Wildside_ Me ollaan miehen kanssa puhuttu (taisi olla viimeksi juuri eilen) noista tunteista vauvaa kohtaan. Se voi olla, ettei ne tunteet heti syty, onhan siinä kova ja tuskainen koitos edessä ja pää ihan pyörällä ja sitten syliin lykätään joku kurttuinen otus, josta sitten pitäisi pitää huolta ja kantaa vastuu. Vähemmästäkin voi hämmentyä. Mutta sitä "tunteettomuutta" ei tarvii pelätä, eikä siitä tarvitse kantaa syyllisyyttä, se on ihan normaalia! Luonto hoitaa kyllä aina homman, se on suunnitellut kaiken hienosti ja senpä takia se äidin- ja isänrakkaus sieltä syvältä sisimmästä kuitenkin löytyy, toisilla se vaan kehittyy ja kasvaa vähitellen. Kun raskaus on toivottu tai iloinen yllätys, niin varmasti sitä tulee ehdoitta ja täydestä sydämestä lopulta rakastamaan omaa pikkuistaan
Mulla on myös masennustaustaa ja olen myös pohtinut etukäteen jo synnytyksen jälkeisen masennuksen mahdollisuutta. Uskon siihen, että aikaisemman paranemisprosessin myötä olen entistä paremmin oppinut tuntemaan itseni ja sitä kautta myös uskon, että pystyn tunnistamaan mahdolliset masennuksen oireet ja näkemään vaarat jo ehkä etukäteen. Tärkeintä on vaan kuunnella itseä ja olla rehellinen omista tunteista eikä pelätä sen tunnustamista, että nyt ei kaikki tunnukaan hyvältä :)
Huomenna olis mulla sitten laskettu aika! Eilen oli synnärillä viimeinen kontrollikäynti, siellä oli kaikki oikein mallillaan ja nyt kahdessa viimesimmässä painoarviossa ollaan saatu ensimmäistä arviota pienempi lukema (jossa povattiin pojan olevan nyt laskettuna aikana lähemmäs nelikiloinen), joten tuon lasketun ajan ylitse meneminen ei enää stressaa eikä jännitä. Nyt painoarvio oli 3400-3500 g, joten ihan rauhassa saa pienokainen olla masussa kun on sieltä itse valmis tulemaan :)
Näin koko viime yön unia synnytyksistä

Ei onneksi ollut mitään painajaisunia, semmosia hölmöjä ja hassuja vaan. Mut onhan se synnytys näin hereillä ollessakin lähes taukoamatta mielessä, niin ei ihme, että yötkin mennään samoissa aiheissa
