Jos ei jaksakaan intoilla

Maippi, sama täällä. Alkaa olla niin kyllästyny tähän rokotus-vouhotukseen
ja arpomiseen, että kannattaako se ottaa vai ei. Ihmiset tuntuu vaan
syyllistävän kun en sitä oo ottamassa... Ja sekin pistää miettiin.
Perhana, mene ja tiedä.
 
Riiuzka, suvaitsemme sanavalintasi. Liitoskivut ei oo kyllä mikään
ihan pikkujuttu. Ja kun ne ei mene ohi missään kohtaa vaan seuraa
päivästä toiseen. Seksi kyllä helpottaa joksikin aikaa, mutta ei kai sitä
ny kukaan pysty koko ajan köyriin [:D]
Ai sulla valuu jo maitoo? Aikamoista, alkaakohan mullakin se pian?
Nyt RV 24+0. Mustakin tuntuu, että olis helpompaa jos se mukula olis
jo sylis, en pidä sen potkuistakaan oikestaan ollenkaan. Sillain kiva,
että tietää siellä olevan elämää, mutta että ei ne potkut miltään mukavalta
silti tunnu.
 
Rokote tuntuu herättävän hurjan vahvoja mielipiteitä, niin puolesta kuin vastaankin.
Toinen tulevan lapsukaiseni mummoista on sitä mieltä, ettei rokotusta missään nimessä.
Ja toinen sitten taas toivoisi minun ottavan rokotteen. Tämä olisi paljon helpompaa, jos
saisi päättää vain omasta puolestaan. Mutta kun tuolla massussa potkunyrkkeilee yksi matkustaja.
Päätöstä ei siis vielä ole tehty, ensi viikolla on tiedettävä.

Nuo liitoskivut ovat minulle ihan uusi juttu. Minulla ei siis ole niitä ollut vielä. Aika järkyltä kyllä kuulostaa...
Sitä sitten odotellessa. Sokerirasitus minulla on parin viikon kuluttua, jaiks. Mutta hyvien uutisten puolella
on nyt se, että selkäni ei ole koko ajan kipeä enää! *koputan puuta tässä samalla*

Onko teille kommentoitu vatsan mallista? Minulla massu on aika pieni. Vieläkin näyttää siltä, että olisin vain lihonut. Ja sitäkös sitten jaksetaan äimistellä. Luulisi, että aikuiset ihmiset tietäisivät, että jokaisen vatsa on omanlaisensa raskausaikana! Paino on noussut yhteensä seitsemisen kiloa. Jännityksellä odotan, että mitkä lukemat ovat loppuraskaudesta, kun matkustaja aloittaa kasvamisen oikein toden teolla! Minua itseäni ei kumma kyllä tuo "lihominen" haittaa. Ihan sama, hauskaahan tämä on tarkkailla miten kroppa raskauteen reagoi!

Lenkkeilyt ovat minullakin tosiaan aika rajoittuneita. Edelleen kävelen työmatkoja, mutta en ihan joka päivä. Väsymystä pukkaa ja tämä massukin pistää puuskuttamaan. Mutta tärkeintä varmaan, ettei nuupahda sohvaperunaksi, liikkui sitten vaikka vain puoli tuntia päivässä. Itselle tuo viileämpi ilma on kyllä suuri helpotus, raikkaassa säässä virkistyy paremmin.
 
Maippi, etkö lukenut mitä kirjotin jokunen viikko sitten
erään lapsen synttäreillä saamasta kommentista?
Loukkaannuin todella. Olen kuulemma iso!
Lueppa se aikaisempi teksti, en jaksa sitä kirjoittaa
kokonaisuudessaan uudestaan...
Niin että mä olisin ainakin tyytyväinen jos ei läskiks haukuttais.
Ja että sais kasvatella mahaa rauhassa, kun ei tää ison mahan
kanssa liikkuminen, pukeminen yms. mitään nautintoo ole, tulee
tuskanen olo moneen kertaan päivässä.
 
Mutta kaikilla tuntuu olevan joka asiaan oma mielipiteensä, että
osittain jo oppinut sulkemaan korvansa kaikkein absurdeimmilta
väitteiltä / mielipiteiltä. Jokainen tyylillään!
 
Lunta tulossa tiistaina lisää! Jej!
 
Mahakeskusteluun osallistuisin. Mulla on kans aikas iso tuo masu - lähellä yläkäyrää mennään sf-mitassakin. Oon kova liikkumaan ja "normaali"kunnossa suht hoikka, joten ison mahan kanssa mua on harvoin nähty. Jumpalla (jota ainakin toistaiseksi vielä pystyn vetämään...) yksi jumppareista totesi, että onpas iso maha, hänellä oli kuulemma samankokoinen, kun hän meni synnyttämään. Ja siskokin juuri kauhisteli, kuinka kauan aikaa mulla on vielä synnytykseen ja olen jo räjähdyspisteessä.
Mulla oli samanlainen masu, yläkäyrillä silloinkin, kun odotin esikoistani, nyt 10-v. Valtsua. Mua jotenkin niin nyppii, kun kaikki huomauttelee mun mahan koosta. En mahda sille itse mitään! Musta vaan tuntuu, että joillakin maha kasvaa nopeammin ja isommaksi kuin toisilla. Omasta mielestäni mahani on sitä paitsi ihan kaunis. Tosin ruokailun jälkeen vatsanahkaa kiristää ja muutenkin on välillä jo tukala olo, mutta itsehän mahani kannan. Miksi siis sen kommentoiminen kuuluisi muille ihmisille? Yritänkin olla välittämättä muiden kommentioinneista, mutta silti ne välillä vaivaa mua alitajunnassa.
 
No nyt luin. Voi helkkari. Ihmisethän voisivat vaikka hankkia ihan oman elämän ja keskittyä siihen. Ja omiin makkaroihinsa.

Mä en kyllä millään jaksa uskoa, että sä niin valtava olisit. Ja sitä paitsi, mä aion ainakin kantaa ylpeydellä
joka ikisen kilon minkä odotus tuo tullessaan. Tänään aamulla juuri sanoin ukolleni, että minua ei painonnousu enää haittaa tippaakaan. Tulee sen verran kuin tulee, ja sillä sipuli. Ja hän oli samaa mieltä, paino on vihonviimeinen asia mistä nyt kannattaa ressata.

Ja juu, oot oikeassa. Muiden mielipiteistä ei pitäisi välittää. Mä vaan olen nyt raskauden vuoksi kai vähän yliherkillä. Poru meinaa päästä pienemmistäkin kommenteista. Blah. Taidanpa kaikkien painontarkkailijoiden kiusaksi kömpiä tästä sohvalle suklaapatukan kanssa. Täytyyhän se jotenkin eliminoida aiemmin popsittujen porkkanoiden yltiöterveelliset vaikutukset. [;)]
 
Jep, en mäkään halua ressata, oikeastaan mistään, nuo kommentit vaan
kyllä sattuu aika kovaa, kun on pitkään kärsiny ylipainosta. Siitä huolimatta
sissinä eteenpäin ja toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
 
Mulle terkkari sano, että painonkehitys on ollut täysin normaali.
22 viikolla oli 6 kiloo tullu lisää. Että aika samoilla lukemilla varmaan mennään
Maippi :) Ellei nyt viimesellä parilla viikolla hirveesti painoo olis tullu.
Kotona en oo käyny nyt vaakalla ollenkaa, näyttää ihan eri lukemaa
kuin tuo neuvolan vaaka. Jeps. Kai se sitten on vaan niin yksilöllistä miten
se maha muotoutuu. Ja tytöistä pitäis tulla isompi maha? :) en tie onko legendaa vaan...
 
Mulla on kans tuo poru niin herkillä. Yllätyin yhdellä kauppareissulla, kun tulin
kaupan ovista ulos ja siihen pihaan oli kytketty kiinni sellanen pieni mäyräkoira, joka
katsoi mua suoraan silmiin ja vispas niin maan pirusti häntäänsä. Se oli niin suloinen
tapaus, että mulla nousi kyyneleet silmiin. Hämmästyin voimakasta reaktiota ja
kävelin kiiruusti pois paikalta, mutta sitte alkoi itkettään se, että miksen jäänyt halimaan
sitä... Välillä on ihan mahdotonta sisäinen mylläkkä [:D] 
 
 
 
 
Kuulostaa niin tutulta toi vatsasta kommentointi... Mulla mitattiin eka sf-mitta vkolla 23 ja +2 -käyrällä mennään. Meitä on töissä kaksi naista yhtä aikaa raskaana ja toisen sf-mitta on -2 -käyrällä, ja tästä syystä meitä sitten vertaillaan kovasti ja päivitellään että työkaverini on 7 vkoa pidemmällä mutta silti minä olen sen näkönen ku oisin just jäämässä äitiyslomalle. Se vaan on niin jännä et ihmiset osaa tuikata siihen arkaan kohtaan. Mulla kun raskausdiabeteksen takia ei saisi kauheasti tulla ylimääräisiä kiloja ja pitää seurata ettei tule "sokerivauva". Työkaverilla taas neuvolassa on huolehdittu kovasti että kasvaako vauva tarpeeksi. No, toisaalta mä oon nauttinu ison mahani kanssa vielä toistaiseksi siitä että nyt se maha saa näkyä. Ei tarvitse peitellä makkaroitaan teltta- tai tunikamallisten vaatteiden alle, vaan kaunis pyöreä masu saa näkyä. Toisaalta kammottaa jo etukäteen viimeiset viikot, kuinka sitä sitten jaksaa vyöryä paikasta toiseen, kun nytkin jo istumasta nouseminen ja kumartaminen ahdistaa. Eniten mua ärsyttää se mahan mallin syynäily siinä tarkoituksessa että onko sieltä tulossa tyttö vai poika. Ei olla kerrottu kenellekään että odotetaan todennäköisesti poikaa, ja arvailuja satelee paljon. Yks kattoo et ku on tollanen pallo, ni poikahan se, ja toinen kattoo et ku sulla näkyy maha takaakin päin tuolla kyljissä, ni tyttö sieltä on tulossa. Ja kaikista naurettavimpia on ne kommentit että "mulla on sellanen vahva intuitio että se on poika/tyttö". On se niin hiton vaikeeta arvata jompikumpi ku vaihtoehtoja on tasan kaks! Ja sit pääsee sanoo, et mun aavistus osu oikeeseen.
 
Ihanaa, Corollamyyntiin, että joku muukin on sitä mieltä, että ei ne potkut aina niin ihania oo. Joskus ne naurattaa, jos ne sattuu osumaan kuin kommentiksi johonki keskusteluun, mut mun maha-asukki ei tyydy pikkupotkuihin, vaan joskus ne käy ihan kipeästi. Varsinki mitä alemmas potkut tulee, sitä ikävämmältä ne tuntuu varsinki ku joskus potku osuu virtsarakkoon niin et meinaa tulla pissat alle. Vähiten ikäviltä tuntuu potkut navan korkeudelle. Tällä hetkellä masussa on vielä niin paljon tilaa, että potkukohdat vaihtelee päivittäin. Yleensä jotta ikävät alamahapotkut muuttuis kivemmiks ylämahapotkuiks täytyy kärvistellä asennon vaihto. Päivän aikana en asennon vaihtoja huomaa mutta jos vauva muuttaa asentoaan yöllä, herään siihen. Se ei satu mutta tuntuu ikävältä, ja usein herään siihen vähän säikähtäen. Onneksi tätä ei kestä ikuisesti...
 
Konstantiina, "Musta vaan tuntuu, että joillakin maha kasvaa nopeammin ja isommaksi kuin toisilla. Omasta mielestäni mahani on sitä paitsi ihan kaunis. Tosin ruokailun jälkeen vatsanahkaa kiristää ja muutenkin on välillä jo tukala olo, mutta itsehän mahani kannan. Miksi siis sen kommentoiminen kuuluisi muille ihmisille?"
Siis mä oon NIIN samaa mieltä. Perhana, jokainen tyylillään. Mullakin painokehitys aivan normaali vaikka SF-mitta menee käyrän yläpuolella. Jos on iso maha, niin sitte on. Ja kyllä sen varmaan jokainen itte huomaa, ettei sitä tarvii tulla erikseen mainitseen. Piru, ku pistää vihaks...
 
Amaryllis, viime yönä oli kamalaa. Jouduin lähteen pois töistä. Maha oli ihan pinkeenä, särkyäkin oli, toinen potkii, alko närästään ja sit nousi suu täyteen oksennusta. Sit päätin häipyä. Oli kyllä epämukava olo, todella. Mulla kans tahtoo potkia lähinnä tonne alavattaan, mikä tuntuu tosi epämiellyttävältä. Ensimmäiset potkut tuntu navan yläpuolella, mikä oli ihan jees, mutta nyt se potkunyrkkeilee tonne alaspäin koko ajan. Murrr... Pystytkö sä jotenkin vaikuttamaan mukulan asentoon?
Mä välillä herään kesken unien tuntemattomasta syystä. Monet sanoo, että ne on vaan ne äidin vaistot mitkä herättää, mutta kyllä mulle loogisemmalta tuntuis, että se johtuu justiin jostain mukulan asennon  vaihdosta tms.
 
 
PERHANA! Neuvolan vaaka. Näytti tulleen 923 gr / vko lisää viimesen
kolmen viikon aikana! Nyt loppu syöminen. Ja joulukin on vasta tulossa!
 
corollamyyntiin: päiväsaikaan, jos vesseli nuijii mua virtsarakkoon tai peräsuoleen, mitä se on viime aikoina alkanu tekee enenevässä määrin, oon huomannu et istuma-asento lisää näitä ikävältä tuntuvia potkuja alavatsaan. Mä istun paljon koneen ääressä työssäni, ja joskus on ihan pakko oikasta vähintään selkä niin suoraks ja taaksepäin kaarelle ku vaan saan, ni potkut lakkaa tai sit ne ei vaan tunnu. Toisinaan on pakko nousta seisomaan. Sit sellanen keinuttelu et vaihtaa painoa jalalta toiselle (painonsiirroiks sanottas aerobicissa) auttaa kans. Potkuja tulee tai sit ne tuntuu eniten sillon ku oon paikoillani, joten liikkuminen on kyllä auttanu kaikista parhaiten. Mut öiseen aikaan toi liikkuminen tai keinuttelu on hankalaa... Ku käyn maate, alkaa se vauvan mahoton asennon vaihtaminen, ja siinä vaiheessa ku en oo ite vielä nukahtamaisillani, oon saanu "pyllyä pyörittämällä" tai keinuttelemalla makuuasennossa potkut taukoamaan. Mut hankalimpia on ne hetket ku vauva herää ku käyn vessassa ja alkaa myllää. Väsyttää niin viittäsataa, et en jaksa rupee keinuttelee enkä oikeen tohtis vierustoveriakaan herätellä siihen et sänky heiluu. Mut sit ei toisaalta saa täysin untakaan ku vatsassa takoo. Sit oon vaan ite kääntyilly kyljeltä toiselle ja yrittäny löytää sellasen asennon missä potkut tuntuis vähiten. Oon kokeillu sitäki et jos käännyn kyljeltä toiselle niin voimakkaasti ja rivakasti ku pystyn, ni jos se keinuttas tai "heittäis" vauvaa sen verran et sen asento vähä vaihtus. Joskus auttaa joskus ei. Mun tavallinen nukkuma-asento ois kyljellään joko molemmat jalat koukussa tai alimmainen jalka suorassa ja päällimmäinen koukussa, ja harmikseni en pysty näissä asennoissa enää olee yöllä. Jos vedän polven/polvet koukkuun, mahatyyppi alkaa takoo. Kai siellä tulee tilanahtaus tms. mut koukkupolviasento ei enää käy. Se on tosi raivostuttavaa koska mulla tulee yöllä myös selkä hirmu helposti kipeeks (jo ennen raskautta) ja siihen autto se että pyöristin selän vetämällä polvet koukkuun. Nyt käyn sit selkäkipuöinä pissalla sellasinaki öinä ku ei välttämättä tarttis muuten käydä, mutku tuntuu niin hyvältä selässä vähä kävellä ja istua pytyllä.
 
Mä oon huomannu kans et joinain öinä herää vaan, ei ollu paha- tai stressiuni, ei pissata, ei satu mihkään eikä vauvakaan liiku mut hereillä ollaan ku talitintti. Mä olen kuullu kans tän selityksen et hormonit herättää ja se ois jo sitä valmistautumista yösyöttöihin ynnä muihin. Toisaalta hyvä, ettei tuu ne yöheräämiset sit ihan uutena ja totuttelematta mut toisaalta varsinkin tällee marraskuussa tuntuu et antais nyt herranjumala nukkua jos ei oo mitään syytä olla hereilläkään.
 
Amaryllis, peräsuoleen??? Okei, mä jään siis odotteleen sitä seuraavaks, virtsarakkoon potkiminen on jo tuttua. Mulla on kans istumatyö ja huomannu kans, että siinä tuntuu kyllä potkut todella hyvin.
Nukkumaanmeno on sitä vilkkainta aikaa varmaan, tai ne iskut tuntuu kaikista parhaiten.
Mutta ei kai se auta itku markkinoilla ja on vaan kestettävä. Olis se vaan niin paljon mukavempaa pitää sitä mukulaa sylissä ku tuolla mahanahkan alla. Ei o ku 15 viikkoo enää.
 
Kyllä, suoleen osuu[&:]. No okei, ei kai se potku ihan peräsuoleen yllä mut tonne alaviistoon taakse häntäluuhunpäin kuitenkin niin, että joku osa suolta saa sellasia osumia että peräsuolessa saakka tuntuu. Varmaan tulis löysät housuun jos sattuis olemaan vatsa kuralla. Tuntuu kyllä todella epämiellyttävältä ja sillon hytkyn ja keikutan niin kauan että potkut suuntautuu johonkin muualle.
 
Hei vain kaikille!
Mulla oli jossain välissä kriisi noiden liikkeiden kanssa kun tuntui etten saanut hetkenkään rauhaa siltä myllerrykseltä.  Nyt on taas tottunut siihen ja niin pöljältä kuin se tuntuukin niin usein se rauhottaa liikkujaa kun vähän juttelee tai laulaa sille.  Mä teen erittäin liikkuvaa työtä, sisältäen jatkuvaa kumartelua, kyykistelyä ja loputonta kävelyä.  Siinä menossa tuo lapsonen pysyy yleensä suht aloillaan, mutta on sitten niitäkin päiviä kun pitää juosta 10min välein vessassa kun tulee rumputulta virtsarakkoon :(  Toinen työni on seisomatyötä ja siinä saa kyllä osumaa kun muksulla on ilmeisesti tylsää :D  Eniten iskuja tulee kyllä lepuuttaessa.
 
Mulla on tullut tosi vaikeeta neuvolakäynneistä.  Mulla painoa on tullu reilu 700g/vko nyt parin kk:n ajan.  Oon syönyt mielestäni terveellisesti rasvaa ja sokeria välttäen, mutta terveydenhoitaja tuntuu ajattelevan että vietän suurimman osan aikaani syöden sokerilla kuorrutettua voita.  Inhottaa todellakin se painonlisäyksestä syyllistäminen, etenkin kun vielä mennään normaalin rajoissa!  Liikuntaa pitäisi lisätä vaikka työn puolesta tosiaan liikun sen päälle 8h päivässä, usein istuen ainoastaan vessanpöntöllä päivän mittaan kun taukoja ei kerkeä pitämään.  Mulla menee edelleen päälle vaatteet joita käytin ennen raskautta - housuja lukuunottamatta (nekin menee kyllä muuten mutta ei vetskarit mene kiinni kun on maha tiellä) joten en tiedä minne ne kilot sitten kasaantuu.  Tottakai mua huolettaa ettei lapsi kasva liian isoksi, mutta kun SF-mittakin menee tasaisena normaalin rajoissa.  Mä olen ollut koko elämäni hoikka ja ainakin tuossa vau-kirjassa sanovat että silloin isompikin painonlisäys olisi normaalia.  Ei sen väliä mulle vaikka painoa tulee mutta tuntuu kurjalta se terkkarin jatkuva syyttely.  (Niin joo -sokerirasituskin oli ihan normaali.)  Kauhulla odotan tuota myöhempää vaihetta kun pitää käydä kahden ja yhden vkon välein neuvolassa itketettävänä :'(  Muuttaisin enemmän kuin mielelläni takaisin edelliseen kotiin jonka alueella oli aivan ihana neuvola ja vielä ihanampi terkkari!  Harmi ettei neuvolaa saa valita!
 
Ja nyt valmistautumaan töihin.  Kolmen viikon työmaraton huipentuu huomiseen vapaapäivään :))  Toivottavasti ei mene miehen kanssa riidellessä <:)
 
Inhottavaa, kun tuolla tavalla neuvolassa naputetaan! Noi kun Moon voisit jättää nuo jutut omaan arvoonsa.
Varmasti se on tosi vaikeaa, kun neuvolan ihmisten pitäisi olla se kaikkitietävä taho näissä vauvajutuissa. Itse olen oman neuvolani suhteen todennut, että sinne on ihan turha soittaa, jos on hätä tai huoli. Kaikki on kuulemma niin kauan normaalia, kun en vuoda verta. Oman huolen keskellä sitä on vaikea uskoa.

Tällä hetkellä on huoli siitä, kun liukastuin niin, että polveni osui masuun. Sen jälkeen massua vihloi vasemmalta puolelta jonkin aikaa. Nyt sitten pelkään lähes hysteerisesti, että olen rikkonut kauniin lapseni... *itku*

Loikkasin muuten tuossa utelaisuuttaani vaakalla. Aikamoisia lukujä nayttää... Varmasti tulee sanomista minullekin kun menen seuraavan kerran neuvolaan. Siihen on tosin yli kuukausi aikaa. Silloin varmaan luvut ovat vielä muhkeampia. Täytyy vaan koettaa olla ressaamatta moisesta. Haluan van ehjän vauvan syliini, vaikka sitten painaisin sata kiloa ja näyttäisin norsulta.
 
Moon, toihan on ihan törkeetä! Eikö tosta voisi jo valittaa johonkin?
Mä varmaan (suorapuheinen kun oon) sanoisin jo jotain pahasti
tuollaselle terkkarille. Perhana. 8 tuntia päivässä liikuntaa on mielestäni
jopa liikaa. Eikö näillä viikoilla pitäis ottaa jo vähän kevyemmin?
Nuo painon kertymiset on muutenkin niin yksilöllisiä, ettei niitä saisi
terkkareiden ainakaan alkaa vertailla keskenään. Ehdotan, että lyöt
nyrkin pöytään seuraavalla tapaamisella ja sanot että nyt loppu tuo
irvailu. Auttaisko se? [:)]
 
Parilta normaalipainoiselta kaveriltani kysellyt paljonko tuli painoa
lisää raskauden aikana ja luvut vaihteli 5-25 kiloa / 4 raskautta.
Että siinä teille skaalaa. Ja olen kuullut, että yksi suht pienikokoinen
nainen keräsi ittellensä hurjat 35 kiloa, joista laitokselle jäi kuitenkin
20.
 
Maippi, eihän masu oo enää ollut kipee? Osuko jalka kovaakin?
Mä jouduin ottaan kans pari päivää saikkua mahakipujen takia.
Sellasta ihme jomotusta vasemmassa kyljessä ja lisäksi lyhyitä
viiltäviä kipuja ympäri vattaa. En tie mikä oli, ite epäilin työressiä
kun kivut tuli aina öisin. Ens yönä palaan töihin katotaan miten
ämmän käy.
 
Kyllä se ihan napakka muksaus oli. Soitan tänään neuvolaan, jos oma neuvolantäti olisi paikalla.
Hän yleensä on vähän ystävällisempi, kuin ns. päivystävä täti. Ja jos en sieltä saa vastausta,
niin varaan ajan yksityiselle gynekologille, vaikka se maksaakin maltaita. Ei tämän epätietoisuuden kanssa jaksa olla.

Tänään oli sokerirasitus. Se oli odotettua helpompi juttu. Jos ei laske miinukseksi kylmää odotustilaa ja puista jakkaraa, jolla
piti istua 2 tuntia. Mukana oli kasa lehtiä, joten ihan siedettävää se oli. Colan makuinen juoma oli jopa kylmää.

Työtä ennen mammalomaa on nyt jäljellä 9 kokonaista viikkoa. Kuluisipa aika nopeasti... Tuntuu, että en enää jaksaisi olla töissä yhtään.
Duunijutut eivät tunnu kiinnostavilta ja työkavereiden murheet minun seuraajastani kuormittavat, vaikka he eivät taatusti tarkoita sitä.

Käkkärää. 9 viikkoa vielä ja sitten saan tutkia mitä kaikkea vauvatavaraa kotiin on jo kulkeutunut erinäisissä pussukoissa, joita on saatu sukulaisilta.
 
Itselläni on vielä työviikkoja yhteensä noin 5,5 kun siihen päälle tulee vielä 2,5viikkoa vuosilomaa jouluntienoolla. Kovasti odotan kyllä mammalomaa ja sitä että saa keskittyä vain vauvaan ja hänen tulemiseensa tähän maailmaan ja perheeseen. Nuo viikot menevät kyllä töissä nopeammin kuin ehkä osaan kuvitellakaan. Mutta toi on niin tuttua, stressi seuraajasta nimittäin. Sijaiseni haku on vasta kohta käynnistymässä ja jotain varasuunnitelmia olisi tehtävä. Itse vaan kokisin, että suurin vastuu siitä ei ole minulla. Mutta kai sitä pitää muiden stressiä jotenkin helpottaa ja järjestellä jotain varatoimia, jos heti ei sijaista saadakaan....huoh.
 
Mulla olis vielä 7 kokonaista viikkoa työmaata. Ajotin vuosilomaa tuohon
joululle pari viikkoo ja lähetään tän mahan kans vielä kuulkaa
Lapin reissuun tapanttina ja uuden vuoden raketitkin siellä pitäs
katella. Saa nähä mitä siitäkin tulee.
Oon varmaan aika valtava jo sillon... Mutta eiköhän se ihan asenteesta
oo loppupeleissä kiinni, ellei sitten satu tulee lunssaa tms.
Hyvä kuulla Maippi, että sokerirasitus ei ollu mikään kauhukokemus.
Mua kyllä edelleen vähän mietityttää, että miten pystyn oleen niin
kauan syömättä ja juomatta...
 
Tänään näin muuten potkut jo vattanahan läpi...[:D]
 
Ai niin Maippi, ja tosiaan piti sanoa, että toivottavasti
siellä masuliinissa on nyt sitten kaikki hyvin.
Ilmottele! Toivotaan pelkkää parasta.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top