Hui miten paljon tekstiä!
Monella täällä todella rankka tausta ja vaikeita kohtaloita, musta on tosi rohkeaa ja kunnioitettavaa uskaltaa puhua kipeistä asioista täällä avoimesti.
Mun äiti on alkoholisti, mutta aina on tavallaan kulissi pysynyt kasassa siitä huolimatta. Vakityössä oli koko mun lapsuuden, matkusteltiin, sain harrastaa ja koti oli päällepäin hyvässä kunnossa. Monet kerrat sain kuitenkin pelastaa millon mistäkin tilanteesta, kertoa taksikuskille että ei, me ei ihan oikeasti asuta siellä missä äiti sanoo meidän asuvan, on ollut haljenneita huulia ja murtuneita luita millon minkäkin kaatumisen seurauksena. Alkoholismin ei mun mielestä tarvitse olla edes missään äärirajoilla ennen kuin se vaikuttaa elämään, perhe voi kärsiä jo myös niistä näennäisen satunnaisista tapauksista. Nykyään en tiedä äitin tilanteesta, ulkoa näyttää samalta kuin ennenkin.
Mistäs muusta täällä oli puhuttu... Farkuissa oon ruvennut käyttään ylänapissa hiuslenksua tuomassa vähän väljyyttä, sillä systeemillä menin koko viime odotuksen, katsotaan pitääkö tällä kertaa hankkia mammahousut jossain vaiheessa sen kohdun asentomuutoksen takia.
Ei hemmetti tätä väsymystä. Vedin just kevyet kolmen tunnin päikkärit kun oli vissiin niin rankkaa nousta 10h yöunien jälkeen aamupalalle ja puuhaan esikoisen kanssa. Esikoinenkin vissiin kyllästyi ja meni itsekseen nukkumaan joskus 12 jälkeen :D Ja siis anoppini tosiaan on täällä, en mä ihan ilman valvontaa anna muksun rellestää :P
Joku (Pauliina?) oli siitä pcb:stä kysynyt, tosiaan kaksi piikkiä kohdunkaulan molemmin puolin alakautta, ilmeisesti sellainen puudutus joka osalla auttaa, osalla ei. Vähemmillä lääkkeillä haluaisin kokeilla tällä kertaa siksi että epiduraali sai mut oksentamaan heti synnytyksen jälkeen aika rajusti, eikä ollut sen 36 oksentaessa menneen viikon jälkeen yhtään kivaa jatkaa vielä vauvankin kanssa. Ilokaasun kohdalla myös pelkään mahdollista pahaa oloa. Pcb voisi olla yksi vaihtoehto tälläkin kertaa koska se toimi vaikka laittaminen olikin kamalaa.
Meillä on ollut viisumisäätöä ja paperihommia matkaa varten, mutta voiton puolella ollaan jo. Enää 24 päivää Suomessa! Vähän jännittää jaksaminen lennolla tässä tilassa ja 3-vuotiaan hurrikaanin kanssa.
Wildsidelle onnea ihanista kuulumisista! Ja hyvä ettet oo kadonnut täältä mihinkään taustailemaan
Tervetuloa mukaan kaikki uudet ja tsemppiä kaikille epätietoisuuden ja ultraodotuksen kanssa painiville
TSC 11+0