Mä en oikeen tiedä mihin tämä kuuluis. Mutta miten te olette jaksaneet henkisesti? Mä en tiedä kun musta tuntuu, etten jaksa. Olen siis masennuksesta parantunut (johtuen lapsettomuudesta ja epäonnistuneista hoidosta), mutta en tiedä onko nyt uusimassa. Jatkuva riitety miehen kanssa ja rahaongelmat eivät ainakaan paranna mielialaani yhtään. Tuntuu ettei millä ole mitään väliä, mutta kuitenkin minun täytyy pitää huoli tästä pienestä matkaasta joka hänkin ollut hyvin hiljainen viime päivät.

Jotenkin tuntuu, ettei ainakaan neuvolassa oma terveydenhoitaja ole sanallakaan kysynyt kuinka voin siis muuten tietysti kun voinnin kannalta.
Esim. eiliseltä: leivoin aamusta sämpylöitä, vanhempani olivat tulossa aamupäivällä käymään. Myöhemmin päivän aikana tein riisipuuroa päivälliseksi, joka ei lopulta edes kelvanut miehelleni: sanoi vaan syövänsä myöhemmin. Sämpylän söi kun olin keittänyt kahvia naapurin rouvalle joka oli käymässä. Tuli vaan semmonen tunne, että miksi ihmeessä minun pitää yrittää keksiä ruokaa tyhjästä joka ei kelpaa?
Söihän mieheni tänään vähän puuroa lopulta. Heräsin pikkusen ennen hänen lähtöä töihin. Istuin sohvalle heräilemään hän hyvää tarkottaen tuli halaamaan minua. Minä onneton sanoin, että haiset pahasti vielä valkosipulille en vaan kestä sitä hajua. Siitä tulee välittömästi paha olo. Nooh mieheni siitä sitten suuttui, ymmärrän toki olisihan sanani voineet olla että rakastan sinua tai jotain muuta. En tiedä, en vaan jaksa.. taas on kyyneleet silmissä.
Kaikkeni yritän, että asunto pysyisi siistinä, pyykit pestynä jne. näin kun olen sairaslomalla.
Minä kun luulin, että tämän raskausajan piti olla niin ihanaa?
Anteeksi avautumiseni, oli vaan pakko. Ehkä tämä tästä vielä muuttuu..


