Joulukuun mammat 2015

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Esma
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Itse taidan jättää ton dopplerin tilaamatta. Tiiän, että panikoin jos en saa kuuluviin mitään. Ja luotan siihen "äidin vaistoon" joka kertoo jos kaikki ei ole hyvin. :)
 
Mulla on mammahousut käytössä jo piiitkään. Viikko plussan jälkeen normifarkut rupes jo painamaan kohdunseutua niin tuskaisesti, että luovutin suosiolla :)

Doppler vois olla ihana, mutta taidan pihistellä nekin rahat. Parin viikon päästä on kuitenkin ultra, josta saa varmuutta vähäksi aikaa ja kunhan liikkeet alkaa tuntua, se riittää mulle :) enkä halua sitä paniikkia jos en saisikaan ääniä kuuluviin..

Rv 9+2
 
Äippä ja Lumikatriina, olette kokeneet aivan kamalia. :( Järkyttyneenä itsekin joskus luen lasten raiskauksista ja muusta ja mietin, miten kukaan voi tehdä mitään niin kamalaa...

Mindikselle tsemppiä soveltuvuuskokeisiin! Toivottavasti et ole aivan kamalassa kunnossa.

Uusille paljon tervetuloa joukkoon!

Itselläni ärsyttää suunnattomasti miehen alkoholin käyttö. Eilen oli neljäs päivä putkeen, kun se juo itsensä älyttömäksi. Vaikka lauantaina puhuttiin alkoholin käytön kohtuullistamisesta. Miehen äitin puolella on alkoholismi valitettava tosi asia, joten huolellani on aivan vakava pohja. Jos joisi vain lasin pari silloin tällöin, mutta kun pitkillä vapailla putket venyy ja päiväannos on useita viinipulloja tai keissi kaljaa... :smiley-angry003
 
Mulla on kans ollut jo kohta pari viikkoa kokoa suuremmat stretch(?)-farkut kun turvotusta on niin kovasti ja kaikki tiukka sattuu ja tuntuu pahalta mahalla. Mulla on jotenkin hirveen "tarkka" tuo maha, toki se on ollut jo ennestään ronkeli ruuan suhteen (suolistoperäisiä ongelmia ollut), mutta nyt sitten raskauden myötä on ihan hulluksi mennyt. Ei saa painaa/puristaa yhtää mikään..

Perjantaina ajattelin käydä katsomassa jotain uutta ja löysempää päälle pantavaa. Meillä ois tulossa parin viikon päästä juhlat ja ongelmaksi on muodostunut mitä pukea päälle! Juhlavaatetta, mutta hitto kun nykyiset mekot ei oikein enää oo hyviä, pitäs joku saakelin säkki vetää päälle kun ei välttämättä haluaisi vielä asiaa julkistaa ihan kaikelle kansalle ja nykyiset tosiaan on liian tiukkoja mahan kohdalta. Työkuvioita ajatellen jos ostaisi jonkun ihanan löysän hamosen ja siihen sitten nätin topin ja jakun niin voisi olla käyttökelpoisempi kuin pelkkä mekko.. Täytyy miettiä.
 
Metsäläinen maailma on sairaita ihmisiä täynnä :(

Meillä miehen kanssa diili että kun mä en ota,se ei ota korkeintaan sunnuntai ruualla se viini, mut siinä se!
Pistetään se kaljaan menevä raha sivuun ja lähdetään viimeisellä kolmanneksella pitkälle viikonlopulle ihan kahestaan, lapset mummolaan hoitoon:)
Toimii hyvänä motivaattorina. Raskaus aikana kuitenki hyvä pitää mielessä että toisen pitäis olla siinä jamassa että voi joko olla kuskina tai muita lapsia katsomassa jos pitää lähtee lääkäriin!
Itse en kyllä hirveämmin mitään juonu pitkään aikaan, kun on ollut raskautus tai imetys ohjelmaa, niin juoppa siinä sitten:)
Toivottavasti saat sun miehen ymmärtää sun huolen ja on toi aika oikeutettu huoli jos sen perheessä on alkoholi ongelmaa.
 
Metsäläinen, Oma isäni oli alkoholisti, kuoli reilu vuosi sitten. Kannattaa oikeasti ottaa asia miehesi kanssa puheeksi, ja jos hän ei asiaan reagoi niin voisi olla hyvä miettiä myös lapsen kannalta millaisessa ympäristössä hänet haluat kasvattaa. Rakkaus on monesti sokea toisen heikkouksille ja sitä antaa "anteeksi" ja hieman saattaa hyssytellä totuutta.

Mutta itse näin kuinka hiljaa hiipien, lauantai-illan kossupullo muuttui sunnuntain tissukseluksi ja maanantaipoissaoloksi, kuinka maanantait muuttui tiistaiksi ja lopulta työpaikka lähti alta ja juominen muuttui päivittäiseksi. Selvä hetki oli silloin kun piti käydä täydentämässä juomavarastoa tai lääkärissä tms. Alkuun selviä päiviä oli enemmän, loppua kohden ei yhtään (ja alkkiksilla on keinonsa saada juomaa vaikka omat jalat eivät enää kantaisi..)

Yritimme kaikkemme, puhuimme vieroitukseen menosta, ja joka kerta kun ambulanssi vei isän puolikuolleena hoitoon hän hetken jaksoi (viikon, korkeintaan kaksi.) Mutta alkoholismi on sairaus ja alkoholistin mielestä hänellä ei ole ongelmaa. Isänikin väitti viimeiseen hetkeen asti että hänellä ei ole ongelmaa ja hän on täysin terve.
Sairaalan sängyssä ensiavussa maatessa, kun toisen jalat eivät enää kanna ja tulehdusarvot ovat katossa, ensimmäinen asia hänen mielessä oli viina, ei se että on viittävaille kuollut mies juurikin viinan takia, vaan se että mistä saisi sen viimeisen hörpyn.

En halua nyt pahoittaa mieltäsi, mutta itse menetin rakkaan ihmisen alkoholille ja siksi haluan parhaani mukaan yrittää estää muita kokemasta samaa. Alkoholismi ei ole leikin asia.
 
Täällä kans alkoholitaustaa kotoa, kummatkin äiti ja isä ottivat aina reippaasti. Vanhempani erosivat ollessani teini-iässä ja minä muutin asumaan äitini kanssa. Äiti tsemppasi joitain vuosia, mutta löysi uuden kumppanin, joka valitettavasti sai äidin uudestaan alkoholisoitumaan. Muutin kotoa heti täytettyäni 18 vuotta (nyt olen siis jo 36v.). Äidin elämään mahtuu paljon ylä- ja alamäkiä. Itsemurhayrityksiä on useita ja myös alkoholin takia sairaalaan joutumisia. Pisimmät selvät kaudet ovat yli vuoden mittaisia, mutta aina tulee uusi sortuminen. Nyt äitienpäivänäkään en mennyt käymään äidilläni, kun on taas ryyppy päällä. Olen yrittänyt kaikkea, jotta juominen loppuisi ja äiti on ollut pariin otteeseen pitkällä hoitojaksollakin, jonka jälkeen on seurannut aina pitkä hyvä kausi. Luottamus äitiin ja siihen että hän voisi lopettaa on mennyt täysin, tiedän että tulen menettämään äitini kuningas alkoholille jossain vaiheessa.

Isälle oli kunnia-asia että hoitaa työnsä ja hän perusteli aina sillä ettei ole ongelmaa. Isä on nyt jo eläkkeellä ja löysi vuosia sitten kumppanin jonka kanssa juominen on vähentynyt. Valitettavasti välini isään ovat jääneet etäisiksi.

Mutta komppaan Eikikoa alkoholismi ei tosiaankaan ole leikin asia.
 
Vielä pikainen omanapailu: Ruskeaa tuhrua tulee edelleen, onneksi huomenna on ultra naistenpolilla. Googlettelin asiaa ja tuntuu olevan aika yleistä että tulee alkuraskaudesta jotain tuhrua, mutta pelottaa kumminkin ihan hulluna.
 
Metsäläinen, hirmuisesti sympatiaa ja jaksamista sinne! Tiedän kokemuksesta, että kumppanin runsas alkoholin käyttö voi olla todella kuluttavaa. Onneksi nykyiseni ei juo juuri ollenkaan, vain muutaman oluen silloin tällöin.

Suosittelen tosiaan ottamaan asian puheeksi miehesi kanssa ja vetämään tiukat rajat. Ei ole reilua, että raskauden lisäksi sulla on vielä tuollainen asia kontollasi. Kerro miehellesi, että kaipaat tukea ja ymmärrystä. Hirmuisesti tsemppiä sinne vielä!
 
Hui miten paljon tekstiä!

Monella täällä todella rankka tausta ja vaikeita kohtaloita, musta on tosi rohkeaa ja kunnioitettavaa uskaltaa puhua kipeistä asioista täällä avoimesti.

Mun äiti on alkoholisti, mutta aina on tavallaan kulissi pysynyt kasassa siitä huolimatta. Vakityössä oli koko mun lapsuuden, matkusteltiin, sain harrastaa ja koti oli päällepäin hyvässä kunnossa. Monet kerrat sain kuitenkin pelastaa millon mistäkin tilanteesta, kertoa taksikuskille että ei, me ei ihan oikeasti asuta siellä missä äiti sanoo meidän asuvan, on ollut haljenneita huulia ja murtuneita luita millon minkäkin kaatumisen seurauksena. Alkoholismin ei mun mielestä tarvitse olla edes missään äärirajoilla ennen kuin se vaikuttaa elämään, perhe voi kärsiä jo myös niistä näennäisen satunnaisista tapauksista. Nykyään en tiedä äitin tilanteesta, ulkoa näyttää samalta kuin ennenkin.

Mistäs muusta täällä oli puhuttu... Farkuissa oon ruvennut käyttään ylänapissa hiuslenksua tuomassa vähän väljyyttä, sillä systeemillä menin koko viime odotuksen, katsotaan pitääkö tällä kertaa hankkia mammahousut jossain vaiheessa sen kohdun asentomuutoksen takia.

Ei hemmetti tätä väsymystä. Vedin just kevyet kolmen tunnin päikkärit kun oli vissiin niin rankkaa nousta 10h yöunien jälkeen aamupalalle ja puuhaan esikoisen kanssa. Esikoinenkin vissiin kyllästyi ja meni itsekseen nukkumaan joskus 12 jälkeen :D Ja siis anoppini tosiaan on täällä, en mä ihan ilman valvontaa anna muksun rellestää :P

Joku (Pauliina?) oli siitä pcb:stä kysynyt, tosiaan kaksi piikkiä kohdunkaulan molemmin puolin alakautta, ilmeisesti sellainen puudutus joka osalla auttaa, osalla ei. Vähemmillä lääkkeillä haluaisin kokeilla tällä kertaa siksi että epiduraali sai mut oksentamaan heti synnytyksen jälkeen aika rajusti, eikä ollut sen 36 oksentaessa menneen viikon jälkeen yhtään kivaa jatkaa vielä vauvankin kanssa. Ilokaasun kohdalla myös pelkään mahdollista pahaa oloa. Pcb voisi olla yksi vaihtoehto tälläkin kertaa koska se toimi vaikka laittaminen olikin kamalaa.

Meillä on ollut viisumisäätöä ja paperihommia matkaa varten, mutta voiton puolella ollaan jo. Enää 24 päivää Suomessa! Vähän jännittää jaksaminen lennolla tässä tilassa ja 3-vuotiaan hurrikaanin kanssa.

Wildsidelle onnea ihanista kuulumisista! Ja hyvä ettet oo kadonnut täältä mihinkään taustailemaan ;)

Tervetuloa mukaan kaikki uudet ja tsemppiä kaikille epätietoisuuden ja ultraodotuksen kanssa painiville <3

TSC 11+0
 
Kiitos kaikille kommenteista ja kokemuksista. Itsekin olen ihan kiitettävä soppasuu raskauden ulkopuolella, mutta rajat löytyy myös. Miehelläni on kaksi asentoa tuon alkoholin otin kanssa: On tai Off. Välillä on pysynyt siinä off-asennossa pitkäänkin, ja minusta tuntuu, ettei hänelle tuo On-asento oikein luonnistu, kun sille ei sitten sitä loppua meinaa tulla. Meidän täytyy vielä puhua tästä. Eilen ihan itketti ja kiukutti, miksi toinen tekee niin. Miehen älyttömäksi itsensä juominen myös hävettää minua. Enkä halua, että lapsemme kasvaa ympäristössä, jossa toinen vanhempi antaa esimerkin, että ryyppyputket on normaaleita, kännissä oleminen on normaalia ja keissikaljaa mieheen on normaalia...

Turvotukseen. Mulla on edelleen maha ihan turvoksissa ja isomman lounaan jälkeen alkaa mahaa/suolistoa kramppaan. Pitää yrittää muistaa syödä vähän pienempiä aterioita lounaallakin...
 
Tervetuloa mukaan arya! :)

Täällä ootte ahkerasti keskustellu housuista. Nythän tää tämän kesän muoti on meiä puolella ihan täysin eli paljon löysiä housua kaupoissa tarjolla! Itse ainakin niitä oon alkanu hyödyntämään jo kun illasta meinaa vähän turvottaa :)
Eikikokin tais miettiä juhlapukeutumista niin täällä jo valmiiks tuskailen ku tänä kesänä ois kahdet polttarit ja kahdet häät ja molemmat vasta elokuussa niin en tiiä mihinkä vaatteisiin sitä siinä vaiheessa enää mahtuu :D mutta onneks siinä vaiheessa voi jo hyvillä mielin esitellä mahaa <3
Mut eikiko nyt tosi kivoja löysiä siistejä toppeja ja löysiä siistejä housuja kaupoissa!! Tiiän mistä puhun koska oon vaatekaupassa töissä :)

Wildside ja marlau en mäkään uskalla tilata sitä dropperia kun meen varmasti ihan paniikkiin jos en kuule mitään tuolta massusta! :)

Metsäläinen kiitos tsempeistä, tais mulla mennä kankkulan kaivoon tuo soveltuvuuskoe :'D jaksoin kuin jaksoinki taistella ne psykologiset testit (klo8-11.10) ja sit ryhmäkeskustelun mut sit psykologin haastattelussa olin jo ihan töttöröö. Ja se psykologi sai mut vielä suuttumaan, teki mieli marssia ulos siitä huoneesta ja huutaa sille "ime parsaa. Meikä lopettaa, peace out motherfucker' :'D mut tyydyin lopulta vaan hymyilemään hammasta purren ja toivottamaan hyvää päivänjatkoa. Minä kapinallinen :'D
Metsäläinen onpas inhottava seuralainen tuo alkoholi! Tiiän valitettavasti mistä puhun! Mutta jospa se mies pikkuhiljaa tajuais vähä rauhottaa juomista. Tsempit sinne! :)
Eikikon tavoin oon joutunut läheltä seuraamaan ensin kuinka rakas ihminen muuttuu luonteeltaan ja sitten kuinka alkoholi myrkyttää suhteita. Kyse on entisestä poikaystävästäni jonka menetin ensin alkoholille ja sitten lopulta huumeet/sekakäyttö vei hänet lopulta hautaan. Tosin itse taistelin tuosta suhteesta irti itteni jo vuosia ennen kuin exäni kuoli. Mutta näin läheltä kuinka elämäniloinen, sosiaalinen ja rakastettu ihminen katosi alkoholismiin.

Junttura ihana kun huomenna pääset polille, tsempit <3

Mutta nyt nukkumaan vähäksi aikaa. Kuumetta edelleen, hirveä päänsärky, väsymys ja pahaolo. Jospa tämä tästä :)

MindiS 7+3
 
Juu tiedän mitä se on kun äijä on juoppo :( mä en enää suostuu! N. 10 v. olen katsellut ja se elämä ei mieltänyt! Sanoin sille ett jos haluu juoda sit täytyy hommata oma kämppä! Saa nähdä ollako sitä kohta yh.. Mutta mielummin näin :) kerran se kirpasee :)
 
Marabella seison täysin sun päätöksen takana vaikka tuo ei koskaan ole helppo päätös etenkään pitkän yhdessäolon jälkeen! Mutta parempi yh:na kuin että lapset kasvaa alkoholisti perheessä <3 jospa miehes hankkis apua tai sit vaan antais sun jatkaa elämääs ilman sitä! Tsemppiä! :)
 
Kiitos tervetulotoivotuksista! :happy: Me todella mennäänkin Moonmist samoja aikoja. Itse en vielä ole ultrassa käynyt, joten saa nähdä, muuttuuko laskettu aika.
Ohhoh, huomasinkin, että täällä on jo upeita masukuvia! Itselläni iltaa kohden turvottaa niin, että verskit on pakko laittaa aina kotio tullessa jalkaan, kireillä farkuilla ei kerta kaikkiaan pysty olemaan. Niin, niistä mammahousuista...tänään on tullut yhdet postiin, tilasin Mamaliciousilta kohtuuhintaiset. Tykkään muutenkin sen malliston vaatteista, joten jotain pientä voisi myöhemmässä vaiheessa tilata. Onneksi suurimman osan tuun saamaan kavereilta lainaan. Nää mammapöksyt oli vaan pakko tilata, kun sen verran kaikki omat kiristää että ei uskalla ottaa riskiä, että joku kaunis aamu olen ilman housuja.

Tuosta alkoholista sen verran, että olen ollut parisuhteessa, jossa mies paljastui alkoholistiksi ja myös juovuksissa ollessa väkivaltaiseksi. Ei onneksi koskaan päässyt minua lyömään mutta kotona rikkoi paikkoja ja myös baari-iltoina joutui kaiken maailman kahakoihin ja korvausvaatimuksiin jälkikäteen. Suhde loppui hyvin pian. Nykyinen onneksi ei juuri juo ja nyt minun raskaana ollessa sitäkin vähemmän, vaikka en muutamaa olutta pahaksi pistäisikään.

Joten Metsäläiselle isot tsempit ja rohkeutta ottaa asia esille. Varsinkin raskaana ollessa toisen juominen varmasti satuttaa.

Eliannalle paljon onnea! On se varmasti vaan niin hieno hetki nähdä se oma pikkuinen :Heartred
 
Takaisin
Top