Joulukuun mammat 2015

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Esma
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Samoilla linjoilla Äipän kanssa, täälläkin odotetaan että masu katoaa ja pääsee taas olemaan oman kehonsa hallitsija. Voi kyllä olla oikeesti niin tyhjä olo raskauden jälkeen, ei potkuja eikä tosiaan sitä pientä, paitsi sylissä. No, kaikkea aikansa :)
 
Minulle on metsäläinen annettu lääkäriltä ohjenuoraksi että päivä ja viikko kerrallaan mennään. Vauvan voinnin mukaan täysin tietysti. Jos vauva voi hyvin niin sitten lähempänä täysiaikaisuutta varmaan käynnistellään ellei itsestään käynnisty synnytys (ei kyllä liene sen kanssa ongelmaa kun nyt jo 4cm auki ja vauva puskee tilaisuuden tullen täysillä haaroihin) x) Rv34 jälkeen ei enää pidetä pakolla mahassa elikkä pääsen pois vuodelevosta ^^ Ensi kuun aikana joka tapauksessa on vauva masusta syykyssä <3
 
Äippä täällä samat sekavat fiilikset. Toisaalta ihanaa että nyt meidän perhe on koossa, mutta toisaalta myös haikeaa että tätä ei enää tule kokemaan.
En ole ikinä vauvamahaa jäänyt kaipaamaan, tuskin nytkään.
Odotan innolla että saan vauvan syliin <3
 
Täällä samat tuntemukset kuin äipällä ja mir77. Toisaalta on todella haikeaa etten enää koskaan tule kokemaan raskautta, synnytystä ja kaikke sitä jännitystä. Yksi vaihe elämästä ohi... Toisaalta tuntuu mukavalta ajatella, että perhe on nyt tässä eikä tarvitse enää kärsiä pahoivoinnista tai muista raskausajan vaivoista. Ihanaa katsoa, kun lapset kasvaa ja siirtyä elämässä ns. uuteen vaiheeseen :)
 
Meillä tehtiin sektio, kun perussairaus alko ottaa sydämen päälle. Meillä tuttu sai n 2 kg tytön vuos sitten myös istukan vajaatoiminnan takia käynnistettynä. Hän oli melkee täysaikanen tuolloin ja normaalisti pääs parin päivän päästä kotiin. Mut oli kyl tosi mini :) varsinkin, jos virtauksissa ei oo blokkeja, ni tuskin hirveetä hätää on. Kuitenkin hyvä, että tarkkaillaan aktiivisemmin, ettei kasvu hidastu liikaa. (Ja helppo sanoo, ku tota iteki pelkään, ku koko aika kasvu vähän jätättäny ;)
 
Hei mistä tietää millon pitäälähtee synnärille? Vaikka siis ei vielä oo ajankohtasta, mut äkkiä se aika menee. Ku jännittää niin pirusti tuo 130 kilsan matka sairaalaan. Mulla on päivittäin alkanu ajatukset olee synnytyksessä nyt. Äiti sano, että hänellä on kaikki kolme raskautta jouduttu käynnistää ja vesien menosta viis minsaa niin ollaan kaikki oltu ulkona. Meneekö se niin, että mahdollisesti mullaki joudutaan käynnistää? Jotain oon lukenu, että tyttärellä voi olla samanlainen synnytys kun äidillä. Siis että geenit jotenki vaikuttaa tms.. :O
 
Oma äitini on nopsasti synnyttänyt minut ja siskoni, itsekin olin nopea synnyttäjä ekan kohdalla. Voi siis olla paikkaansa tuossa väitteessä :D Minä en varmaan kotoa osaisi lähteä ajoissa tänne missä mulla nyt on synnytys. Tänne on reilun 2h ajomatka. Mutta siitäpä ei nyt tarvitse onneksi murehtia ku täällä nökötetään valmiina ku tatti xD
 
Meillä taas ei ole yhtenäisyyttä äitin kanssa synnytyksissä. Minut on käynnistetty yliaikaisena ja toinen tullut sektiolla. Omat taas käynnistyneet vesien menolla ja supistuksilla. Tämän takia ei ole omallakohdalla luottoa tähän väitteeseen :)
 
Wildside_ ainaki mulla ja mun äitillä on ollu ihan erilaisia synnytykset, eli mulla on kaikki käynnistetty lopulta oksitotiinillä. Äitini on synnyttäny velipojan syöksyllä josta kylläki istukan irrotus käsin.. kuten mullaki 2 ekaa... Ja toisesta veljestä viikkoo ennen ollu sairaalassa, ennen ku käynnisty... Ja muut ovat tulleet sit vauhikkaasti ja meitä on 6 sisarrusta... Ja kaikki muut on tullu ennen LA paitsi minä esikoisena 4 päivää yliajan :) Mulla on menny kaikki tosiaan yli... et ei ne mee ihan samoin... Voi olla et vaikuttanu se et mun äidillä on tullut kohdunlaskeuma heti minut saatuaan joka vauhittanu noita muita synnytyksiä... ELi suosittelen kaikkia tekemään niitä lantiopohjalihaksia mahdollisimman pian synnytyksen jälkeen... Itellä on ratsastajan tausta ja vieläki välis käyn kyl hevostelemassa omaksi iloksi ja aina synnärillä jo aloitan lihasten vahvistamisen... Eipä oo virtsankarkailustakaan mitään ongelmaa ollu sen takia missään raskaudessa :) Lähen tekee nyt itelle kasvonaamion ja jalkakylvyn jos vähän hemmottelis niillä itteesä :) Neiti meillä meniki mummulaan ekaa kertaa useammaks yöks yksin ku täällä on syyslomat... Oli ihan mielissään ku vain mummun, papan ja tätin kans saa olla ja saa kaiken huomion itelle. Oliki saanu jo sormuksen ja uudet talvikengät ku olivat mummun kans käyneet shoppailee <3 muistan itekki ku olin pikkutyttö ni juuriki mummun kans tein kaikkee ku olinhan sen ainut tyttärentytär pitkään ja siskoja mulla ei ollu ennen ku sit olin jo teini... Mummuni on edelleen rakas vaikka pilvien päällä jo asustelee, mutta näki kumminki vielä mun tyttöni ennen ku nukkui pois...
 
Hmmm.. Saa nähdä kuinka sit ittellä. Sitä vaan kaipaa vastauksia jotenki tulevaan synnytykseen. Välillä ahistaa epätietosuus kun ei tiedä millon lähtö, mut toisaalta pieni jännitys on kiva. :D
 
Itseäkin jännittää tuo synnyttämään lähtö tai se miten synnytys tällä kertaa käynnistyy kun viimeksi olin jo sairaalassa odottamassa käynnistystä kun alkoikin supistella mutta nyt jos alkaa kotona niin miten sitä osaa lähteä kun viimeksikin supisteli melkein vuorokauden ennen kun päästiin synnytyssaliin. Toisaalta en haluais liian aikasin lähtee ja supistelisin kotona jos pystyy mutta kun kumminkin on 1h ajomatka sairaalaan niin pitäisi varmaan lähteä ajoissa että pystyy olemaan autossa tuon matkan..
 
Mua jännittää myös synnyttämään lähtö. Tunnin matka sairaalaan ja toisaalta haluais olla sen verran aikaisin liikkeellä ettei ne kivuliaat supistukset olisi vielä automatkalla et pystyis niiden aikana olemaan liikkeessä. Onneks miehen porukat asuu kaupungissa jossa synnäri on niin voi vaikka sinne mennä jo aikaisemmin, ennen kun suoraan sairaalaan :)
 
Mä oon tosi onnellinen siitä, että meillä synnäri vartin ajomatkan päässä. Mutta kyllähän se silti jännittää, että osaako oikeaan aikaan lähteä.
 
Oon miettiny, että lähtiskö vaan sitten sinne synnärille kun tulee kipeitä supistuksia. Eihän ne voi käännyttää takas ku tuota matkaa on noin paljon.. En kehtais alkaa soittaakkaan sinne eka ja alkaa kyselee.. Pitää varmaan neuvolassa ottaa puheeks toi synnytys ku se niin jännittää eikä mua oo opastettu pahemmin millon pitää lähtee.
 
Meillä varmaan ainakin 40min talvikelillä synnärille ja jos ruuhka-aika sattuu kohdalle, niin saattaapi mennä likeemmäksi tuntia. Muksut pitäs heittää sit enon hoiviin matkalla. Ei sinällään jännitä synnärille ehtiminen, ellei vedet satu menemään, koska sit varmasti tulis melkonen hoppu. Kumpikaan edellinen synnytys ei tietyn pisteen jälkeen enää edennyt ennen kalvojen puhkaisua ja sit siitä ei kauaa mennyt kun alkoi tapahtua. Toisaalta taas molemmissa ponnistusvaihe kestänyt sen 30min, niin eipä mun kohdalla varmaan nytkään ihan yhtäkkiä pulahda muksu pihalle :D

Kyllähän se kipu oli ainakin omalla kohdalla sellaista, että sen tunnistaa ja hyvä ohje annettiin ekaa odottaessa, että kyllä sen tietää millon pitää lähteä. Jos tarvitsee arpoa, että pitäsköhän lähteä, niin liian aikaista, mut sit ku semmonen olo, että nyt on pakko mennä, niin sit on aika. Ekaa synnyttäessä soittelin synnärille ja sanoivat, että ole vaan kotona niin pitkään kun pystyt, siinä vaiheessa kun olo oli jo liian tuskainen, niin siltikin vain hikisesti 3cm auki kun sairaalaan päästiin. Onneks eivät kotiin passittaneet enää. Tokaa odottaessa oli sit melkkeen tunnin reissu sairaalalle kun esikoinen piti hoitoon heittää matkalla. Kotona tuli olo, et nyt pitää lähteä, sairaalalla 5cm auki, että ei paljoa parempaan aikaan ois voinu lähteä kun heti pääs saliin ja sai spinaalin :)

Eli eli, kukaanhan ei voi ensisynnyttäjälle kertoa, että tee näin ja sit ku susta tuntuu tältä niin on lähdettävä, vaan se on luotettava omaan kroppaan! Harvemmassa ne syöksyllä tienvarressa synnyttävät kuitenkin on ja monethan joutuvat käymään useammankin kerran synnärillä, kun ei synnytys vielä olekaan tarpeeksi edennyt. Itelläkin oli ekassa raskaudessa paikat pehmeät, kaulaa 1cm ja sormelle auki 36 viikolla synnytystapa-arviossa, 38+1 syntyi tyttö ja synnytys kesti ekasta kipeästä supistuksesta kuitenkin sen 16 tuntia ennen kun tyttö oli maailmassa. Tokan kohdalla jo ties vähän mitä odotella, synnytys kesti ekasta kipeästä supistuksesta 10 tuntia.

Onhan nuilla äidin ja tyttären kokemilla synnytyksillä jotain yhteyksiä havaittu, mutta ei kyllä minunkaan kohdalla ole samanlaisia raskauksia tai synnytyksiä ollut kun äidilläni. Sit jos suvussa syöksysynnyttäjiä, niin ite varautuisin kyl synnyttämään nopeasti, muussa tapauksessa antasin "luonnon hoitaa". Ite haluisin raskauden kestävän lähemmäs laskettua aikaa, tai vaikka ylikin, onhan se muksu vaan niin paljon valmiimpi, vaikka toki suurin osa syntyy kun on valmis syntymään :) En tiedä miltä sit ihan oikea yliaikaisuus tuntus, käynnistys ei vissiin ole mitenkään miellyttävä kokemus..

Tulipas taas pitkä viesti, mut tässä ajatuksia mitä heräs synnytystä ajatellen :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top