Joulukuun mammat 2015

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Esma
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Paljon onnea Warheart!
Toivottavasti tää on vaan alkuhommia kun vaikuttais siltä että meillä on koliikkivauva. Ollaan valvottu koko yö huutamalla ja ainoa apu joka saatiin oli kapalointi. Ei auttanu ku hetken. Ite oon sektio haavan kanssa joutunut koko yön tässä pomppimaan edes takaisin vaikka ei sais mut minkä teet? Sen hetken ku vauva nukahtaa niin se herää ku ite meet viereen. Vauvalle ei vissiin enää ole ollenkaan omia sänkyjä?! Kipupumppu piti saada tänään pois, tuskin kun kivut on nyt aika kovat yön jälkeen. Jos tää jatkuu, muutun zombieksi!
Kiitos kaikille. Halusin jakaa sen synnytys kertomuksen jo ihan omista syistäkin. Että saan sen pois vaivaamasta. Miehen kanssa pitää vielä käydä läpi. Luulen että se on vieläkin hiukan shokissa kaikesta..
 
Ootko angelique tyksissä? Kummityttö synty la ja sängyt on tosiaan viety pois 3vko sitten. Eipä siellä tarvii kenenkään äidin enää tyksissä nukkua. Ite jotenkin oletin, et kyl nyt sektiotapauksia varten niit ois jokunen säästetty. Mä en ois sillo ainakaan uskaltanu kantaa vauvaa, ku epi voi osin tunnon toisesta jalasta. Toivon vaa, et ite en joutuis sinne jäämään ja mies samoilla linjoilla.
 
Niin ja mullakin tosiaan suihku autto synnytyskipuihin, mut yöllä ku synnytys alko, ni olin sen verta väsy, ettei siellä tuntikaupalla jaksanu nököttää.
 
Kohta lähtö lääkärille ja kyl jännittää et mitä se sanoo siitä lupauillusta käynnistyksestä. Oisin niin valmis jäämään heti sinne, mut saa nähä. Tosin eilen neuvolassa rr 149/94, prot + ja sokerit heittelee edelleen ni ehkä ne suostuisi nopeesti käynnistää. Eihän tässä laskettuun oo pitkä aika enää. Aaapuaaa. :D
 
Ka siellä sit on leveemmät sängyt joissa laidat, jos vauvalle ei omaa sänkyä? Eihän kaikki osaa/pysty nukkumaan vauvan vieressä tai edes mahdu... Täällä Jyväskylässä on kyl ihan saatanasta nää sängyt ku niin kapeet :( On tossa vauvalle oma sänky, mut ite en oo kokenu tarvetta käyttää ku en muutenkaan sais kunnolla nukutuksi ni vauva nuokkunu tissillä ja ollu ihokontaktissa koko ajan.
 
Pelkääkö teistä kukaan muu, ettei rakastukkaan heti siihen omaan nyyttiin?
Itseäni pelottaa vaikka toki rakastan häntä nyt jo todella paljon ja odotan kovasti ensitapaamista. Masennustaustan omaavana kuitenkin hiukan pelkään vaikka olenkin jo masennuksesta parantunut. Oonko ihan kakka äiti ku tällaista mietin?!

Mitä muuten Hirnille kuuluu? Ilmoitahan nainen itsestäsi, jos linjoilla pyörit ;)
 
Wild, se on vaan hyvä miettiä moisia jo valmiiksi. Esikoisen kohdalla ihmettelin kun en leffamaiseen tyyliin tirauttanutkaan onnenkyyneliä heti kun vauvan sain rinnalle. Lähinnä olin ihan ulalla, että onko tää nyt se mun vauva ja mitä tälle pitää tehdä :D siinäkin pitää vaan olla armollinen itsellensä, ei siinä kauaa mennyt kun se kuuluisa äidinrakkaus heräsi.

Nyt sitten jännäänkin, miten rakkaus ja tasa-arvo hommelit toimii kahden lapsen kanssa. Niin paljon olen nähnyt perheitä, joissa isompi lapsi on vähän unohtunut ja hänestä tehty "liian iso" yhdessä yössä. Kunnon sotasuunnitelmat tehty, että esikoinenkin saa kahdenkeskistä aikaa molempien vanhempien kanssa.
 
Onnea Warheart :Heartred

Minäkin ihmetellyt missä Hirni?

Omanapa supisteli eilen oikein urakalla kivuttomasti , mutta yön aikana tasaantunut. Ärsyttää toi ilma kun haluis mennä kävelylle että josko se avittais, mutta tuulee ja sataa vaan aina, höh!
 
Wildis: mulle kävi noin kuopuksen synnyttyä, etten heti oikeen tuntenut mitään äidillistä rakkautta. Kun sain pojan rinnalle syntymän jälkeen, niin ajattelin vaan että tossa se nyt on. Olo oli vähän semmonen, että hälläväliä. :/
Mutta vuodeosastolle kun päästiin, niin siellä se äidinrakkaus alkoi sitten nostaa päätään. :)
Esikoisen synnyttyä taas itkin onnesta. Tosin varmaan vähän helpotuksestakin, kun ponnistusvaihe kesti lähes tunnin..
 
Ihan normaalia ja hyväkin miettiä noita, Wild! Itseä mietityttänyt kovasti tämä, vaikka toinen lapsi tulossa. Alussa olin vihainen ja ajattelin että en koskaan pysty rakastamaan tätä lasta niinkuin esikoistani. Ja että esikoiseni alkaa vihaamaan minua kun tuon tällaisen häiriötekijän perheeseemme. Nuo tunteet ovat muuttuneet koko perheen yhteiseksi vauvan odotukseksi ja kyllä esikoinen kovasti odottaakin! :) Pitää olla armollinen itselleen eikä kieltää mitään tunteita, jos tunteet ahdistaa niistä pitää puhumaan.
 
Wildside_ Me ollaan miehen kanssa puhuttu (taisi olla viimeksi juuri eilen) noista tunteista vauvaa kohtaan. Se voi olla, ettei ne tunteet heti syty, onhan siinä kova ja tuskainen koitos edessä ja pää ihan pyörällä ja sitten syliin lykätään joku kurttuinen otus, josta sitten pitäisi pitää huolta ja kantaa vastuu. Vähemmästäkin voi hämmentyä. Mutta sitä "tunteettomuutta" ei tarvii pelätä, eikä siitä tarvitse kantaa syyllisyyttä, se on ihan normaalia! Luonto hoitaa kyllä aina homman, se on suunnitellut kaiken hienosti ja senpä takia se äidin- ja isänrakkaus sieltä syvältä sisimmästä kuitenkin löytyy, toisilla se vaan kehittyy ja kasvaa vähitellen. Kun raskaus on toivottu tai iloinen yllätys, niin varmasti sitä tulee ehdoitta ja täydestä sydämestä lopulta rakastamaan omaa pikkuistaan :Heartred

Mulla on myös masennustaustaa ja olen myös pohtinut etukäteen jo synnytyksen jälkeisen masennuksen mahdollisuutta. Uskon siihen, että aikaisemman paranemisprosessin myötä olen entistä paremmin oppinut tuntemaan itseni ja sitä kautta myös uskon, että pystyn tunnistamaan mahdolliset masennuksen oireet ja näkemään vaarat jo ehkä etukäteen. Tärkeintä on vaan kuunnella itseä ja olla rehellinen omista tunteista eikä pelätä sen tunnustamista, että nyt ei kaikki tunnukaan hyvältä :)

Huomenna olis mulla sitten laskettu aika! Eilen oli synnärillä viimeinen kontrollikäynti, siellä oli kaikki oikein mallillaan ja nyt kahdessa viimesimmässä painoarviossa ollaan saatu ensimmäistä arviota pienempi lukema (jossa povattiin pojan olevan nyt laskettuna aikana lähemmäs nelikiloinen), joten tuon lasketun ajan ylitse meneminen ei enää stressaa eikä jännitä. Nyt painoarvio oli 3400-3500 g, joten ihan rauhassa saa pienokainen olla masussa kun on sieltä itse valmis tulemaan :)


Näin koko viime yön unia synnytyksistä :woot: Ei onneksi ollut mitään painajaisunia, semmosia hölmöjä ja hassuja vaan. Mut onhan se synnytys näin hereillä ollessakin lähes taukoamatta mielessä, niin ei ihme, että yötkin mennään samoissa aiheissa :wink
 
Hirmuisesti onnea Warheart pikkuisesta joulupaketista! <3

Wildis, et varmasti ole ainoa, jolla on tuollaisia mietteitä. Mä näin yks yö painajaistakin, etten tuntenutkaan mitään vauvaa kohtaan, eli kyllä nuo jutut omassakin alitajunnassa pyörii. Pitää vain antaa aikaa itselleen ja ymmärtää, että se äidinrakkauskin voi syntyä monella eri tapaa.

Täällä saatiin kokoarvioaika jo tälle päivälle! Helpottaa ihan hirveästi, kun saa vähän käsitystä tämänhetkisestä tilanteesta. Pahinta mulle on epätietoisuus, joten nyt tippui kyllä itseltäkin iso huoli harteilta, kun asia selvitetään kunnolla. :)
 
Takaisin
Top