Jos ei jaksakaan intoilla
- Ketjun aloittaja corolla
- Aloituspäivämäärä
KiCa, sokerirasituskoe toisaalta oli rankka ja toisaalta ei. Mä stressaan ja jännitän aina verikokeen ottamista ku mulla on suonet tossa kyynärtaipeessa niin syvällä että labrantädit joutuu aina hetken ihmettelee ennenku ne uskaltaa tuikata neulan. Verikokeen ottamisesta on tullu mulle kokemusten myötä sellanen hermostuttava tilanne ja mulla tulee silloin tällöin pyörryttävä olo ja se on jotenki aina olevinaan niin noloa. eli siis tämän "verinäytteenottokammon" takia rasituskoe oli mulle rankka mutta muuten ei. Jos mulla ei ois tota kammoa niin vois sanoo että se meni helposti. Meidän kunnassa sai onneksi juodakseen sen coca colan makuisen juoman, eikä mulla tullu siitä (eikä paastoamisestakaan) heikotusta. Sain painella labraan sisään joka koetta varten jonottamatta, ja mulla oli hyvä kirja mukana joten odottelutunnit kulu sujuvasti. Sain juoman juomisen jälkeen "herätyskellon" matkaani odotustilaan ja se laski aikaa tunnista taaksepäin, joten kelloakaan ei tarvinnut kyttäillä, kun hälyytys kertoi koska pitää mennä kokeeseen. Eli jos ei pelkää piikkejä, niin mun mielestä helppo nakki. Mut en tosin voi puhua ku omasta kokemuksestani. Labrantädit kyllä ohjeisti että jos tulee heikotusta ni pääsee johonki takahuoneeseen pötkölleen, eli en tiiä kuin kamalaa se ois ollu sitte jos ois tullu kauheen paha olo.
Onneks olkoon, Maippi, "salaisuuden" paljastumisesta :)!
Meillä oli rakenneultra viime perjantaina, ja kaikki näytti olevan hyvin. Vilkas kaveri :) Mua jäi vähän huolestuttamaan, kun kätilö totesi (se näki sen kyllä jo vkon 12 ultrassa), että mun istukka on kohdun takaseinämässä siten, että pieni "nyppylä" on vielä kohdunsuun edessä. Kätilö kyllä sano että se todennäköisesti väistyy kohdun kasvaessa, vetäytyy taaksepäin pois kohdunsuun edestä, mutta huolestuin kun ajattelin että ei se kyllä ekan ja tokan ultran välissä oo mihinkään vetäytynyt. Onko kellään kokemusta? Kuinkahan todennäköisesti sitä pitäisi nyt valmistautua keisarinleikkaukseen...voi kamala...?
Rakenneultra paljasti meillekin vauvan sukupuolen, poikahan siellä ja niin selvästi näky kivekset että itsekin tajuttiin. Olin vähän kahden vaiheilla etukäteen että haluanko tietää mutta kyllä me sitten pyydettiin katsomaan ihan valmistautumisenkin vuoksi, kun kätilö sitä oma-aloitteisesti tarjosi. Yllätyin todella paljon omasta reaktiostani. Rehellisesti sanottuna olin pettynyt. Kotimatkalla autossa kyyneleet valu valtoimenaan, ja sit iski kauhee syyllisyydentunne, että enhän mä sais tuntee näin. Viikon verran tietoa on nyt sulateltu eikä se enää tunnu pettymykseltä eikä surulliselta asialta mutta kyllä mä vähän säikähdin omaa reaktiotani ja sen voimaa. Alko vaan kauheesti surettaa että nyt pitää laittaa kaikki tyttöjen mekot pois joita olin omista kätköistäni kaivellut (vanhoja, joita oma äiti on pukenut minun päälle). Oltiin me miehen kanssa puhuttu että minä toivon ehkä enemmän tyttöä ja hän poikaa, mutta jotenki olin ajatellu että se on sit se kumpi se on, ja sillä hyvä, kunhan on terve. Mut ei se oma reaktio sit mennykään niin. Jotenki oli kauheen vaikee hyväksyä että ilmeisesti sitten kuitenkin toivoin aika vahvasti tyttöä. Sitten kun tuli se syyllisyys että miten mä voin ajatella omasta lapsestani näin, iski myös pelko että mitä jos meidän poika aistii että oma äiti olisi toivonut enemmän tyttöä. Oon tässä viikon aikana ajatellut, että kai se oli sitten surutyötä siitä että piti luopua mielikuvista tytöstä. Ennen ultraa oli voinut kuvitella millainen tyttövauva tai millainen poikavauva meille tulee, oli molempia kuvitelmia. Nyt piti sitten heittää hyvästit tyttömielikuville. En osaa sanoa, olisiko reaktioni ollut sama, jos ultra olisi paljastanut meille tyttövauvan. Mutta nyt tuntuu kyllä hyvältä, että kysyttiin sukupuoli. Tyttö-poika -hämmennys on nyt kohdattu ja käsittelyssä, olisi se ollut kamalaa jos valtava pettymys olisi iskenyt synnytyssalissa. Pakko vaan ihmetellä, mitä kaikkea odottamatonta tämä raskaus nostaa pintaan.
Meillä oli rakenneultra viime perjantaina, ja kaikki näytti olevan hyvin. Vilkas kaveri :) Mua jäi vähän huolestuttamaan, kun kätilö totesi (se näki sen kyllä jo vkon 12 ultrassa), että mun istukka on kohdun takaseinämässä siten, että pieni "nyppylä" on vielä kohdunsuun edessä. Kätilö kyllä sano että se todennäköisesti väistyy kohdun kasvaessa, vetäytyy taaksepäin pois kohdunsuun edestä, mutta huolestuin kun ajattelin että ei se kyllä ekan ja tokan ultran välissä oo mihinkään vetäytynyt. Onko kellään kokemusta? Kuinkahan todennäköisesti sitä pitäisi nyt valmistautua keisarinleikkaukseen...voi kamala...?
Rakenneultra paljasti meillekin vauvan sukupuolen, poikahan siellä ja niin selvästi näky kivekset että itsekin tajuttiin. Olin vähän kahden vaiheilla etukäteen että haluanko tietää mutta kyllä me sitten pyydettiin katsomaan ihan valmistautumisenkin vuoksi, kun kätilö sitä oma-aloitteisesti tarjosi. Yllätyin todella paljon omasta reaktiostani. Rehellisesti sanottuna olin pettynyt. Kotimatkalla autossa kyyneleet valu valtoimenaan, ja sit iski kauhee syyllisyydentunne, että enhän mä sais tuntee näin. Viikon verran tietoa on nyt sulateltu eikä se enää tunnu pettymykseltä eikä surulliselta asialta mutta kyllä mä vähän säikähdin omaa reaktiotani ja sen voimaa. Alko vaan kauheesti surettaa että nyt pitää laittaa kaikki tyttöjen mekot pois joita olin omista kätköistäni kaivellut (vanhoja, joita oma äiti on pukenut minun päälle). Oltiin me miehen kanssa puhuttu että minä toivon ehkä enemmän tyttöä ja hän poikaa, mutta jotenki olin ajatellu että se on sit se kumpi se on, ja sillä hyvä, kunhan on terve. Mut ei se oma reaktio sit mennykään niin. Jotenki oli kauheen vaikee hyväksyä että ilmeisesti sitten kuitenkin toivoin aika vahvasti tyttöä. Sitten kun tuli se syyllisyys että miten mä voin ajatella omasta lapsestani näin, iski myös pelko että mitä jos meidän poika aistii että oma äiti olisi toivonut enemmän tyttöä. Oon tässä viikon aikana ajatellut, että kai se oli sitten surutyötä siitä että piti luopua mielikuvista tytöstä. Ennen ultraa oli voinut kuvitella millainen tyttövauva tai millainen poikavauva meille tulee, oli molempia kuvitelmia. Nyt piti sitten heittää hyvästit tyttömielikuville. En osaa sanoa, olisiko reaktioni ollut sama, jos ultra olisi paljastanut meille tyttövauvan. Mutta nyt tuntuu kyllä hyvältä, että kysyttiin sukupuoli. Tyttö-poika -hämmennys on nyt kohdattu ja käsittelyssä, olisi se ollut kamalaa jos valtava pettymys olisi iskenyt synnytyssalissa. Pakko vaan ihmetellä, mitä kaikkea odottamatonta tämä raskaus nostaa pintaan.
Tänään vietimme työporukan kanssa urheilullista ja rentuttavaa tyky-päivää kylpylämaisemissa. Kävin myös intialaisessa päähieronnassa ensimmäistä kertaa. Aivan ihanaa!! Veri lähti kunnolla liikkeelle päässä ja hartioissa ja tuli rentoutunein olo ikinä!
Jos teillä ihanat odottajat on mahdollista taloudellisesti ja ajallisesti, suosittelen kokeilemaan intialaista päähierontaa!!
Jos teillä ihanat odottajat on mahdollista taloudellisesti ja ajallisesti, suosittelen kokeilemaan intialaista päähierontaa!!
KiCa, kiitti vinkistä, täytyy ruveta katteleen Tampereen suunnalta
missä niitä tehdään...
Amaryllis, kiitos viestistä. Noita ajatuksia mäkin olen nyt jo valmiiksi
kelaillut. Maanantaina siis rakenneultra ja mä NIIN odotan poikaa,
mun mies myös, että kyllä mua suoraan sanottuna pelottaa, että
mitä jos se onkin tyttö. Tää kuulostaa kyllä niin kamalalta todeta.
Mutta minkäs sitä itselleen voi? Ehtiipähän sitä tottua vielä ajatukseen,
jos siellä ei kikkelströmiä näy...
Mä jännitän ja odotan tota maanantaita niin paljo... Apuva.
missä niitä tehdään...
Amaryllis, kiitos viestistä. Noita ajatuksia mäkin olen nyt jo valmiiksi
kelaillut. Maanantaina siis rakenneultra ja mä NIIN odotan poikaa,
mun mies myös, että kyllä mua suoraan sanottuna pelottaa, että
mitä jos se onkin tyttö. Tää kuulostaa kyllä niin kamalalta todeta.
Mutta minkäs sitä itselleen voi? Ehtiipähän sitä tottua vielä ajatukseen,
jos siellä ei kikkelströmiä näy...
Mä jännitän ja odotan tota maanantaita niin paljo... Apuva.
Heippa kaikille! Ja kiitos onnitteluista. [:)]
Minun on pakko myöntää, että tieto tytöstä aiheutti hämmentävän tunnemyrskyn.
Itse olen aina ollut vähän poikatyttö, joten siksi varmaan ajatukset olivat automaattisesti "poikamaisia".
Parasta ultrassa oli kuitenkin pienen huvittava jumppatuokio, terve syvän ja luuston rakenne.
Nyt näyttää hyvältä - meille on tulossa terve lapsi.
Olen alkanut katselemaan pirpanalle vaatteita. Ilokseni olen huomannut, että tarjolla on muutakin kuin vaaleanpunaisen eri sävyjä. Mies oli hyvillään siitä, että tyttö ei ainakaan hurjastele mopolla yhtä paljon kuin pojat. Vaikka ihan varmasti tälle tyttelille hankitaan ainakin lelumopo. [:D]
Ja on tämä helpompaa nyt kun tietää, että kumpi on tulossa. Nyt voi rauhassa hankkia tarvikkeita
etukäteen, jottei tule isoa hankintamöykkyä eteen heti vauvan synnyttyä. Ymmärrän kyllä niitäkin vanhempia, jotka eivät halua etukäteen tietää beibensä sukupuolta. Säilyyhän siinä vähän enemmän taikaa ja arvuuttelukin on mukavaa. Luulen, että jos hankimme enemmän lapsia, en kysy sukupuolta etukäteen.
Corolla: tuolla mun ultrassa piti erikseen pyytää, että katsotaan vauvan minkä merkkinen vauva on tulossa. Muuten sitä ei olisi katsottu. Tässäkin on taatusti eri käytäntöjä hoitajasta riippuen. Mutta jos hoitaja lopettelee tutkimusta jo, ja sinulta ei ole kysytty asiaa, niin kannattaa itse pyytää sitä.
Kica: Päähieronta kuulostaa aivan mahtavalta, täytyy ottaa selvää!
Amaryllis: Ymmärrän sun fiilikset. Mutta ajattelepa, pienet pojat (ja isommatkin), ihailevat omia äitejään melkein supresankareina. Saat elinikäisen fanin itsellesi! Ja ihan taatusti pikkumies on sinulle kaikki kaikessa, kun hän syntyy. [:)]
Sokerirasituksesta: Terkkarin mammajumpan hoitaja tiesi sanoa, että täällä tehdään sokerirasitus kaikille odottaville mammoille iästä yms. riippumatta.
Rentouttavaa viikonvaihdetta!
Minun on pakko myöntää, että tieto tytöstä aiheutti hämmentävän tunnemyrskyn.
Itse olen aina ollut vähän poikatyttö, joten siksi varmaan ajatukset olivat automaattisesti "poikamaisia".
Parasta ultrassa oli kuitenkin pienen huvittava jumppatuokio, terve syvän ja luuston rakenne.
Nyt näyttää hyvältä - meille on tulossa terve lapsi.
Olen alkanut katselemaan pirpanalle vaatteita. Ilokseni olen huomannut, että tarjolla on muutakin kuin vaaleanpunaisen eri sävyjä. Mies oli hyvillään siitä, että tyttö ei ainakaan hurjastele mopolla yhtä paljon kuin pojat. Vaikka ihan varmasti tälle tyttelille hankitaan ainakin lelumopo. [:D]
Ja on tämä helpompaa nyt kun tietää, että kumpi on tulossa. Nyt voi rauhassa hankkia tarvikkeita
etukäteen, jottei tule isoa hankintamöykkyä eteen heti vauvan synnyttyä. Ymmärrän kyllä niitäkin vanhempia, jotka eivät halua etukäteen tietää beibensä sukupuolta. Säilyyhän siinä vähän enemmän taikaa ja arvuuttelukin on mukavaa. Luulen, että jos hankimme enemmän lapsia, en kysy sukupuolta etukäteen.
Corolla: tuolla mun ultrassa piti erikseen pyytää, että katsotaan vauvan minkä merkkinen vauva on tulossa. Muuten sitä ei olisi katsottu. Tässäkin on taatusti eri käytäntöjä hoitajasta riippuen. Mutta jos hoitaja lopettelee tutkimusta jo, ja sinulta ei ole kysytty asiaa, niin kannattaa itse pyytää sitä.
Kica: Päähieronta kuulostaa aivan mahtavalta, täytyy ottaa selvää!
Amaryllis: Ymmärrän sun fiilikset. Mutta ajattelepa, pienet pojat (ja isommatkin), ihailevat omia äitejään melkein supresankareina. Saat elinikäisen fanin itsellesi! Ja ihan taatusti pikkumies on sinulle kaikki kaikessa, kun hän syntyy. [:)]
Sokerirasituksesta: Terkkarin mammajumpan hoitaja tiesi sanoa, että täällä tehdään sokerirasitus kaikille odottaville mammoille iästä yms. riippumatta.
Rentouttavaa viikonvaihdetta!
Moi taas pitkästä aikaa!
Amaryllis: osaisin kuvitella että itsellä olisi ihan samanlainen reaktio. Jotenkin toivon tyttöä, kaikki meidän suvussa tekeekin tyttöjä. Mutta tulisi jo, oli kumpi tahansa.
Mulla oli rakenneultra syyskuussa. Toive oli sekä mulla että tulevalla isällä ettei sukupuolta selvitettäisi. Halutaan perinteisesti se tieto, eli vasta kun lapsi on ulkona. Vaatteita meillä on kuitenkin kaapillinen jo koosta 50 kokoon 68. Mielestäni väreistäkään ei oikeastaan ole leimallisesti sukupuolisidonnaisia kuin vaaleanpunainen. Mekkoja kerkeää ostella sitten jos selviää että vauva on tyttö.
Tavaraa on kertynyt siis ihan kiitettävästi. Haluan laittaa paikat kuntoon nyt kun on vielä voimia - ja erityisesti kun ei tiedä koska se vauva päättää tulla tähän maailmaan. Perusvaatetta, hoitopöytää, sänkyä, sitteriä, turvaistuinta, vaunua. Lisähankintoja voi tehdä sitten kun tuo otus on olemassa. Ja parempi kun pikkuhiljaa ostelee, ei mene niin valtavaa määrää rahaa kerralla. Huuto.netistä löytyy paljon todella halpaa ja hyväkuntoista tavaraa.
Onko kukaan muu muuten kokenut odotusaikaa rasittavaksi parisuhteen kannalta? Meillä on välit kiristynyt paikoin todella pahoin ja itkua ja riitaa on riittänyt. Kai kummallakin on niin erilaiset odotukset koko raskaudesta että ne ei ihan kohtaa. Ja kumpikin odottaa tukea toiselta omassa neuvottomuudessaan. On paikoin tuntunut niin toivottomalta että olen jopa hetkellisesti harkinnut lapsen antamista adoptoitavaksi - niin toivottu ja suunniteltu kuin se onkin. Tällä hetkellä tilanne on taas hyvä ja puuhaan innoissani lastenhuoneen parissa mutta aika usein tulee kyllä ryvettyä synkissä rotkoissa - kumpikin meistä.
Liikkuuko teillä ipanat jo? Mun otukseni on ollut jo monta viikkoa aktiivinen sillä saralla. Istukka on etuseinässä ja sen pitäisi kuulemma vaimentaa noita potkuja. MITENKÖHÄN LUJAA ne tuntuis jos istukka olis toisessa paikassa??? Odotan kauhulla loppuraskautta, että tuleeko kiusaus potkasta takasin :D
Lisäys tohon liikejuttuun. Eli kivaahan se on että liikkeet tuntee. Oma huolenaiheensa siitä toki tulee jos lapsi ei liiku. Jouduin tossa syyskuussa olemaan sairaalassa muutaman päivän eivätkä antaneet syödä/juoda mitään. Sillon tuntu yhtenä päivänä ettei lapsikaan enää jaksanut liikkua. Pelko oli suuri. Onneksi ultrassa sitten näkyi sykkivä sydän - ja rakenneultrassa myöhemmin vesseli touhuili taas vilkaasti.
Amaryllis: osaisin kuvitella että itsellä olisi ihan samanlainen reaktio. Jotenkin toivon tyttöä, kaikki meidän suvussa tekeekin tyttöjä. Mutta tulisi jo, oli kumpi tahansa.
Mulla oli rakenneultra syyskuussa. Toive oli sekä mulla että tulevalla isällä ettei sukupuolta selvitettäisi. Halutaan perinteisesti se tieto, eli vasta kun lapsi on ulkona. Vaatteita meillä on kuitenkin kaapillinen jo koosta 50 kokoon 68. Mielestäni väreistäkään ei oikeastaan ole leimallisesti sukupuolisidonnaisia kuin vaaleanpunainen. Mekkoja kerkeää ostella sitten jos selviää että vauva on tyttö.
Tavaraa on kertynyt siis ihan kiitettävästi. Haluan laittaa paikat kuntoon nyt kun on vielä voimia - ja erityisesti kun ei tiedä koska se vauva päättää tulla tähän maailmaan. Perusvaatetta, hoitopöytää, sänkyä, sitteriä, turvaistuinta, vaunua. Lisähankintoja voi tehdä sitten kun tuo otus on olemassa. Ja parempi kun pikkuhiljaa ostelee, ei mene niin valtavaa määrää rahaa kerralla. Huuto.netistä löytyy paljon todella halpaa ja hyväkuntoista tavaraa.
Onko kukaan muu muuten kokenut odotusaikaa rasittavaksi parisuhteen kannalta? Meillä on välit kiristynyt paikoin todella pahoin ja itkua ja riitaa on riittänyt. Kai kummallakin on niin erilaiset odotukset koko raskaudesta että ne ei ihan kohtaa. Ja kumpikin odottaa tukea toiselta omassa neuvottomuudessaan. On paikoin tuntunut niin toivottomalta että olen jopa hetkellisesti harkinnut lapsen antamista adoptoitavaksi - niin toivottu ja suunniteltu kuin se onkin. Tällä hetkellä tilanne on taas hyvä ja puuhaan innoissani lastenhuoneen parissa mutta aika usein tulee kyllä ryvettyä synkissä rotkoissa - kumpikin meistä.
Liikkuuko teillä ipanat jo? Mun otukseni on ollut jo monta viikkoa aktiivinen sillä saralla. Istukka on etuseinässä ja sen pitäisi kuulemma vaimentaa noita potkuja. MITENKÖHÄN LUJAA ne tuntuis jos istukka olis toisessa paikassa??? Odotan kauhulla loppuraskautta, että tuleeko kiusaus potkasta takasin :D
Lisäys tohon liikejuttuun. Eli kivaahan se on että liikkeet tuntee. Oma huolenaiheensa siitä toki tulee jos lapsi ei liiku. Jouduin tossa syyskuussa olemaan sairaalassa muutaman päivän eivätkä antaneet syödä/juoda mitään. Sillon tuntu yhtenä päivänä ettei lapsikaan enää jaksanut liikkua. Pelko oli suuri. Onneksi ultrassa sitten näkyi sykkivä sydän - ja rakenneultrassa myöhemmin vesseli touhuili taas vilkaasti.
Kiitos toverit ymmärryksestä! Mua vähän arvelutti, että kehtaanko kirjoitella noita ajatuksiani, kun itsestä se parkuminen silloin tuntui niin typerältä. Mut aattelin et jospa joku muukin potee syyllisyyttä samasta asiasta, suotta. Nyt on jo mukava ajatella että se on pojanpalleroinen, joka tuolla sisällä mua muksii :) Mutta vielä on keräämättä ne tyttöjen mekot pois, takasin kaapin kätköihin... saa nähdä miltä se sitten tuntuu. Ollaan haluttu pitää sukupuoli omana salaisuutenamme, eikä olla kerrottu kenellekään. Lähinnä se on kai ollut enemmän mun toive. Sen verran herkillä oon vielä, ja oon kai aina ollu tässä tyttö-poika -asiassa, että mut saattaa raivon partaalle kaikki ihmiset, jotka ajattelee, että poikalapsi on tyttölasta parempi, on ainoa oikea suvun jatkaja tms. Varmasti vähintään närkästyisin, jos kerrottais että odotetaan poikaa, ja joku kommentois että "no poika sen olla pitää" tms.
Ultrassa käyty! Maippi, taas ollaan samiksii... Tyttö se on.
Ultrassa tunsin ekaa kertaa potkut, tai siis kun näin ruudulta, että
se potkasi, niin nyt tiedän miltä se tuntuu. Pää alaspäin se siellä
kelluskeli ja näytti omistavan mun nenän :) Poikaa odotin, mutta
yllätyksekseni en pettynytkään tyttö-uutisista. Nyt vaan täytyy
enemmän terästäytyä ja oppia näyttämään oikeeta naisen mallia,
ettei siitä tuu yhtä hullua ku äitinsä :) Yks hullu / perhe riittää.
Ai niin ja nyt se laskettu aika sitte siirrettiin. Viikolla eteenpäin.
Eli 26.2. olis nyt arvioitu, mutta saattaa kuulemma mennä helposti
maaliskuulle. Jep, mutta ei mua haittaa. Kunhan en kasvaisi aivan
valtavaksi näiden herkkujen maistuessa.
Moon, meillä kans ollu välillä kireetä. Mun mielialat on alkanu vetään
vuoristorataa nyt vasta täs puolessa välissä. Ja itken tosi usein.
Useimmiten syyttä. Ja mies kun on välillä viikonloputkin töissä ja tekee
muutenkin pitkää päivää, niin ei aina jaksaisi kuunnella mun vollotusta.
Että siitä ne riidat sitte kehkeytyy. Mutta siis kaippa tuo normaalia on.
Ei miehet voi ymmärtää miltä tämä kaikki tuntuu. Täytyy vaan yrittää
puhua paljon kaikista asioista, niistäkin mitkä tuntuu tyhmiltä tai
merkityksettömiltä.
Amaryllis, kyllä moni on kuule sulle kateellinen kun saat pojan, älä unohda
sitä ;) Jos ei muut niin minä ainakin :) Mutta täytyy ruveta suunnitteleen
jo toisen hankintaa, että jos sitte saatais poika meidänkin perheeseen.
Tänään kuulin kyllä jutun, että pariskunta oli yrittäny poikaa ja sitte
oli tullu 7 tyttöä peräjälkeen, niin isäntä todennu, ettei samoilla vehkeillä
tehdä kuin yhtä lajia... Noh, se on semmosta.
Mulla on nyt ongelma, että mistä saa ulkoilu-äitiysvaatteita? Siis esim.
kevyttoppapukua mamma-mallia, ja sitten joku kiva talvitakkikin olis
paikallaan. Tänään kokeilin viime talvena käyttämääni, niin just ja just
sain vetoketjun kiinni. Kääk. Tulee kiire.
Kertokaa ihmeessä, jos tiedätte jotain täältä Tampereen suunnalta.
En haluais mitään ylisuurta tuulipukua ostaa...
Tai sitte nettikauppoja?
Ultrassa tunsin ekaa kertaa potkut, tai siis kun näin ruudulta, että
se potkasi, niin nyt tiedän miltä se tuntuu. Pää alaspäin se siellä
kelluskeli ja näytti omistavan mun nenän :) Poikaa odotin, mutta
yllätyksekseni en pettynytkään tyttö-uutisista. Nyt vaan täytyy
enemmän terästäytyä ja oppia näyttämään oikeeta naisen mallia,
ettei siitä tuu yhtä hullua ku äitinsä :) Yks hullu / perhe riittää.
Ai niin ja nyt se laskettu aika sitte siirrettiin. Viikolla eteenpäin.
Eli 26.2. olis nyt arvioitu, mutta saattaa kuulemma mennä helposti
maaliskuulle. Jep, mutta ei mua haittaa. Kunhan en kasvaisi aivan
valtavaksi näiden herkkujen maistuessa.
Moon, meillä kans ollu välillä kireetä. Mun mielialat on alkanu vetään
vuoristorataa nyt vasta täs puolessa välissä. Ja itken tosi usein.
Useimmiten syyttä. Ja mies kun on välillä viikonloputkin töissä ja tekee
muutenkin pitkää päivää, niin ei aina jaksaisi kuunnella mun vollotusta.
Että siitä ne riidat sitte kehkeytyy. Mutta siis kaippa tuo normaalia on.
Ei miehet voi ymmärtää miltä tämä kaikki tuntuu. Täytyy vaan yrittää
puhua paljon kaikista asioista, niistäkin mitkä tuntuu tyhmiltä tai
merkityksettömiltä.
Amaryllis, kyllä moni on kuule sulle kateellinen kun saat pojan, älä unohda
sitä ;) Jos ei muut niin minä ainakin :) Mutta täytyy ruveta suunnitteleen
jo toisen hankintaa, että jos sitte saatais poika meidänkin perheeseen.
Tänään kuulin kyllä jutun, että pariskunta oli yrittäny poikaa ja sitte
oli tullu 7 tyttöä peräjälkeen, niin isäntä todennu, ettei samoilla vehkeillä
tehdä kuin yhtä lajia... Noh, se on semmosta.
Mulla on nyt ongelma, että mistä saa ulkoilu-äitiysvaatteita? Siis esim.
kevyttoppapukua mamma-mallia, ja sitten joku kiva talvitakkikin olis
paikallaan. Tänään kokeilin viime talvena käyttämääni, niin just ja just
sain vetoketjun kiinni. Kääk. Tulee kiire.
Kertokaa ihmeessä, jos tiedätte jotain täältä Tampereen suunnalta.
En haluais mitään ylisuurta tuulipukua ostaa...
Tai sitte nettikauppoja?
Oooh! Onnittelut typykän odottajalle! [:)]
Tosi jänskää, että meillä kulkee nämä kuviot näin samaa rataa.
Mulla laskettu aika on ultrien mukaan aina 16.2. mutta sitten sen menkoista lasketun mukaan 20.2..
Eihän siitä paljon ole eroa, mutta hätäisenä luonteena mieluummin tykkäisin laskea tuon aikaisemman ajan mukaan päiviä. Luultavasti sitten loppumetreillä sillä ei ole mitään väliä, mutta tässä vaiheessa jokainen päivä tuntuu tärkeältä... Ehkä tämä lapsi opettaa minulle kärsivällisyyttä!
Mullakin on vaatteiden kanssa ongelmia. Ihan talvea varten mulla on jemmassa sellainen viittamallinen villakangastakki, ja se menee kyllä. Mutta tämä välikausi on hankala. Turun Stockalla olisi mamalicioous villakangastakki, mutta en taida raaskia. Hinta on noin 70e. Lindexin ja KappaAhlin isojen tyttöjen mallistossa on myös kivoja vaatteita, ne kannattaa tsekata. Ja sitten vaan myyntiin mamma-ajan jälkeen, uskon että ostajia on.
Mielialat heilahtelevat täälläkin. Raskausaikana ei saisi olla kiukkuinen, kun on ainakin Vaun artikkelin mukaan vaaraksi lapsen sydämelle. Ja arvatkaa vaan kenellä on huono omatunto... Väsyneenä on tullut oltua kiukkuinen muutamankin kerran. Voi kun se raskausajan seesteisyys tulla kopsahtaisi tähän naiseen jo vihdoin... Sen haluaisin kokea.
Kirpeää syksyn jatkoa koko tiimille!
Tosi jänskää, että meillä kulkee nämä kuviot näin samaa rataa.
Mulla laskettu aika on ultrien mukaan aina 16.2. mutta sitten sen menkoista lasketun mukaan 20.2..
Eihän siitä paljon ole eroa, mutta hätäisenä luonteena mieluummin tykkäisin laskea tuon aikaisemman ajan mukaan päiviä. Luultavasti sitten loppumetreillä sillä ei ole mitään väliä, mutta tässä vaiheessa jokainen päivä tuntuu tärkeältä... Ehkä tämä lapsi opettaa minulle kärsivällisyyttä!
Mullakin on vaatteiden kanssa ongelmia. Ihan talvea varten mulla on jemmassa sellainen viittamallinen villakangastakki, ja se menee kyllä. Mutta tämä välikausi on hankala. Turun Stockalla olisi mamalicioous villakangastakki, mutta en taida raaskia. Hinta on noin 70e. Lindexin ja KappaAhlin isojen tyttöjen mallistossa on myös kivoja vaatteita, ne kannattaa tsekata. Ja sitten vaan myyntiin mamma-ajan jälkeen, uskon että ostajia on.
Mielialat heilahtelevat täälläkin. Raskausaikana ei saisi olla kiukkuinen, kun on ainakin Vaun artikkelin mukaan vaaraksi lapsen sydämelle. Ja arvatkaa vaan kenellä on huono omatunto... Väsyneenä on tullut oltua kiukkuinen muutamankin kerran. Voi kun se raskausajan seesteisyys tulla kopsahtaisi tähän naiseen jo vihdoin... Sen haluaisin kokea.
Kirpeää syksyn jatkoa koko tiimille!
Maippi ja muut, onko teille sanottu rakenneultrassa vauvan paino?
Mulla siis viikkoja 20+3 ja painoksi sanottiin 320g.
Mietin vaan, että onkohan se pikkusen ylipainoinen niinku äitensä? :)
Yksilöllisiähän nämä luvut on, mutta kun on tullu syötyä vähän kaikkee,
niin olis kiva tietää, että kasvaako se nyt vähän turhan hyvää tahtia...
Mulla siis viikkoja 20+3 ja painoksi sanottiin 320g.
Mietin vaan, että onkohan se pikkusen ylipainoinen niinku äitensä? :)
Yksilöllisiähän nämä luvut on, mutta kun on tullu syötyä vähän kaikkee,
niin olis kiva tietää, että kasvaako se nyt vähän turhan hyvää tahtia...
Ei hän varmastikaan ollut liian iso, jos siitä ei huomautettu mitään. H
Mietin muuten ihan samaa itse, kun meidän vaavi painoi 430 grammaa 21-viikkoisena.
Ja se paino sitten taas näiden Vaun mittojen mukaan vastaisi melkein 23-viikkoista pikkuista.
Että tainneet ne herkut minullekin maistua... Vaikka oman painon nousu on jostais syystä pysähtynytkin.
Kysyin hoitajalta, että pitäiskö mun huolestua vauvan painosta ja hän sanoi, että ei. Vauva on kuitenkin vielä ihan laiha ja pieni.
Mietin muuten ihan samaa itse, kun meidän vaavi painoi 430 grammaa 21-viikkoisena.
Ja se paino sitten taas näiden Vaun mittojen mukaan vastaisi melkein 23-viikkoista pikkuista.
Että tainneet ne herkut minullekin maistua... Vaikka oman painon nousu on jostais syystä pysähtynytkin.
Kysyin hoitajalta, että pitäiskö mun huolestua vauvan painosta ja hän sanoi, että ei. Vauva on kuitenkin vielä ihan laiha ja pieni.
Kiitti Maippi, tuo helpotti. Itse on niin paljon kärsinyt
ylipainosta, ettei sitä omalle lapselleen haluais. Ja
kunhan tästä mukula maailmaan saadaan, niin olen
luvannut itselleni, että sitten teen sen NIIN kauan
suunnitellun ruoka-/ kuntoremontin, ja aloitan vihdoin ne
terveelliset elämäntavat :)
Haravoin äsken kaks tuntia, alaselkä ei oikein tykänny
hyvää...
ylipainosta, ettei sitä omalle lapselleen haluais. Ja
kunhan tästä mukula maailmaan saadaan, niin olen
luvannut itselleni, että sitten teen sen NIIN kauan
suunnitellun ruoka-/ kuntoremontin, ja aloitan vihdoin ne
terveelliset elämäntavat :)
Haravoin äsken kaks tuntia, alaselkä ei oikein tykänny
hyvää...
Kävin eilen shoppailemas. En oo ikinä tuntenu olevani niin hukassa
ja epätoivonen Hämeenkadulla! Sokos lopettanut äitiysvaatteiden
myynnin, Kappahl sama homma, H&M "meillä ei ole, sun täytyy kävellä
toiseen päähän Hämeenkatua niin siellä on". Menin sinne, niin löysin
tasan yhden paidan minkä pystyin kuvittelemaan päälleni. Stocka,
yks vaaterekillinen niin hirveitä kolttuja, että mä meinasin alkaa itkeen.
Jösses, kun osais ite kunnolla ommella, vois alkaa ite suunnitteleen ja tekeen
äitiysvaatteita ja saman tein pistää pystyyn vaikka jonku mamma-liikkeen.
Miten voi olla, että kaikki liikkeet on lopettanu äitiysvaatteiden myynnin? Kyllähän
naiset on kuitenkin raskaana tasaisesti läpi vuoden!
ja epätoivonen Hämeenkadulla! Sokos lopettanut äitiysvaatteiden
myynnin, Kappahl sama homma, H&M "meillä ei ole, sun täytyy kävellä
toiseen päähän Hämeenkatua niin siellä on". Menin sinne, niin löysin
tasan yhden paidan minkä pystyin kuvittelemaan päälleni. Stocka,
yks vaaterekillinen niin hirveitä kolttuja, että mä meinasin alkaa itkeen.
Jösses, kun osais ite kunnolla ommella, vois alkaa ite suunnitteleen ja tekeen
äitiysvaatteita ja saman tein pistää pystyyn vaikka jonku mamma-liikkeen.
Miten voi olla, että kaikki liikkeet on lopettanu äitiysvaatteiden myynnin? Kyllähän
naiset on kuitenkin raskaana tasaisesti läpi vuoden!
Voi corolla, inha shoppailukokemus sinulla! Mulle on vaatteitten ostaminen hankalaa kurvieni vuoksi jo ihan normaalitilassa. Joten tiedän mistä puhut. Mulle ratkaisuna ovat olleet Lindexin ja KappaAhlin "isojen tyttöjen" -mallistot. Niissä löytyy onneksi kokoja niin paljon, että taivas on rajana. Ja ovat muuten hyvännäköisiäkin. Ainakin verrattuna ruudullisiin tai kukallisiin pitsillä kuorrutettuihin äitiyspuseroihin.
Housujen osalta oon turvautunut Elloksen nettikauppaan (toimitus kesti 2 viikkoa) ja sitten kävin saalistamassa yhden lastentarvikeliikkeen alessa jo kesällä. H&M:llä on myös postimyyntiä ja sieltä löytyy mammavaatteita. Eli jos tiedät kokosi hyvin, niin kannattaa harkita näitäkin. Elloksen vaatteet on väljemmin mitoitettuja kuin henkkamaukan.
Täällä kyllä löytyy mammavaatteita useista vauvantarvikekaupoista, samoin H&M:ltä ja Stockalta (huom, jäkeviä sellaisia). Milläs sinut saisi kaapattua Turkuun... [;)]
Housujen osalta oon turvautunut Elloksen nettikauppaan (toimitus kesti 2 viikkoa) ja sitten kävin saalistamassa yhden lastentarvikeliikkeen alessa jo kesällä. H&M:llä on myös postimyyntiä ja sieltä löytyy mammavaatteita. Eli jos tiedät kokosi hyvin, niin kannattaa harkita näitäkin. Elloksen vaatteet on väljemmin mitoitettuja kuin henkkamaukan.
Täällä kyllä löytyy mammavaatteita useista vauvantarvikekaupoista, samoin H&M:ltä ja Stockalta (huom, jäkeviä sellaisia). Milläs sinut saisi kaapattua Turkuun... [;)]
Moikka!
Mulla on tullu painoa hurjasti, edellisessä neuvolassa laskettiin liki 750g/vko, meinas tulla itku :( Lähinnä olen siis huolissani, että jos jatkuu tätä tahtia niin lapsen syntymäpainokin on joku 12kg... Sinänsä vielä ihan ihme juttu, että en tosiaan tiedä mihin toi paino on tullut - rakenneultrassa lapsi oli kuulemma normaalipainoinen ja lapsivettä oli normaali määrä enkä ole huomannut itsekään leviäväni (vauvan mukana kasvavaa mahaa lukuunottamatta) etenkin kun ennen on ainakin ollut taipumuksena painon näkyä ensimmäisenä perseessä ja poskissa - nyt ei.
Äitiysvaatteista. Oon törmänny kanssa siihen ihmeeseen ettei mokomia tahdo kaupoista löytää. Paitoja en ole kyllä ostanutkaan - muutaman sain lahjaksi. Omilla ennen-raskautta-paidoilla oon pärjänny hyvin, ainakin noilla pidemmillä ja/tai tunikamallisilla. Housut oli pakko hommata kun omat pöksyt ei enää mennyt jalkaan 12-vkolta eteenpäin - ei edes ne ennen väljät. H&M:stä onneksi löysin hyvät ja kohtuuhintaiset. Äitiyshousuja mulla on siis parit ja kotioloissa menee väljät verkkarit. Tosi nättejä vaatteita löytyy kyllä noissa isompien tyttöjen mallistoissa ja ne menee varmasti päälle raskaanakin. Mä yritän kyllä vähän rajoittaa tota shoppailuintoa koska oon aina ollut "laiha luikku" ja rahaa menee niin paljon jo vauvan tavaroihinkin.
Ootteko muuten miettineet tuota vaippapolitiikkaa? Me ollaan ukon kanssa päädytty kestovaippoihin. Mies ei niinkään ole mikään ympäristöihme, mutta on mun kanssa "alistunut" kierrättämään kaiken eli meillä tulee sekajätettäkin semmonen puolipussillista/kk eikä kotipihalta edes roskapönttöä löydy. Ja ihan yhtä helppokäyttöiseltä kertakäyttöisiin nähden tuntuvat nuo kestovaipatkin, joten miksei siis käyttäisi niitä ja jättäisi sen pari tonnia muovijätettä tulematta.
Ainiinjoo, tosta sokerirasituksesta! Mulla on kummitellut labran lähetteissä se jo hyvän aikaa. Nyt edellisessä neuvolassa muistin kysyäkin aiheesta. Eli tulossa on mullekin se mokoma. Se on kuulemma sairaalakohtainen - eli jotkut sairaalat teettää sen kaikilla heillä synnyttävillä ja toiset sairaalat sitten vain jos on "riskiryhmää". Meillä tuo Hyvinkää siis teettää kaikilla. Harmittaa vaan kun mulla on sellaiset työajat että joudun ottamaan sitten koko päivän vapaata (palkatonta).
Mulla on tullu painoa hurjasti, edellisessä neuvolassa laskettiin liki 750g/vko, meinas tulla itku :( Lähinnä olen siis huolissani, että jos jatkuu tätä tahtia niin lapsen syntymäpainokin on joku 12kg... Sinänsä vielä ihan ihme juttu, että en tosiaan tiedä mihin toi paino on tullut - rakenneultrassa lapsi oli kuulemma normaalipainoinen ja lapsivettä oli normaali määrä enkä ole huomannut itsekään leviäväni (vauvan mukana kasvavaa mahaa lukuunottamatta) etenkin kun ennen on ainakin ollut taipumuksena painon näkyä ensimmäisenä perseessä ja poskissa - nyt ei.
Äitiysvaatteista. Oon törmänny kanssa siihen ihmeeseen ettei mokomia tahdo kaupoista löytää. Paitoja en ole kyllä ostanutkaan - muutaman sain lahjaksi. Omilla ennen-raskautta-paidoilla oon pärjänny hyvin, ainakin noilla pidemmillä ja/tai tunikamallisilla. Housut oli pakko hommata kun omat pöksyt ei enää mennyt jalkaan 12-vkolta eteenpäin - ei edes ne ennen väljät. H&M:stä onneksi löysin hyvät ja kohtuuhintaiset. Äitiyshousuja mulla on siis parit ja kotioloissa menee väljät verkkarit. Tosi nättejä vaatteita löytyy kyllä noissa isompien tyttöjen mallistoissa ja ne menee varmasti päälle raskaanakin. Mä yritän kyllä vähän rajoittaa tota shoppailuintoa koska oon aina ollut "laiha luikku" ja rahaa menee niin paljon jo vauvan tavaroihinkin.
Ootteko muuten miettineet tuota vaippapolitiikkaa? Me ollaan ukon kanssa päädytty kestovaippoihin. Mies ei niinkään ole mikään ympäristöihme, mutta on mun kanssa "alistunut" kierrättämään kaiken eli meillä tulee sekajätettäkin semmonen puolipussillista/kk eikä kotipihalta edes roskapönttöä löydy. Ja ihan yhtä helppokäyttöiseltä kertakäyttöisiin nähden tuntuvat nuo kestovaipatkin, joten miksei siis käyttäisi niitä ja jättäisi sen pari tonnia muovijätettä tulematta.
Ainiinjoo, tosta sokerirasituksesta! Mulla on kummitellut labran lähetteissä se jo hyvän aikaa. Nyt edellisessä neuvolassa muistin kysyäkin aiheesta. Eli tulossa on mullekin se mokoma. Se on kuulemma sairaalakohtainen - eli jotkut sairaalat teettää sen kaikilla heillä synnyttävillä ja toiset sairaalat sitten vain jos on "riskiryhmää". Meillä tuo Hyvinkää siis teettää kaikilla. Harmittaa vaan kun mulla on sellaiset työajat että joudun ottamaan sitten koko päivän vapaata (palkatonta).
Tuo vaippakysymys onkin hyvä. Itse olen ajatellut toimia niin, että jos/kun olen ihan rikkikatkipoikki heti synnytyksen jälkeen, käyttäisin alussa oman jaksamisen helpottamiseksi kertakäyttövaippoja. Niistä kuitenkin sitä mallia, joka ei sisällä lainkaan muovia. Tuota kertakäyttöistä "ekovaippaa" myyvät ainakin prismat tällä suunnalla. Ja sitten siirtyisin kestovaippoihin, kun vauvan hoitaminen alkaa jo sujua ja voimat ovat palanneet.
En tiedä onko tuo hyvä suunnitelma. Mutta jotenkin näin olen asiaa järkeillyt. Pari ystävääni ovat olleet tosi uupuneita jonkin aikaa synnytyksen jälkeen ja siksi olen miettinyt, että ehkä kestovaippailun aloituksessa voisi armahtaa aluksi itseään, JOS se tuntuu hankalalta.
Mulla ei ole minkäänlaista kokemusta kestovaipoista, vaikka olenkin vaippoja jonkin verran vaihdellut. Sinänsä hassua kyllä, sillä omassa lapsuudessa käytettiin taiteltua harsovaippoja muoviliinan sisällä. Nykyään ne ainakin kuvissa näyttävät valtavan paksuilta pöksyiltä. Noh, pian saan oppia uutta. [:)]
En tiedä onko tuo hyvä suunnitelma. Mutta jotenkin näin olen asiaa järkeillyt. Pari ystävääni ovat olleet tosi uupuneita jonkin aikaa synnytyksen jälkeen ja siksi olen miettinyt, että ehkä kestovaippailun aloituksessa voisi armahtaa aluksi itseään, JOS se tuntuu hankalalta.
Mulla ei ole minkäänlaista kokemusta kestovaipoista, vaikka olenkin vaippoja jonkin verran vaihdellut. Sinänsä hassua kyllä, sillä omassa lapsuudessa käytettiin taiteltua harsovaippoja muoviliinan sisällä. Nykyään ne ainakin kuvissa näyttävät valtavan paksuilta pöksyiltä. Noh, pian saan oppia uutta. [:)]
Paino asiaan liittyen, meikäläisellä on ongelma, kun en ole vieläkään saavutanut edes lähtöpainoa. Alkupahoinvoinnit eivät ole vieläkään täysin loppuneet vaan ainakin kerran viikossa edelleenkin tulee ruoka yläkautta ulos. Nyt sentään vatsa on tullut jo vähän eteenpäin ja mammavaatteitakin voi alkaa jo käyttämään. Ehkäpä ei tuu ongelmaksi synnytyksen jälkeen saada kilot takaisin kuriin kun ei niitä tunnu saavan oikein millään lisää. Ja reilusti kuitenkin syön!
Painoasiaa. Tänään oltiin juhlistamassa miehen veljen pojan synttäreitä.
Miehen veljen anoppi lohkasi ruokapöydässä; "Anteeksi nyt vaan, mutta
sä oot aika iso!" Koko porukka meni hiljaseks ja kaikki jäi odottaan mitä
mä vastaan. Mä olin todella tyrmistyny, mutta sain sitte sanottua, että
kaippa siinä keulalla muutama omakin makkara on. [:@]
Siis järkyttävää käytöstä vanhemmalta ihmiseltä, jonka olin muutaman
kerran aikaisemmin nähnyt, mutta en koskaan aiemmin jutellut hänen
kanssaan mitään!
Helvetti teki mieli haukkua se kurppa pystyyn [:)] Mitä sitte, jos on muutama
makkara keulalla? Sehän on mun oma asia? Ja helvetti raskaanahan tässä
ollaan, eikä missään suurin pudottaja-ohjelmas. Jäi kyrpiin mummon kommentit.
Mietin vaan, että uskallanko maistaa synttärikakkua ollenkaan, että mitä se
sitte laukoo... Ei ois uskonu, että pikkupojan synttäreillä saa niin pahan mielen.
Moon, kestovaippoja ajattelin myös minä käyttää. Ja äläkä huoli liikaa
painosta, mä oon ainakin joidenkin mielestä "aika iso"! Perhana, ja mitä sitte? [:)]
Miehen veljen anoppi lohkasi ruokapöydässä; "Anteeksi nyt vaan, mutta
sä oot aika iso!" Koko porukka meni hiljaseks ja kaikki jäi odottaan mitä
mä vastaan. Mä olin todella tyrmistyny, mutta sain sitte sanottua, että
kaippa siinä keulalla muutama omakin makkara on. [:@]
Siis järkyttävää käytöstä vanhemmalta ihmiseltä, jonka olin muutaman
kerran aikaisemmin nähnyt, mutta en koskaan aiemmin jutellut hänen
kanssaan mitään!
Helvetti teki mieli haukkua se kurppa pystyyn [:)] Mitä sitte, jos on muutama
makkara keulalla? Sehän on mun oma asia? Ja helvetti raskaanahan tässä
ollaan, eikä missään suurin pudottaja-ohjelmas. Jäi kyrpiin mummon kommentit.
Mietin vaan, että uskallanko maistaa synttärikakkua ollenkaan, että mitä se
sitte laukoo... Ei ois uskonu, että pikkupojan synttäreillä saa niin pahan mielen.
Moon, kestovaippoja ajattelin myös minä käyttää. Ja äläkä huoli liikaa
painosta, mä oon ainakin joidenkin mielestä "aika iso"! Perhana, ja mitä sitte? [:)]