Onnea Sisu122015, TR-81 ja sale!
Mulla oli siis kohdunsuu auki 4cm kun käynnistykseen menin, joten kalvot puhkaistiin. Hetken katseltiin, miten omat supparit lähtee ja sitten pikkuhiljaa vauhditettiin oksitosiinitipalla. Alkuun menin kauratyynyllä ja sitten sain ilokaasun. Kaasun avulla kiikuin keinutuolissa suht pitkään. Sitten alkoi tuntumaan, ettei se ihan riitä ja kätilöltä pyysin masiinaan lisää tehoa. Käski pöydälle, että tarkistetaan tilanne. Olin 5cm auki ja siirtymisen jälkeen en enää pystynyt monitorista suppareita seuraamaan. Samaan aikaan niitä alkoi tulemaan aina vaan tiuhempaan. Alkoivat valmistelemaan epiduraalia. Seuraavasta noin kahdesta tunnista mulla ei ole hirveästi muistikuvia... Kipu oli ihan kamalaa ja hengitin maskiin taukoomatta. Epin laitto ei juuri tuntunut, hyvä kun havaitsin lääkärin olevan huoneessa... Ongelma oli, että epi ei vienyt selkäkipua, joka oli aivan kamalaa... Vaikutuksen alkamista odotettiin pitkään ja kätilö totesi, että vauva on hieman huonossa asennossa ja yrittää supistuksien aikana kääntyä ja kipu johtuu siitä. Olin aika epätoivoinen, kun epi ei vienytkään kipua. Sain kohdunkaulan puudutteen ja se vei kivun selästä. Voi sitä helpotusta! Ja epikin siis toimi: suppareita en tuntenut ollenkaan, mutta jalat toimi. Lääkäri sanoi puudutteen laitettuaan, että 6cm auki. Lepäsin ehkä maks. puol tuntia ja sitten tunsin oikeassa pakarassa painetta. Kätilö kokeili kohdunsuun ja täysin auki! Olin siis auennut tosi nopeaan, kunhan sain rentouduttua. Koska vauvan pää oli edelleen vinossa, nousin jalkeille ja odoteltiin vielä hetki. Kun tunsin paineen molemmissa pakaroissa päästiinkin hommiin. Ponnistus sujui ekasta työnnöstä hyvin. 35min siinä meni. Tämä vaihe yllätti rauhallisuudellaan! Olin jotenkin ajatellut, että se olisi erilaista, mutta ihanan rennosti miehen ja kätilön tukemana kolmistaan toimittiin (kunnes lopussa tuli toinen kätilö paikalle). Ponnistin puoli-istuvasta asennosta jalat miehen ja kätilön lantioita vasten. Kätilö puudutti välilihan varuiksi, mutta episiotomiaa ei tarvittu. Enkä myöskään revennyt. Jotain ihan minimaalista nirhaumaa. Synnytyksen kesto 5h ja 3min. Aika nopeaa toimintaa siis ensisynnyttäjäksi ja aikamoista, etten revennyt koko matkalta kun poika olikin 4410g (painoarvio viime perjantaina 3845g)! Vointi on ollut molemmilla hyvä ja imetyskin on onnistunut kivasti. Päästiin perhehuoneeseen ja ihana oli saada heti illasta omat vanhempani ja siskoni perheineen vierailulle. Sokereita pojalta mittaillaan, nyt yöllinen mittaus oli alakanttiin, mutta oltiin just lopetettu syöminen.
Synnytyksestä jäi tosi hyvä kokemus, vaikka siinä kauhunsekaisia hetkiä olikin. Kun sain vihdoin helpotuksen, totesin miehelle, että kyllä tämän kestää uudestaankin, vaikkei se kivaa ollutkaan. Henkilökunta oli tosi mahtavaa. Oon maailman onnellisin tällä hetkellä, enkä malttaisi millään laskea tuota ihanaa tuhisijaa sylistä <3 Tuli nyt sepustettua koko synnytyskertomus tähänkin, laitan sen myös tonne toiseen ketjuun...
Tsemppiä synnyttäville ja vielä vuoroaan odottaville!