Jos ei jaksakaan intoilla

Welcome back konstantiina! Mihinkähän se Maippi
on jääny?

Meillä muuten painetaan jo 11 kg, eikä vieläkään
puolta vuotta täynnä.
 
Sitä piti kysymäni, että onko kenelläkään muulla vielä se tilanne, ettei muksulla ole hampaita lainkaan? Ilmarin isoveljelle tuli aikanaan nelikuisena ekat hampaat ja puolivuotiaana oli jo useampi. Nyt Ilmarilla ei ole tietoakaan hampaista - joudutaanko hommaan tekarit...? No, toki olen kuullut, että joillakin tulee vasta lähempänä jopa yhtä vuotta hampaita, mutta silti. En ainakaan sitä haluais, että sit kaikki hampaat tulee kerrasta. On varmaan huutokin sitten sen mukaista.
Moonille voimia sairastamiseen, yrjötautia on kamalinta mitä tiedän [:@]. Ja Corollalle kiitokset tervetulotoivotuksista. On kiva päästä johonkin avaan tuntojaan kaikista vauvaan liittyvistä asioista, jotka ei taatusti sellaisia ihmisiä kiinnosta, joille nää asiat ei ole ajankohtaisia[:D]!
 
Moon, koitahan jaksella!!!

Ei meilläkään ole hampaita vielä siis tytöllä... Kovaa kutinaa ja kuolaamista kyllä...

Kiva olla sisällä vällyjen alla ku ulkona paistaa aurinko. Kävin aamul lääkäris ja se määräs lepoa ja yskänlääkettä mun kuumeesee... Noh tosi helppoa levätä ku tyttö ehtii joka paikkaa ja mitä ihmettä teen yskänlääkkeellä ku ei ole yskää?!?
 
Paranemisia sairastaville!! Täällä ollaan onneksi vielä terveitä.

Hampaista meidän tytöllä ei myöskään vielä hampaita. kovasti kutiseen ja ikeniä vasten hinkataa tuttia ja leluja. ikenet loistaa valkoisuutta, mutta vielä ei ole puhjennut.

nyt parina päivänä likka ei ole nukkunut kuin yhdet 1,5-2h päiväunet. toisia ei suostunu nukkumaan.ilta onkin sitten mielenkiintoista, kun puurolla alkaa väsy tulemaan ja iltapesutkin pitäis jaksaa vielä tehdä. eilen menikin nukkumaan jo 18.30 ja tänään 19.30.

meillä on nyt ollut muutama päivä aivan ihania!! ollaan neidin kanssa reissattu kaupoissa yms. ja on ollut niin leppoisaa. tyttö viihtyy rattaissa ja nukkuu onneksi rattaissa hyvin päiväunet. vielä kun yöt saataisiin sujumaan, niin tämä olisi jo melkein täydellistä! öisin heräillään edelleen (!?) 2-4h välein ja rintaa syödään 3-5kertaa yössä. mitenköhän tuohon saisi helpotusta? jos tarjoan nimittäin vain tuttia, tulee hirveet raivarit ja neiti pistää koko kropalla vastaan.....
 
Kas niin, täällä yritetään kovasti palata elävien kirjoihin. Mies otti eilen onneksi vapaata töistä ja hoiti poikaa koko päivän. Mulla ei ois tullu siitä touhusta mitään kun en aamulla pysyny edes pystyssä. Kaksi yötä meni patjan kanssa vessassa mutta nyt uskalsin jo aamusella mennä omaan sänkyyn hetkeksi kun mies heräsi kuulostelemaan että voiko tänään lähteä töihin. Ilokseni huomasin että pärjäsivät hyvin ja poika huoli tuttipullonkin sitten vihdoin kun ei ollu muuta tarjolla. Luojan kiitos, en olis voinu kuvitellakaan imettäväni. Illalla sitten vasta nukkumaidot tarjoilin pojalle kun se oli jo niin väsymyksestä hysteerinen ettei pulloa huolinut. Ja taas ei voi kuin ihmetellä että mitä mä oisinkaan tehny jos olisin yksinhuoltaja... Tänään onkin jännät paikat edessä kun pitää kokeilla miten sujuu oma syöminen [;)]

Meillä noita hampaita tosiaan piisaa, nyt on kuusi ja taitaa olla pikkuhiljaa lisää tulossa. Tavallaan hyväkin että tulevat ryppäänä, jos niitä itkeä tarttee. Tosin kun ei tiedä edelleenkään mitä toi lapsonen itkee. Mulla on nyt kokeilu kun jätin kotimaiset viljat ja kukka- ja parsakaalin pois pojalta jos helpottaisi. En ole kyllä muutoksia kummemmin havainnu. Ehkäpä sillä vaan pakkautuu ilmaa mahaan kun syö niin ahneesti.

konstantiinalle tervetuloa takaisin minunkin puolestani! Kivaa kuulla susta pitkästä aikaa. Maippia olen mäkin kaipaillut, mutta kaipa se pitää kiirettä siellä suunnalla.

Mä niin toivon että ehtisin parantua huomiseksi niin pääsisin sinne illanistujaisiin! Harmittaa toki sekin että joudutaan skippaamaan vauvauintikin taas kun ei viiti mennä muita sairastuttamaan vaikka pahin onkin jo takana.
 
Ei meilläkään näy neidillä hampaita.
Ootellu kyllä oon ku joka paikka on kuolassa!

Heitin taas kymppikilsan vaunulenkin, kyllä
se vaan tuntuu jaloissa. Meidän talotyömaa on
siis viiden kilsan pääs, niin se on sopiva kun
käy siellä poikkeemas... Tänäänkään pääse salille
niin on sit kuntoilut suoritettu muulla tapaa.

Vieläkö te syötätte öisin? Vai riittääkö muksuillenne
tutti/tassuhoito? Meidän neiti tarvii vieläkin
yöllä maitoo 1,5-2 desiä/kaks syöttökertaa.
 
Vitsi kun meilläkin ois semmoset fiksut ulkoilumaastot täällä. Mutta kun ei ole mitään alle 15km lenkkiä, nimenomaan siis lenkkimäistä reittiä, minkä voisi vaunujen kanssa taivaltaa. Ku tuntuu aina niin pöljältä vaan kävellä x matka johonkin ja kääntyä takaisin (päätymättä siis mihinkään) kotiin. No joo, tekosyitä omalle laiskuudelle [:D] Mutta myönnetään että kesällä tuli paljon enempi liikuttua kun retkeili pitkin puistoja ja saaria vaunujen kanssa. Jotenkin näillä ilmoilla se ei ole niin houkuttelevaa <:)

Meillä muuten neuvolatäti edellisellä kerralla hyppäs varpailleen kun sanoin vierottavani muksua yösyötöistä. Sanoi että puoli vuotta on ehdoton raja jota aiemmin ei sais vierottaa. Siihen asti kuulemma lapsi tarttee ne yösyömiset. Mä ajattelisin omalla talonpoikaisjärjellä että eiköhän toikin ole taas lapsikohtaista. Meillähän muksu oli nelikuinen kun se itse lopetti yösyömiset. Se kyllä palasi niihin syömisiin hetkeksi myöhemmin mutta sitten se alkoi mennä taas siihen että kaipasi vain seuraa ja aloin kokeilla että kelpaisko pelkkä tutti kun aikasemminkin oli nukkunu hyvin ilman syömistä ja kelpashan tuo. Mutta jos lapsi selvästi on nälkänen niin en lähtisi vierottamaan.

Tuli muuten mieleen että onko teillä muksuilla unilelua tai jotain luottorättiä? Kun meillä ainakin nukkumaan menoa ja heräämistä helpottaa semmonen unipupu joka on tuolla pinnasängyssä seilannu ihan alusta asti mukana. Sitä toi muksu sitten jää iltasin hämmentämään ja imeskelemään jos ei heti meinaa tulla uni silmään. Samoin se leikkii sillä sitten aamuisin niin äiti saa loikoilla hetken pidempään [:)] Päiväunillekin laitetaan pupu kainaloon, sen kanssa on helppo sitten rauhottua.
 
Terve Corolla ja muut, täällä ollaan. [:)]

Olen lähinnä seuraillut muiden kirjoituksia, kun itsellä ei oo oikein ollut mitään fiksua sanottavaa. Välillä oon  tosi iloinen siitä, että oon nyt kotiäitinä ja saan seurata vauvan kehitystä. Mutta sitten iskee kamalia ketutusjaksoja, kun tuntuu että muu maailma on mielenkiintoisempi kuin tämä 4 seinän sisällä kökkiminen. Jotenkin pelkään putoavani kehityksestä tai jotakin...

Tällä hetkellä olo on garmiva, kun nielussa jomottaa kaktus. Ja sitten vauvakin on kipeä, niin ei ole itku kaukana, kun itsellä on hankaluuksia hengittää ja olla olemassa ja lapsi vaatii huomiota ja itkee tukkoisuuttaan. Käytiin lääkärissäkin, mutta sieltä ei saanut kuin neuvon kohottaa tytön sängyn päätä. No sitähän en olis itse keksinytkään...

Tulinpa tuossa hakeneeksi yhtä työpaikkaakin ja mokasin... En pystynyt jämptisti sanomaan, että aloittaisin duunin heti vuodenvaihteessa. Mä kun olen kuvitellut ensi kesään asti olevani kotona tytön kanssa. Niin siinä meni se työpaikka ja toivottu muutto kotiseudulle. En uskaltanut moista luvata, kun viime aikoina neiti on herättänyt minut monta kertaa yössä ja päivät olen kulkenut sumussa univajeen vuoksi. Siinä olotilassa en pystynyt loistamaan.

Mun täytyy sanoa, että olen ihan hemmetin uupunut. Meillä ei ole ketään, joka voisi auttaa lapsen kanssa tai minkään muun kanssa. Tai siis on, mutta 500 kilometrin päässä. Ja nyt kun mogasin sen työmahdollisuuden (mun alalla harvinaisia), niin fiilikset on tympeät. Olisi kiva päästä joskus leffaan, lenkille yksin tai ihan vaikka vaan siivota tätä kämppää. Tai vaikka surffata netissä.

Valivali, sori nyt tämä avautuminen. Kyllä tämä tästä taas.

Raikasta syksyn jatkoa kaikille!
 
Maippi kiva kuulla sunkin ongelmia!!! [;)] Sekaan vaan valittamaan...

Meillä Corolla syödään myös yöllä pari kertaa, toinen noin 50ml hörppy ja toisel vetää 150ml. En ole jaksanu/huvittanu alkaa jättää pois niitä, pääsen paljon helpommalla ku annan syödä... [:-] Meillä on tytöllä isänsä vanha harso rättinä (pesty[8D]) ja sit sellane mustekala, minkä lonkeroissa se yöllä roikkuu, ilmeisesti korvaa sormen?... Nukkumaa käyminen on edellee vaikeeta, syö puuron käy kylvys vaihdetaa unipussi ja juo maidon, sit alkaa taistelu unta vastaa... Joskus saan nukahtaa sylii, mut yleensä kellahan sänkyy ja pidän tytön kainalos ja taputtelen pyllylle. Neuvoja helpompaan nukuttamiseen otetaan vastaan!!! Sillo ekat 4kk se nukahti aina pullolle ja siitä vaan sänkyy, ei enää. [&o]
 
Meillä todellakin syödään yöllä!! Itseäni se jo alkaa uuvuttamaan. Syöttöjä on 2-4 vähintään yössä. Ja vaikka kiinteitä on se 5x päivässä ja illalla tuhti puuro, tarvii neiti silti yöruokaa. Ja on pelkkää tuttia ja tassuttelua kokeiltu, mutta ei vaan riitä. Kurkku suorana vaan huutaa.....aaaarrrg. Unileluna meilläkin unipupu.

Meillä tyttö oli tottunu nukahtamaan viereeni rinnalle, josta siirsin omaan sänkyyn. Lopulta aloin tekemään niin, että imetän iltamaidon sohvalla olkkarissa ja sitten vasta siirrytään OMAAN sänkyyn. Totutin neidin siihen, että maito on irrallinen toiminto nukahtamisesta. Tämä on helpottanut myös päiväunia, jotka ovat nykyään jo 2h mittaiset (ennen 20min, sitten 45min ja nyt jo 1-2h). Omassa sängyssä tyttö loikoilee kun laulan iltalaulua. Usein tyttö jää itse höpöttelemään vielä sänkyyn ja silityksiä tarvitaan vielä useempi. Mutta nyt hän jää jo tyytyväisesti omaan sänkyyn. Näin menty nyt 1kk.
 
Maippi Maippiseni! Sä olet siis siellä jossain,
vaikkakin vähän hiljaisena yhteisökumppanina,
mutta kuitenkin! Kerros ny neidin mitat!

Meillä 6kk neuvola ens viikolla. Jänskättää.
On niin painava potilas että...

Moon, en mäkään jaksais kävellä paikkaan x
ja palata samoja jälkiä takasin. Se jos mikä
on turhan tuntusta... Ja olen todellakin
siunattu loistavilla ulkoilureiteillä.
Vaikkakin tarkoitus on käydä 6 kertaa viikossa
salilla, jumpissa ja zumbissa, mutta aina kun
ei vaan pääse niin sitte heitetään reilumpaa
vaunuttelulenkkiä, ellei oo paska ilma.

Mutta hei, hyvä kuulla ettei olla ihan ainoita
noissa yösyötöissä. Karseeta ajatellakin että
tarvis mukula niistä vierottaa ja ruveta kuunteleen
keskellä yötä huutoo... Jaiks.
 
Voi Maippi! Ymmärrän jotenkin tyystin ton turhautumisen ja väsymyksen! Mulla on sinällään asiat "hyvin" että vanhemmat, systeri ja kaverit on "saatavilla" ts. asuu inhimillisen matkan päässä MUTTA hoitoapua niistä ei vielä saa kun kukaan ei uskalla ottaa näin pientä vauvaa vielä hoitoon. Kaveriksi saattavat lähteä jonnekin tai kylään pääsee jne mutta mäkin haluaisin kyllä joskus jonnekin - mielellään ihan säännöllisesti - ITEKSENI tai ilman lasta edes. Alkoi taas tämä aamu onnettomasti kun kakara heräsi 4.30 miehen herätyskelloon eikä oikeestaan oo sen jälkeen nukkunu. Mulla on tosi kurja olo vielä tosta mahataudista ja vessassa saa ravata edelleen tiuhaan jne. Normaalioloissa en varmana lähtis tässä kunnossa minnekään illanviettoon. Mutta kun justiinsa tossa itkin sitä että mä en pääse täältä koskaan pois. Nyt kun mulla on ensimmäistä kertaa lapsen syntymän jälkeen mahdollisuus lähteä jonnekin ilman lasta ja nukkua ilman sitä niin enkö mä saatana oo kipee [:(] Mutta aion lähteä siitä huolimatta. Syöminen ja juominen saa jäädä vähemmälle mutta mun on PAKKO päästä täältä pois hetkeksi kun en sitten taas tiedä että kuinka pitkä aika menee ennen kuin seuraavan kerran pääsisi. Toinen puoli vuotta? Vuosi? Just meiän porukatkin tossa arvioi että kyllä he sitten voi lasta jo yökylään tai pidemmäksi aikaa ottaa kun se on parivuotias... Ja kaveripiirissä on semmosia joilla on itellä ihan pieniä vauvoja eli heille ei voi toista nakittaa tai sitten semmosia joilla ei ole mitään kokemusta lapsista eli heille ei voi lasta nakittaa. No, mies nyt näköjään pystyisi sitä hoitamaan mutta mihin mä sitten menisin? Rymyämään ei ole intoa ja hotelliin ei ole varaa. Samaan aikaan mies haaveilee että muutettaisiin hänen kotiseudulleen (keskelle Kainuun korpea vailla minkäänlaista tukiverkostoa mulle...) jolloin olisin sidottu kotiin käytännössä loppuiäkseni kun mies joutuisi sieltä käymään yökunnissa töissä ja mulle tuskin edes niiltä main töitä löytyisi. Ei fucking kiitos.

Huoh. Kunpa noi miehet edes älyäis mitä on olla 24/7 töissä koko ajan, päivästä ja viikosta ja kuukaudesta toiseen, valvoa yöt ja päivät... Onhan se monessa kohtaa todella palkitsevaa enkä mä edes haluaisi laittaa lasta vielä hoitoon mutta jotenkin pitäisi sitä omaakin aikaa saada. Ja se ei todellakaan tarkota sitä paria tuntia päivässä minkä EHKÄ ehtii hengähtää kun lapsi nukkuu päikkäreitä...

No jaa, ehkä mä huomenna olen paremmalla tuulella JOS saan lähettyä sinne illatsuun tänään. Kun tässä epätoivoissani mietin jo sillon vessanpönttöä halaillessani että se hyöty sairastamisesta ainakin on ettei tartte kattoa lapsen perään hetkeen. Täytyy ottaa oksentaminenkin loman kannalta [:D]

Mutta musta tuntuu että tuli nyt sitten vauhditettua sitä päätöstä laittaa lapsi omaan huoneeseensa. Ei tartte joka päivä herätä kukonlaulun aikaan kun koko perhe joutuu heräämään miehen herätyskelloon koska se että lapsi nukahtaa EHKÄ touhuttuaan pupuineen tunnin tarkoittaa sitä että mä en luultavasti kerkeä enää nukahtaa ollenkaan ennen kuin se sitten herää aamulla "oikeesti".
 
Tervehdys...

Ei uni silmään tuu. Lapset, niin omat kuin lainatutkin, nukkuvat. Itse tässä vielä kuikuilen pystyssä.

Yösyötöistä. Meidän poju jätti itse yösyönnit 3 kk iässä pois, enkä sen jälkeen maitoa ole tarjonnut vaikka oisikin öisin herännyt. Iuhan tassutellen uniin siitä. Neuvolasta varmaan oisivat pakottaneet syöttämään siihen 6 kk ikään asti jos oisin kertonut, että tarjoilu on loppu :D

Hampaista. 4 ylhäällä ja 2 alhaalla. Hampaiden jälkiä niin hyllytasoilla, pöydänkulmissa, syöttötuolissa, äidin käsivarressa, siskon jalassa, pinnasängyn renassa... siis ihan kaikkialla.
 Kaikki mahdollinen paperi purtuna, syötynä, mössättynä ja liiskattuna lattiaan. Argh!
 
Poju kävelee tukea pitkin, joten kaikenlainen särkyvä pikkusälä on siirretty. Vähemmän tärkeät pysykööt opetusta varten paikoillaan. "Eemeli, ei. Ei, ei ei .. siis mä sanoin ei!"

Tässä nyt on mahtavaa, se kun vuorovaikutus vauvan kanssa lisääntyy. Hän osaa suukotella kuolaisia pusuja poskille, hän osaa vilkuttaa jne. Siitä on uskomattomasti jaksamisen kanssa apua.

 Esikko on isällään joka toinen vkonloppu, vauva on aina mulla. Tai no satunnaisesti vien mun vanhemmille tunniksi, pariksi jotta saan kämpän siistiksi. Nyt he kyläl ehdottivat, josko saisivat pojan joka lauantai hoitoon, jopa yöksi. Mä ehdotin, että jos kerran kuukaudessa sellaisena vkonloppuna, kun siskokin on pois jos kaipaan vapaata.. Sekin käy heille. Jossei mulla mitään tekemistä, niin mielelläni mä pidän sällin täällä seuralaisena. Ja nyt aloitan kielikurssin maanantaina, niin vähäsen saan omaa aikaa, töihinkin kävin ilmoittamassa, että aikasintaan syyskuussa 2011 palaan töihin.


Nyt silmät kyllä luppasee kiinni. Täälä on ylimääräsiä lapsia vkonloppua viettämässä ja mulla on aivan takki tyhjä.


Ai niin.. neuvolasta. Ihan hippupalvelua. Jätkä kutistui liki 1,5 cm (ollaan pituusseurannassa neuvolan väärien mittauksien vuoksi) neuvolassa suositellaan vehnää kun se on niiiiiiin hyvää ja terveellistä.. leivoksiakin 7 kk ikäisille ilmeisesti pitäisi antaa, ainakin neuvolatäti näin parahti kun sanoin, että vehnä on kokeiltu, eikä siihen enää palata.. toinen kiljahtaa "no entä ne leivokset!!" öö ..

Ei varmaankaan tarvitse sanoa, että mä vaihdan neuvolaa.

 
 
Riiuzka, mitkä ihmeen leivokset? Ja miksi pitäisi syöttää vehnää? Viljatuotteista meidän tytteli syö toistaiseksi vain kauraa, riisiä ja jonkun luomuhedelmämössön mukana on kyllä vähän sitä spelttiä.

Meillä tyttö ei konttaa, mutta liikkuu kierien ja pyörien paikasta toiseen. Ja välillä mennään mittarimatona konttausasennosta vastalla makuun kautta eteenpäin. Suunta tuntuu oleva ylöspäin, sillä rinsessa nousee kyllä istumaan varsin ketterästi. Jännä nähdä mitä tuo seuraavaksi keksii.

Pitäisi muuten hankkia potta. Osaatteko suositella millainen potta sopii miniminipepulle?

Hampaita on nyt tasan kaksi alaleuassa. Pituutta noin 72 cm ja painoa 8 kiloa. Iloinen ja hymyilevä tyttö. Ja kova on jokeltelemaan.
 
Leivokset??? LEIVOKSET??? Mikä ihme tyyppi teillä oikein neuvolassa huseeraa, Riiuzka? Jotenkin tuntuu että mun koiran kasvattaja on ehkäpä siirtyny sinne hommiin, meillä kun tuli semmoset spesifit ruokintaohjeet koiranpennulle aikanaan joissa oli mm. kehotus antaa TEEAIKAAN pennulle SOKERIKAKKUA [:D][:D][:D] Just...

Mä tulin just kotiin. Ihanaa oli viettää iltaa. Rapuja, tapaksia, pieniä herkkuja, aavistus viiniä ja muutama siideri, NAM! Ja se, että sai nukkua rauhassa ja herätä rauhassa, I-H-A-N-A-A! Lisäksi sain lupauksen yöevakkolasta jos on tarvis päästä joskus nimenomaan itse "hoitoon" jotta saa levätä rauhassa [:)] Tossa kotimatkalla kävin vielä itekseni kirpputorilla, luksusta sekin! Nyt meinas mies livahtaa lapsen kummeille saunaremppaan ja jättää pojan mulle krapulaiselle hoidettavaksi mutta otti sen sitten mukaansa. Mä tässä vielä hengähdän ja syön rauhassa ja menen sitten itse perässä. Jes.

Mun on myönnettävä että ei edes kerenny tulla pikkupoikaa ikävä illan eikä edes aamun aikana. Kai se on merkki että vapaa tuli todella tarpeeseen. Ja kun tosiaan tiesin että se on isänsä hyvässä hoidossa. Oli mukula kuulemma yön kikkaillu omiaan, mutta I DON'T CARE. Hyvää karkasuhoitoa ukollekin [;)] Toivottavasti nukkuu ensi yön hyvin kuitenkin. En tiiä tekeekö se peijooni nyt taas yläleukaan hampaita. Ne on selvästi vaikeempi juttu kuin alaleuan hampaat. Meillä on siis alhaalla neljä ja ylhäällä kaksi.

Ja nyt syömään rauhassa jotain hyvää [:)]
 
Maippi löysin Prismasta sellasen hyvän pikkupepulle sopivan potan. Se on Orthexin ja siin on se reikä sellase soikean malline ni ei kovin helpolla peppu tipahda sinne vaik osaa viel istuukaa... [:D] Tukevasti pysyy pystyssä ja liukuesteet pohjessa.
http://www.orthex.fi/showPage.php?page_id=13&pro_id=527&cat=10
Eikä sen hinta ollu musta paha 19€ja vähä päälle senttei...

Edit:niit on sinisenä, vihreänä ja toi punanen

Moon onnittelut onnistuneesta vapaaillasta!!!
 
Iltaa!
Meillä syödään myös öisin, nyt kun liikkumaan on ruvettu urakalla, Ilmari heräilee jopa viisikin kertaa yössä ja rauhottuu ainoastaan tissillä. Tuttia kun poika ei ole huolinut kovista yrityksistä huolimatta. Viime yönä kylläkään ei herätty kuin kolme kertaa, ihanaa! Joskus olen aika väsynyt, mutta aamuisin saan onneksi nukkua pitempään, kun mies ja vanhempi poika huolehtivat koirien aamutoimet. Ja Ilmari nukkuu noin puoli yhdeksään.
Mulla on kyllä siinä mielessä hieno tilanne, että sisko ja mun vanhemmat asuvat 15 km päässä, joten hoitoapua löytyy suht läheltä. Mutta kyllä muakin joskus masentaa, kun päivät tuntuu menevän saman kaavan mukaan. Päiväunia poika nukkuu huonosti ja siksi välillä on raskasta, kun tuntuu, ettei ole hetkeäkään omaa aikaa.
Nyt huomenna alkaa jumppa, jossa menee kaksi tuntia ja sillon saan omaa aikaa. Se tuntuu mahtavalta. On toki hienoa päästä hoitamaan omaa kuntoa, mutta yhtä tärkeää on se sosiaalinen puoli - aikuisia naisia, jotka vastaavat muullakin tavoin kuin jokeltamalla. Niin ihania kun jokeltelu ja ienhymyt ovatkin!
Helpottavaa huomata, että monelta muultakin ne hampaat puuttuvat. Nyt Ilmari konttas mun luo, pitänee viedä se nukkuun, mies ja isoveikka katselevat elokuvaa...Jaksamista kaikille![:)]
 
Meillä HUUDETAAN! Ei siis itketä, mutta huutaa koko
ajan jotain. Oi niitä aikoja kun oli ainoastaan jokellusta...
Ei kai siinä muuten mitään, kyllähän tänne maailmaan
huutoo mahtuu, mutta olen pienen ikäni kärsiny tosi
herkistä korvista enkä kestä kovia ääniä. Lieneekö
osasyy lapsuuden ajan korvatulehdukset, multa puhkottiin
jatkuvasti korvia... Argh. Korvatulpat vaan päähän?
 
Takaisin
Top