtaako siellä olla vauvoille sängyt? Täällä kotona pinnis on makkarin viereisessä huoneessa ja tarkoitus on kokeilla alusta asti, josko vauva nukkuisi siellä. Luultavasti tuolla järjestelyllä kaikki nukkuisivat paremmin, ettei joka rasahdukseen tarvi heräillä. Mutta unipesä on kyllä olemassa siltä varalta, että vauva otetaan viereen, niin ei ole ihan niin suurta pelkoa siitä, että itse kierisi sen päälle. Kaikenlaista voi suunnitella, mut saapa nähdä sitten, missä itse kukin lopulta nukkuu:)
 
Mieskin oli sitä mieltä, että heti vaan kotiin. Ei tos oo mitään järkeä. Kummitytön äiti ei meinannu ees päästä veskiin, ku tyttö oli hereillä, eikä voinu siinä sängyssä raahata mukana. Ois pitäny varmaa jättää sinne äidin sänkyyn yksin rääkymään :/
Vaikka oon lapsentahtisuuden ja varhaisen vuorovaikutuksen tukemisen kannalla, ni rajansa kaikella. Nukuin mäkin esikoisen kanssa tokan yön yhdessä, mut ekan yön kyl tarvii lepoa.

Ja polkopolilla tuli tänään mitat 3030 g, sormelle auki, 2cm ja vähän pehmentynyt. Taitaa siis mennä yli lasketun ajan. Esikoinen oli noilla luvuilla vielä 6 vko yksiössään :D
37+3
 
Täällä pinnasänky kasattu pojan omaan huoneeseen, katsotaan oppiiko poika nukkumaan siellä :) Unipesä aiotaan kyllä hommata varmuuden vuoksi, ja veikkaan että itse kun olen niin kova hössöttämään, etten välttämättä edes osaisi nukkua ilman poikaa.. :grin
 
Meillä nukutaan perhepedissä, mutta nyt on vauvalle sit pinnis sivuvaununa mun puolella sänkyä. Sairaalassa muistaakseni pidin vauvaa kainalossa, mut onhan se ihan törkeen kapee sänky, ei oo kyllä kiva jos vauvalle ei sais omaa sänkyä ollenkaan! :-o
 
Onnea taas vauvansa saaneille <3

Tseitsei stempit sinne, mullaki on muutamasti ollu huoli ihan hirvee ku mies kumminki semmoisissa töissä et ei tiiä millo sattuu jotain tosi vakavaa ja pelko siitä et jään yksin näiden lasten kans... muutaman kertaan on tullu kotiin milloin mitäki ruhjeita/koloja päässä... Itellä varmaan kummittelee se ku mun mummu jäi aikanaan 5 lapsen kans yksin ku sen mies oli linjurikuski ja rekka ajoi sen päälle... Yks kyytiläinen oli ollu ja se pelastu... jotenki mummun kohtalo pelottaa mua, kaikki menny ihan samanlailla sen kans elämässä...

Meillä mies on hurahtanu et sen pitää saada nyt just se uus auto.... Eikä siinä mitään mut mun mielestä se on kallis mitä se menee huomenna kattoo ja laitoinki ehdon et jos lopettaa tupakan polton ni silloin voidaan se ostaa.... Kumminki ku se laski et 26 päivänä ostaa kumminki askin tupakkaa et paljonko siitä jää sitä rahaa, ni ymmärsi mun pointin... oishan se hyvä ku kaikille paikat siitä löytys...

Täällä ei muuta ku pikkasen painattaa toi ipana tonne alas. Viime yönki sain nukkuu ihan rauhassa koko yön ja yksin meidän sängyssä... Otettiin miehen kans nyt asiaks opettaa noi meidän pojat nukkuu omissa sängyissä ja huoneessa, ni mies nukkuu siel lattialla nyt niin pitkään et oppivat siihen...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top