Joulukuun mammat 2015

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Esma
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Se paikka meni nyt. Juuh... vatsa kipeä enkä sitten edes päässyt sitä paikkaa vaihtamaan. En voi sanoinkuvailla tätä itutusta.
 
Paras painua suihkuun ennen kuin saatan värikkäästi mielipiteeni ilmaista. Vai pitäisköhän ensin muuttaa hetkeksi asumaan vessaan...
 
Suihkussa käyminen kyll yleensä auttaa ainaki hiukan vitutukseen.
Jos sit ei sen jälkeen taas satu jotain ärsyttävää :D
 
Päätin suihkussa että ihan sama mitä lääkäri on mieltä, mutta minä aion tuon parikymmentä askelta jatkossa kävellä saliin syömään ja ottaa ihan itse ruokani. Muuten jos pysyn makuulla niin eipä tuon luulisi maailmaa kaatavan. Enpä joudu sekaisin olevan vatsan takia laukkaamaan vessassa. Ellei sitten keittiöllä ole mulle jo väärä soppa sitten laitettu tarjottimelle x)
 
No joo Tata, on parempi niinki että saa kunnollista murkinaa jos vielä vierestä sais ruokaa kun odottaa vaan idioottina ja miettiä että mitäs nyt puuttuu.

Meijän ukko oli kova lähtemään ulos kavereiden kanssa, ei nyt koskaan hirveenä ryypänny, mutta tuli aina yötä myöten kotiin ja lähti aamusin. Toinen asia, joka on tehny ongelmaa on tän aika käsitys. Jos herra sanoo tulevansa 17.30, oon onnellinen jos tulee ennen klo 18.00 mutta todellisuudessa tulee ehkä joskus 19.30.

Kerran kilahdin sitten kunnolla, oli tarkotus pitää kahdenkeskeinen ilta mutta taas oli pakko jäädä kavereille nuokkumaan, sanoin että jos tuut minuutinkin myöhäddä lähen seuraavalla junalla v**tuun kotoa ja tää meidän juttu oli tässä. No tulipahan 15min myöhädsä, näpäyttääkseni lähin pois kotoa ja menin shoppailemaan tunniksi ja laitoin puhelimet kiinni. Eipä oo sen jälkeen feidannu. ja kysyy aina oonko ok jos lähtee jonnekkin, tarviinko jotain. Mää oon kyllä kuuluisa natsiudestani, jos ei kunnioiteta mun tahtoa, en mäkään kunnioita herran. Tällästä valtataistelua, mutta onneksi nyt tää viikko on mennyt reilusti leppoisammin.

Keskiviikkona vaan taisin olla jossain hormonipöhnissä, oksensin aamulla ja olin niin ailahtavainen. Aloin jo miettiä että on oma koppa sekasin ja siksi liityinki tähän vertaistukeen. Auttaa tosi paljon ku tietää että en oo ainut joka tätä ihanaa mutta samalla niin **tumaista raskautta on käymässä läpi.

Tässä yks päivä olin taas tosi kettuuntunut, ja eräs nainen kysy että noh, mitäs oireita on ollu ja töksäytin vaan että jatkuva **tutus. No siihen tämä leidi vaan katsoi pitkään ja oli silleen aha... sekin ärsyttää monesti että ihmiset kuvittelee että oon niin hehkuva ja onneni kukkuloillani 24/7 vaikka en todellakaan ole. On toki ihania hetkiä mutta musta tän raskauden aikana on vaan korostunu mulle kuinka yksinäiseltä tuntuu kun kaikki kaverit damalla kauhistelee ja on silleen että on varmaan tosi ihanaa, ja jos kerron mitä tää oikeesti on, niin kahtovat kieroon.
 
Ja mulla ei kirjotusvirheitä tekstistä puutu. Sori, tabletilla aina kahtelen ja vastailen niin mun nakkisormet tahtoo painella muita kirjaimia mitä haluaisim painella :grin
 
Varmaan ihan hyvä idea Tata, ei toi tollanenkaan voi hyvää tossa tilanteessa tehdä, kun siis joutuu hermostumaan vähän väliä! Ihme, ettei henkilökunta huomioi paremmin sun hyvinvointias, sehän olis nyt tosi tärkeetä ainakin järjellä ajateltuna!

Mulla kans hermot tosi herkästi kireellä vähän asiasta kuin asiasta, mutta nyt mies lupasi , että kun tuolta järveltä kotiutuu, niin pitää sitten huomenna vapaapäivän... Saas nähdä toteutuuko, kyllähän se hyvää tekis ja itekkin pääsis vaikka päikkäreille! Mulla on nyt iltaisin ja aamuisin herätessä ollut kipeitä supistuksia, ei mitenkään sietämättömiä, mutta ei kauheen hyvä asia ole kun viikkoja vasta sen 30+2... No josko noi ei mitään avaavia kuitenkaan olis...
 
Tosi tylsää, kun en tunne vauvan liikkeitä pitkiin aikohon (päivään, pariin...) ollenkaan, vaikka kuinks koitan koputella, hytkytellä, painella masua. Mulla siis edessä oleva istukka, joka ilmeisesti sitten vaimentaa liikkeet.. Aamusin vauva on sydänkäyrillä, että siihen perustuu luottamukseni, että vauvalla asiat hyvin. Mua huolestuttaa kohdun vedettömyys, että onkohan sekään hyvä, että vauva kovin kauaa siellä asustaa, että oliskohan se kohta parempi syntyä. Pitää ens tiistain lääkärin ultrassa kysellä näitä...

"Kiva" että teillä muillakin on hermot piukeella, ku oon sitäki tässä tuskaillu, ku oon niin kärttynen välillä, ku ihmiset soittaa tms, ja toisaalta pillitän yksinäisyyttäni.
 
Voin kyllä uskoa miten onneton olo sulla on metsäläinen kun ikuisuuden olet jo sairaalassa ollut.... minun on pakko soittaa monta kertaa päivässä rakkailleni. Tippalinssissä sit juttelen tyllerön kanssa... miehen kanssa voi sentään puhua pillittämättä. Ikävä on niin pakko sentään saada puhua heidän kanssaan =)

Vihdoinkin kävi tuttu ja mukava kätilö juttelemassa (viime reissullani täällä tuli tutuksi). Hänelle sitten sanoin kantani asioihin mutta sai vielä mut muuttamaan mielen. Lupasi korostaa lappuun että tarkkana sen maidon kanssa xD Katsotaan nyt alkaako homma pelittää vai toteutanko "uhkaukseni". On toi 20 askelta niin hurja matka.

Vielä kun joskus taas paremmalle paikalle pääsisi majailemaan. Taitaa vain lehmät lentää ennen sitä x)

Harmi kun alkaa suklaavarastokin olemaan tyhjä. Sen verran ottanut pattiin että suklaa on maistunut xD Täytyy yrittää saada pian joku tuttu käymään että täydentäisi varastoni ><
 
Täälläkin meinaa hermot mennä millon mistäkin... Ihan vituttaa itseäkin oma vittumaisuus:/

Isäntä passitti mut sohvalle puhisemaan ja se ihana hoitaa tytöt, ruuan jnejnejne mä vaan saan hengata ja möllöttää telkkuu... Suuttu mulle mun metsä"lenkistä", juoru kellot noi mun tytöt. Lupa mennä suihkuun ja vessaan muutta en saa tehdä! Saan illalla daimin jos olen kiltisti sohvalla ja toimettomana:) hyvä motivaattori!
 
No on hyvä motivaattori! Kelpais mullekkin :D
Joo no mulla ei varmaan muuta oireita oo ollukkaan ku ailahtelevaisuud, oon oikeelta luonteelta lauhkea ku lammas, en suutu mistään. No nyt on nähty että voin suuttuakkin ja olla kunnon raivotar tarvittaessa.

Yleensä iltaan päin nää mun tunteet vahvistuu, sillon itketään ja raivptaan jos on jotain aihetta. Siksi haluaisinki ukon enemmän kotiin etten itkis, jotenkin toisen läsnäolo helpottaa niin paljon! Ja en mää kavereille kehtaa näyttää mun hormoniraivojani :D

Mutta noh, toivottavasti syntymän jälkeen palaudun normaaliksi, onneksi sekään ei oo kaukana.

Oon alkanu pikkuhiljalleen sisäistämään sen synnytyshommankin, kuukausi sitten vielä jos joku sano asiasta jotain niin hyssyttelin vaan, en oo vielä henkisesti valmis siihen, just ku oon alkanu tottumaan olrmaan raskaana :D
 
Mä oon ollut +asti valmis synnärille, mut toisaalta kun tää meidän 4 vaavi niin kaikki on jo niin nähty :)
 
Mäkin oon ollu plussasta asti niiiin valmis vauvan syntymään.. Mut ei oo eka lapsi ja aika hankala raskaus ni siksi näin.. Nyt alkaa jo mieli olee koko ajan synnytyksessä. :)
 
Joo varsinkin tää loppu aika tuntuu kamalalta... Odotaa vaan sitä että saa pikkusen syliin ja homman pakettiin:) vielä pitäisi miettiä toi ehkäsy asia kuntoon kun eiköhän tämä lisääntyminen ollu nyt sit tässä!
 
Tääll otettu päikkärit mallia 3tuntia :D pitäis auttaa ärsytysfiilikseen :D vielä ku sais suklaata :)
Tänään ilmeisesti sellainen virallinen ärsytyspäivä raskaana olevilla :)
Pikku hiljaa alkais olla fiilis että vois pieni syntyä jo mutta ei oo sen aika vielä :) ihme kyllä vaikka tää raskaus ollu erittäin hankala ensimmäiseen verrattuna plus sit toi huoli poikkeavuuksista ultrassa nii itte oon kyll jo ny valmis seuraavaan rundiin :D kattoo mikä fiilis synnytyksen jälkeen. Mutta epäilen että sekään ei mieltä muuta :)
 
Saini mulle iski vauvakuume synnärillä heti kun sain meidän pikku3 syliin:D
Vähän pelottaa miten käy nyt, mä kyllä luulen että saattas kroppa hajota jos vielä vauva num5 rupeis yrittää...aikansa kutakin!
 
Tata toivottavasti hommat alkaa siellä toimimaan!!

Metsäläiselle myös voimia!

Äippä ihana mies sulla ja oikein teki kun passitti sut lepäämään :)

Mä oon ollu ihan väsy eilisen messupäivän jäljiltä. Ihan antoisa päivä oli ja sain tarvittavia tarvikkeita hommattua, mutta kun ei millään meinannu malttaa istahtaa hetkeksi niin kyllä oli eilen ja tänäänkin paikat kipeenä.
Puistoilun jälkeen on ollu sohvapäivä.

Ihana ystäväni laitto tänään viestiä ja kysyi että onko mulla ja miehellä torstaina menoa. Päästään katsomaan Pieni merenneito baletti-esitystä!!!! Jeee :)
 
Joo no mulla varmaan justiinda kestääkin tottua ajatukseen kun oli ylläripylläri ensinnäkin ja toiseksi ensimmäinen. :D
Ei mikään kauhea ahdistus/pelko, on vaan sellanen olo että ei sen tarvii vielä tulla, tulkoot sit joulukuussa! Tarvin vielä aikaa mutta jod tulee niin kyllähän sitä pakko on hyväksyä :D

Ennen sana synnytys oli vähän pelottava, nyt alkaa jo kuulodtaa siedettävältä :3
 
Takaisin
Top