Heippa!
Piiiitkäääään aikaan en ole tänne kirjotellu, on ollut olevinaan niin kiire ja huono olo.onneksi ensimmäinen kolmannes on vihdoin ohi ja olo helpottunut! Täytyy sanoa, että tää raskaus on ollut kaikkea muuta kuin odotin. Luulin, että mulle ei tulisi huonoa oloa ja jos tulisi,niin kestäisi vain hetken.... no ei se mennyt ihan niin.
Raskaus tähän mennessä on ollut kaikkea muuta kuin ihanaa. Olen itkenyt,voinut pahoin, muisti huonontunut merkittävästi, ollut väsynyt, koko ajan nälkäinen, hajuherkkä, juossut vessassa, liikunnan jälkeen taas huonovointinen ja stressannu ihan sikana rahan ja uuden työpaikan takia (kuinka kertoa unelma duuniin että olenkin raskaana ja en ole edes koeaikaa loppuun). Stressiä aiheuttaa myös kaiken maailman ultra ja neuvolakäynnit, joihin pitäs mennä mutta en ole varma ehdinkö ajamaan töistä käynneille ajoissa.
Vatsan kasvaminen ärsyttää, näytän lihavalta, en raskaana olevalta. Toisaalta pelottaa näyttää raskaanaolevalta, koska töissäkin huomaisivat heti.
Tää on jotenkin tosi outoa, sillä kaikesta huolimatta oon onnellinen. Ekassa ultrassa käyty ja nähty pikkunen. Olen vakuuttunut, että muksulla on mun nenä. Sydänäänien kuuntelu tuntui jännältä ja nyt kyttään mahan tuntemuksia, jos sitä kohta tuntis muksun liikkeet. Vauvan vaatteitakin on tullut jo ostettua sekä kestovaippoja. 3 vko päästä taas neuvola ja lääkäri, kuulemma taas ultrataan.
Sori tää vuodatus :D