Jos ei jaksakaan intoilla

rocks, se on menoo sitte sulla... Kateellisena täällä.
Neuvolasta juuri tulin ja eikä annettu uutta aikaa! Jes!
Ihanaa, kun aurinko paistaa. Viikonlopulle vielä keksiä
jotain kivaa tekemistä... Paino ei oo muuten
muuttunu kolmeen viikkoon mihinkään, että kaippa siitäkin
saa olla tyytyväinen.
 
Corolla mulla alkoi nää supparit sillä että pdin miehelle hirveen itku potku raivari kohtauksen. Niin pieni vinkki sitten kun yrität päästä lähtee sinne synnärille niin  kiroa sinne niin helvetisti etttet jaksa etkä pysty enään olee kotona. koska mun piti soittaa sinne 3 kertaa ennen ku suostuvat ottaa mut sinne käymään.. Hitto kun ei voi edes lähtee nyt koiran kanssa ulos kun supisteleee niin paljon.
 
Vähän tilanne päivitystä. Nyt sattuu koko ajan ja ihan saatanasti ei auta suihku eikä kipulääke. soitin jo miehelle että soittaa mulle kun saa edellisen homman valmiiks niin kerron mikä tilanne on. Suihkusta on vähän aupua mutta kun asuu omakotitalossa niin ei kehtaa koko päivää istua siel.
Corolalle pikku vinkki, kun sulla alkaa supistelemaan niin helvetinmoisen helpotuksen tuo autossa istuminen kun laittaa penkilämmittimen täysille.[:D]
 
Tsemppiä rocks! Hitaasti se sullakin sitte etenee.
Mee sinne suihkuun vaan, jos se helpottaa.
Mitä sitte vaikka se vähän maksais... On se varmasti
sen arvoista.
 
Perhana kun tuli huomattua liian myöhään, että netissä
olis myynnis synnytysaltaita 124 euroa
http://www.bebes.fi/kauppa/product_info.php?products_id=1219&cookiecheck=1
Olisin niin halunnu tollasen! Mutta en uskalla enää tilausta
tehdä, koska rahat saattaa mennä hukkaan...
 
Nyt uskaltaa jo arvailla että rocks olisi jo saanut lapsosensa tai ainakin on laitoksella saamassa sitä [:)]

Mulle oli kanssa ihan mielettömän iso hyöty lämpimästä suihkusta. Harmittaa kun en saanu ammeeseen mennä infektioriskin takia :( Mutta toi lämmin vesi ja lämmin muutenkin autto tosi paljon! Kotona meillä olisi kyllä loppunu aika äkkiä lämmin vesi varaajasta mutta sairaalassahan sitä piisasi. Tuntu vaan tyhmältä istua siellä suihkussa valuttamassa vettä - amme ois tuntunu jotenkin fiksummalta. Päätin siis että seuraava synnytys ei saa alkaa vesien menolla X) Ikään kuin voisin siihen vaikuttaa [:D]

corolla: Onko siellä sairaalassa allasta mihin olet menossa synnyttämään? Toivottavasti semmonen löytyy ja pääset sinne rentoutumaan sitten kun aika koittaa. Suihkukin kyllä jeesaa tosi paljon. Ja jos löytyy kauratyynyä niin mikroon vaan ja mahan tai selän päälle (Hyvinkäällä ainakin oli sairaalassa näitä ja omankin olisin ottanut mukaan jos en olisi tiennyt niitä sairaalassa olevan). Ite selvisin ensimmäisen vuorokauden jyväpussin kanssa ilman kipulääkettä keinutuolin kyydissä. Ihmeellisen ihana rentoutuskeino tuo lämpö!

Miehellä tänään varsinaiset varpajaiset. Huolettaa kyllä minkälainen raato siitä tulee ja tartteeko mun lähteä hakemaan sitä keskellä yötä jostain hangesta pojan kanssa kotiin... Kun ei toi mieskään ole pahemmin joulukuun alun jälkeen viunaa ottanut...
 
Moon, sepäs siinä juuri onkin ku tayssis ei oo altaita ollenkaan,
mikä on ihan perseestä. Mietin sitä altaan hankkimista kotikäyttöön,
en siis oisi sitä sairaalaan raahannu, mutta kaippa se suihku sitte
auttaa... Ei mitään vieläkään! Vähän jotain kirvelyä ja jomotusta
alapääs, mutta siinä kaikki. Noh, ei enää ku 5 päivää niin sit
käynnistyy...
 
 
 
corolla: Ihanaa että on kuitenkin tiedossa käynnistyspäivä jos ei lapsi itsekseen ala tulla. Mua jotenkin ahdisti se ettei voinut laskea päiviä siihen koska lapsi viimeistään olisi ulkona kun ei ollut mitään "lupausta" käynnistyksestä - ainoastaan tieto siitä koska olisi yliaikakontrolli. Vissiin silloinkaan ei olisi välttämättä käynnistetty jos lapsella olisi ollut kaikki hyvin vaan oltaisiin odoteltu lisää. Onneksi tuo kuitenkin päätti tulla itse maailmaan niin ei tarvinnut stressata enempää.
Nythän onkin hassua kun ei ole enää noita etappeja mitä odotella. Raskausaikana kuitenkin oli koko ajan jotain mitä odottaa: se maaginen 12vkon rajapyykki, ultraäänet, puoliväli, äitiysloman alku jne. Ehkä mä senkin takia olin lopussa niin ahdingossa kun siihen syntymään ei voinut laskea tarkasti jäljellä olevia päiviä [:D] Tottakai lapsenkin kanssa voi odottaa 6-viikkoislääkäriä, puolivuotispäivää tai ties mitä mutta ei se ole jotenkin sama. Ja kun yritän kuitenkin nauttia joka päivästä kun tämä vauva-aika on niin pian ohi - niin raskasta kuin se onkin.

Olin tuossa tosiaan vuorokauden itekseni pojan kanssa kun mies oli varpajaisia viettämässä. Ja jälleen kerran syveni kunnioitukseni yksinhuoltajia kohtaan. Mä olin jo helisemässä illalla kun lapsi ei millään rauhottunut. Sain itse suuhunpantavaa vasta yhdeksän aikaan illalla kun poika nukahti yöunille. Suihkussakaan ei kerennyt käydä. Ja nyt taas aamulla sama kuvio. Mies kun tuli kotiin niin vastassa oli itkevä siippa joka tyrkkäsi vauvan heti syliin että ota tämä, mä en jaksa.
Meillä siis tilanne on se, että lapsukainen nukkuu kyllä yöt hyvin (toistaiseksi ainakin, luojan kiitos) ja herää kaksi kertaa syömään. Mutta päivällä sillä on joku suuri väsytystaisto - ei nuku päikkäreitä vaan kukkuu väkisin hereillä. Tissille saattaa nukahtaa mutta auta armias jos sen käsistään laskee niin heti alkaa parku. Sylissä pitäisi saada olla koko ajan ja syötävää tarvitsee tunnin välein. Ja kun joka syötön yhteydessä alkaa vielä housuissa armoton rutina...
Rakastan sydämeni pohjasta tuota pientä sissiä mutta helpottaisi se kyllä jos se päivälläkin jotkut tirsat ottaisi. Jos ei miestä olisi niin en ehtisi kyllä mitään muuta tekemään, edes syömään itse. Onneksi sentään tietokoneellakin voi imettää X)
 
Heissan taas! Mulla olis huomenna vielä aamulla neuvola,jolloin varaavat äitiyspolille ajan tiistaiksi yliaikaisuuden takia..Saas nähdä lähettävätkö vielä kotiin...
 
Moon meillä onkin näköjään samanikäiset vauvelit ja meillä on aika sama tilanne kuin teilläkin. Oli pakko vastata, kun luin viestisi. Tällä hetkellä pitää saada olla koko ajan rinnalla ja mieluiten siis rinta suussa. Tuntuu, että rintojen pitäisi saada välillä levätä, jotta maito voisi taas nousta niihin. Ja tottakai rinnalle on ihanaa ja turvallista nukahtaa. Mutta heti kun laskee toisen syliin tai vaunuihin, alkaa itku ja parku. Ja siinä samalla pitäisi sitten kyetä laittaa ruokaa, pyykätä, siivota, syödä, käydä vessassa, hakea juotavaa. Huhhuh. Onkohan tämä jokin tietty vaihe, joka kuuluu vauvan kehitykseen? Meillä öitä ei vielä nukuta kunnolla. Nyt viime yö selvittiin kolmella herätyksellä ja aina 1h meni rinnalla kun ruoka-aika tuli.

Meilläkin oli miehellä perjantaina varpajaiset ja oli sellainen horror-ilta/yö. Selkä ja jalat ihan jumissa hytkymisestä ja muutama itkukin tuli tehtyä. Vaikka yritinkin pidätellä mahdollisimman paljon, etten itke vauva sylissä. Ja miehen mielestä "rankempaakin voisi olla". Niinpä niin.....
 
Moon, niin ei mullakaan missään lue, että "käynnistyspäivä". Päättelin
sen lähinnä itse, koska terkkari ensinnäkin ihmetteli, että miksen
saanut aikaa aikaisemmin yliaikatarkastukseen ja toisekseen sanoi, että ei mua sieltä enää
kotiin laiteta, koska perjantaina on jo 42+0. Ja kyllähän se ihan järkeen
käypältä munkin korvaan kuulostaa. Sehän on sitten eri asia, että kuinka
kauan siihen käynnistymiseen menee. Kuullut että kolmekin päivää
odotellaan vielä käynnistämisen jälkeen...
 
Mukavaa naistenpäivää kaikille! Olisi ollu mukava tehdä sellainen oikein
naisellinen teko juurikin tänään naistenpäivänä, mutta eipä taida olla
mahdollista... 41+3 and still waiting...
 
Hyvää naistenpäivää kaikille!Huomenna ois sitten aamulla se yliaikakontrolli,saas nähdä käynnistetäänkö vai lähetetäänkö vielä kotiin..Jotenkin on sellainen kutina et kotiin laittavat vielä,mut huomenna on taas viisaampi..
 
Heipä hei kaikille
Meidän neiti syntyi 5.3 klo 22.20 synnytys oli suht helppo neitillä oli vain 2kertaa napanuora kaulan ympäri mutta se ei haitannut koska oli niin pitkä napanuora. kokoa neidillä oli 3425g ja pituutta 50cm. nyt ollaan kaikki kotona. ja ihan hyvä fiilis.
Synnytksessä kiroilin niin paljon että kätilö jo sanoi että yritä olla kiroilematta ja keskity ponnistamaan joten tokasin sille sitte että haist v*ttu[:D]
 
Onnea rocks! Mahtavaa! Ja sain hyvät naurut tosta kiroilusta [:D] Mun omassa synnytyksessä kätilö ei myöskään arvostanu kiroilua mutta en älynny sanoa sille yhtä napakasti [:D]

Ja kohta se on corollalla ja suvimariallakin menoa [:)] Sitten voidaan kaikki intoilla tästä parkumisen ja hormonimyrskyjen ja kakkavaippojen maailmasta [;)]
 
Onnittelut rocks! Miten mä jotenkin taas arvasin, että jos
jonkun kans alkaa kisaileen, niin mä oon se ikuinen kakkonen [:)]
Toi kiroilujuttu [:D] En mäkään aio säästellä [:D]
 
Mä taidan olla sitte näiltä palstoilta viimeinen synnyttäjä, jolla oli helmikuulle
laskettu aika...
 
 
Rocks: Heh, asennetta! [:D] Paljon onnea vauvelin tuoreelle äidille ja tietysti pikkuiselle & koko perheelle.

Itse en tainnut synnytyksessä kiroilla, mutta ulisin ja huusin kyllä kokolailla lahjakkaasti. Kuului tasan tarkkaan kaikkiin synnärin huoneisiin - en oo mikään hiljainen hissukka. Jostakin syystä mulla ei kivunlievitykset toimineet, joten lähinnä kätilö luikki pakoon kun ei osannut auttaa mua mitenkään kipujen kanssa. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. [:)]
 
Corolla: Enään muutama päivä niin on teilläkin neiti(?) sylissä. MUlla tuli kyllä kaikki kirosanat siellä
sellaisessa sarjassa että oikein naurattaa nyt.
 
Mies oli käynyt eilen töissä kertomas että tyttö syntyi ja jää nyt lomalle (ollaan samas työpaikas) Niin siel oli jätkät ekaks kyselly että kiroilinko paljonkin[:D]
Hitto että yllätyin siitä että ole ole noi tikit kovin kipeet edes paitsi tänään aamulla kun istuin kovalla tuolilla ja satuin sitten pieraisemaan[&:] niin kyllä teki kipeää ja mies istui siinä vieressä ja näki mun ilmen niin se alkoi nauraa ihan kauheesti, itteeni sattuin kyllä pikkasen mutta nauratti kyllä samalla niin paljon että meinas tulla kaupan päälle pissat housuun[:D].
Heh mulla lukee synnytys kertomuksessa "valittaa tuntevansa kauheaa kakkahätää". Ton olis voinut jättää kirjottamatta sinne[:D]
 
Mites käytettekö öisin imetysliimejä? kun tissit vuotaa kuin seulat niin pakko käyttää jotain. Vinkkejä?
 
 
rocks: Olen kateellinen kun sulla ei isommin tikit vaivaa! Täällä mennään perse hellänä edelleen. Melko normaalisti nyt jo pystyy olemaan mutta istumista saa varoa. Ja mä vietän vähän liikaakin aikaa pyrstölläni kun poika vaatii tissiä tunnin välein... Mulla ei lue mitään synnytyskertomuksessa näitä rasti ruutuun -juttuja lukuunottamatta. Höh. Jostain syystä synnytyskeskustelukin jäi kätilön kanssa väliin. Kateellisena itkin verhon takana osastolla kun toisen tuoreen äidin kätilö kävi synnytystä läpi.
Fysioterapeutti (tms) suositteli pitämään imetysliivejä yötäpäivää ja niin on ollu toki pakko tehdä. Lakanat ja vaatteet ja sohvatyynyt ja kaikki on silti imetyksestä laikukkaana. Ite liivit pysyny siistinä kiitos suojien :D Kaaritukia ei kuulemma sais olla mikä on sinänsä hassua kun tissit on kuin melonit. Mä ostin h&M:stä semmosia 2pack -rintsikoita vajaa parikymppiä/paketti ja olen ollu ihan tyytyväinen. Anttilasta saa kuulemma myös edullisia.

Mä odotan niiiin innolla että toi alakerta paranee! Haluan uimaan ja metsästämään kadonnutta seksielämää. Meillä loppu petipuuhat marras/joulukuussa. Alko olla maha niin haitoillaan ja tuli paha olla ja selkä kipeeksi. Muutenkin ollut tosi hiljaista raskausajan kun ensin vaivasi pahoinvointi, sitten väsymys ja lopuksi mieskin alkoi olla jo lannistunut... Vaan jos ei paikat olisi niin hajalla niin olisin ollu valmis hommiin jo laitoksella [:D]

corolla: Onhan siinä "viimeisenä" olossa jotain kunniakastakin! Ja mä ainakin täällä tsemppaan ja jännitän sun puolesta!

Meidän jättivauva on nyt yli 5kg kypsässä kolmen viikon iässä.

KiCa: Vissiin kyse noista vauvan omista kasvuspurteista eli pitäis tissiriippuvuus vähän höllätä. Terkkari sano tänään neuvolassa että jos itse meinaa väsyä tiheisiin syöttöihin niin ihmeessä korviketta kehiin vaikka maitoa riittäisikin. Että tärkeintä on vauvan kasvun lisäksi äidin jaksaminen. Mä meinaan vielä sinnitellä täysimetyksellä mutta jos alkaa väsy painaa ja tää nykyinen hillitön itkuisuus pahentua niin eiköhän sitten voisi sitä korviketta kokeilla. Ja niin, mies ei voi ymmärtää mitä se 24/7 vauvan kanssa fyysisessä kontaktissa oleminen on. (Nytkin muuten mulla tää tissiriippuvainen tässä koneella)

Viime yönä näin unta kuinka synnytin meidän saunassa toista vauvaa. Apua en tarvinnut kun olin niin "kokenut" jo [:D] Itku meinaa tulla aina kun synnytystä muistelen - oli se kyllä niin ihanaa <:)
 
Tänään on meillä alkanu päivä lupaavasti: neiti on ollu ilman tissiäkin tyytyväinen, nukkunu ilman syliäkin ja ollu rinnalla sopivasti. Jospa tämä maidoton ruokavalionikin auttaisi pienen masuvaivoihin (?). Täysimetyksellä itse aion jatkaa, vaikka kuinka olisi tississä kiinni. Ja nyt kun kokeilen maidotonta ruokavaliota 2viikkoa, niin korvikkeet ei tuu kyseeseen: maitopohjaisia, ainakin suurin osa. Ja imetys on kuitenkin "helppoa" kun ruoka on aina valmista, oikean lämpöistä ja sitä saa nopeasti tarjolle :-)

Tänään meillä onkin vielä neuvola edessä. Saas nähdä onko neidille painoa tullut minkä verran, kun niin ahkerasti on syönyt. Viikko sitten saatiin 3kg rikki. Mutta vielä on tyttö niin hoikka, että hyvä että housut pysyvät päällä. 56cm vaatteista osa on vielä isoja, hihoja täytyy kääriä.
 
Meillä meni eilinen taas mukavasti. Poika nukkui päikkäritkin pitkästä aikaa. Tuntui taas tosi mukavalta tämä vauva-arki. Nyt on sitten ollut ihan päinvastainen päivä... Puoli kolmesta yöllä on ollut huutoa ja parkua enemmän tai vähemmän nonstoppina. Ja kun tuntuu että mikään ei auta... Lapsi huutaa jopa tissillä. Lasken minuutteja siihen että mies tulee töistä.

Tällaisina hetkinä sitä toivoo että lapsi ryömisi sinne mistä on tullutkin... Tiedän että nämä tuntemukset voi laittaa ihan väsymyksen piikkiin mutta tottakai niistä tuntee syyllisyyttä. Ja eipä taida auttaa lasta rauhoittumaan kun itse on kireä kuin ties mikä...

On se hyvä että pienillä lapsilla (omilla siis) on taipumus olla suloisia ja ihania - eihän niitä kukaan muuten jaksaisi...
 
meillä viime yö meni myös ihan päin puuta. sain itse nukuttua huimat 4h, mutta ei putkeen. mies öisin töissä. näytti siltä, että vatsakipuja neiti valitteli. rinnallakin sätki kuin mikäkin kärpäslätkä. huhhhuh....
 
Paskaa, paskaa, paskaa... Lallallallaa...
Mulla sekoo pää ja muistissakaan enää mitään kehumista.
Unohdin tänään ensimmäistä kertaa elämässäni pankkikortin
tunnusluvun kaupan kassalla... Mieltä ylentävä tilanne!
Vattanahkakin niin arka jo, revenny tosi mukavasti...
Ei taas löydy oikeen mitään positiivista ajateltavaa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top