Viikko tädin kyläilyyn, eikä minkäänmoista fiilistä tärpistä. Flunssa iski päälle, ei siis mikään "vähän väsyttää ja nenä tukossa olenkohan raskaana"- tyyppistä, vaan ihan kunnon lenssu. Särkylääkkeitäkään ei ole uskaltanut vetää jos nyt tärppäis sitten kuitenkin....enkä halua jäädä kiinni panadolien ostamisesta lähiapteekista, liikaa tuttuja, että lusitaan nyt tauti täysillä.
Anoppi tänään viimeksi mieheltä kyseli että no koskas niitä lapsenlapsia tulee, että minäkin täytän jo niin ja niin paljon, että kyllä niitten eteen pitäisi alkaa tekemään jotain. Eipä ole viitsitty kertoa että puoli vuotta on tässä tilaus ollut sisällä, mutta paketti ei ole vielä tullut perille asti. Kyllä se sieltä joskus tulee jos on tullakseen, enkä toisaalta ole koskaan pitänyt adoptiotakaan mahdottomana ajatuksena. Itsellä oli vähän kurjemman puolenen lapsuus, joten mielellään ottaisi siipiensä suojaan lapsen, jolta se rakkaus, rutiinit ja turva puuttuu. Sitä ehkä itse toivoi kun oli pieni, mutta kukaan ei tullut.
Plääh, joka tapauksessa toivon todella että kaikilla tärppäisi mahdollisimman pian ja päästäisiin pois täältä ketjusta. Ja jos ei voi nauttia raskaudesta niin täytyy nauttia siitä että ei ole raskaana. Että syökää niitä medium-pihvejä ja homejuustoja vielä kun voitte! ;)