Jos ei jaksakaan intoilla

Neuvolassa kuunneltiin nyt vauvan sydänäänet ja kuulostivat kuulemma normaalilta.
Kohdunsuukin on kuulemma yhä napakasti kiinni, joten ainakin päällisin puolin kaikki on kunnossa.
Mieli olisi tietysti rauhallisempi, jos olisin päässyt ultraan, mutta neuvolassamme ei sellaista ole.
Joten ultraaminen pitäisi sitten tosiaan hoitaa omalla rahalla yksityisellä, jos sellaiseen haluaa.
Harkitsen sitä yhä, mutta kun se maksaa niin kamalasti...

Painoa olikin sitten viime käynnin tullut ihan aika tavalla, 425 grammaa viikossa.
Kohtu ulottuu jo tosi korkealle, tuonne rintalastan kohdalle. Hassua miten pikkuinen raivaa itselleen tilaa. [:)]
Vatsa tuttujen ihmisten mukaan kuulemma tyypillinen "poikavatsa", vaikka rakenneultran mukaan tyttöä kanniskelenkin.
 
Maippi. Alle puolet vähemmän ku mulla, siis painokertymä!
Tsiisus, kun itekki pääsis tommosiin lukemiin.
Suklaata menny ronskisti viime aikoina... Kääks.
Fazermintit ja da capot on vaan niin hyviä, ei pysty vastustaan.
Täytyis tsempata, mutta miten, ku on niin harmaata ja synkkää.
 
Ne yksityiskäynnit juu tosi kalliita. Tampereella terveystalolla
normiultra 100 euroo ja 3D-ultra 300 euroo.
 
Mutta hyvä kuulla, että sydänäänet on normaalit. Tsemppiä.
 
 
Moi taas!
Se sokerirasitus tosiaan olikin luultua helpompi, ts. vettä sai ainakin meidän labran mukaan juoda ihan normaalisti mutta muut juomat oli kiellettyjä sen 12h ajan (ja ruoka tietenkin).
 
Maippi:  Mullakin tullut kaksinkertainen määrä painoa viikossa jo parin kuun ajan.  Enkä oo edes huomannut että olisin syönyt mitenkään normaalia enemmän, ensimmäisen kuun aikana jopa normaalia vähemmän.
 
corollamyyntiin: Tekisi mieli todellakin sanoa sille neuvolan tädille suorat sanat mutta kun käyminen siellä on jo nyt tarpeeksi inhottavaa niin saati sitten kun olisi avautunut siellä...  Enkä tohdi pyytää toistakaan terkkaria tässä vaiheessa enää.  Täytyy vaan purra hammasta ja koittaa kestää :/
 
Mulla on nyt noin 5 viikkoa töitä jäljellä.  23.12. alkaa vuosiloma ja jatkan siitä suoraa äitiyslomalle.  Tällä hetkellä olisin ihan kypsä jo jäämään lomalle.  Fyysisesti jaksan kyllä mainiosti mutta henkisesti on jotenkin ihan takki tyhjä.  Ei vaan huvita yhtään mikään :(
 
Tänään koin itse sokerirasituksen. Oli kyllä piinallista paastota se 12h! Ja voi että kun se sokerilitku oli makeeta [:@] ensimmäinen tunti odotusaulassa oli piinallista. paha olo aaltoili ja päätä särki. särky vielä heijastui hartioihin ja kova penkki alkoi puuduttamaan takapuolta. vauva potki minkä kerkes, kun vihdoin sai energiaa sokerista. ja tottakai väsymyskin iski, joka on kuulemma normaalia. toinen tunti menikin onneksi vähän helpommin. onneksi oli lehtiä ja mp3-soitin mukana.

onneksi testi on takanapäin. nyt vaan odotellaan sitten tuloksia. tänään edessä vielä ensimmäinen neuvolalääkärin tapaaminen.

mutta jotenkin toi testi oli mulle henkilökohtaisesti rankempi, kuin mitä olin osannu odottaa. kyllä se vie selkeesti vedon pois joka kropan kohdasta.

nyt pienille torkuille ennen lääkäriä!
 
Äh, masentaa... Nytkö se mulle tyypillinen syysmasennus sitte tuli.
Itkettää, ahistaa, tekee mieli vetää kännit, tekee mieli tupakkia,
näytän valaalta, autosta nouseminenkin puhisematta on jo mahdotonta.
Mulla on maailman isoin perse. Mikään ei tunnu miltään. Väsyttää.
Korvia ja nielua särkee, kai se saatanan nasunuhakin tuli nyt sitte.
Ei tunnu mikään olevan hyvin. 14 viikkoa vielä! Viikonloput ahistaa. Viikolla on sentään
työt. Viikonloppusin tekee mieli tupakkaa ja viiniä. Blaah, tätä elämää.
 
 
Voi sua corolla. Hitsit kun on tätä välimatkaa, voitais muuten kilpailla yhdessä peilin edessä siitä, että kummalla on leveämpi pyrstö. Uskon olevani varsin varteenotettava kilpakumppani. Itse asiassa tänä aamuna vilkaisin peppuani peilistä ja pyrskähdin nauramaan. Äitiyshousut oikein korostavat pötköksi muodostunutta kroppaani. [:D]

Ooh ja nyt heitän lisää vettä myllyyn. Nimittäin selluliittia on alkanut kertymään oikein kunnolla. Ehkä sittenkään ole pötkö vaan ihan pelkkä jaloilla varustettu appelsiini. Kuhmuraihoa on nimittäin todella reippaasti ympäri kroppaa. Aijai tätä raskauden tuomaa sisäistä hehkua... [:D]

Ja mitäs muuta ihanaa. Närästys on alkanut olemaan jokapäiväinen kaveri. Tukka hapsottaa ja kasvot punottavat ja on koko ajan kuuma kuin saunassa. Ja jalat krappaavat harvase yö. [:'(]

Bisseä tai tupakkia ei tee mieli, kun ne eivät ole maistuneet koskaan. Mutta salmiakkia, jäätelöä, sipsejä... Niistä voisi melkein nähdä unta.

Häntä pystyyn corolla, enää 3 kuukautta ja beibi antaa uutta ajateltavaa. [:)]
 
ihanaa, en ole masennuksineni ja himoineni yksin!
Mä olen kanssa himoinnut tupakkaa ja alkoholia viime aikoina.  Tupakan jätin jo siinä vaiheessa kun ruvettiin suunnittelemaan raskautta ja alkupahoinvointien keskellä ei olisi voinut edes kuvitella ikinä enää haluavansa röökiä.  Mutta nyt...  Etenkin kun hermot menee milloin mistäkin!  Olisi niin ihanaa antaa kohtu vauvoineen miehelle hoitoon hetkeksi ja lähteä baariin "nollaamaan".  Saattais olla sen jälkeen taas rauhallisempi mieli.  Nyt on välillä semmonen olo että on ite joutunut luopumaan kaikesta "elämästä" eikä helpotusta ole tulossa ihan heti kun on imetysrumbatkin sitten luvassa.  Mies sen sijaan voi lähteä kavereiden kanssa lasilliselle jos toisellekin rentoutumaan aina kun akka on ollut "vähän vaikea hormonimyrskyissään".  Ja olis ihanaa jos saisi olla vihanen sen takia että vaan on vihainen eikä heti tulisi sitä "kun sulla noi hormonit heittelee"  <:)

Nojoo, ei nyt sillä että baarihumu olisi tärkeämpää kuin tuo kuitenkin niin toivottu ja haluttu lapsi mutta olisi mukava tosiaan rentoutua ihan täysin välillä niin jaksaisi taas olla rauhallinen :)

Meillä on muutenkin tullut miehen kanssa riitaa milloin mistäkin.  Ehkä odotan liikoja kun haluaisin sen suunnittelevan kaikkia yhteisiä tekemisiä perheenä ja se suunnittelee tohkeissaan kaikkia omiin harrastuksiinsa liittyviä asioita jne.  Kai tuokin sitten on osaltaan ruokkimassa semmosta katkeruutta kuinka minun on muka täytynyt luopua ihan kaikesta ja toinen vaan ajattelee omaa napaansa.  Vaikka taidan itsekin ajatella maailman pyörivän itseni ympärillä ;)

Välillä on vaan niitä päiviä ettei huvita mikään.  Viikonloput ja/tai vapaapäivät lukeutuu niihin valitettavan usein.  Ja mies joutuu sitten kärsimään kun olen vaisu ja itkeskelen tai sitten olen vaan pahalla tuulella.  Mitenköhän kun äitiysloma alkaa???  :O
 
Ja tosiaan...  Odotan innolla että saan taas kropan hallinnan itselleni!  Ajatella että pian koittaa se aika taas jolloin kenkien sitominen sujuu vaivatta ja autosta nouseminen on helppoa!  Ja sitten luulis viimeistään loppuvan se jatkuva syömiskyttäys loppuvan neuvolassa :)
 
Itse en niinkään kaipaa baareilua, paitsi, että sitten tulisi ystäviäkin tavattua useammin. Mutta joskus iltaisin olisi kotona mukavaa ottaa lasillinen viiniä tai yksi siideri. Rentoutumismielessä. Mutta en pahemmin kyllä kaipaa alkoholia.

Tuosta miehen toiminnasta ja omien menojen suunnittelusta. Meillä kyllä mies suunnittelee sekä omia menoja/harrastuksia, että perheen yhteisiäkin. Mutta lapsen tulo konkretisoituu miehille usein vasta sitten, kun se lapsi on oikeasti siinä sylissä. Me naiset prosessoimme muuttuvaa elämäntilannetta jo alusta asti; tunnemme kuinka kehomme liikkuu ja havaitsemme ensimmäiset kuplinnat ja liikkeet. Itse uskon, että kaikki loksahtaa paikoilleen, kun lapsi syntyy. Miehillekin varmasti tulee sitten sellainen olo, että nyt ollaan perhe ja tehdään perheenä juttuja ja reissuja. Jakamista vaan meille naisille siihen(kin) odotukseen [:)] !!
 
Moon, oli ihan kuin miun kirjoittamia nuo siun ajatukset! [:D] Meillä on nyt tällä hetkellä menossa "Mies Marsista, nainen Venuksesta"-kriisi, eli se häävaloissakin vannottu puhuminen ja kommunikointi on heitetty romukoppaan.. [:@] Onneksi mies on nyt muualla, niin saan olla rauhassa kotona. Ja se, miten mies sanoo että mie tässä oon ollu väärässä kun alkoholista valitan ja olen itsekkäämpi kuin ennen, voisiko se olla mahdollista?! Ilmeisesti tosiaan mie oon välillä vaatinut liikoja, mutta hitto kun itsekin eilen kaverin tupareissa kännisiä ihmisiä katsoessa olisin tehnyt mitä vain yhdestä jääkylmästä kaljasta, niin kyllähän se ärsyttää kun mies ei voi tajuta sitä! [&:] Tulee tässä katkeruuden puuskassa kyllä hyvin paljon suurenneltuakin asioita, ja sitten mies reagoi niihin omalla tavallaan.
Eikä nyt pidä pitää miuta minään alkoholistina, mutta kyllä viinilasillinen hyvän ruuan kanssa ja siideri tahi kaksi viikonlopun illanistujaisissa kuuluvat miun käsitykseen elämän pienistä iloista. [:)]
 
Ei ole vertaistuen voittanutta. Kiitos kirjoituksistanne Maippi, Moon ja Arwen.
Kyllä se aina helpottaa tietää, ettei oo yksin näiden asioiden ja ajatusten kans.
 
Maippi, mullekin NIIN tuttua tuo selluliitti. Olihan sitä ennen raskauttakin,
mutta nyt tosiaan olo on kuin appelsiinilla. Närästystä on ollu vaan jos syön
jotain rasvaista... Kuinkahan paljon hedelmiä saa syödä? Tuntuu että niitä
menee ihan mukavaa tahtia. Herkkuna nykyään hedelmäsalaatti, johon laitan
hedelmäcocktail purkin pohjaksi, pilkon omenoita ja banaania sekä kokonaisen
ananaksen sinne sekaan, lisäksi puristan 2 appelsiinin mehut mukaan, ai tsiisus
että on hyvää... Taitaa olla liikaa sokeria, kun on niin hyvää?
 
Moon, taasen laitoit ajatuksiani sanoiksi. Eli tuo kohdun siirtäminen ja lähtö
baariin nollaan, mä kans! Ja mitä sitä tupakkaakin niin himoittee, vaikka tietää
sen maistuvan pahalta. Perhana. Kai se on sitte vaan sitä himoa "kiellettyä omenaa"
kohtaan. Kun ei saa, niin sitä tekee mieli. Juu ja niin paha mieli tulee kun mies
lähtee baaritteleen ja mä jään yksin itkeen kotiin itsesäälissäni. Onneks se tekee
sitä tosi harvoin, mutta se tuntuu tosi epäreilulta ja välillä tuntuu että pää hajoo.
Tulis nyt lumet takasin, niin vois mielikin piristyä. Ja tulis jo kevät ja lähtis tää maha.
 
KiCa, etkö ole ottanut mitään / yhtään raskauden aikana? Kyllä mulle ainakin sillon
tällöin maistuu saunakalja ja valkoviinilasillinen. Eikä se pahasta ole. Harmi vaan, että
sillä ei ole minkäänlaista vaikutusta muhun, ei edes rentouta. Pidän vaan niin oluen
ja valkkarin mausta, että se on must have.
 
Arwen, kerroppa sille miehellesi, että meidän raskaanaolevien perusoikeuksiin kuuluu
olla itsekkäitä ja että hänen kuuluu ennen kaikkea ymmärtää sinua, tunteitasi ja himojasi,
olivatpa ne mitä tahansa. Useesti kyllä toivon, että miehet joutuisivat käymään läpi
saman mitä naiset raskausaikana, kun tuntuu, ettei niillä ole minkään valtakunnan käsitystä
siitä mitä tämä oikeesti on.
 
 
corollamyyntiin en ole itse raskausaikana ottanut kuin elokuussa 2 alkoholitonta siideriä. jouluna ehkä otan toiset 2 alkoholitonta siideriä. alkosta saa aika hyvää, joka maistuu aikalailla "oikealle" siiderille. ajattelen, että en viitsi ottaa edes lasillista normiviiniä tms. koska en halua raskausaikana nauttia alkoholia. se on toki mielestäni jokaisen oma valinta enkä arvostele jos joku ottaa! se ei kuulu mulle. oma valintani on tämä.

olen itse vaan aikanaan opiskeluideni puitteissa työharjoittelussa nähnyt ongelmakäyttäjien vauvoja, joiden kehityksessä ja ulkonäössä on näkynyt se, että äidit ovat olleet ongelmakäyttäjiä alkoholin ja/tai huumeiden kanssa. se kokemus sai itseni ajattelemaan, että en viitsi edes turhaan ottaa lasillistakaan, vaikka siitä ei samanlaisia seurauksia tulisikaan. en minä paljon loppujen lopuksi menetä siinä, että en ole ottanut mitään. on vain keksittävä muita nautinnollisia rentoutuskeinoja ja on niitä onneksi löytynytkin [:)] sitten kun imetysaika on päättynyt niin onpahan ensimmäinen lasillinen oikeaa juhlaa, heh [:D]
 
corollamyyntiin: Se olisikin ihanaa, jos mies voisi kokea täysin saman, mitä joudun itse kokemaan raskausaikana.. [:D] Ei se muuten usko, vaikka rautalangasta vääntäisin. Onneksi (ja välillä myös valitettavasti) ollaan pelottavan samanlaisia, jolloin tiedetään toisen mielipiteet jo puolesta sanasta. Ja sehän se johtaakin joskus oikein kunnon tahtojen taistoon, varsinkin nyt hormonimyrskyjen ollessa pahimmillaan. [8|] Mutta jospa se mies ymmärtäisi edes joskus, kun kaikissa neuvolakirjoissakin toitetaan miten nainen kärsii ja ansaitsee nyt vain parasta hellää hoivaa. [:D]
Itse join tuossa pari viikonloppua sitten "alkoholittoman" oluen (eihän se tietenkään täysin voltitonta ole, niin kuin ei mikään alkoholittomaksi luokiteltava), ja voi että se maistui hyvältä! Piristi vähän mieltäkin, kun pitkästä aikaa sai muisteltua miltä saunaolut jääkaappikylmänä maistuu. [8D] Mutta muuten kyllä jaksan odottaa vauvan syntymään asti, jolloin sitten annan itselleni luvan nauttia välillä viinilasillisen imetysten välillä, lähinnä jos ulkona käydään syömässä. Tai vähän tuntuu, että nyt kun on taukoa tullut rutkasti, niin jo lasillinen on sitten liikaa, riittäisi yksi siideripullo känniin. [:D]
Suomessa vähän yli-kompensoidaan tuota alkoholiasiaa, koska mei kulttuuri ei tunne samaa kohtuukäyttöä mikä vallitsee esimerkiksi eteläisessä Euroopassa.. Siellähän myös raskaana olevat naiset voivat juoda viinilasillisen ruuan kanssa, koska siellä se on sanomattakin selvää käytön jäävän tuohon yhteen lasilliseen. Ja silloinhan äidin elimistö (maksa) hoitaa suurimman osan alkoholin poltosta, sikiö kärsii vasta sitten kun käyttö menee humalan puolelle eli myrkytystilaan. Tosin tästäkään ei ole täyttä tieteellistä todistusta, joten meidän viinan huuruisessa kulttuurissamme pelataan varman päälle. [:)] Ja tuosta alkoholista vielä sen verran, että sen poisjättämisen vielä kestää, mutta jos vielä kahvikin kiellettäisiin, niin sitten kyllä hermo repeäisi!

Huh, kun tuli taas tekstiä. [:D]
 
Onks kukaan harkinnu sitä empatiamasun käyttöönottoa [;)] mikä tuolla Vau:n etusivullakin esitellään. Saiskohan sillä oikeesti ymmärrystä itselleen noilta miespuolisilta..? Mä kaipaisin isukilta ymmärrystä mielitekoihin ja jotain kättä pidempää millä selittää mun mielitekojani. Hän ei voi käsittää miten voi riutua kun ei saa syödä suklaata mielinmäärin. Mulla kun on tää raskausdiabetes, ni mies on ottanut tehtäväkseen vahtia ja huomautella jos syön hänen mielestään jotakin sopimatonta. Mä oon miettiny et millä mä selitän mieliteon ku ei sillä oo mitään tekemistä järjen kanssa mutta silti se on niin voimakas että järki jäätyy ja mitään muuta ei oo mielessä ku mars-patukka tai fazerin sininen. Oon miettiny et pitäs päästä alottaa tää anna-mulle-ymmärrystä -keskustelu siinä kohtaa ku mies tulee raksalta kotiin, laittaa saunan päälle, käy jääkaapista hakemassa Koff-tölkin ja istahtaa huokasten sohvalle. Siinä kohtaa vois kysyä, et tekeeks sun ihan oikeesti mieli tota olutta, mitäs jos tekisitkin päätöksen että et avaakaan sitä tölkkiä. Mitäköhän mahtais ukkopolo tuumata... Täytyy varmaan kokeilla mut oon satavarma et jonku selityksen se keksii millä se voi perustella et toihan ei nyt oo ollenkaan sama asia...
 
Terveisiä muuten Hypnosynnytys-valmennuksesta! Käytiin ekan kerran viime perjantaina, kolme kertaa jäljellä. Hyvä tunne jäi ja vetäjä osasi luoda uskoa siihen että synnytyksestäkin selviää hyvin kokemuksin. Pelko ainakin hellitti vähän, mutta pikkasen sellanen luomusynnytys-meininki siellä oli -kelle se sitten sopii ja kelle ei - mutta mä en aatellu ottaa tota valmennusta mitenkään uskon tai periaatteen asiana, vaan enemmänki opettelen niitä rentoutumis- ja hengitystekniikoita, joita kurssilla käydään läpi. Onks kellään kokemusta vastaavasta kurssista? Meille oli selvää et etsitään yksityiseltä puolelta synnytysvalmennusta, koska meidän asuinkunta ja synnytyssairaala on siirtäneet valmennuksen nettiin, mikä on aivan naurettavaa ja sieltä jostain syvältä minne aurinko ei paista. Neuvolan kautta on järjestetty hammashoitajan infotilaisuus ja fysioterapeutin infotilaisuus. Sairaalaan pääsee kätilön vetämälle tutustumiskierrokselle tietyillä viikoilla mut varsinaisia kätilön luentoja liittyen synnytykseen ei enää oo. Neuvolantäti sano että me käydään sit viimesillä viikoilla synnytyskeskustelu, mut jos edellisiin terkkarikäynteihin on uskominen, ni se keskustelu käydään vartissa ja saatesanoiksi saa, että tää on nyt selvää, eiks niin. Hurraa julkiset palvelut...
 
Hejssan!
Mulla olikin parit sivut kiinniotetttavaa, kun mä en löytäny tätä palstaa mistään, tai sitten mä en vaan osaa kattoo jos jossain lukee, että samaa keskustelua on jatkettu tms. Mutta anyways.
Mulla näyttää neuvolan vaaka IHAN eri lukemia ku oma, vaikka mä kyllä silti uskon omaani. En pysty käsittää, että miten mun paino olis voinu nousta sen 930g/vko, jos mulla kerran menee kokoajan samat housut ja vaatteet? Oman vaa'an mukaan paino on noussu kaikenkaikkiaan vaan 3kg koko raskauden aikana. Kun se ei olis saanu nousta ollenkaan, oli lähtöpoino sen verran iso jo.. neuvolan vaa'an mukaan oon siis lihonnu jo 8kg. Hej great.

Onks kellään muulla ollu käsittämätöntä päänsärkyä tai migreeniä? Mulle sanottiin jo alkuraskaudessa, että migreeniä ei voi olla kun on raskaana, mutta kyllä vaan tänäaamuna piti taas ihan miettiä että oonko mä oikeesti vaan niiiiin outo, kun toissayönä haki ambulanssi minut sairaalaan vähän tiputukseen. Sain parasetamoli-pohjasta lääkettä suoraan suoneen ja vähän nesteytystä ku olin jo kerinny kuivahtaa kaiken sen migreenioksentelun ja ripuloinnin kanssa.. muutama tunti tipassa ja jo pääsin kotiin. Mutta nyt mä en oo sit nukkunu sen jälkeen ku 2h, että ei tässä mitään hurraamista ole. Kokeilin eilen olla töissäkin, mutta eihän siellä voi olla jos ei kerran nuku, niin ei pysty keskittyy mihinkään asiakaspalveluuun ja nyt ne asiakkaat ehkä luulee että mä oon ihan pimee.. :P Niin. Ja päätä särkee edelleen.

Onks muuten tietoo, olisko vaikka joku nettikauppa josta vois tilata äitiysvaatteita? HenkkaMaukalla koot loppuu sinne 46, ja takissa näytin ihan pallolta. Ja Helmikuuhun on vielä kuitenkin hetki aikaa, ja mun pitäs koirienkin kanssa reippailla ulkona, mutta ei mee takki kii ja yhet äippähousut vois olla ihan kivat, ku tää mahakin jo alkaa painaa..

mut kohta on joulu, saako joulusta olla innoissaan? :D Mä en oo vieläkään hankkinu vauvalle mitn, äiti oli ostanu sille toppapuvun. Nii! Ja mä en oo laittanu ees KELAlle vieä mitään hakemuksiakaan! [:(]

huokaus..
 
KultaHauki, eikös tuo 8 kiloo ole kuitenkin ihan normaalia vielä.
Ei kannata ressata, kyllä ne kilot sitte synnytyksen jälkeen
lähtee, jos vaan haluaa. Mulla on myös ollu muutamaan otteeseen
migreeniä, eli ei raskaus sitä ole kyllä poistanu. Mulla auttaa ulkoilu
ja nukkuminen...
 
Kuinkas paljon muut on ehtineet tehdä hankintoja?
 
Meitillä vaunut, sitteri, hoitopöytä, pinnasänky ja itkuhälytin tulossa
joululahjaks. Turvakaukalon saan myös kaverilta lähiaikoina.
Vaatteita äitiyspakkauksen lisäksi on saanut joitakin
potkupukuja ja siskolta aivan ihanan haalarin, valkoinen, jossa hupussa
korvat :) jolla voi mukulan sit tuoda laitokselta.
 
Ajattelin keskittyä enemmän nuihin kestovaippasysteemeihin ja vaate-
varaston kartuttamiseen kunhan äippäloma alkaa.
 
Kannellisen roskiksen ostin kuitenkin kestoja varten, kun sai niin halavalla...
 
Vitsit, kun sais aikaseks mennä parturiin. Alan näyttää elävältä variksen-
pelättimeltä... Ja huomenna sokerirasitustesti, jej. Ja isännällä pikkujoulut,
eli lauantaina tiedossa sympatiakrapulaa.
 
Heips!
Mulla on painoa tullu jo 9-12kg (en tiedä paljon painoin ennen raskautta...).  Eipä tuo menoa haittaa, mutta se terkkarin jäkätys kyllä niin kuin aikasemmin mainitsinkin :(.  Kaipa se on aika yksilöllistä paljonko sitä ekstraa tulee.  Ja tartteehan sitä imetystä varten varastoja sitäpaitsi! 
 
Meillä on hommattuna/saatuna turvakaukalo, sitteri, yhdistelmävaunut, matkarattaat, sänky, vaatetta, liinavaatetta, vaippaa...  Aika pitkälti kattava kokoelma roinaa ensimmäisiksi kuukausiksi <:)  Halusin touhuta nyt kun on vielä virtaa, kun ei tiedä miten sitten loppuraskaudesta sitä on (tai loppupuolellahan tässä jo onneksi ollaan).  Kestovaippoja tarttee vielä hommata lisää - kerralla en kuitenkaan isoa erää pystynyt hommaamaan kun ovat kuitenkin vähän hintavampia.  Vaatteita olen ostanut huuto.netistä ja osan uusina (lähinnä semmosia "tää on niin ihana että ihan pakko ostaa vaikka kallis onkin").
 
Äitiyspakkausta en ole vielä kerennyt hakea enkä äitiysrahaa kun puuttuu vielä se palkkaselvitys työnantajalta.  Mutta odotan innolla!  Täytyykin käydä lunttaamassa kelan sivulta vieläkö ne jakaa sitä 2009-pakkausta vai onko kerenny vaihtua.
 
Vielä 18 työpäivää jäljellä...
 
Onko teillä muilla esiintynyt turvotusta?  Mulla on nyt viikon sisään pari kertaa pingottunu jalat kun on vaihteeks pitänyt istua paikallaan.  Oltiin lauantaina häissä ja siellä istuessa (kun ei tullut juostua booliastialla ja tupakalla *huokaus*) turposi melkoisen tukaliksi jalat vaikka löysää oli päällä.  Samoin eilen perhevalmennuksessa kun piti pari tuntia istua paikallaan.  Onneksi menee levolla ja liikunnalla ohi.  Ja onneksi työ on liikkuvaa.
 
corollamyyntiin, ihan hassua että sulla on jo kaikkee hankittuna, vaikka tän viestiketjun alotit [;)] mut sis eihän se väärin ole! Meillä ei ole vielä mitään. Äiti toi vauvalle toppahaalarin ja joku miehen sukulainen oli neulonut vauvalle lapaset ja villasukat.. Mä vieläkin odotan sitä intoilu ja pesänrakennusvaihetta.. [8|]

Pitänee harkita niitä kelan hakemuksien laittamisiakin, nyt kun noi alkuvuoden päätökset on KELAn puolelta kokonaan jäissä kuitenkin, ei taida olla kiire niitten hakemusten kanssa..

Mulla meni selkä - taas. Olin jo muutaman viikon töissä mut nyt taas näyttää siltä että turha yrittää töihin enää. Lääkäri jo aikasemmin epäili että välilevy on pullistunut ja se täytyy sit asap synnytyksen jälkeen leikellä, ihan pelottaa kui käy ku toi mahakin vaan painaa ja painaa enemmän kokoajan..

Hmph. taitaaa olla mulla tätä syysmasennusta, kun en jaksa ajatella mitään positiivisesti. Niin, ja raskaushepatoosikokeiden tuloksia odotellessa....[&:]
 
Moi taas kaikille!

Muutimme uuteen kotikoloon ja sen parissa puuhastellessa on aika sujunut kuin siivillä. Siksi en ole nettiinkään päässyt. Täytyy kyllä sanoa, että en suosittele kenellekään muuttoa enää raskauden tässä vaiheessa. Mutta ehkä se muutto olisi sittenkin ollut vielä rankempi pienen vastasyntyneen kanssa. Well, laatikko laatikolta tämä alkaa kai selviämään, pakkohan sen on.

Mutta joulu taidetaan meillä viettää pahvilaatikkomerta setvien. Tavaraa on ihan liikaa... Argh!
Onneksi jouluruokia saa ostaa valmiina. Se kinkku tosin taitaa olla liian kallis ostettavaksi kauppahallista. Mutta jos kaiken muun... Niin ja joulukuusi. Mahtaakohan se tänne laatikkomylläkkään mahtuakaan. No, tärkeämpää varmaan, että kuusi ja muut joulujutut ovat mahdollisia vuoden kuluttua, kun vauvakin on mukana menossa.

Hankinnoista sen verran, että meillä alkaa (ehkä) olla kaikki välttämättömimmät kasassa. Pinnasänky ja hoitopöytä odottavat kasaamista, vaunut tukkivat makkaria, vaatteita olemme saaneet lahjaksi ja niitä pitäisi varmaan alkaa piakkoin pesemään ja viikkailemaan. Vannakin (sellainen jalallinen mun huonon selän vuoksi) on löytynyt. Ilokseni voin todeta, että suurin osa "romusta" on hankittu käytettynä. Ja vaunuista jouduimme maksamaan vain puolet, kun isovanhemmat sponsoroivat. Kantoliinan haluaisin vielä hankkia, mutta mieluiten sellaisen muotoon ommellun, sillä solmimisjutut eivät oikein sovellut mun kömpelöille käsilleni... Mistäköhän sellaisen saisi?

Mukavaa ensimmäistä adventtia koko poppoolle!
 
Adventtia myös täältä! KultaHauki, jaksamista selän kanssa
ei varmasti ole helppoa. Ja en pidä tavaroiden hankkimistani intoiluna,
vaan kun olen muutenkin luonteeltani hirvee organisoimaan, ja edustan tyyliä
"kaikki pitää olla valmiina" niin lähinnä sen takia roinat on lähes hankittuna.
Mutta kyllä tässä tietty raskauden myötä positiivisemmaksi ajatukset on
muuttunut. Vaikkakin edelleenkään en pidä tästä raskaana olemisesta
kaikkien kremppojen takia.
 
Tissipumpun muuten vois vielä ostaa.
 
Maippi, mikä on vanna? Ja hatunnosto tosiaan sulle, että oot jaksanut
muutonkin tehdä!
 
Onkos muilla ilmaantunu paljon uusia luomia raskauden aikana? Mä
oon huomannu uusia pitkin kehoa. Lähinnä mahassa ja käsissä...
Aika täplikästä touhua.
 
Vannalla tarkoitan sellaista vauvan kylvetysammetta, muovista. Mikäköhän sen virallisempi nimi mahtaisi olla... Kotipuolessa vanna-nimitys on iskostunut, enkä tiedä parempaa.

Mä olen myös kova organisoimaan ja puuhastelemaan asioita etukäteen. Tavaraa on myös sen vuoksi näin paljon hankittuna etukäteen, kun tavoitteena oli tosiaan ostaa mahdollisimman paljon kierrätettyä. Järkeilin, että on hyvä aloittaa ajoissa, kun käytettyä tavaraa joutuu metsästämään kauemmin kuin uutta.

Se rintapumppu olisi kyllä tarpeellinen varmasti myös meillä. Haluaisin antaa isällekin mahdollisuuden ruokkia vauvaa. Ja olisihan sen helpotus, jos jonkun yösyötön mies voisi hoitaa minun puolestani pullotetulla äidinmaidolla. Varmaan haaveunta moinen, mutta saahan sitä toivoa! [:D]

Muutto oli kyllä turhan kova rutistus, töissäkin kun pitää paahtaa vielä ihan entiseen tahtiin. Työviikkoja on jäljellä vielä 7. Onneksi siinä ajassa on muutama pyhäpäivä viikkoja keventämässä. Jotenkin kyllä tuntuu, että en jaksa ihan loppuun asti töissä keikkua, vaikka konttorihommia askartelenkin. Unen tarve on kasvanut valtavasti ja sen vuoksi töissä takkuaa. Päikkärimahdollisuus olisi nyt kyllä kova juttu... Tämän ehtoon ajattelin laiskotella pahvilaatikoita katsellen, sillä nyt ei tämä eukko jaksa enempää.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top