Joulukuun jupinat
- Ketjun aloittaja Annnika
- Aloituspäivämäärä
Vauvamahaa ei todellakaan ole ikävä. :D Kohta (tai oikeestaan jo nyt) sellanen on taas...Liikkuminen oli vaikeeta (liitoskivut), selkä hajalla jo viikosta 20, öisin kun kääns kylkeä heräs...ja ne potkut sattu, ku tyttö potki koko ajan kylkiluuta samasta kohtaa. :) Mut se ei kauaa kestä :)
Mulla maha oli valtava ja oli näkyvissä rv 16-> selkeesti. Lopussa mahan ympärys oli 145cm ja kaikki edessä. Rakastin sitä mahaa, mut kyl silloin lopussa odotin että pääsen siitä eroon. Nukuin tosi huonosti, en pystyny käveleen edes kokonaista kauppareissua istumatta ties minne, poika oli laskeutunu niin aikasi et lonkat huusi hoosiannaa varmaan rv30 saakka. Kaikki taivasteli sitä mahaa "onko muka vaan yks tulossa???". Mut täytyy sanoo, kaikesta huolimatta, haluaisin samanlaisen mahan nytkin :)
Mullakaan ei ole ikävä sitä isoo mahaa ja taas se on koko kesän. 
Luoja sitä turvotuksen määrää, liitoskipuja ja supisteluja... Mun kävely oli tosi hankalaa piitkän aikaa ja käytin aina tukivyötä tai muuten olin ihan tohjona, enkä päässy edes sohvalta yksin ylös. Ratsastus auttoi liitoskipuihin ja sen lopetin vasta 4 viikkoa ennen LA:ta, kun jaloista lähti tunto leveän hevosen selässä. 
Sitä aion kyllä nytkin tehdä niin pitkään, kun pystyy. Luotto omaan hevoseen on niin suuri ja sen tuntee kuin omat taskut, kun ollut pienestä asti mulla. Sen muistan niin elävästi, että ne pari viimestä viikkoa LA:n jälkeen oli kammottavia! Pelkäsin, että lapsi kasvaa liian isoks tai sille sattuu siellä mahassa vielä jotain tai tai tai... Samalla veetutti niin pirusti, kun kaikki vaan synnytti ja oma ei tule millään ulos. Olo oli kamala, kun ei kenkiä saanut jalkaan ja naama aivan turvonnu.
Jos tässä raskaudessa ei olis ihan niin paljoo supisteluja, kun edellisestä alkoi jo rv 20 tienoilla. Ja muutenkin olo vois olla parempi, että jaksais ton esikoisen kanssa temuta.
Luoja sitä turvotuksen määrää, liitoskipuja ja supisteluja... Mun kävely oli tosi hankalaa piitkän aikaa ja käytin aina tukivyötä tai muuten olin ihan tohjona, enkä päässy edes sohvalta yksin ylös. Ratsastus auttoi liitoskipuihin ja sen lopetin vasta 4 viikkoa ennen LA:ta, kun jaloista lähti tunto leveän hevosen selässä. Sitä aion kyllä nytkin tehdä niin pitkään, kun pystyy. Luotto omaan hevoseen on niin suuri ja sen tuntee kuin omat taskut, kun ollut pienestä asti mulla. Sen muistan niin elävästi, että ne pari viimestä viikkoa LA:n jälkeen oli kammottavia! Pelkäsin, että lapsi kasvaa liian isoks tai sille sattuu siellä mahassa vielä jotain tai tai tai... Samalla veetutti niin pirusti, kun kaikki vaan synnytti ja oma ei tule millään ulos. Olo oli kamala, kun ei kenkiä saanut jalkaan ja naama aivan turvonnu.Jos tässä raskaudessa ei olis ihan niin paljoo supisteluja, kun edellisestä alkoi jo rv 20 tienoilla. Ja muutenkin olo vois olla parempi, että jaksais ton esikoisen kanssa temuta.
Nönnönnöö
Jostain jotain jo tietävä
Mulla oli kans niitä harkkareita...ja paljon. Ja ihan koko ajan. Vatsa meni ihan omituisen muotoseks ja kivi kovaks. Esikoisesta laskettu oli 5.9.2012 ja mä jäin saikulle toukokuussa, ku paikat alko pehmetä.
Mut kyl mä sanon et mulle henk.koht kamalin aika oli se seuraavat 2vko synnytyksestä. Ai ai ja ai. Ite synnytyskään ei ollu niin kivulias ku se toipilas aika.
Mut kyl mä sanon et mulle henk.koht kamalin aika oli se seuraavat 2vko synnytyksestä. Ai ai ja ai. Ite synnytyskään ei ollu niin kivulias ku se toipilas aika.
2013&15?
Vauhtiin päässyt keskustelija
On ollut rankkoja juttuja elämässä, mutta nyt on taas paljon iloa ja rakkautta 
Esikoista odottaessa mahasta tuli iso ja itse rakastin sitä, olihan siellä niin ihana nyytti sisällä. Itsellä oli niin vähän ikäviä oireita että suorastaan rakastin olla raskaana. Läheiset naureskeli kun pistin ukon korvakuullokkeet massulle ja laitoin musiikkia vauvalle soimaan, lauleskelin unibiisejä jne. kutsuivat siis vähän hömpähtäneeksi, ehkä ihan syystä Olihan niitä ikäviäkin hetkiä esim. kun epäiltiin jalkapöydässä rasitusmurtumaa (töissä paljon kävelyä) tai kun loppuraskaudesta närästi niin ettei unta saanut.. silti nautin raskaudesta todella paljon, toivottavasti myös tästä yhtä paljon.
Esikoista odottaessa mahasta tuli iso ja itse rakastin sitä, olihan siellä niin ihana nyytti sisällä. Itsellä oli niin vähän ikäviä oireita että suorastaan rakastin olla raskaana. Läheiset naureskeli kun pistin ukon korvakuullokkeet massulle ja laitoin musiikkia vauvalle soimaan, lauleskelin unibiisejä jne. kutsuivat siis vähän hömpähtäneeksi, ehkä ihan syystä
Olihan niitä ikäviäkin hetkiä esim. kun epäiltiin jalkapöydässä rasitusmurtumaa (töissä paljon kävelyä) tai kun loppuraskaudesta närästi niin ettei unta saanut.. silti nautin raskaudesta todella paljon, toivottavasti myös tästä yhtä paljon.
Sunny^
Vauhtiin päässyt keskustelija
Minustaki se masu on ollu jotain niin sanoinkuvaamattoman ihanaa!! <3 <3 oli muuten niin erilaiset raskaudet kun toisessa istukka edessä toisessa takana. Istukan ollessa takana (esikoisen odotus) tuntuivat vauvan potkut todella lujina ja pelotti välillä että se tulee nahasta läpi :D tokan kanssa en sitten tuntenut potkuja paljoakaan, enemmän kokonaisvaltaisia liikkeitä vaan..
Mä ihan pidin raskaana olosta ja mahasta. Painoa tuli +20kg, minkä kyllä huomasi. Saikulle jouduin jäämään 3viikkoo ennen äippälomaa liitoskipujen vuoksi, mutta muuten pääsin suht helpolla. Turvotukset mulla oli kovat ja näyttää nousevan tästäkin. 120 cm oli vatsan ympärys.
Mä jo vähän odotan masua, vaikka en kyllä haluaisi, että se näkyisi ennen kuin ollaan valmiita kertomaan asiasta, eli joskus tuolla uuden vuoden jälkeen. Tänään on kyllä sellaiset turvotukset, että maha näyttää selvästi isommalta kuin normaalisti. Mies jo vitsaili, että oon yhtäkkiä lihonu... Onneksi turvonneenkin mahan saa kuintekin ihan hyvin väljän t-paidan alle piiloon ainakin vielä, niin ei tarvi sitten kenenkään kysellä tai arvailla. Aion kyllä kieltää kaiken sinne uuteen vuoteen asti, ellei nyt joku läheinen kysy.
Mieki ootan kyl jo, et sais sen ekan vauvamasun 
. Turvotusta on kyl jo nytkin, varsinkin illalla, et ite huomaa ihan selvästi. Töissä pitää peitellä, kun teen täl viikol yövuoroja ja iltasella kun meen töihin, nii maha on kaikist isoimmillaan 
. Ja miulla tänään siis 9+6 
.
. Turvotusta on kyl jo nytkin, varsinkin illalla, et ite huomaa ihan selvästi. Töissä pitää peitellä, kun teen täl viikol yövuoroja ja iltasella kun meen töihin, nii maha on kaikist isoimmillaan . Ja miulla tänään siis 9+6 .
Mulla on kanssa niin ikävä masua 
oli niitä vaivojakin, kipeet supistukset alkanu aina vaan aikaisemmin, rv 20, 18 ja 16, tästä kai alkaa rv 14 sit ja samalla alkanut kohdunsuu kypsyä. Liitoskivut olleet kamalat ja väsymys pahempaa kuin alkuraskaudessa. Turvotus ei ole kovin pahaa ollut, vaikka kuopuksesta olin viimeisilläni viime kesän helteillä.
oli niitä vaivojakin, kipeet supistukset alkanu aina vaan aikaisemmin, rv 20, 18 ja 16, tästä kai alkaa rv 14 sit ja samalla alkanut kohdunsuu kypsyä. Liitoskivut olleet kamalat ja väsymys pahempaa kuin alkuraskaudessa. Turvotus ei ole kovin pahaa ollut, vaikka kuopuksesta olin viimeisilläni viime kesän helteillä.
bartender
Vauhtiin päässyt keskustelija
Mulla ei oo ikävä vauvamahaa lainkaan. Painoa tuli +30kg ja olin siis hoikka ennen raskautta, syytä ei koskaan selvinnyt. Jätkä syntyi 42+0 ja synnytin 3 vuorokautta :D tosin ainoa asia mikä jäi kaivelee oli eppari haava, liian löysä tikki niin tulehtu koko haava ja se kipu mikä tuli niin voi luoja.
Viime raskaudessa mulla oli myös virtsis kierre lokakuu - tammikuu ja nyt näyttää siltä että taas se alkaa. Antibiootteja pääsen siis popsii nonstoppina.
En myöskään kävellyt synnytyksen jälkeen yli 1kk kunnolla koska toinen jalka petti alta (joku lihas vähän revähti)
Ps tää ei ollut valitus viesti :DD
Viime raskaudessa mulla oli myös virtsis kierre lokakuu - tammikuu ja nyt näyttää siltä että taas se alkaa. Antibiootteja pääsen siis popsii nonstoppina.
En myöskään kävellyt synnytyksen jälkeen yli 1kk kunnolla koska toinen jalka petti alta (joku lihas vähän revähti)
Ps tää ei ollut valitus viesti :DD
Se maha oli niin ihana <3 Nythän ei tiedä, josko ei olekaan niin ihanaa kun pitäisi pientä esikoista jaksaa sen kanssa hoitaa. Toivottavasti ei tule tukalan kuuma kesä...
Onneksi jokainen raskaus on omanlaisensa, edellisen ongelmia ei välttämättä tule. Mutta toisaalta voi tulla sitten muita! Itselläni oli välillä ties mitä. Mysteeri-ihottumaa, raskausdiabetesta, supisteluja, selkä TODELLA kipeä, liitoskivut, verenpaine, rytmihäiriöitä ja joskus 31+? viikoilla jouduin vielä leikkaukseenkin kun sappirakko tulehtui.
No ellen ole tietämättäni joki mutantti ja osaa kasvattaa uutta sappirakkoa, niin siinä on ainakin taatusti yksi vaiva vähemmän tähän raskauteen!
Onneksi jokainen raskaus on omanlaisensa, edellisen ongelmia ei välttämättä tule. Mutta toisaalta voi tulla sitten muita! Itselläni oli välillä ties mitä. Mysteeri-ihottumaa, raskausdiabetesta, supisteluja, selkä TODELLA kipeä, liitoskivut, verenpaine, rytmihäiriöitä ja joskus 31+? viikoilla jouduin vielä leikkaukseenkin kun sappirakko tulehtui.
No ellen ole tietämättäni joki mutantti ja osaa kasvattaa uutta sappirakkoa, niin siinä on ainakin taatusti yksi vaiva vähemmän tähän raskauteen!
monsteri
Satasella mukana keskusteluissa
Mulla on tuota elopainoa todella reilusti, joten tuskin pääsen kauniista tai selkeästä raskausmahasta nauttimaan. Olen kylläkin todella lyhyt myös, että josko edes jonkunlainen raskausmahan tapainen saataisiin. Olen sujut ulkonäköni kanssa eikä mua liika paino haittaa, mutta kyllähän sellainen pyöreä ihana raskausmaha loistava olisi! Tärkeintä on kuitenkin vauva, joka saadaan syliin heinäkuussa
Ja siis selvennykseksi, että pyrin pitämään painon näissä lukemissa koko raskauden, jos vain mahdollista. Juurikin sen reilun ylipainon vuoksi, ettei vauva olisi vaarassa. Eka neukkutäti ymmärsi mun ajatelmia hyvin eikä lähtenyt syyllistämään. Tosin mikään herkkis en ole, joten jos joltain niitä kauhutarinoiden ilkeilyjä tulee, niin täältä saa takaisin samalla mitalla ellei ylikin.
Ja siis selvennykseksi, että pyrin pitämään painon näissä lukemissa koko raskauden, jos vain mahdollista. Juurikin sen reilun ylipainon vuoksi, ettei vauva olisi vaarassa. Eka neukkutäti ymmärsi mun ajatelmia hyvin eikä lähtenyt syyllistämään. Tosin mikään herkkis en ole, joten jos joltain niitä kauhutarinoiden ilkeilyjä tulee, niin täältä saa takaisin samalla mitalla ellei ylikin.
Lemmy
Näppärä viestien naputtelija
Mää en odota innolla vauvamahan kasvua ja toistan nuo samat syyt ja oireet ku muillakin :D Eka kerralla kaikki oli uutta, jännittävää ja ihanaa. Nyt sitä vaan pikemmin pelkää, että millon alkaa liitoskivut, yöheräilyt, heikotus, pyörrytys, närästys jne. :D Helteillä raskaanaolo oli tosi raskasta! Toivottavasti tulis viilee kesä siis...
Mua jännittää myös, että miten kroppa palautuu tällä kertaa raskaudesta ja synnytyksestä. Liitoskipuja oli pitkään synnytyksen jälkeen, eppari tulehtui ja jomottaa välillä vieläkin ja lineanegra teki pitkään mun navasta kuin ylimääräsen p*rsreiän :D
Siltikin vauva on niin rakas ja toivottu <3 Mutta välillä tuntuu, että raskaus ja synnytys on hullujen hommaa :D
Mua jännittää myös, että miten kroppa palautuu tällä kertaa raskaudesta ja synnytyksestä. Liitoskipuja oli pitkään synnytyksen jälkeen, eppari tulehtui ja jomottaa välillä vieläkin ja lineanegra teki pitkään mun navasta kuin ylimääräsen p*rsreiän :D
Siltikin vauva on niin rakas ja toivottu <3 Mutta välillä tuntuu, että raskaus ja synnytys on hullujen hommaa :D
Muokattu viimeksi:
En rasvaile muutenkaan mitään osia itestäni, paitsi jos kädet pakkasella kuivuu pahasti. Ja multakaan ei oo edelliset arvet "ihan vielä" lähtenyt :)