Jos ei jaksakaan intoilla

Rela-tippoja annetaan, mutta en tiedä auttavatko ollenkaan. Cuplatonin lopetin, kun tuntui hankalalta antaa aina ennen joka syöttöä, jäi itsestään antamatta. Pitäisi apteekista hakea kokeiluun Disflatylia, onko kokemuksia?
Itse aloitin taas magnesiumin syönnin, pitäisi kuulemma myöskin auttaa. Ei suoranaisesti lapseen, mutta omaan hyvinvointiini ja sitä kautta lapsen mahavaivoihin.

Kiitos kaikille vinkeistä! Otetaan edelleenkin vastaan!

Yöllä tuli vaippaan kunnin sinappikakat (jeee!). Mielenkiinnolla odotan seuraavaa tuotosta.....
 
Heh, tänään kävin vihdoin ekaa kertaa uimassa lapseutumisen jälkeen. Ihanaa! Sillä aikaa oli lapsi oppinut kääntymään mahalta selälleen ja oli sen tempun muutamaan kertaan isälleen esitellytkin. Minäpä malttamattomana sitten itketin lasta matolla mahallaan kun halusin kanssa nähdä [:D] Näinkin loppujen lopuksi mutta se vaati pienet päikkärit ja tankkauksen ennen kuin onnistu. Ja alko vituttaa että pitää mennä niin aikasin töihin ja pistää lapsi hoitoon. Tulee missattua miljoona asiaa mitä se tekee ensimmäistä kertaa. Ois pitäny pistää rahaa säästöön että kestäis perse olla hoitovapaalla pidempään :( Näin sanoo hän joka vielä 1,5kk taakse päin kaipasi töihin... Ties mikä Nina Mikkonen musta vielä tuleekaan!
 
KiCa, meille neuvolassa sanottiin, että vaikka Cuplatonin ohjeessa sanotaan, että jokaisen syötön yhteydessä, niin kuulemma 2-3 krt päivässä riittäisi. Tästä en tosin satavarmaksi uskalla mitään sanoa, kun en hirveästi oo huomannut eroa sen viiden tipan, kolmen tipan tai tän hetkisen ei cuplatonia ollenkaan aikana. Disflatylistä ei oo kokemusta.

Ja ite kans ostin just noita Gefilus D-tippoja, niin ei tarvii erikseen antaa muuta maitohappobakteeria ja d-vitskuja. :)
 
Nyt kun lukee näistä kaiken maailman mahavaivoista,
mitä olette joutuneet kestään, niin ei kyllä kaduta,
etten imetä. Ja jos vielä toinen mukula jossain kohtaa
tulee, niin toimin aivan samalla lailla. Arki on niin lepposta
ja mukavaa. Eikä tarvii mukulassa olla kiinni koko ajan
tuntien ittensä yheksi isoksi tissiksi vaan. Plus että sen
voi jättää näin muillekkin hoitoon... Jos en alunperinkään
jaksanut lapsen saamisesta intoilla, niin nyt sitten en
halua arkeani hankaloittaa.
 
Tää tällasena välikaneettina...
 
 
Corollamyyntiin meillä mahavaivat ovat todennäköisesti maitoallergiaa tai jotain muuta allergiaa. Ja ne mahavaivat ilmenesivät, vaikka en imettäisi.

Itse henkilökohtaisesti olen kokenut imetyksen helpottavaksi, vaikka välillä ollaankin oltu tiuhaan tahtiin rinnalla. Maito on aina valmista ja oikean lämpöistä sekä sitä on aina mukana.

Mutta nämähän ovat jokaisen omia valintoja! :)
 
Kukin tyylillään, imettäen tai korvikkeella. Kummassakin omat hyvät ja huonot puolensa. Ite uskon että lapsella kuuluukin olla jonkun verran mahanpuruja ts. pidän sitä täysin luonnollisena kun ruuansulatuselimistö on niin kehittymätön vielä. Mä en ole antanu noita eri tippoja - paitsi sitä Jekovitia. Jossain välissä harkitsin rela-tippoja mutta kun noi väänteet tuntuu olevan ohimeneviä niin jätin sitten ostamatta. Tottakai sitten jos on lapsella selkeesti tuskia niin pakko niitä on yrittää jollain lieventää!

Tunteita herättävä aihe tämä imetys vs. korvike selkeesti. Mäkin kaipaisin sitä pientä itsenäisyyttä mukulasta, ts. että vois sen joskus antaa hoitoon jollekin. Tissimaito menee kuitenkin taas pullostakin joten niin kauan kun on pakkasessa pelivaraa voi vähän hengähtää itekin. Meillä oli alkuun ainakin hirveä rumba kun noita tuttipulloja ja lypsyvehkeitä pesi (sen keittämisen rajoitin pariin kertaan... saapa lapsi vastustuskykyä näinkin [;)]) joten voisin kuvitella että se on se korvikkeenkin kehno puoli kuten lämmityskin. Mutta kun asioista tulee rutiinia niin tuppaavat muuttua vaivattomiksi. Ja korviketta antaessa ei tartte levitellä tissejä kaiken kansan nähtäväksi [:D] Toisaalta on melko valtavaa kun pystyy ite tuottamaan lapselle ravinnon.

Mä oon ihan tyytyväinen että imetys onnistuu mutta en olisi varmasti maatani myyny jos siitä ei olis mitään tullukaan. Pääasia että lapsi saa ruokaa!

Ensi viikolla neuvola. Tuntuu että edellisestä ois miljoona vuotta aikaa... Ja tuntuu että toi lapsen kasvu ois pikkusen alkanu tasaantumaan, jee! 68-70 kokoa käytetään nyt - jospas ne menis vielä vähän aikaa!
 
Moon, pakko udella... minkä kokoinen pikkujättiläinen teillä asustelee? :O
Meidän nelikuinen on roimasti ikäisiään isompi, huitelee pituudessa +2 käyrän päällä ja silti meillä käytetään samankokosia vaatteita kuin teillä! :)
 
SannaKoo: 2kk neuvolassa (3vkoa sitten) pituutta oli 64,5cm ja painoa 6670g. Pituudessa mennään siis ihan omilla käyrillä - parhaimmillaan tullut 1,5cm viikossa (paino laahaa vähän miinuksella). Mutta nyt tuntuisi onneksi vähän tasaantuneen [:D] Ensi viikolla siis saadaan uudet lukemat :)
 
Moon: No huh, aikamoinen kasvuvauhti! :) Oliko jo syntyessään iso? Sori ku utelen, musta on niin suunnattoman ihanaa kuulla näistä "jättiläiskasvuisista" muistakin, kun toi oma mukelo nykäs elämänsä ensimmäisten 3.5kk aikana sen 16cm pituutta ja tuplas painonsa (ja jopa 400g päälle). Ja en tarkoita pelotella, mutta täällä ei ainakaan vielä hidastumista näy, päinvastoin, samaa sentti/vko meininkiä tuntuu jatkavan! Koskahan se tajuaa hidastaa?
 
SannaKoo: Isohko oli poika toki jo syntyessäänkin: 54cm 4260g. Jotenkin luulin että mulla olisi ollut valmiina moneksikin kuukaudeksi vaatetta kun niitä 74kokoon asti oli mutta väärin luulin [:D]
 
No on se jo ollu syntyessään aikamoinen isäntä :) Ja jep, samanmoisia kuvitelmia mulla oli noita kirppiksiä raskausaikana kolutessa, vaan poika kaataa luulot aika nopeesti. Tsemppiä sinne, toivottavasti sulla selkä kestää roikotella vauvaa!
 
ALKUPERÄINEN: KiCa

Rela-tippoja annetaan, mutta en tiedä auttavatko ollenkaan. Cuplatonin lopetin, kun tuntui hankalalta antaa aina ennen joka syöttöä, jäi itsestään antamatta. Pitäisi apteekista hakea kokeiluun Disflatylia, onko kokemuksia?
Itse aloitin taas magnesiumin syönnin, pitäisi kuulemma myöskin auttaa. Ei suoranaisesti lapseen, mutta omaan hyvinvointiini ja sitä kautta lapsen mahavaivoihin.

Kiitos kaikille vinkeistä! Otetaan edelleenkin vastaan!

Yöllä tuli vaippaan kunnin sinappikakat (jeee!). Mielenkiinnolla odotan seuraavaa tuotosta.....


KiCa: Meillä on ollut Disflatyl-tipat käytössä. Vaikeaa sanoa onko mahavaivojen helpotuksen takana mun ruokavalio-muutokset tai sitten tipat vaiko molemmat, mutta mahavaivat on helpottaneet. Annoin ennen kolme kertaa päivässä, nyt enää aamuin-illoin. Noin 6 tunnin välein annoin kun oli kolme kertaa päivässä, nyt annan aamutoimien jälkeen ja sitten toisen kerran illalla. Ruokavaliosta olen karsinut chilin, sipulin, kaalit, ruisleivän ja suklaan. Suklaata testasin muutama viikko sitten ja se sai aikaan kauheet vatsanväänteet joten se on edelleenkin muiden ohessa pannassa.
Ja siis aamuisin annan vielä rela-tipat.
 
Ihanaa viikonloppu! Muksu on alkanu heräämään samaan aikaan kun isällään soi herätyskello: 4.30... Tänään jätin sen mölisemään pinnikseen ja pakenin vierashuoneeseen yrittämään nukkumista. Onneks toi olento on aamusin yleensä niin hyvällä tuulella. Se kattelee pinnasuojien kuvia ja keskustelee niille. Mutta mä oon vaan ihan yliherkkä sen äänille enkä saa sitten nukuttua. Mutta huomenna ei kello soi :) Sitten lähteekin mies Prahaan ja ollaan taas pari päivää pikkujäbän kanssa kahestaan. Onneksi on jo rutinoitunu päivät niin ei kammoksuta [:D]

Niin joo, tänään oltiin lääkärissä ja verikokeissa pojan kanssa. Ihme tyyppi - ei huutanu verikoetta otettaessa.
[:)]
 
Heissan!
Otan osaa tohon pikkujättiläiset-keskusteluun, koska meilläkin sellainen on. Ilmari oli syntyessään 52 cm ja 4170g. Neuvolassa 2kk:sena pituutta oli 61 cm ja painoa 6740g eli Ilmari painoi hiukan enemmän kuin Moonin poika mutta oli lyhyempi - ihana pullukka siis! Ja pelkällä tissimaidolla mennään täällä.
Parina yönä viime viikolla meikäläisen unet jäi lyhyeen, kun Ilmari heräili 1,5 tunnin välein syömään. Itse poika nukahti heti vain hetken tissiteltyään, mutta itse en uneen vaipunut. Väsytti aikalailla. Onneksi sain nukuttua päikkäreitä poitsun kanssa ja siitä selvittiin. Viime yö oli taas normaali, kolmen tunni välein tankattiin ja itsekin nukahdin syötön jälkeen.
Ilmarinkin kanssa käytettiin alussa Cuplatonia ja Rela-tippoja, kun tuntui olevan vatsanväänteitä. Enpä juuri huomannut eroa ja lopetin molemmat. Nyt kuitenkin vaivat ovat hävinneet pikku hiljaa, joten todennäköisesti kyse oli suoliston kehittymättömyydestä. Nyt meillä ei turhia kränätä, vaan kun itketään, on joko nälkä tai seurankipeys. Ilmari höpöttelee ja naureskelee paljon. Hän tykkää seurustelusta, mutta viihtyy onneksi välillä pitkäänkin ihan itsekseen leikkikehässä. Muutaman kerran poika on nukahtanut touhuiltuaan kehikkonsa alla.
Huomenna mennään miehen kanssa kahdestaan ravintolaan. Meillä on todella luksusta, sillä äitini heittää meidät autolla Tampereelle ravintolaan, että voimme juoda lasilliset viiniä, mies enemmänkin ja samppanjaa myös 2. hääpäivän kunniaksi. Ja tulee siis myös hakemaan. Siskoni hoitaa Ilmaria sen aikaa meillä kotona. Aivan ihanaa, odotan sitä todella. Etsin jopa mekon kaapista valmiiksi, että voin laittautua nätiksi. Se tuntuu aika kivalta, kun täällä kotona tulee laahustettua lökäreissä päivästä toiseen... Mukavaa viikonloppua myös muille mammoille, sunnuntaina meillä kaikilla on syytä juhlaan - silloin ainakin meillä mies kokkaa ja meikä köllöttelee ja nauttii![:D]
 
konstantiina: Kateeksi käy, mäkin haluaisin hetkeksi lapsesta loman. Viime yönä se ei meinannu nukahtaa yösyötön jälkeen ja mulla meinas mennä jo hermo totaalisesti. Tuntu hetkellisesti ihan jumalaton epätoivo: kaikki päivät ja yöt menee lasta valvoessa, joulukuun jälkeen en oo yötä kunnolla nukkunu... Mies on niin sikeäuninen ettei lapsen ääniin herää ellei se ihan hillitöntä raivaria saa. Näin ollen mä heräisin joka tapauksessa vaikka miehellä ois yöllä hoitovastuu (mitä ei vielä ole tapahtunu kun täysimetyksellä mekin mennään). On toi lapsi ihaninta mitä voi olla mutta jumankauta se on ajoittain raskasta! Eikä toi ukko ymmärrä kun se pääsee kuitenkin töihin ja harrastuksiin ja nukkuu yöt ja hyvässä lykyssä päikkäritkin. Sitten se säikähtää kun mä kiroan ja puhun ilkeyksiä purkaakseni omaa turhautumista... Mä en oikein osaa päivisin nukkua vaikka lapsi sattuis nukahtamaan. Eikä se yleensä nuku puolta tuntia pidempään, pitkillä päikkäreilläkin täytyy välillä itkeä tuttia.

Lähin sit viime yönä ajelemaan itekseni autolla kun sain pojan uudestaan nukkumaan. Ajoin ympäri kylää puolisen tuntia, viilensin tunteita ja palasin sitten kotiin. Jotenkin meni yö pipariksi kun kävin niin ylikierroksilla. Ja aamulla väännettiin kättä tulevista lapsihankinnoista. Kun mun mielestä olis kätevämpää tehdä lapset sen verran pienellä ikäerolla että niistä on sitten seuraa toisilleen (esim. 2v ikäeroa). Mies oli säikähtäny mun yöllisiä kiroiluja taas niin paljon että oli sitä mieltä että pitäs pitää semmonen muutaman vuoden tauko ennen seuraavaa. Mun mielestä se vesittäis taas koko homman: just kun alkas olla ekan kanssa helpompaa pitäis alottaa kaikki alusta. Eikä niillä muksuilla sitten ois yhteisiä leikkejä jos ikäero ois liian suuri. Prkl. Ikään kuin nyt ois vielä mitenkään ajankohtasta mutta silti.

Joopajoo, seuraavat kaksi yötä ollaan taas pojan kanssa kahestaan. Sitten ainakin saan kiroilla niin paljon kuin sielu sietää jos tarve vaatii [:D]

Kesäkuussa ois tarkotus lähteä teatteriin ja syömään. Saas nähä saako vaan lapsenvahtia mistään.
 
Moon: mulla on sellanen tilanne, että sisko, äiti ja ja miehen veljen perhe oikein kilpailee, kuka saa tulla hoitamaan Ilmaria. Eli sen puolesta on helppo lähteä miehen kanssa kaksin tuulettumaan. Nyt hääpäivänä olimme viitisen tuntia poissa ja hyvin oli sisko pärjännyt - Ilmari nukkui pari tuntia ja loppuajan söivät tuttipullosta ja seurustelivat.
Multa Ilmari ei suostu ottamaan pullomaitoa, tajuaa kai, että voisi saada tissiäkin. Mutta sisko ja mies ovat ainakin saaneet syötettyä pullosta.
Niin hääpäivänä lauantaina ja äitienpäivänä sunnuntaina tuli syötyä hyvin ja juotua muutama lasi viiniäkin. Teki kyllä hyvää nautiskella hemmoteltavana olemisesta, jaksaa taas tätä arkea paremmin.
Meillä on Ilmari alkanut nauttimaan ns. jumppahetkestä eli tehdään käsillä ja jaloilla erilaisia liikkeitä, poika alkaa nauraa ääneen. Lattiallakin viihtyy selkeästi koko ajan paremmin. Huomaa selkeästi, että kasvua tapahtuu ja pinnakin kestää pojalla paremmin omatoimista puuhailua.
Yöunet kun vielä saisi yhtäjaksoisesti kestämään pidempään, meillä kun vielä mennään kolmen tunnin syöttövälillä.Vaikka Ilmari nukahtaa heti syötyään, itse ei heti pysty nukahtamaan.
 
Jes, ukko hoiti lasta viime yön! Tai siis 4.30 asti kun nousi töihin. Pikkasen eri olo kun sai ensimmäistä puoleen vuoteen nukkua kunnolla! TÄTÄ LISÄÄ!

Mites meni corolla rilluttelut? Pystyitkö ottamaan ilon irti vai tuliko lasta ikävä? [;)]
 
Takaisin
Top