Itsekin kasvatustiedettä opiskellut yliopistossa, joten jonkun verran tietoa täälläkin. Meidän poika vaan sattuu olemaan todella utelias, reipas, rohkea ja omatoiminen tapaus, niin pärjää vallan mainiosti, vaikka nukkuukin omassa huoneessaan. Ei ole ollut kovin itkuinen koskaan, eikä mielestäni tarvitse pelätä suurta ahdistusta, jos toinen jää tyytyväisenä petiin makoilemaan ja lähettelee lentosuukkoja ovelle, kun poistun huoneesta ja laitan oven kiinni. Hetken lauleskelee ja touhuilee unilelujen kanssa ja nukahtaa sitten. Pienestä saakka on hyvin herkästi menty luokse, jos on itkeskellyt, mutta melko pienestä asti myös jätetty yksin nukahtamaan, eikä tuo ole siitä itseensä ottanut. Se, että kokee lapsena turvattomuutta johtunee varmasti myös muista tekijöistä, kuin siitä, että vangitaan pinnasänkyyn. Herranjestas, eihän se lapsi sitä asiaa suoraan sillä lailla ajattele. Jos sen sijaan lapsella on jokin muu syy kokea pinnasänky vankilaksi, voi tämä varmasti näin ollakin.
Kaikilla omat käytänteet ja ihan erilaiset lapset. Joillain toimii toinen ja joillain toisella se voi sitten varmaan pilata lapsuuden.
Kaikilla omat käytänteet ja ihan erilaiset lapset. Joillain toimii toinen ja joillain toisella se voi sitten varmaan pilata lapsuuden.
Varmasti vaikuttaa muut asiat turvattomuuteen, mut ei se lapsi sitä edelleenkään ymmärrä, että miksi on vangittuna, vaikka se vanhempien mielestä turvallisuussyistä olisikin. Tässä nyt oli edelleen pointtina se, että lapsi ei osaa ajatella syy-seuraussuhteita. Eihän se lapsi siitä pilalle mene (hitto mikä sanonta :D), mutta varmuudella ei ymmärrä mitä tapahtuu. Kyllähän pieni vauvakin hukkaa herkästi vanhempiensa naamat ja ahdistuu kun on erossa, mutta pian taas muistaa. Jos vauvalle/lapselle aiheuttaa liikaa näitä ahdistuksia ja vauva/lapsi joutuu itse lohduttautumaan, syntyy näin aikuisiän ahdistuksia tunnemuistin pohjalta. Jokainen vanhempi varmuudella aiheuttaa näitä lapsilleen aivan tiedostamatta, että yks nukkuminen ei välttämättä niin pahaa vahinkoa saa aikaan, mutta se yhdistettynä muihin lapselle vaikeisiin asioihin voi saada aikaan ahdistusta. En saa tätä mitenkään päin järkevämmin selostettua, mutta se lapsen hymy kertoo lähinnä siitä, että kiva kun tulit, ei siitä, että hetki sitten on voinut olla paniikki. Toisaalta sitten, kyllähän lapsi varmasti luonnostaan pyrkisi pois ahdistavista tilanteista, mutta tässä tullaan siihen kun lapsi voidaan opettaa olemaan viestimättä kun se ei kannata... Psykologia on jännää ja lapsiin sitä ei voi soveltaa suoraan mitä aikuisiin, eihän lapsen todistuskaan ole pätevä, jos kuulustelija on johdatteleva, lapsen muistiin saattaa ilmestyä ylimääräistä kun joku asia mainitaan ja sitten lapsi pitääkin sitä totena. Edelleenkään en voi kenenkään lapsesta sanoa, en edes omistani, että millaisia aikuisia heistä kasvaa, tiedän vain miten itse toimin ja miksi ja millä tavalla en toimi ja sille perustelut. Ihminenhän toimii omaksi edukseen ja ajattelee tekevänsä oikein. Kyllä mua lohduttaa ajatus, että lapset eivät nuku kukaan yksin (ellei joskus halua niin) ja pääsevät halutessaan vanhempien luo. Ei ole kyllä mieleenkään tullut, että lapsi touhuaisi keskellä yötä jotain kiellettyä. Aina nukutaan samoihin aikoihin ja minä olen ekana ylhäällä laittamassa koko porukalle aamupalat. Jos olis yöheräilyä ja perseilyä yöllä, niin katsottaisiin varmaan uudelleen päivän rutiinit, että kaikki sais nukkua rauhassa. Ehkä tämä alkaa tästä aiheesta riittää tällä kertaa... :)
Metsäläinen
Piirimestaruustason postaaja
Ottamatta sen kummemmin kantaa täällä esitettyihin mielipiteisiin lapsen "oikeasta" nukkumapaikasta, kerronpa miten meillä mennään.
Meidän poika on ollut enempi ja vähempi huono nukkuja. Nyt asia on tosin parempi ja jos herää yöllä niin herää yl. vain kerran. Silloin kun herätyksiä oli sen tsiljardi yössä parhaimmalta ratkaisukta tuntui antaa pojan nukkua sängyssämme, jolloin isi nukkui kotona ollessaan muualla. Tämä helpotti sitä että minun ei tarvinnut nousta koko ajan itse sängystä pojan luokse.
Sittemmin samassa sängyssä nukkumisesta ei ole enää tullut mitään. Poika vain pyörii ja vilkastuu ja vaikka huudon päälle nukahtaisikin niin heräilee jatkuvasti kun on nyt tottunut nukkumaan yksin. Itsekään kun en ole kaikista rauhallisin nukkuja vaan liikehdin unissani ja herätän samalla pojan ja sitten itsekin herään.
Meillä poika laitetaan nukkumaan omaan huoneeseen omaan pinnasänkyynsä. Yöllä ovet on auki ja olen muutenkin niin pinnallinen nukkuja että herään tyyliin jos naapurihuoneessa pieraistaan unissaan. Yhden tai parikin kertaa jaksan yössä kyllä nousta tarvittaessa käymään pojan luona jos herää ja alkaa itkeä. Käyn joka tapauksessa yöllä sen keranpari kusella. Silloin kun nukutaan saadaan siis kaikki nukkua levollisesti ja päivisin ei tartte huonojen yöunien takia känkkäröidä.
Mahdollisimman hyvät yöunet niin lapselle kuin vanhemmillekin on sen verta kullaskallis asia, että niitten mahdollistamisessa kannattaa käyttää juuri sitä tapaa mikä kunkin lapsen ja hänen eri vaiheensa kannalta on paras. Yhtä oikeaa tapaa ei mielestäni ole olemassakaan. Henk koht ajattelen että lapsen perusturvallisuuteen vaikuttaa myös niillä levollisilla ja säännöllisten yöunilla. Meillä syli on aina avoinna silloin kun sitä tarvitaan myös yöllä.
Meidän poika on ollut enempi ja vähempi huono nukkuja. Nyt asia on tosin parempi ja jos herää yöllä niin herää yl. vain kerran. Silloin kun herätyksiä oli sen tsiljardi yössä parhaimmalta ratkaisukta tuntui antaa pojan nukkua sängyssämme, jolloin isi nukkui kotona ollessaan muualla. Tämä helpotti sitä että minun ei tarvinnut nousta koko ajan itse sängystä pojan luokse.
Sittemmin samassa sängyssä nukkumisesta ei ole enää tullut mitään. Poika vain pyörii ja vilkastuu ja vaikka huudon päälle nukahtaisikin niin heräilee jatkuvasti kun on nyt tottunut nukkumaan yksin. Itsekään kun en ole kaikista rauhallisin nukkuja vaan liikehdin unissani ja herätän samalla pojan ja sitten itsekin herään.
Meillä poika laitetaan nukkumaan omaan huoneeseen omaan pinnasänkyynsä. Yöllä ovet on auki ja olen muutenkin niin pinnallinen nukkuja että herään tyyliin jos naapurihuoneessa pieraistaan unissaan. Yhden tai parikin kertaa jaksan yössä kyllä nousta tarvittaessa käymään pojan luona jos herää ja alkaa itkeä. Käyn joka tapauksessa yöllä sen keranpari kusella. Silloin kun nukutaan saadaan siis kaikki nukkua levollisesti ja päivisin ei tartte huonojen yöunien takia känkkäröidä.
Mahdollisimman hyvät yöunet niin lapselle kuin vanhemmillekin on sen verta kullaskallis asia, että niitten mahdollistamisessa kannattaa käyttää juuri sitä tapaa mikä kunkin lapsen ja hänen eri vaiheensa kannalta on paras. Yhtä oikeaa tapaa ei mielestäni ole olemassakaan. Henk koht ajattelen että lapsen perusturvallisuuteen vaikuttaa myös niillä levollisilla ja säännöllisten yöunilla. Meillä syli on aina avoinna silloin kun sitä tarvitaan myös yöllä.
Meillä likat nukkuu omissa junnusängyissään samassa huoneessa meidän kanssa. Vielä ei oo tilaa siirtää makkarin takahuoneeseen lastensänkyjä mutta sitten kun tää kolmonen tarttee junnusängyn nii sit viimeistään joutuu sen tekemään. Meillä mies haluaa että tytöt on lähellä.
Mäkin mielelläni pitäisin ovet avoinna, että jos jostain syystä niin kävisi, että lapsi heräisi vähäitkuisena mutta pelokkaana, niin pääsisi meidän luokse. Todellisuudessa, jos tuo yöllä herää, se yleensä myös itkee, jolloin siihen kyllä herää. Melkein poikkeuksetta kyllä nukkuu aamuun saakka heräämättä. Pojan huone on turvallinen, siellä se voi pahimmillaan syödä kirjaan reiän tai tukehtua omiin sukkiinsa, joten en sillä lailla pelkää häntä sinne jättää yksin. Mutta aamulla jos pääsisi salaa hiippailemaan ympäri kämppää, niin tuon saattaisi löytää tiskipöydältä seisomasta. Ei ole sitä vielä kertaakaan edes kokeillut, mutta kertapa se olisi ensimmäinenkin, jos pääsisi vahtimatta touhuamaan. Samassa huoneessa meidän kanssa ei ole edes tilaa, eikä sitten tosiaan kaikki niin hyvin nukkuisi. Ja onhan tuo jo yli 1,5v niin tietää jo, miten nukkumiskuviot menee. Pientä vauvaa en minäkään nukuttaisi käden etäisyyttä kauempana.
Meillä ei tällä kertaa nuku tissietäisyyttä kauempana vauva :'D Kyl sitä ehkä pientä hajurakoa välillä kaipais, mut niin hetken nämä vaan vauvoja ovat, niin olkoot lähellä. Päivät tietty iholla kiinni kans, vessaan otettava mukaan, saunassa kerkeää itse olla max. 5min jne... Onneks sentään nykyään kestää vieraan ihmisen läsnäolon, jopa alle metrin etäisyydeltä. Siskon häissä oltiin, sain jopa istuttua muiden vieraiden kans hetken kahvittelun merkeissä! Vain puolisen tuntia tarvitsi tissitellä toisessa huoneessa. Joulukuinen otti tietysti kaiken ilon irti ja paineli menemään huoneesta toiseen ja oli muuten ukkokulta hikinen kaveri puku päällä neidin perässä juostessa :) Tarjoiluista neiti kelpuutti mansikat, ihan hyvä niin.
Meillä Sanni nukkuu edelleen meidän kaa pinna sängyssä ja siiri nukkuu meidän keskellä. Sanni olis tarkotus siirtää isojen huoneeseen elokuussa kun miesvapaalla ja saadaan ostettua se kerrossänky:D ovet on meillä sepposen selällään yötä päivää ja haleja jaetaan niitä haluaville
Me oltiin mökkeilemässä keski Suomessa ja nyt kyl ihanaa olla kotona, että osaakin väsyttää toi reissuaminen
Me oltiin mökkeilemässä keski Suomessa ja nyt kyl ihanaa olla kotona, että osaakin väsyttää toi reissuaminen
Mä. En. Tajua. Tätä. Alkaa olla ittellä hermo kireellä ku tää nukkumaan meno on yhtä perseilyä ja jumppaa. Tietty voi laittaa myöhemmin nukkumaan mutta eipä se auta siihen. Joka ikinen ilta saa sen tunnin nukuttaa. Vähintään. Sit jos saa molemmat likat pidettyä hereillä koko päivän ilman päikkäreitä ja kestää niiden iltaraivot niin sit ehkä selviää puolella tunnilla. Samat rutiinit ja aikataulut ollu helmikuusta lähtien. Sen jälkeen ku joulukuisen siirsi omaan sänkyyn (oliko kesäkuun alussa vai jopa toukokuun puolella) nii nopeat nukahtamiset on vähentyneet. Alkuun nukahti ku joi iltamaidon ja pari minuuttia nii unessa. Ny vetää sellaiset rallit sängyssäki. Eikä auta vaikka yleensä päivällisen ja iltapalan välissä olisivat 2-3tuntia ulkona juoksemassa ja leikkimässä.
Argh!
Argh!
Angelique80
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Meillä autto huonoihin nukahtamisiin ku jätettiin tutti ja maito pois. Tietty nyt jos herää ni huuto on kamala ku ei sitä voi enää hiljentää tutilla tai pullolla, mut yleisesti nukkuu paremmin ja nukahtaa helpommin. Mä annan aina raivota tovin yksinään sängyssä ja käyn välillä rauhottelemassa, niin että ei tuu paniikki mutta huomaa ettei sillä saa mitään erikoisetuja... Meillä sotkee jotenkin ennen iltapalaa ulkoilu, joten mielummin ulkoillaan ennen päivällistä. Sama jos saunoo ni nukahtaminen on vaikeampaa. Pikkasen outo heppu... Ja tän pitää antaa tovi raivota, koska se suuttuu kahta kauheammin jos liikaa yrittää olla "läsnä".
Saini, ainut lohdutus: se on vain vaihe Meillä tuntuu nukahtamista just nyt haittaavan eniten hammassärky (miten kauan ne voikin vaivata, vaikka kaikki nyt tulevat on jo aikaa sitten puhjenneet?!) ja yleinen kehitykseen liittyvä levottomuus kun on kai pää täynnä uusia asioita. Vähän paremmin nukahtaa jos on ollut tosi vaiherikas päivä niin fyysisesti kuin muiden virikkeidenkin suhteen. On vaan niin väsynyt, ettei jaksa kauaa riehua. Kovasti tuntuu olevan myös halipulaa.
Näihin nukkumiskuviohin. Huomaan, että koska itsellä ei isompaa ongelmaa tai mielipidettä Siitä Ainoasta Oikeasta Tavasta ei ole, luen jokaisen mielipiteitä paljon avoimemmin, eikä tule otettua itseensä. Ollaan ymmärtäväisiä toistemme elämäntilanteen, asuinolojen ja perheenjäsenten luonteenpiirteiden suhteen :) Jos olis isompi kämppä ja saisi ovia kiinni turvattomammista paikoista, olisi itselleni optimi varmaan, että olisi taaperolla jo oma huone, siellä pinnis ilman laitaa ja ovi auki tai pinnis laidoilla ja huoneesta hyvin suora yhteys omaan makkariin. Yöksi en ovea myöskään kiinni laittaisi, tuntuu hyvin ahdistavalta ko. ajatus. Eli pitäisin raollaan mielummin. Mutta koska ei ole tilaa jne. nukutaan edelleen samassa ahtaassa huoneessa kaikki. Sänkykin alle 160 joten perhepedissä ei kauheen sikeitä unia saa kukaan. Pinnis siis parempi, jos lapsella hyvä yö.
Pinniksen yksistään (tai edes sen suljetun oven) en usko mitenkään aiheuttavan isompia traumoja vauvalle, jos muuten suhde vanhempiin on lämmin ja asiat kunnossa. Itse taas uskon, täysin mihinkään tutkimuksiin viittaamatta, että pinnis voi myös luoda turvallisuuden tunnetta lapselle, jos kokee sen omaksi turvalliseksi pesäkseen. Siihen vaikuttaa sitten taas ne muut ympäristötekijät ja se, että tietää heti saavansa turvallisen aikuisen lähelleen, jos on hätä. Unen laatu taas menee melkein minkä vaan ideaalinukkumajärjestelyn edelle. Niin vauvan kuin vanhempienkin. Ilman kunnon unta elämä on paskaa, siitä on jo liikaa kokemusta ainakin :)
Meillä tuntuu nukahtamista just nyt haittaavan eniten hammassärky (miten kauan ne voikin vaivata, vaikka kaikki nyt tulevat on jo aikaa sitten puhjenneet?!) ja yleinen kehitykseen liittyvä levottomuus kun on kai pää täynnä uusia asioita. Vähän paremmin nukahtaa jos on ollut tosi vaiherikas päivä niin fyysisesti kuin muiden virikkeidenkin suhteen. On vaan niin väsynyt, ettei jaksa kauaa riehua. Kovasti tuntuu olevan myös halipulaa.Näihin nukkumiskuviohin. Huomaan, että koska itsellä ei isompaa ongelmaa tai mielipidettä Siitä Ainoasta Oikeasta Tavasta ei ole, luen jokaisen mielipiteitä paljon avoimemmin, eikä tule otettua itseensä. Ollaan ymmärtäväisiä toistemme elämäntilanteen, asuinolojen ja perheenjäsenten luonteenpiirteiden suhteen :) Jos olis isompi kämppä ja saisi ovia kiinni turvattomammista paikoista, olisi itselleni optimi varmaan, että olisi taaperolla jo oma huone, siellä pinnis ilman laitaa ja ovi auki tai pinnis laidoilla ja huoneesta hyvin suora yhteys omaan makkariin. Yöksi en ovea myöskään kiinni laittaisi, tuntuu hyvin ahdistavalta ko. ajatus. Eli pitäisin raollaan mielummin. Mutta koska ei ole tilaa jne. nukutaan edelleen samassa ahtaassa huoneessa kaikki. Sänkykin alle 160 joten perhepedissä ei kauheen sikeitä unia saa kukaan. Pinnis siis parempi, jos lapsella hyvä yö.
Pinniksen yksistään (tai edes sen suljetun oven) en usko mitenkään aiheuttavan isompia traumoja vauvalle, jos muuten suhde vanhempiin on lämmin ja asiat kunnossa. Itse taas uskon, täysin mihinkään tutkimuksiin viittaamatta, että pinnis voi myös luoda turvallisuuden tunnetta lapselle, jos kokee sen omaksi turvalliseksi pesäkseen. Siihen vaikuttaa sitten taas ne muut ympäristötekijät ja se, että tietää heti saavansa turvallisen aikuisen lähelleen, jos on hätä. Unen laatu taas menee melkein minkä vaan ideaalinukkumajärjestelyn edelle. Niin vauvan kuin vanhempienkin. Ilman kunnon unta elämä on paskaa, siitä on jo liikaa kokemusta ainakin :)
Tytsy tuota oon yrittäny pitää mielessä että tää on vaan vaihe. PITKÄ vaihe.
Päivällisen ja iltapalan välillä ei oo merkitystä ollut että ovatko sisällä vai ulkona vai molempia. Ehkä tää tästä. Isommalle tulee ens kuussa lisää aktiviteettia 3krt/vko kerhon muodossa niin ehkäpä hänen kohdaltaan vähän rauhoittuu nukahtaminen.
Päivällisen ja iltapalan välillä ei oo merkitystä ollut että ovatko sisällä vai ulkona vai molempia. Ehkä tää tästä. Isommalle tulee ens kuussa lisää aktiviteettia 3krt/vko kerhon muodossa niin ehkäpä hänen kohdaltaan vähän rauhoittuu nukahtaminen.
Äityli x 4
Kommentoinnin ninja
Meillä nukutaan melkeen aina hyvin ja nukahtaminen ei ole ongelma :)
En ole huomannut eroa ulkoilun ajankohdalla, mutta sen olen huomannut, että jos on jonain päivänä vähemmän ulkona, niin neiti on joskus hieman äkäisempi. Meillä kun ulkoillaan paljon.
En ole huomannut eroa ulkoilun ajankohdalla, mutta sen olen huomannut, että jos on jonain päivänä vähemmän ulkona, niin neiti on joskus hieman äkäisempi. Meillä kun ulkoillaan paljon.
Mä olen aina kokenut sen suljetun oven turvana, mies ihan samanlainen. Nyt pidetään meidän makkarin ovi auki, jotta ei ole kahta kiinninäistä ovea meidän ja joulukuisen välissä, mutta normaalisti haluaisin pitää makkarin oven jostain syystä kiinni. Muistan, että kun olin itse ihan pieni, niin ovi laitettiin kiinni kun nukkumaan menin ja oli turvallinen olo juuri siksi. Noh, nämä on kai just niitä persoonallisuuskysymyksiä. Meidän poika näyttää olevan samaa mallia ja rauhoittuu petiin paremmin kun ovi kiinni. Jos jättää illalla raolleen, alkaa hiipparointi ja pelleily. Ovi kiinni,niin jää petiin lauleskelemaan ja unileluilla touhuamaan.
Mä tykkäisin nukkua ovet auki ja valoisassa. Siis että vaikka vessan valo kajastaa käytävän toiselta puolelta tai verhot sen verran eessä ettei nyt ihan aurinko silmiin paista. Mutta kissan takia on ovi kiinni kun on niin ärsyttävä petikumppani ja lapsen takia rullaverho ja pimennysverho että tajuaa et pitää nukkua :D
nukuttaa se mua näinkin mut ihana sitten joskus kun saadaan rempattua (ei olla siis edes aloitettu, keittiöstä tulis lastenhuone ja olkkarin kulmaan keittiö, asbestihommat jne niin joskus siis tulevaisuudessa) ja lapsille oma huone ja saa edes noita verhoja raotettua.
nukuttaa se mua näinkin mut ihana sitten joskus kun saadaan rempattua (ei olla siis edes aloitettu, keittiöstä tulis lastenhuone ja olkkarin kulmaan keittiö, asbestihommat jne niin joskus siis tulevaisuudessa) ja lapsille oma huone ja saa edes noita verhoja raotettua.
Tuo iltahilluminen on todellakin rasittavaa... Meillä tosiaan esikoinen harrasti kyseistä toimintaa vaihtelevissa määrin puolitoista vuotta :'D Musta tuntuu, että reilu kolmivuotiaaksi mentiin semmosta nukkumaanmeno-ruoka -kehää, jossa aina oli jompikumpi rempallaan. Mutta onkin temperamentiltaan tosi määrätietoinen ja voimakastahtoinen lapsi, vasta nyt nelivuotiaana on selvästi tasoittunut ja saadaan nauttia sen päättäväisyyden ihanista puolista :) Toivo elää, että kuopus lopettaisi tän oman hillumisensa vähän aiemmin, kun on luonteeltaankin vähän leppoisampi.
Kikkoja jotka meillä esikoisen kanssa toimi aikanaan ajoittain oli satukasetit/cd:t, satuhieronta ja hämääminen ("kuuntelepa kun naapurin kissa rapsuttelee tuolla yläkerrassa"). Tuota satuhierontaa voin kyllä suositella lämpimästi ihan kaikille, siinä siis piirretään ja hierotaan lapsen selkää samalla kun kerrotaan tarinaa. Kirjastosta löytyy siihen liittyen ihana kirja ja myös netissä näytti olevan joitain valmiita satuja :)
Kikkoja jotka meillä esikoisen kanssa toimi aikanaan ajoittain oli satukasetit/cd:t, satuhieronta ja hämääminen ("kuuntelepa kun naapurin kissa rapsuttelee tuolla yläkerrassa"). Tuota satuhierontaa voin kyllä suositella lämpimästi ihan kaikille, siinä siis piirretään ja hierotaan lapsen selkää samalla kun kerrotaan tarinaa. Kirjastosta löytyy siihen liittyen ihana kirja ja myös netissä näytti olevan joitain valmiita satuja :)
Metsäläinen
Piirimestaruustason postaaja
Meillä nukahtaa mainiosti päikkäreille huoneen ovi kiinni. Iltaunille jätän oven vähän raolleen, että pojan huoneeseen kajastais oven raosta vähän valoa.
Voi apua 
löysin äsken tytöltä punkin päästä hiusten seasta. Oli se siellä jo eilen illalla ja sitä vähän rapsuttelin sillon ja luulin että on joku rupi etin koko kämpän ympäri että missä meidän punkkipihdit on ja olin just lähdössä jalansyten apteekkiin hankkimaan uusia kun löysin ne eteisestä.
Punkki lähti pois mut mitäs sitten. Googlasin ja sieltähän sen lopullisen paniikin saa päälle, jonkun ohjeen mukaan vaan odotellaan jos tulee rengasihottumaa ja toisen mukaan huomenna hakee ab-kuuria.
Ja helvetti kun sain kauheen hysteerisen hormonipaniikkikohtauksen kun tajusin että se oli punkki ja itkin vaan hulluna. Lapsipolokin oli ihan ihmeissään. Ja mies puhelimessa vaan käskee rakentaa ite punkkilasson kynästä ja siimasta. Ja soitin äitillekin eikä sekään yhtään ymmärtänyt mun paniikin päälle. Ja nyt mua alkaa taas itkettää hienoja nämä raskaushormonit
löysin äsken tytöltä punkin päästä hiusten seasta. Oli se siellä jo eilen illalla ja sitä vähän rapsuttelin sillon ja luulin että on joku rupi etin koko kämpän ympäri että missä meidän punkkipihdit on ja olin just lähdössä jalansyten apteekkiin hankkimaan uusia kun löysin ne eteisestä. Punkki lähti pois mut mitäs sitten. Googlasin ja sieltähän sen lopullisen paniikin saa päälle, jonkun ohjeen mukaan vaan odotellaan jos tulee rengasihottumaa ja toisen mukaan huomenna hakee ab-kuuria.
Ja helvetti kun sain kauheen hysteerisen hormonipaniikkikohtauksen kun tajusin että se oli punkki ja itkin vaan hulluna. Lapsipolokin oli ihan ihmeissään. Ja mies puhelimessa vaan käskee rakentaa ite punkkilasson kynästä ja siimasta. Ja soitin äitillekin eikä sekään yhtään ymmärtänyt mun paniikin päälle. Ja nyt mua alkaa taas itkettää
hienoja nämä raskaushormonit