Joulukuun mammat 2015

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Esma
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Jälkitarkastuksesta..täällä mualimalla oli kyllä niin perusteellinen jälkitarkastus että huh :) pieni verenkuva, pissanäyte, verenpaine, ultrattu kohtu, munasarjat ja rakko, kopeloitu rinnat, keskusteltu ehkäisystä perusteellisesti, varattu papa-koe aika 3kk:den päähän. Ja papa-koe kerralla voi vielä keskustella/tutkia synnytyksen jälkeisistä jutuista jos on vielä jotain ongelmia tms. Oon tosi tyytyväinen! Ja lääkäri oli ihanan ymmärtävä ja kannustava kun kerroin kivuliaasta synnytyksestä. Mulla on kyllä paras gynekologi ikinä ja kyseessä mies :)
 
Meillä vaavi nukahtaa/nukutetaan omaan pinnikseen illalla, mutta yöllä sitten ensimmäisen syötön jälkeen jää viereen nukkumaan. :) meillä kans ähisee ja puhisee ihan mahdottomasti unissaankin, mutta saadaan silti hyvin nukuttua.. :) meillä toiminu hyvin näin.
 
Ja lääkäri kannusti takaisin seksin pariin :grin Sain synnytyksessä pahan repeämän ja pitkän leikkaushaavan joka on edelleen arka. Ultrasi sisäkautta ja kysyi sattuuko tämä..totesin että ei juurikaan. Siihen lääkäri tokaisi, että sitten vaan miehen kanssa petipuuhiin, ettei sitä kannata pelätä jos tämä tutkimuskaan ei satu :p
 
Kyllä täällä linjoilla ollaan, vaikkakin taustalla.. Jotenkin tuntuu, ettei saa mitään ylimääräistä aikaiseksi, odottaa vain arjen tasaantumista. Likan syntymän jälkeen oli jouluvalmistelut ja esikoisen synttärit, neuvoloita ja lääkäreitä ja vielä pitäisi ristiäiset pistää pystyyn ens vkolla.

Vauva on ollut kova pulauttelemaan, mutta se onneksi on helpottanut sakeuttajan myötä siedettävälle tasolle eikä muutenkaan tunnu vauvaa haittaavan. Synnytyksen jälkeen mun verenpaineet jatkoivat nousua, ajoittain lähes 200/120 vaikka oli albetol käytössä jo loppuraskauden paineden takia. Toinen lääke rinnalle ja nyt päästäänkin jo purkamaan lääkitystä pois.

Neuvolalääkäri ja jälkitarkastus oli viime viikolla. Likka kasvaa omalla käyrällään hienosti, pituus 55,3 (synt. 49 cm), paino 4380g (3345g)ja mullakin kaikki ok. Meillä neuvolatäti viihdytti vauvaa sen aikaa kun lääkäri kurkki mun alapään. Paino ja paineet oli katsottu jo aiemmin normineuvolassa.

Yöunien suhteen vauva on ottanut mallia isosiskostaan ja nukkunut 1,5 kk iästä lähes täysiä yöunia, keskimäärin 7 tuntia ja ennätys taitaa olla 9 tuntia.. Päivisin ei sitten juuri nukuta kuin pikku pätkissä. Pidemmät pätkät sitten sylissä, autossa tai hyvällä tuurilla vaunuissa.

Ihanaa, että täällä on vielä porukkaa, jos itsekin jaksaisi aktivoitua. Päivän kohokohta aina lukea täältä kuulumisia, puhumattakaan neuvoista ja vertaistuesta :)
 
Jokaiseen vauvan ähinään ei kuulu vastata... Nyt menee turhan hifistelyksi toi homma... Ja toiset vauvat nukkuu oikeasti paremmin yksin. Kyllä sillon pitää raksuttaa jo itselläkin onko se hyvä vai huono asia vauvan nukkua yksin... Meillä saatetaan jopa itkeä 5 sekuntia, enkä mene koskemaan koska sitten herää kokonaan. Se on ns uni-itkua... Eri asia on sitten sellainen itku johon pitää vastata... Ei ole mitään syytä nukuttaa vauvaa vieressä jos se ei tunnu omalta ratkaisulta...
 
Meillä oli tällä viikolla 6vko neuvola, ihan hyvin poika kasvaa 4350g ja 55,2cm. Oon alkanut olemaan stressaamatta pojan syömisen kanssa, kun painoa on alkanut tasaiseen tulla, tissillä ja korvikkeella mennään. Yöllä herätään syömään n 24, 03 ja 06-06.30 ja yleensä 8-9 noustaan ylös. Päivällä nukkuu parhaiten kun ollaan liikenteessä, yleensä parit hyvät tirsat.

Perhepedissä nukutaan, me ollaan kaikki aika sosiaalinukkujia ja yks aamu kun heräsin oli sänky täynnä, kaikki 5 sulassa sovussa, pikku2 jalkopäässä ja muut vieritysten Yleensä mies herää ja vie isommat omaan sänkyyn nukkumaan, mutta nyt ei kumpikaan herätty.
 
Täälläkin on opintojen ja omien kiinnostusten myötä luettu paljon vauvan perusturvallisuuden tunteen muodostumisesta, ja melkoista nuorallatanssiahan se välillä tuntuu olevan. Toisaalta pitää osata vastata lapsen tarpeisiin, mutta toisaalta ei saa myöskään olla ylisuojeleva. Lapsen pitäisi oppia, että negatiivistenkin tunteiden (nälkä, yksinäisyys tms.) tunteminen ja osoittaminen on turvallista. Jos huoltaja suojelee lasta liikaa näiltä negatiivisilta kokemuksilta, lapsi ei opi käsittelemään elämän nurjaa puolta. Aikuisen turvallisessa valvonnassahan se on hyvä näitä asioita opetella. :)

Loppujen lopuksi mä oon kyllä sitä mieltä, että suurin osa vanhemmista tuntee varmasti oman lapsensa tarpeet parhaiten. Jo vauvoilla on niin erilaisia temperamentteja, että mitään yleispäteviä ohjeita ei voi antaa. Jotkut vauvat esim. nukkuvat parhaiten sylissä, kun taas toiset kaipaavat tilaa ympärilleen. Yksi saattaa tykätä lämpimästä, toinen viileästä jne. Kyllä sitä omaa lastaan tarkkailemalla oppii ne parhaat keinot, luottakaa vaan jatkossakin omiin vaistoihinne. :)
 
Ja loppujen lopuksi, kunhan vauvalla on kaikki hyvin ja sen tarpeisiin vastataan, ei kannata liikaakaan miettiä tuollaisia. Saa vaan päänsä sekaisin ja pelkää sydän syrjällään, että nyt varmasti pilaan lapseni. On ne aiemminkin osattu kasvattaa ilman nykytutkimuksia ja ohjeita. En usko, että kukaan tekee lapselleen hallaa kumpaankaan suuntaan, kunhan pitää maalaisjärjen päässä :)
 
Tähän nukahtamisaiheesen sopivasti liittyen, mitäs mieltä tuosta etusivulla näkyvästä, http://www.vau.fi/Meilla-on-lapsi/T...nasangyssa--yksinaisen-nukahtajan-paivakirja/ , artikkelista? Luin sen jo eilen aika hämmästyneenä.

Mun mielestä nimittäin jokseenkin käsittämättömän syyllistävä teksti ollakseen tämän vauvaforumin artikkeli. :oops: Tai siis kun muuten täältä löytyy paljon hyviä, informatiivisiä, puolueettomia, kannustavia ja tsemppaavia artikkeleita. Mutta tuo jotenkin poikkeaa niin linjasta ja tuntuu että oikein on tehty lisäämään huono äiti -fiiliksiä, kun muutenkin pienen lapsen äiti on herkkänä niin ulkoisille kuin sisäisillekin odotuksille... Jokaisessa perheessä tehdään ratkaisut sen mukaan, että kaikilla on hyvä olla ja että kaikki nukkuvat hyvin ja jaksavat arkea. Siksi ei ole mitään oikeaa vastausta, miten pitää toimia.


Meillä nukutaan samassa huoneessa, mutta vauva omassa sängyssään. En kerta kaikkiaan uskaltaisi pitää vauvaa vieressä, sillä nukutaan miehen kanssa molemmat niin sikeästi ja monesti olen aivan pihalla kun herään yöllä syötölle.

Yksi yö vauva alkoi vähitellen kitisemään nälkää ja olin kuulemma unissani alkanut silittämään miehen selkää, kun kuvittelin vauvan olevan siinä :grin Mies oli ensin kiltisti ja sit vähän vihaisemmin käskenyt lopettamaan ja lopulta joutunut kääntymään ottaakseen käteni pois sitä kutittamasta. Olin siinä sitten havahtunut ja alkanut sanomaan, että "varo vauvaa!!" .... Eikä ole edes eka kerta vaan näitä saman tyylisiä on käynyt useammin! Että jos kuvittelen öisin vauvan nukkuvan mun vieressä vaikka se omassa sängyssään onkin, niin pelkään, että siinä voisi helposti käydä toisinkin päin: Unohtaisin vauvan olevan vieressä.
 
Mä oon kanssa useammankin kerran möyhännyt peittoja, että missä se vauva on. Kerran Revin miehen tyynyä sen pään alta, kun luulin sen olevan vauva... Että joo, en minäkään välttämättä uskaltaisi vauvaa viereeni ottaa nukkumaan, vaikka todellisuudessa saattaisin hyvinkin olla vauvan läsnäolosta tietoinen ja sitä varoa.
 
Ja olipa ahdistava tuo herkkusienen linkki :eek: Juuri tuotahan eniten pelkään, että sammmutan ja hiljennän vauvan tarpeita tutilla ja että se on yksin ja peloissaan ja vihaa mua ja ja ja... Ei tohon kannata lähteä. Luultavasti on vain tyytyväinen saadessaan lussuttaa tuttia ja saada siitä lohtua, kun masu sattuu, tissi kun pahimmassa tapauksessa vaan lisäisi masuvaivoja. Ja sylissä kun saa koko päivän olla niin halutessaan (ei kyllä sitä vaadi), niin kyllä se varmasti pärjää yön omassa pedissä, kun ei edes siellä itkeskele.
 
Herkkusieni, munkin mielestä oli harvinaisen typerä juttu, vaikka meillä vauva ei edes nuku pinnasängyssä. Ollaan laitettu vuorot miehen kans: Alkuyöt mä nukun vauvan vieressä ja mies sohvalla, loppuyöt toisinpäin. Mä oon tosi huono nukkumaan, ja vauvan vieressä heräilen vähän väliä... Yleensä valvon sellaiset pari tuntia yössä, kun herraa täytyy pitää rinnalla tai kainalossa. Jos ei voitais vuorotella miehen kans, pinnasänky olisi todellakin ainoa vaihtoehto!


Ei se vauva siitäkään saa lohtua, että vanhemmat joustavat omasta unentarpeestaan eivätkä jaksa sitten olla vuorovaikutuksessa lapsen kanssa, pahimmassa tapauksessa saattavat jopa masentua. Ja kuten itse oon ammattiopuksista ymmärtänyt, itku ei lasta vahingoita vaan se, jos tarpeisiin ei vastata. Tuossakin jutussahan lapsi nimenomaan ilmaisi seurantarpeensa itkemällä, ja vanhemmat siihen reagoivat aivan oikein tulemalla aina uudelleen paikalle. Olisihan itkun syy voinut olla mikä tahansa: Kylmä, kuuma, nälkä, märkä vaippa, liian pimeä, liian valoisa jne. Raivostuttavaa syyllistämistä tuollainen kirjoittelu. :/
 
Siinäpä se, että ne vauvan viestit pitää osata tulkita ja niihin tulee vastata. Jokainen tuntee oman lapsensa parhaiten jos vaan tutustuu lapseensa. Ja tohon en aivan välttämättä yhtyisi, että ennenkin osattu lapsia kasvattaa ilman oppaita ja tutkimuksia.. Joo, kyllä ne lapset hengissä pysyy, mut ei se henkinen puoli välttämättä ole sitä vahvinta sodan jälkeisellä sukupolvella ja vielä heidän jälkeläisillään. Se, että pääasiassa vastaa vauvan viesteihin ripeästi, antaa vauvalle sen luottamuksen tunteen, että kyllä se mamma tulee vaikka viipyy ja mun vaippa vaihdetaan ja mut syötetään, mutta jos viesteihin jätetään vastaamatta niin totta helvetissä se vauva kärsii siitä ja tuntee olonsa turvattomaksi. Siks näissä asioissa ei voi kovin ehdoton olla ja antaa yleispäteviä ohjeita, koska lapset on erilaisia ja vanhemmat on erilaisia. Jokainen kuitenkin vastuussa itsestään ja omista lapsistaan ja tekee ratkaisut oman perheensä parhaaksi :) Ihan tosiaan maalaisjärkeä voi ja pitääkin käyttää tässäkin asiassa...
 
Niinpä, sen perusturvallisuuden tunteen syntymisen jälkeenhän lapsi oppii luottamaan siihen, että hänen tarpeisiinsa kyllä vastataan ennemmin tai myöhemmin. Mä oonkin huomannut jo kuudessa viikossa ihan ihmeellisen muutoksen pojussa, kun hän ei enää hädän ilmaantuessa alakaan heti karjumaan suoraa kurkkua, vaan malttaa jo hetken odotella tarpeidensa täyttämistä. Esim. nälästä hän ei enää viesti pelkästään itkemällä, vaan kokeilee ensin muita eleitä ja ääniä, josko mamma olisi tilanteen tasalla. :) Tissiraivarit on sitten asia erikseen, mutta on tämäkin jo helpotus, kun ei tarvi aina kuunnella niitä raivoitkuja nälän yllättäessä. :D
 
no juu, jätän tuon artikkelin omaan arvoonsa... Kyllä täällä vieläkin on reilun kk yhteiselon jälkeen kuutamolla mitä poju viestii, milloin on ilmaa masussa tai muuten jokin hullusti. Parhaamme kaikki äidit yritämme, toisiamme syyllistämättä toivottavasti, kasvattaa terveitä, iloisia ja sosiaalisia pienokaisia. Valmiiksi johirvittää mitä kaikkea elämä tuo tullessaan, maailma kun ei ole niin turvallinen kun oman äidin syli <3 Toivon että osaan antaa lapselleni valmiudet tehdä oikeat valinnat elämässään.
 
Täällä aluksi nukuttiin perhepedissä, mutta pikkuhiljaa alettiin poikaa siirtämään lastenhuoneeseen omaan pinnasänkyyn nukkumaan. Ollaan huomattu, että tämä ratkaisu on meille parempi, koska mies ja minä heräsimme heti pieneenkin tuhinaan, vinkaisuun jne. Aluksi kyllä pelotti, että mitä jos en herää vauvan itkuun kun ei enää nuku vieressä, mutta joka kerta sitä havahtuu samantien, äidinvaistot herkimmillään.. :)
Ja olen yllättynyt, miten hienosti poika sopeutui nukkumaan pinnasänkyyn. Nykyään osaa hienosti itse nukahtaa yösyöttöjen jälkeen, mutta jos itku/rutkutus jatkuu, niin haetaan poika viereen nukkumaan.
Olen huomannut, että poika (varsinkin öisin) ilmoittaa nälästään ensin rutkutuksella, eikä samantien ala suoraa huutoa karjumaan nälkäänsä, eli tainnut hieman oppia että kyllä tarpeet täytetään vaikkei sillä samalla sekunnilla äiti/isi ole paikalla. :)

Olen myös sitä mieltä, että jokainen vanhempi tekee nukkumisjärjestelyt niin kuin itse parhaakseen näkee. :)

Luin myös tuon artikkelin, ja kieltämättä tuli vähän syyllinen - ja "olenko nyt paska äiti" - olo.. :sad001

Hyvää viikonloppua kaikille mammoille!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top