Joulukuun mammat 2015

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Esma
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Nuppu teet siltä kuin itestä parhaimmalta tuntuu, niin oman kuin lapsenkin kannalta. Välillä mä mietin teenkö ”väärin” esikoista kohtaan kun pidän hänet kotona, kun välillä vaikuttaa että kaipailis muita samanikäisiä lapsia. Mutta hyvin tuo kotona viihtyy mun ja vauvan kanssa ja jaksan keksiä päivän mittaan aktiviteettia. Ja aion pitää pojan kotona ainakin siihen asti että on se 3v, mä en pienenä tykkää hoitoon laittaa ja toi päiväkodin homma on nykypäivänä ihan perseestä, aivan liikaa lapsia hoitaja määrään nähden.
 
Meillä kans esikoinen kotona mun ja vauvan kanssa. Käydään kyllä kerran viikossa perhekerhossa ja nähdään kavereiden lapsia suht usein. En oo kokenut tarpeelliseks viedä päiväkotiin. Ens vuoden oon hoitovapaalla, tarvii sit katdoa että viekö vai eikö vie, mutta tuskin vien :D
 
Jotenkin niin vaikeeta kun itelle ei tullut mieleenkään et voisi hoitoon laittaa. Ja sitten just et kun toinen on kuitenkin niin pieni.. kauhean ristiriitaisia tunteita :sad001 täällä kaikki kerhot tuntuu olevan 3 vuotiaasta alkaen.

Muskarissa käydään kerran viikossa ja aiemmin käytiin perhekahvilassa kerran viikossa, mutta nyt kun ei ole oikein rytmiä vielä löytynyt niin ei ole sinne selvitty. Ajatuksena kuitenkin oli että siellä käytäisiin.

Missähän vaiheessa tuosta pikkusiskosta alkaa olla mitään iloa esikoiselle..

Isänpäivästä, meinasin askarrella tytön piirustuksista kortit papoille ja miehelle. Varmaan käydään pappoja moikkaamassa vkl, miehelle laitellaan varmaan aamupala valmiiksi. Kismetin varmaan ostan miehelle, muuten ei lahjota.
 
Nuppu, mekin käydään perhekerhossa, eli oon mukana koko ajan. Meilläkin taitaa olla normi kerhot alkaen 3v.
 
Alle kolmevuotias ei kaipaa kyllä mitään kavereita. Mä en oo vienyt ketään hoitoon kun toiset oli pieniä. Ehkä siihen vaikutti aika ja se että mulle sanottiin hyvin selkeästi kun toinen lapsi syntyi ja olisin halunnut isomman yli 2 vuotiaan kerran tai kaksi viikossa päiväkerhoon /hoitoon pariksi tunniksi oman väsymisen kanssa, että lapset pitää hoitaa itse kun niitä tekee ja jos ei jaksa niin sosiaalitoimi on seuraava osoite. Siis päivähoidon johtaja sanoi. No kotona olivat sitten kaikki eskari-ikään asti, seurakunnan kerhossa kävivät yli 4 vuotiaana kerran viikossa... paitsi siitä porukasta nuorin. Se onkin kaikkein levottomin ja huonoin käyttäytyvä lapsi... Nyt en tiedä mitä tapahtuu kun nykyinen nuorin täyttää kolme. Vituttaa jo valmiiksi jos täytyy viedä hoitoon kun siitä ei mitään hyvää tunnu seuraavan. Ja täälläpäin ei ole mitään hyvää sanottavaa hoitopaikoista... Edelliselle lapselle huudettiin, kiusattiin ja annettiin toisten lasten kiusata... Huh. Että ei aina hyvää sanottavaa näistä hoidoista... Kotona oli hyvin sitte kun keskenään leikkivät paljon pienestä asti.
 
Lisäykseksi omaa: mäkään en ihan pienelle kauhean pitkiä päiviä suosittelisi pk:ssa, mutta kuitenkin niin et pääsis aamutouhuihin osallistuun, nukkuis siellä rauhassa ja hakee pois sit kun ovat välipalan syöneet ja ehkä ehtineet jo vähän uloskin. Me ollaan edelleen menty ab 7 tuntisilla päivillä max vaikka jo pian vuoden ollut hoidossa.

Eihän sitä mikään pakko ole hoitoon laittaa, jos itsestä tuntuu et hyvin jaksaa ja hommat kotona sujuu :) Kunhan itse myös tunnistaa oman jaksamisensa. Aina ei sitä edes huomaa itse, että onkin oman jaksamisensa äärirajoilla...

Ja onhan noi lapset niin ihania, kun aamulla hoitoon vie ja siellä kuoro toisia lapsia kutsuu poikaa nimellä naama loistaen <3 Eli kyllä ne kaverit jo pienestä pitäen on tärkeitä.
 
Jos tuntuu, että kotona on ihan hyvä olla molempien kanssa, niin silloin ei missään nimessä kannata kiirehtiä :) Lapsen viihtymisen puolesta varmasti riittää ihan kotihoitokin. Meilläkin esikoinen oli ehtinyt työtilanteiden vuoksi olla hoidossa jo ennen kuopuksen syntymää, joten päiväkotitaipaleen jatkaminen oli luontevampaa.
 
Meillä kyllä ainakin tuo joulukuinen nauttii toisten lasten seurasta ja kaipaa sitä. Leikkipuistossa ei viihdy, jos siellä ei ole muita. Perhekerhossa nimenomaan leikkii muiden kanssa. Että en nyt niinkään sanoisi, ettei alle 3v kaipaa mitään kavereita...
 
Tässäkin varmaan se lapsen temperamentti vaikuttaa että kaipaako toisten lapsien seuraa vai ei... Sanni ei osaa olla ilman siskojaan mut vieraat lapset ei oikein kiinnosta! Paitsi vauvat, niitä on kyl hoivaamassa:) Kyllä hän siinä vieressä touhuaa jos esim tyttöjen kavereita kylässä mut ei osaa ottaa kontaktia o.O
Angelique jo on dorka toi päivähoidon pomo! Kyllä se päivä hoito kuuluu kaikille! Murrrimur kun alko ärsyttää :/
 
Meillä kyllä kans jo joulukuinen kaipaa kavereita ympärilleen ja huomaa että naama on ihan kestohymyllä kun saa leikkiä saman ikäisten seurassa :) sosiaalisia suhteita on mun mielestä tärkeää luoda myös muihin saman ikäisiin, eikä vain omaan lähipiiriin. Perhekerho on siitä hyvä että saa itse olla mukana, mutta huomaa että lapsi nauttii kun saa leikkiä muiden kanssa ja ei tarvitse siihen äitiä mukaan :) mutta kaikki tyylillään :)
 
Ja vielä lisäyksenä oma mielipide :) Ennen vanhaan kun lähipiiri oli laajempi, koko suku ja kylä koolla ja kaikilla paljon lapsia, tuli nää sosiaaliset suhteet ja sosiaaliseksi oppiminen ja muilta lapsilta oppiminen ihan luonnostaan. Nyt jos ei ole kotona montaa lasta ja naapureidenkaan kanssa ei hengaa, niin tuntuis että on aika luonnollista, että jo taaperotkin ihan tarvitsevat muutakin aktiviteettia ja seuraa kuin mitä kotona saa. Mut eihän sen tosiaan tarvi välttis pk olla, on pph, perhekerhot, jne. :) Äipällä esim. hieman helpompaa tämä Sannille ja Siirille seuran löytäminen kuin vaiks mulle olis yksin pojan kanssa :) Eli jokainen lapsi ja tilanne eri ja pitää kuunnella ihan vain omaa sydäntään, kun on ensin sulatellut neuvot :)

Pk:ssa parasta on musta muiden lasten seura, ryhmässä toimimisen oppiminen, erilaiset aktiviteetit joka päivä, pihalla muiden kanssa möyryäminen. Hoitajatkin on pääosin tosi ihania ja keksivät lapsille kaikkea kivaa koko ajan. Seinät
täynnä askarteluja ja valokuvia <3 Tietenkin huomiota ei jokainen lapsi saa kuten kotona saisi ja se tuntuu välillä pahalta. Oma lapsi on ehkä tässä asiassa helpompi, koska on hyvin sosiaalinen ja rohkea ja kyllä hakee sen huomion ;) Mutta aremman ja enemmän itsekseen viihtyvän lapsen kanssa voisi olla eri mietteet. Omalla kohdalla en kyllä 100% huomiota itsekään pystyis antaan, etenkään jos olisin koko ajan kotona. On siivousta, ruuanlaittoa, suomea... Helpompaa olla illalla 100% läsnä kun on ollut päivän töissä :)

Niin ja pojan lempikirjakin on päiväkodista kertova kirja :D Ollaan nimetty sen hahmot päiväkodin tyyppien mukaan :)
 
Onpa kyllä Angelique kauhee kommentti ollut päiväkodista :O Mä oon nyt aika avoimesti kertonut lasten hoitajille, että oon tosiaan imetyksen jälkeisen masennuksen/uupumuksen takia sairaslomalla, mutta tytöt jatkaa hoidossa, että saan toipua. Kauheen hyvin ja empaattisesti ovat onneksi suhtautuneet, koska ei tää tilanne itellekään mikään ideaali ole... Olis kyllä hirveetä, jos joku tulis vielä tollasta laukomaan... Toki on alettu lyhentää lasten päiviä ja ottaa vapaita, mut kuitenkin käyvät vielä ihan aktiivisesti pk:ssa. Joulun jälkeen muutetaan takaisin meidän kotipaikkakunnalle, jossa on molemmat mummolat, mun veli ja suurin osa meidän ystäviä. Silloin otan tytöt sit ainakin puoleks vuotta kotiin ja katotaan, oisko joku avoin päiväkoti tms. kiva vaihtoehto :)

Me ollaan oltu kyllä ihan älyttömän onnekaita hoitopaikan suhteen. Varsinkin nuoremman ryhmässä kaikki toimii loistavasti ja hoitajat välittää aidosti lapsista. On kyllä kurjaa, että nääkin on niin tuurista kiinni, jos toisella paikkakunnalla meno on ihan erilaista :(
 
Poodle kiva että muuton myötä teillä on siellä tukiverkostoa. :happy: Jaksamista uupumuksen kanssa kamppailulle!
 
Poodle ihanaa kyl kuulla että sun toipuminen ottanut tuulta alleen:) kyllä se vaan niin on että se tuki verkko on hyvä olla olemassa, jos ei muuta niin pääsee kaverin/sukulaisten tykö kahville ja juttelemaan!
Meidän vanhemmat(samoin mun sisko perheineen) asuu 120km päässä, toinen veli asuu 200km päässä ja toinen 350km päässä että meillä ei oikein tota tuki verkkoa kovin lähellä oo ja kun vanhemmatkin vielä työelämässä:/ käyvät meillä kun joutavat mut aika yksin ollaan o.O
 
Vähän sama, että ei kovin lähellä tukiverkkoa. Mun vanhemmat asuu 100km päässä, ne vaan aika paljon sairastelee, sisko on 1000km päässä ja miehen suku toisella puolella maailmaa.
 
Me ollaan tosi onnekkaita kun mun vanhemmat asuu 30 km päässä ja äiti on osa-aikaeläkkeellä ja tosi vetreä, että jaksaa ja haluaa hoitaa ja auttaa. Miehen vanhemmat asuu 50 km päässä ja kyllä sieltäkin apua saa jos pyytää. Lisäksi mun sisarukset asuu myös lähettyvillä. Että apua on kyllä saatavilla mikä on ihanaa kun itsekin vielä voisi lakata syyllistymästä avun pyytämisestä ja saamisesta :meh:
 
Kannattaa ottaa ihan hyvällä omallatunnolla apua vastaan, jos vaan saa :) Oma jaksaminen on aina lastenkin hyödyksi!

Ohut tukiverkko voi stressata kyllä yllättävän paljon :( Tsemppiä kaikille, jotka sen kanssa painii <3 Ei sitä ennen lapsia tajunnut, kuinka painajaista voi olla esim. koko perheen useamman viikon sairastusputki, jos siihen ei oikeen kukaan pääse auttamaan...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top