Meillä esikoisen yöt rauhoittuivat joskus 2,5-vuotiaana sitten alkoikin yölliset kauhukohtaukset. Ei kai siinä auta ku asenne, että niillä unilla mentävä mitä saa. Meillä aina yöt menty sieltä mistä aita matalin ja otettu kaikki mahdollinen uni. Toiset vauvat/lapset vaan tarvitsee kauemmin vanhemman turvaa ja siitä ei voi pois opettaa. Tässä iässä ihan normaalia takertua vanhempaan, kun alkaa se erkaantuminen vanhemmasta, mutta se on lapsen mielestä pelottavaa kuitenkin. Itellä ainakin helpottanut just tuo ajatus, että kuuluu ikään, lapsi nukkuu sitten joskus. Meillä nyt vauva nukkuu osan yöstä tissi suussa, ei tietoa millon päästää irti ku nukahdan aina imettäessä ja herään sit joskus tissi paljaana ja vauva tuhisee vieressä :D Tsemppiä ja voimia, luovuta sen opettamisen suhteen niin pääset helpommalla! Mä tein sen virheen esikoisen kanssa, että en vaistoihin luottanut, vaan yritin aina opettaa jtn ku niin muka kuului tehdä, huoh!
Mitä ikään tulee, niin sehän on numeroita, mut kyl se hedelmällisyys laskee 25 ikävuoden jälkeen ja raskauden riskit joka vuosi lisääntyy, vaikka sinällään nuori tässä vielä onkin. Meillä vielä korkea ikä sukurasitteena, että kyllä tässä vielä ehtii elämällään vaikka mitä! Sitä suuremmalla syyllä sitä nyt elää lapsille ja lasten kanssa, ehtii töitä tehdä ties kuin kauan vielä :)