Asenne se taitaa paljon ratkasta tossa jaksamisessa. Unet tulee pätkissä, mut hormonit onneks suojaa jonkin verran. Esikoinen nukku ekan kokonaisen yönsä joskus lähempänä 2 vuoden ikää, et valvominen/heräily on tuttua. Refluksi ja suolisto-oireiset allergiat teki vauvavuodesta helvettiä! Kaikesta näemmä selviää ja tokan kohdalla oli helppoa ku 2kk iästä nukkui 19-06 :) Tän kans jotenki vaan nautin heräilystä, imettämisestä ja vauvan läheisyydestä kun sen tiedostaa, että tätä kestää vaan sen pienen hetken. Ite tehny elämän mahdollisimman helpoksi, niin ei turhista tarvii stressailla. Öisin en sängystä nouse ellei itellä kamala vessahätä. Vauva nukkuu vieressä, ei ehdi itkeä ennen ku on jo vaippa vaihettu ja tissi suussa :D Sängyn vieressä reippaasti vaippoja, harsoja, kosteussuojia, liivinsuojia, vesipullo jne ni ei tarvii lähteä hakemaan mistään ja vauvakin pysyy rauhallisena ku yöt vietetään sängyssä ja päivisin ollaan sit muualla. Toki tuo valvoo välillä pidempäänkin, kuten viime yönä meni yhteen asti tissitellessä, mut pääasiassa tyytyväisenä tissittelee/tuijottelee ni ite voi torkkua :)
Ruokavalio ja liikunta on tietysti kaiken perusta. Välillä tuntuu unohtuvan syöminen ja kyllä sen olosta huomaa! Kuten myös sen, että tullu jtn törkyä syötyä tai salaatit jääny vähemmälle. Tasasin välein ku syö perusterveellistä ruokaa ni pysyy energiatasot kohillaan, muistaa juoda ni ei turvottele/ummeta ja liikkuu voinnin mukaan. Vaunulenkkeily tekee hyvää niin äidille kun vauvallekin :) Toki tuo ilma pikkusen masentava ja epäjouluinen, mut raitista ilmaa kuitenkin! Näillä eväillä mä oon jaksanu ja meinasin nytkin jaksaa, nopeesti se aika menee ja saa taas nukkua pidempiä pätkiä :)