Joulukuun mammat 2015

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Esma
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Just tosta Rahin mainitsematta syystä itse ollut taustailemessa kun eipä nää mun kolotukset ja valitukset ole mittakaavassa mitään... Mieluummin jakaa positiivisuutta ainut vaan kun se kovin hukassa!
 
En tiiä tuleeko itselläni sitten tuo hoitajan rooli jotenkin esiin, kun minusta olisi kiva lukea kokemuksia ja tuntemuksia vuodelevossa olevilta ja keskosen synnyttäneiltä... Ei siksi, että olisin jotenkin juorun haluinen tai muuten utelias, vaan tykkään muutenkin lukea kokemuksista ym. Itse en ainakaan todellakaan edes oleta, että se olisi mitenkään ruusuilla tanssimista tai helppoa... Ja eikös nää tällaiset foorumit oo vähän niinkun osin tarkoitettu vertaistueksi? Mut toki ymmärrän, ettei aina jaksakaan kirjoitella, jos tilanne sellanen...
 
Juu kyllähän itteäkin esim Ninnun tilanne kovasti kiinnosti (ja kiinnostaa edelleen, vink Ninnu jos olet lukemassa näitä) ja toivoi saavansa lukea hyviä uutisia. Nyt on taas rauhallisempi päivä, mutta täällä varmaan vaihtelee itkuttelupäivät ja paremmat päivät. Hoitohenkilöstöllä on iso osa. Ollaan niin herkillä että empatiakyky asoitten esittämisessä merkihtee meille todella paljon.

Luen kyllä teidän kuulumisianne täällä ja minusta jokainen raskaus on erilainen eikä diten kenenkään tarvitse tuntea syyllisyyttä ns normaalin raskauden vaivoista tai vaivattomuudesta! :) Me mennään jokainen oman tilanteemme mukaan ja on ihanaa, että vertaistukea löytyy niin hyvien kuin hankalampienkin asioitten suhteen. On ollut ihana lukea tsempeistänne!
 
Itse tulin tänne foorumille kun kaipasin muita odottavia äitejä vertaistueksi. Vaikkakaan ei varmaan kenelläkään ole täysin samaa tilannetta kuin itsellä. Aina ei jaksa kertoilla kuulumisia varsinkaan sillä hetkellä kun yrittää toipua siitä tiedon järkytyksestä. Omat kokemukset ei siten ole verrattavissa että kenellä hankalinta ja ahdistavinta. Jokainen meistä haluaisi lapsensa kasvavan täydellisesti ja synnytys menisi myös hyvin kuten myös sen jälkeinen aika täydellisen terveenä. Jokainen lapsi on kuitenkin täydellinen omalla tavallaan ja jokainen raskaus erilainen. Monet ei meidän odottavien äitien murheita ja ajatuksen juoksua ymmärrä, paitsi ne samassa tilanteessa olevat :)

Tsemppiä kaikkien kolotuksiin ja terveyttä meiän tuleville vauvoille <3
 
Onko teillä muilla ollut kuinka paljon sairaslomia tämän raskauden aikana? Oon ollut nyt lähes kuukauden pois töistä alaselkäkivun, unettomuuden ja sit supistuksien vuoksi, ja tässä pohdin että mitä teen jatkossa. Sairaslomien välissä koitin olla töissä, ja heikkoa se oli. Maanantaina alkais taas työt sairasloman jälkeen, mutta vointi ei oo kauheasti parantunut, ja äitiyslomaan on reilu kuukausi aikaa :/ huono omatunto vaan pitkästä poissaolosta, vaikka tässä nyt vaan tarvis olla itsekäs ja miettiä pelkkää omaa ja vauvan hyvinvointia eikä töitä.
 
Timbe mä olin esikon kanssa rv 20+ eteen päin saikulla, kun kroppa ei enää oikein kestänyt, supistelu ja kolotukset sillon aika kovat ja pomokin sitä mieltä että kotiin vaan että ei muksu synny laivalle. Itse kyllä en huonoa omaatuntoa siitä kantanut, jos ei pysty niin ei pysty...
 
Niinhän se pitäis ajatella. Mullakin työ on hyvin fyysistä, liikkumista ja kyykkimistä ja ponnistelua ja sun muuta. Noh, toivotaan jos sais sit loppu ajalle vaikka saikun, niin ei tarvis tuolla lääkärissä alvariinsa ravata.
 
Tatalle ja perheelle paljon voimia ja jaksamista, toivottavasti kaikki lopulta kääntyy hyväksi. Täällä ollaan, jos tahdot asiasta puhua.

Metsäläiselle myös jaksuja siellä sairaalassa. On suunnaton onni, että siellä on hyvä ja empaattinen henkilökunta, jotka jaksaa kannustaa ja tsempata. Toivottavasti teidän pieni jaksaa siellä masussa turvallisesti kölliä, eikä mitään tulehduksia pääse tulemaan.

Juu, ei sitä oikein omat pienet raskausvaivat tunnu miltään, kun miettii mitä jotkut toiset joutuvat raskaudessaan kokemaan. Silti jokainen raskaus on niin erinlainen ja onneksi paljon on nykypäivänä tehtävissä, kun kaikki ei menekkään hyvin.
 
Timbe nyt ajattelet vaan itteäs ja omaa oloas. Kyllä se kroppa kertoo, jos tarttee lepoa. Mulla on ollut pari muutaman päivän saikkua nyt kuukauden sisään, mutta ei johtunut raskaudesta vaan paha niskajumi ja flunssa. Niistäkin tunsin huonoa omaa tuntoa ihan turhaan, joten tiedän fiiliksesi. Nyt teen osa-aikaista loppuajan, joten töitä on huomattavasti normaalia vähemmän ja lyhyempiä päiviä, mutta välillä nekin saattaa tuntua rankoilta. :oops:

Eilen illalla vihloi alamahaa tosi ikävästi, kun piti lähtee käymään äitin kans kävelyllä. Tien päähän pystyis käveleen, mutta vihlasu tuntui joka toisella askeella niin oli pakko palata takaisin. Koko ilta jatkui vielä makuullaan samaa vihlomista vähän väliä. Taitaa tuollaiset olla ihan vaan kasvukipuja o_O mahakin tuntunut nyt paljon painavammalta ja isommalta viime päivinä.

Äippä mun mielestä kaikki saa jakaa täällä sekä huonot että hyvät asiat ja oli ne, kuinka pieniä ja isoja tahansa!

Stemppiä Tata! toivottavasti asiat kääntyvät parempaan päin ja me ollaan täällä, jos haluat puhua! :Heartred
 
Ja tatalle ja metsäläiselle täältä kanssa paljon lämpimiä ajatuksia ja voimia :Heartred



Mä oon ollut tässä koko kesän työttömänä, eli oon saanut aina tarvittaessa lepuuttaa, nyt sitten sain pienen pestin lokakuulle ja vähän jännittää se oma jaksaminen, että miten sitä seisomatyössä sitten jaksaakaan olla. Toki on tuttu paikka ja teen vähän lyhyempää päivää ja saan kyllä varmasti huilata mutta silti :) Ihana on kyllä päästä vielä tollainen muutaman päivän työkeikka tekemään kun oon välillä ollu vähä turhautuneena kotosalla! :grin

Voimia kaikille töihin! Kroppa onneksi kertoo aina kun se on levon tarpeessa, joten kuunnelkaa rohkeasti sitä ja älkää pelätkö tai nolostelko mitenkään sitä saikkua. :) Baby on kuitenkin numero yksi!

Olin muuten eilen perhevalmennuksessa, onko muilla ollut jo sitä?

Siellä käytiin läpi synnytyksen kulkua ja kivunlievitysmenetelmiä, katsottiin synnysvideo (joka oli kyllä hyvin siisti versio) ja sitten lyhyesti lapsen hampaiden hoidosta. Oltiin miehen kaa molemmat sen jälkeen kyllä vähän levottomia, jotenkin vaan sit tuli taas niin ison askeleen lähemmäksi koko juttu! Paljon riitti molemmilla puhuttavaa :) ...Eli ihan hyvä käynti oli! ... Vaikka tietyllä tapaa mua vähän puistatti kuunnella jotain juttuja ja koin välillä että "tieto lisää tuskaa", mutta onhan se tietysti oikeesti hyvä tietää asioista. Mua siis normaalistikin inhottaa esimerkiksi kaikki neuloihin ja vereen liittyvät jutut, eikä ajatus aqua-rakkuloistakaan mitenkään viehättänyt :wtf: :grin

Niin, ja tänään tuli ilmoitus, että äippäpakkaus on noudettavissa, iiik! Jospa huomenna pääsisin viimeistään hypistelmään sitä :happy:
 
Hansu enpä ole ketään kieltänyt, oli vaan mun mielipide OMIEN tuntojen ja fiilikseen jakamista, eikä muiden!
Mun puolesta jokainen saa kirjoittaa mitä tahtoo eikä siitä mitään hernettä tarvii vedellä... Mutta tämä taas se mun mielipide!
 
Mä soittelin neuvolaan ja oma ihana th sanoi, että loppuviikko sairaslomaa supistusten ja verenpaineen takia. Toki on huono omatunto, kun tiedän, että lisää hommia muille (varsinkin työparille) kun oon poissa, mutta ei kai sitä liian varovainen voi raskaana olla.

Meillä oli eka perhevalmennus viime viikolla aiheena parisuhteesta perheeksi. Ei tullu hirveesti uutta. Seuraavalla kerralla synnytys ja ensi-imetys, viimeisellä kerralla vauvan hoito ja imetys. Noista seuraavista uskotaan saavamme enemmän irti.
 
Anteeksi, en nyt noin asiaa tarkoittanut vaan positiivisessa mielessä :happy: että välillä pientenkin ongelmien jako voi helpottaa omaa oloakin ja kaikilla erilaiset raskaudet.
 
Meille on tulossa perhevalmennus, mutta ajankohdasta ei oo tietoo. Sanovat neuvolasta lähettävänsä kutsun kun on ajankohtaista :)

Mä oon täällä tänä päivänä alottanu neulomaan vauvalle tossuja ja tumppuja :) Ei oikein muutakaan tekemistä enää oo ku kaikki vauvan tavarat on paikoillaan. Vielä jotain pikku hankintoja, kuten jotain kosteuspyyhkeitä mut niitä ei vielä kehtaa ostaa etteivät kerkeä kuivua.
 
Timbe rohkeasti vaan haet saikkua, nyt pitää kuunnella omaa kroppaa. Minä olen ollut nyt 5 viikkoa saikulla ja huomenna lääkäri, jossa katsotaan miten jatko.
 
Minä olen ollut sairaslomalla elokuun alusta alkaen eli 23 viikko oli silloin menossa.
Saikua on äitiysloman alkuun asti.
Meillä käytiin kolmikantaneuvottelu jossa kartoitettiin kevyempiä työtehtäviä.
Niitä tehtäviä ei ollut mahdollista järjestää niin jäin pois loppu ajaksi.
 
Mäkin nyt työttömänä/ vähän luennoilla käyntiä, mut ekasta jäin saikulle 1kk ennen laskettua selkäsärkyjen takia ja ennen sitä olin selän takia poissa aika paljon. Tuskin vikan 2kk:n aikana hirveesti Olin töissä. Ja mä tein vaa osa-aikasta työtä kassalla!
 
Osaako joku ompelutaitonen neuvoa, kunka monella silmukalla ja minkä kokosilla puikoilla lähtis myssyä vauvalle vääntämään. Jos päänympärys on vaikka 35 tms. Haluisin semmosen pitkän hiippalakin, minkä vois vauvakuvia varten laittaa päähän...
 
Metsäläinen, meillä meni ihan hyvin, mutta nti syntyi vasta 34+1, 2,5kg, eli sen puoleen oltiin turvallisilla vesillä. Hänen perussairaus oli se, mikä teki tilanteesta vaikean (mm. vaikeutti hengittämistä ja syömistä sekä oli vieny kuulon). Me jouduttiin olee keskolassa viikolle 42, mutta yleensä pois pääsee viikolla 36, vaikka siitä viikosta 40 paljon puhutaankin. Nykyään hoito paljon tehokkaampaa ja laitteita mahdollista saada vaikka kotiin. Vikoilla viikoilla ratkasee se, milloin on ollut apneoita, eli sykkeenlaskuja. Takana täytyy olla yksi apneton viikko.
Ja, jos sulla on mies työelämässä, niin lääkäri voi kirjoittaa hänelle c-todistuksen, jolloin kela maksaa 70% palkasta hänen sairaalapäiviltä. Edellyttää työnantajan suostumusta. Meillä mies oli 2pv/vko sairaalassa. On se yksin aika rankkaa, vaikka muista vanhemmista onkin välillä juttuseuraksi...
 
Takaisin
Top