Marabella mä oon todennu että varmaa nää hormonit ja tää jatkuva etovaolo ja väsymys on tehny musta kiukkusen ampparin!! Mies koittaa tulla lähelle ja pitää sylissä ni alan vaan kiukuta että tarviin tilaa hengittää ja että se haisee pahalle :'D mut siis kaikki haisee nykysin pahalle jopa meiä koira jota oon aina ennen nuuhkinu kun tykkään sen tuoksusta ni nyt en voi ees koiraa enää halia ku seki haisee pahalle! Kyllä olen ihan sekasi! :'D
☆Marabella☆
Vauhtiin päässyt keskustelija
Joo se voi olla ett kun on väsynyt / paha olo/ jne tekee musta kiukkupussi ja sit kun vittuilen päivät pitkii nii kuka halu halata ja muuta kiva.. Tulispa jo joulukuu! ( vaikka on vahva fiilis ett marraskuu vauva on tulossa 
)
)
Täällä ollut tänään ehkä yks hankalimpia päiviä, väsyttänyt ihan törkeesti ja kasvukipuja ollut pitkin päivää. Etovaa oloa myös, päivällä rannekkeet onneksi helpotti töissä oloa. Tunteet on mitä sattuu, eniten töissä on semmosta "ei kiinnosta" fiilistä. Kotona tehdään piharemppaa, mun mielipuuhaa MUTTA kun minä en jaksa! Mies vääntää niska limassa ja itse tekisi mieli vain nukkua mutta en taas toisaalta kehtaa katsoa sivusta kun mies puuhaa yksin.. Yritän sitten edes vähän auttaa vaikka vähän väliä saa huilata ja juosta pissalla.
Huomenna eka neuvola, ja mies lähtee mukaan
Rv 7+2
Huomenna eka neuvola, ja mies lähtee mukaan
Rv 7+2
J
Jasmin
Vieras
Täälläki olo helpottanu mut tod näk alkaa uudelleen jossain vaiheessa. Koko ajan on vähän sellasta vellotusta, mut ei oo enää tarvinnu yökkiä. Töissäki ja koulussaki on voinu jo olla. Tosin jos ei syö usein niin kauhee olo iskee.. Päänsärky tullu nyt iltavaivaks, onneks panadol helpottaa että voi nukkua. Iltasin myöskin turvottaa pirusti.
Nyt on mun lääkitystä vähennetty yhteen kapseliin päivässä kun aiemmin oli kaksi vuorokaudessa. Viikon päästä voin lopettaa jo keltarauhaset ja ollaan sen osalta turvallisella alueella, enää ei mene ainakaan sen takia kesken.
Rv 8+2 :3
Nyt on mun lääkitystä vähennetty yhteen kapseliin päivässä kun aiemmin oli kaksi vuorokaudessa. Viikon päästä voin lopettaa jo keltarauhaset ja ollaan sen osalta turvallisella alueella, enää ei mene ainakaan sen takia kesken.
Rv 8+2 :3
Tuo pahoinvointi on kyllä tooooodella kurja juttu! Itse en voi täysin omasta kokemuksesta puhua, kun lähinnä on vaan ympärivuorokautista etovaa oloa, joka useinmiten helpottaa jotain pientä syömällä.
Tuollaisista oloista, mistä Sarina ja Henriikka puhui ovat varmasti kaiken seisauttavia ja en kyllä kenelläkkään sitä toivo! Hieman minua ärsyttää tämä monen tapa todeta kevyesti, ettei raskaus ole mikään sairaus. Ei varmasti helpota sillä hetkellä kenenkään olotilaa.
Paljon jaksamista kaikille pahoinvoinnin kanssa kamppaileville!
Itsellä tuttavapiirissä on nuori nainen, joka oli tiputuksessa melkein koko raskausajan. Hänellä diagnosoitiinkin tämä erittäin paha raskauspahoinvointi, mikälie se lääketieteellinen nimi nyt olikaan.
Tänään on ollut kotona aika raskas ilta. Kinaa tuli miehen kanssa ja itkuksihan se meni, eikä sitten meinannut kyynelhanat sulkeutua sitten ollenkaan. Voi naiset näitä hormooneja! Lopulta sitten kaikki kuitenkin hyvin. Mies hieman jopa säikähti, että sanoiko nuin pahasti ja kovasti anteeksi pyytelemään. No, siinä sitä sitten Suomea kannustettiin voittoon silmät turvonneina.
jotenka ymmärrän hyvin, että tuo puoliso saattaa joskus ottaa pahasti aivoon, varsinkin nyt kun kaikki tunteet on potenssiin sata. Toisaalta ymmärrän kyllä tuota aviomiestäkin, ei sekään raukka helpolla pääse
Huomenna mökille rentoutumaan, jos vaikka mielikin siitä paremmaksi tulisi :)
Muumimammalle onnittelut ihanista ultrauutisista!
Tuollaisista oloista, mistä Sarina ja Henriikka puhui ovat varmasti kaiken seisauttavia ja en kyllä kenelläkkään sitä toivo! Hieman minua ärsyttää tämä monen tapa todeta kevyesti, ettei raskaus ole mikään sairaus. Ei varmasti helpota sillä hetkellä kenenkään olotilaa.
Paljon jaksamista kaikille pahoinvoinnin kanssa kamppaileville!
Itsellä tuttavapiirissä on nuori nainen, joka oli tiputuksessa melkein koko raskausajan. Hänellä diagnosoitiinkin tämä erittäin paha raskauspahoinvointi, mikälie se lääketieteellinen nimi nyt olikaan.
Tänään on ollut kotona aika raskas ilta. Kinaa tuli miehen kanssa ja itkuksihan se meni, eikä sitten meinannut kyynelhanat sulkeutua sitten ollenkaan. Voi naiset näitä hormooneja! Lopulta sitten kaikki kuitenkin hyvin. Mies hieman jopa säikähti, että sanoiko nuin pahasti ja kovasti anteeksi pyytelemään. No, siinä sitä sitten Suomea kannustettiin voittoon silmät turvonneina.
jotenka ymmärrän hyvin, että tuo puoliso saattaa joskus ottaa pahasti aivoon, varsinkin nyt kun kaikki tunteet on potenssiin sata. Toisaalta ymmärrän kyllä tuota aviomiestäkin, ei sekään raukka helpolla pääse
Huomenna mökille rentoutumaan, jos vaikka mielikin siitä paremmaksi tulisi :)
Muumimammalle onnittelut ihanista ultrauutisista!
Anannaa
Vauhtiin päässyt keskustelija
Parin tunnin päästä saan vastauksen siihen, onko tuolla kyydissä ketään. Niin kovin oireetonta on ollu, että eilen iski itkuepätoivo 
Jännittää ja pelottaa. Näin tietysti myös painajaisia siitä että myöhästyn ja koska puhelinkin oli unessa rikki, en pystynyt soittamaan ja ilmoittamaan myöhästymisestä :D
7+4
Jännittää ja pelottaa. Näin tietysti myös painajaisia siitä että myöhästyn ja koska puhelinkin oli unessa rikki, en pystynyt soittamaan ja ilmoittamaan myöhästymisestä :D7+4
Heippa kaikille! Täällä yksi Nokialainen ensiodottaja! Laskettu aika on näillä näkymin ihan vuoden lopussa 29.12. ja nyt mennään rv 7+1. Ensi viikon tiistaina on ensimmäinen neuvola ja malttamattomana jo odotan ultraan pääsyä. Minipillerit jätimme pois marraskuussa.
Olen pysynyt melko rauhallisena pelkojeni ja epävarmuuksieni kanssa, vaikka tietenkin vähän jännittää onko kyydissä oikeasti ketään. Yhdestä raskaustestistäkin uskoin. Toisen tein vain, koska sellainen meillä oli.
Äitienpäivänä kerroimme omalle lähiperheelleni ja he ottivat uutiset todella onnellisina vastaan. Siskon ja veljen lapset kävivät keräämässä minulle maailman isoimman valkovuokkokimpun ja sain veljentytöltä jopa söpön äitienpäiväkortin, jossa mulla on vauva sylissä.
Muille kertoillaan varmaan sitten, kunhan olemme ultrassa käyneet.
Oireina mulla on ollu pientä etomista ja hajuherkkyyttä. Alavatsa jomottelee ajoittain todella kipeästi ja vessassa on tosiaan saanu juosta. Rinnat ovat herkät koko ajan ja nännit välillä niin törkeän kipeät, että tekisi mieli leikata ne irti! Myös hiiva tuli viime viikolla vaivaamaan. Lisäksi oon kyllä ollu melkosen herkkä tapaus ja itkenyt yhtä sun toista asiaa. Raivopuuskia on ollu vähän vähemmän.
Onko täällä muita painonsa kanssa taistelevia? Mulla siis painoa n. 93 kiloa ja pituutta 170, joten olen nyt todella tarkasti seurannut syömistäni - merkkaillut jopa kalorit ylös. Onneksi pahaolo on ollut melko vähäistä, joten ainakin vielä olen pystynyt syömään terveellisesti ja monipuolisesti. Pari kiloa on lähtenytkin, onneksi. Myös sokeriarvot ovat olleet joskus pahemmin koholla, paremmalla tolalla nyt, mutta pelkään jo etukäteen millaiseen rumbaan nyt raskaana joudun... Raskausdiabeettes on ihan todellinen uhka
Olen lueskellut teidän juttuja ja saanut niistä suuresti moneen asiaan tukea. Kiitos siitä!
Olen pysynyt melko rauhallisena pelkojeni ja epävarmuuksieni kanssa, vaikka tietenkin vähän jännittää onko kyydissä oikeasti ketään. Yhdestä raskaustestistäkin uskoin. Toisen tein vain, koska sellainen meillä oli.
Äitienpäivänä kerroimme omalle lähiperheelleni ja he ottivat uutiset todella onnellisina vastaan. Siskon ja veljen lapset kävivät keräämässä minulle maailman isoimman valkovuokkokimpun ja sain veljentytöltä jopa söpön äitienpäiväkortin, jossa mulla on vauva sylissä.
Muille kertoillaan varmaan sitten, kunhan olemme ultrassa käyneet.Oireina mulla on ollu pientä etomista ja hajuherkkyyttä. Alavatsa jomottelee ajoittain todella kipeästi ja vessassa on tosiaan saanu juosta. Rinnat ovat herkät koko ajan ja nännit välillä niin törkeän kipeät, että tekisi mieli leikata ne irti! Myös hiiva tuli viime viikolla vaivaamaan. Lisäksi oon kyllä ollu melkosen herkkä tapaus ja itkenyt yhtä sun toista asiaa. Raivopuuskia on ollu vähän vähemmän.
Onko täällä muita painonsa kanssa taistelevia? Mulla siis painoa n. 93 kiloa ja pituutta 170, joten olen nyt todella tarkasti seurannut syömistäni - merkkaillut jopa kalorit ylös. Onneksi pahaolo on ollut melko vähäistä, joten ainakin vielä olen pystynyt syömään terveellisesti ja monipuolisesti. Pari kiloa on lähtenytkin, onneksi. Myös sokeriarvot ovat olleet joskus pahemmin koholla, paremmalla tolalla nyt, mutta pelkään jo etukäteen millaiseen rumbaan nyt raskaana joudun... Raskausdiabeettes on ihan todellinen uhka
Olen lueskellut teidän juttuja ja saanut niistä suuresti moneen asiaan tukea. Kiitos siitä!
Mieskin jätti mut ton kolmikon kanssa ja lähti porukoilleen remppa hommiin, pitäis tulla huomenna kotiin, ja parempi tulla kans! Itkettää vaan kun kova ikävä ukkoa
Vanhinkin tyttö vaan hokee että sillä on isiä ikävä, vaikka se on ollu poissa vasta tunnin!
Mitäköhän tästä päivästä tulee :/
Onneksi huomenaamuna tulee ystävä perhe meitä viihdyttää ja miehenkin pitäis tulla n12... Itekettää
Vanhinkin tyttö vaan hokee että sillä on isiä ikävä, vaikka se on ollu poissa vasta tunnin!
Mitäköhän tästä päivästä tulee :/
Onneksi huomenaamuna tulee ystävä perhe meitä viihdyttää ja miehenkin pitäis tulla n12... Itekettää
Eka neuvolakäynti takana, perushöpinöitä ja lappusia.
Ensiviikolla tiistaina ultra jolloin nähdään onko siellä kyydissä ketään.. Pieni pelko persiissä että onkin tyhjä arpa, mutta kovasti yritän tsempata ja jaksaa ajatella että siellä se meidän joulutonttu kovasti kasvaa.. Ainakin näitä erinäköisiä oireita on ollut riittämiin, toki vissiin niitä on myös tyhjällä arvalla, mutta koitan ajatella positiivisesti.
Olen ollut hieman itsekäs ja muiden joukosta poistuneiden kohdalla kokenut toki harmitusta heidän puolestaan, mutta myös samalla omaa napaa ajatellen olen ollut iloinen, koska ajattelen niinkin julmasti, että jos 10-15% raskauksista menee kesken, ja tätä enempi tai vähempi aktiivista porukkaa on täällä ollut ja osa on valitettavasti joutunut hautaamaan joulutonttu-haaveensa niin jokainen murskaantunut haave on ollut itselle "positiivinen" asia, koska se on kasvattanut minun todennäköisyyttäni saada joulutonttu. Kuullostaa varmaan todella julmalta, olen aidosti pahoillani joukosta poistuneiden puolesta, mutta en vain mahda sille mitään että tässä tilanteessa oma napa on tärkeämpi ja lasken kaikki keinot oman positiivisen fiiliksen saamiseksi sallituiksi.
Toivottavasti en kuullosta nyt kauhean julmalta ihmiseltä tuon sepostuksen vuoksi.
Ensiviikolla tiistaina ultra jolloin nähdään onko siellä kyydissä ketään.. Pieni pelko persiissä että onkin tyhjä arpa, mutta kovasti yritän tsempata ja jaksaa ajatella että siellä se meidän joulutonttu kovasti kasvaa.. Ainakin näitä erinäköisiä oireita on ollut riittämiin, toki vissiin niitä on myös tyhjällä arvalla, mutta koitan ajatella positiivisesti.
Olen ollut hieman itsekäs ja muiden joukosta poistuneiden kohdalla kokenut toki harmitusta heidän puolestaan, mutta myös samalla omaa napaa ajatellen olen ollut iloinen, koska ajattelen niinkin julmasti, että jos 10-15% raskauksista menee kesken, ja tätä enempi tai vähempi aktiivista porukkaa on täällä ollut ja osa on valitettavasti joutunut hautaamaan joulutonttu-haaveensa niin jokainen murskaantunut haave on ollut itselle "positiivinen" asia, koska se on kasvattanut minun todennäköisyyttäni saada joulutonttu. Kuullostaa varmaan todella julmalta, olen aidosti pahoillani joukosta poistuneiden puolesta, mutta en vain mahda sille mitään että tässä tilanteessa oma napa on tärkeämpi ja lasken kaikki keinot oman positiivisen fiiliksen saamiseksi sallituiksi.
Toivottavasti en kuullosta nyt kauhean julmalta ihmiseltä tuon sepostuksen vuoksi.