Kauheesti tullu taas tekstiä ja sit ku pääsee loppuun, unohtaa mistä on ollu puhetta ja mitä piti kirjottaa ite :D Huoh, raskausdementia...
Johkuliini, tuhannet halit ja pahoittelut sulle ja koko perheelle
niin epäreilua, ensin annetaan ja sit otetaan pois
toivottavasti teillä onnistaa nopsaa kun ootte valmiita yrittämään taas!
Mä oon tällänen nuori 22v opiskelija Vantaalta ja esikoista odottelen! Muita Vantaalta tai stadista? Tietty ois kovasti toiveissa saada mammakavereita myös tätä kautta kun ei kukaan mun kavereista viel oo tekemäs lapsia ja tuntuu välillä et oon aika yksin ja etenkin pelkään et sit kun nyytti saapuu joulukuussa nii ei oo ketää kenen kaa kahvitella ja viettää mammalomaa joka ois samalla aaltopituudella.
Tänään sain kauheen hysteerisen hormoni itkukohtauksen ku oma äitini mainitsi puhelimessa ääneen että "sit ku sä oot äiti". Jotenki valkeni ekaa kertaa että hei tosiaan ÄITI. Mitä? JJoo? Ei, en osaa, pysty, kykene, halua. Ja sit samalla onnenkyyneleet jonka jälkeen pelko yksin jäämisestä lähtien siihen mitä kropalle tapahtuu jne. On tää hassua ja ihanaa ja kamalaa ja jännää! Kellää muulla tällästä? Jotenki nyt ollu harjoittelu niin haipakkaa ettei oo ees ehtiny käydä omia ajatuksia ja tunteita läpi nii vasta nyt lävähti tietoisuuteen ekan kerran nää jutut. Tuskin on vikat itkut :D
Ja muuten, oireet loppu ku seinään Vapun jälkeen. Enää vaa väsy ja nälkä. Ja välil masun nippailuu :)
Krisse rv 7+4