No joo Tata, on parempi niinki että saa kunnollista murkinaa jos vielä vierestä sais ruokaa kun odottaa vaan idioottina ja miettiä että mitäs nyt puuttuu.
Meijän ukko oli kova lähtemään ulos kavereiden kanssa, ei nyt koskaan hirveenä ryypänny, mutta tuli aina yötä myöten kotiin ja lähti aamusin. Toinen asia, joka on tehny ongelmaa on tän aika käsitys. Jos herra sanoo tulevansa 17.30, oon onnellinen jos tulee ennen klo 18.00 mutta todellisuudessa tulee ehkä joskus 19.30.
Kerran kilahdin sitten kunnolla, oli tarkotus pitää kahdenkeskeinen ilta mutta taas oli pakko jäädä kavereille nuokkumaan, sanoin että jos tuut minuutinkin myöhäddä lähen seuraavalla junalla v**tuun kotoa ja tää meidän juttu oli tässä. No tulipahan 15min myöhädsä, näpäyttääkseni lähin pois kotoa ja menin shoppailemaan tunniksi ja laitoin puhelimet kiinni. Eipä oo sen jälkeen feidannu. ja kysyy aina oonko ok jos lähtee jonnekkin, tarviinko jotain. Mää oon kyllä kuuluisa natsiudestani, jos ei kunnioiteta mun tahtoa, en mäkään kunnioita herran. Tällästä valtataistelua, mutta onneksi nyt tää viikko on mennyt reilusti leppoisammin.
Keskiviikkona vaan taisin olla jossain hormonipöhnissä, oksensin aamulla ja olin niin ailahtavainen. Aloin jo miettiä että on oma koppa sekasin ja siksi liityinki tähän vertaistukeen. Auttaa tosi paljon ku tietää että en oo ainut joka tätä ihanaa mutta samalla niin **tumaista raskautta on käymässä läpi.
Tässä yks päivä olin taas tosi kettuuntunut, ja eräs nainen kysy että noh, mitäs oireita on ollu ja töksäytin vaan että jatkuva **tutus. No siihen tämä leidi vaan katsoi pitkään ja oli silleen aha... sekin ärsyttää monesti että ihmiset kuvittelee että oon niin hehkuva ja onneni kukkuloillani 24/7 vaikka en todellakaan ole. On toki ihania hetkiä mutta musta tän raskauden aikana on vaan korostunu mulle kuinka yksinäiseltä tuntuu kun kaikki kaverit damalla kauhistelee ja on silleen että on varmaan tosi ihanaa, ja jos kerron mitä tää oikeesti on, niin kahtovat kieroon.