IVF/ICSI-HOIDOT 2024-2025

[StellaMom]

@Ehtoo Koska löysin vasta äsken tuo q10 jossa oli oliiviöljyä eikä auringonkukkaöljyä niin olisin aloittanut sitä nut vasta mutta hän sanoi ettei se ehdi vaikuttamaan tässä vaiheessa vielä joten parempi jättää pois vielä kun ei tiedä mitä kaikkea laittaa vartaloonsa tässä ja vartalo on vähän sekaisin muutenkin! Eli en usko että jos olet kauan jo syönyt että tarvitsee lopettaa sitä ainakaan. Muuten mä otan vain mamma vitamiinit.
Ja tuohon pimeyteen mulla oli viime vklna ihan sama fiilis. Kaikki oli p*skaa vain mutta nyt olo vähän parempi. Epäilen että kyse oli vain tästä kierron hetkestä. Mutta tuo 5-12mm on aika kirjava vielä, olisi kivempaa jos kaikki ois about samankokoisia koska sitten useimmat ehtisivät yli 20 mm.

@Pumpulipilvi mun oikealla kaikki melkein kuihtuivat pois punktioon mennessä, tokalla UÄllä ne eivät olleet kovin paljon kasvaneet joten ei laskettu niitä mukaan enää. Eli punktiotilanteeseen mentiin viidellä, 4 oli tarpeeksi isoja ja niitä tyhjennettiin. Kahdesta niistä löytyi munasolut vain, eli muut olivat näitä feikkejä nyt toivoisin että kaikki 7-12mm jaksaisi kasvaa hyvää vauhtia niin saisi 6-7 niitä ja niistä ehkä puolet olisi sitten munasolullisia. Viimeksi mulla oli myös jarru siinä samassa lääkkeessä, nyt jarru on erillinen ruisku (Pergoveris+ Fyremadel ja Clomifen)

 

[StellaMom]

Täähän se melkein pahin paikka on!

Kiitos kysymästä, myös @StellaMom!

Sydän kurkussa vahdin puhelinta koko työpäivän. Puolen päivän maissa olin sitä mieltä että eivät ehkä enää soittaisi. Lopulta kävin hakemassa ainokaisen kyytiin Kaksi muuta ei selvinnyt tänne saakka. Limakalvo oli kasvanut mukavasti ja muutenkin siirto meni hyvin.

Mulla on nyt tosiaan tuoresiirrossa tuplalääkitys kun viimeksi alkoi tiputtelu pari päivää siirron jälkeen. Nyt yritän unohtaa koko asian Toki lääkäri vaan totes että huomennahan sen pitäisi kiinnnittyä niin koitappa tässä olla kuulostelematta jokaista nippasua.

Hyvä kuulla että pääsitte siirtoon! Mä tiedän nyt jo ettei tuoresiirtoa tehdä kun Clomissa niitä kaikkia pakastetaan, toivon vain että kyseessä olisi muutamat pakkaseen asti tällä kertaa, mutta epäilen että ei vielä saada mitään sinne asti ja sitten pitää ehkä icsi miettiä jo, mutta koska miehellä ei ole ollut ongelmia hänen näytteissä niin uskon että kyseessä on mun solut jotka eivät tykkää tehdä mitään, ja sehän loppuu varmaan siihen että mulla on lahjasoluasia ajateltavana varmaan pitää tehdä sitä ajatustyötä ennen kuin se hetki tulee.

 

[M@lttam@ton]

Täähän se melkein pahin paikka on!

Kiitos kysymästä, myös @StellaMom!

Sydän kurkussa vahdin puhelinta koko työpäivän. Puolen päivän maissa olin sitä mieltä että eivät ehkä enää soittaisi. Lopulta kävin hakemassa ainokaisen kyytiin Kaksi muuta ei selvinnyt tänne saakka. Limakalvo oli kasvanut mukavasti ja muutenkin siirto meni hyvin.

Mulla on nyt tosiaan tuoresiirrossa tuplalääkitys kun viimeksi alkoi tiputtelu pari päivää siirron jälkeen. Nyt yritän unohtaa koko asian Toki lääkäri vaan totes että huomennahan sen pitäisi kiinnnittyä niin koitappa tässä olla kuulostelematta jokaista nippasua.

Miten siellä kuulostellut sujuu, tuntuuko mitään? Milloin ajattelit alkaa testaamaan vai odotatko ihan testipäiväön?

Mekin päästään tänään tuoresiirtoon!! Pääsen sit piinailemaan sun kanssa.

 

[Kirppuliini]

@Kirppuliini, oletteko vielä tavanneet yksityispuolen lääkäriä?

Ikävä kyllä tuntuu, ettei yksityiselläkään puolella ole meille apuja. Kaksi testiä otettiin, joita ei ole tehty julkisella (FSHR ja DHEA) ja nyt odotellaan niiden tuloksia. Tuo FSHR on käsittääkseni suppea geenitesti, jossa katsotaan jotain reseptoriasiaa. Jos siinä todetaan geneettinen muutos/puute, niin se selittäisi miksi munasolut eivät hedelmöity. Mitä asiasta luin, niin lienee epätodennäköistä, että tuo löytyisi, koska sen olisi pitänyt aiheuttaa oireita. Tavallaan toivon, että tuosta löytyisi syy ja olisi selkeää, etten voi saada biologista lasta. Toisaalta ajatus tuntuu musertavalta ja lopulliselta. Olen yrittänyt ajatella, että omilla toiveilla ja ajatuksilla ei ole väliä, koska testi on otettu, eikä tulokseen voi vaikuttaa. Silti jännittää melkoisesti tulos ja oma reaktio siihen.

Julkisella puhuivat, että yksityisellä voisi tehdä geenitestejä, niin olimme yllättyneitä, että Dextra tarjosi vain FSHR-testiä. Ihmisellä kymmeniä tuhansia geenejä ja tuossa tutkitaan vain pintaraapaisu. Jos testistä ei löydy syytä, niin en yhtään tiedä mihin suuntaan jatketaan. Minä haluaisin ehkä kokeilla vielä molempien omilla soluilla, puolison mielestä se tie on jo kuljettu.

 

[StellaMom]

Ikävä kyllä tuntuu, ettei yksityiselläkään puolella ole meille apuja. Kaksi testiä otettiin, joita ei ole tehty julkisella (FSHR ja DHEA) ja nyt odotellaan niiden tuloksia. Tuo FSHR on käsittääkseni suppea geenitesti, jossa katsotaan jotain reseptoriasiaa. Jos siinä todetaan geneettinen muutos/puute, niin se selittäisi miksi munasolut eivät hedelmöity. Mitä asiasta luin, niin lienee epätodennäköistä, että tuo löytyisi, koska sen olisi pitänyt aiheuttaa oireita. Tavallaan toivon, etä tuosta löytyisi syy ja olisi selkeää, etten voi saada biologista lasta. Toisaalta ajatus tuntuu musertavalta ja lopulliselta. Olen yrittänyt ajatella, että omilla toiveilla ja ajatuksilla ei ole väliä, koska testi on otettu, eikä tulokseen voi vaikuttaa. Silti jännittää melkoisesti tulos ja oma reaktio siihen.

Julkisella puhuivat, että yksityisellä voisi tehdä geenitestejä, niin olimme yllättyneitä, että Dextra tarjosi vain FSHR-testiä. Ihmisellä kymmeniä tuhansia geenejä ja tuossa tutkitaan vain pintaraapaisu. Jos testistä ei löydy syytä, niin en yhtään tiedä mihin suuntaan jatketaan. Minä haluaisin ehkä kokeilla vielä molempien omilla soluilla, puolison mielestä se tie on jo kuljettu.

Hmm okei, teillä sellainen reitti kuljettu. Meillä tosiaan hedelmöityi ehkä molemmat solut mutta se jakautuminen ei mennyt oikealla vauhdilla eteenpäin joten viljely keskeytettiin. Siinä uskoisin että joko a) biologinen asia ei toiminut, b) huono erä tai c) selittämätön asia tapahtui kierron aikana jolloin solut olivat huonolaatuisia. Ehkä pitää miettiä sitä geenitestiasiaa vielä, viimeksi maksettiin aika turhaan embryoskoopista kun siitä ei saatu mitään lisätietoa edellisestä kierroksesta edes, mutta jos ois jakautunut normaalisti niin olisi biologin kanssa ollut rupattelu siinä myös. Biologi silloin jo soitteli kun kehitys oli verkkaista että ei pitäisi toiveita tuoresiirrosta yllä, ja se oli musertavaa silloin.
Kuten tuossa kirjoittelin aamulla, niin itse koitan ehkä vähän tutkia alustavasti lahjasoluasiaa, lääkäri ei ole vielä jutellut asiasta kovin paljon mutta yhdessä vaiheessa sanoi että sekin on vaihtoehto jos kaikki muu ei toimi. Olettaisin että mennään pari kierrosta näillä eväillä ja sen jälkeen tehdään muutoksia jos ei tule yhtään onnistumisia. Onko teillä @Kirppuliini pitkä tausta jo tähän jo (en muista suoraan nyt), mietin että miksi puoliso on sanonut että tie on katsottu jo? Miehille tämä on kuitenkin "vähäisempi" vaiva. Ekalla kierroksella tuntui siltä että mies oli hyvin tukena, mutta tässä kierrossa hän on jättäytynyt taas hieman kauemmas mun piikityksistä tms.

Ja pieni omanapa tähän lopuksi: Eilen pistin ekan jarrun (Fyremadel) ja se oli kauheeta. En tiedä miksi mutta se neula ei halunnut mennä ihon alle helposti. Painoin kovaa ja tooosi hitaasti alkoi mennä ihon alle mutta mua alkoi melkein yököttää kun se tuntui kuin neula olisi laitettu kumiankkaan sisään, niin paljon vastusta. Onko muilla kokemuksia tästä? Onko neula isompi? Onko se tuo lateksi korkki joka tekee siitä pinnasta verkkaisen? Pergoveris ja Menopur sekä Ovitrelle neulat menivät kaikki nätisti ihon alle.

 

[Kisumamma90]

Kiitos kaikille tsempeistä Tästä kierroksesta en ole jaksanut puhua kavereille mitään. Kaikilla on lapsia, niin tuntuu jotenkin säälittävältä selittää niille muutamasta munasolusta. Parin työkaverin kanssa puhunut asiasta jotain, kun tullut poissaoloja töistä.

Itsekin olen pyöritellyt lahjasoluja mielessä, vaikka meillä on onnistuneita raskautumisia muutama takana. Moni on kysynyt minulta tai mieheltä adoptiosta, mutta koen että lahjasoluhoidot olisi ennemmin se mihin lähdettäisiin.

Eilen välillä mietin että mitähän se alkio puuhaa vai onko edes hengissä enää Mutta ihan suhteellisen normi olo tuplalääkityksestäkin huolimatta. Joitakin mahan vääntäsyjä oli eilen mutta en ottanut selvää oliko suoli vai mikä. Testaamisen jätän ensi viikolle. Viimeistään sunnuntaina testaan, vaikka ma 24.11 on virallinen testipäivä. Olis edes yksi päivä aikaa sulatettella pettymystä kotona. (Näin suuret odotukset mulla on )

@StellaMom mullakin se piikki otti hetken että meni ihosta läpi! Mutta enemmän mua inhotti se hetkellinen kirvely mikä siitä lääkkeestä tuli. Onnistuin kyllä saamaan pikkujouluissa mojovan mustelman ihan gonalinkin piikillä

 

[Mami91~]

@StellaMom Siis sama kokemus oli fyremadelista, välillä se tosin meni paremmin ja välillä tuntu että ei mee millään läpi. Ite käänsin neulaa eri asentoon niin meni helpommin tai vähän liikutin sitä samalla, sillain pyörivästi. Mutta osuva kuvaus tuo kumiankkaan pistäminen Siinä on paksumpi ja tylsempi neula ja siks on vähän hankalampi yleensä pistää kun noi kynät, samanlaisia tylsiä oli verenohennuspiikit mitä joskus piti käyttää leikkauksen jälkeen niin tiesin vähän mitä odottaa sen pistämiseltä.

 

[Mami91~]

Kehtaakohan täällä enää ees napailla kun sitä tullu tehtyä viimeaikoina

No päivitän silti ja lukee kuka haluaa

Taysissa ovat sitkeesti sitä mieltä että raskaana ollaan niin kauan kunnes testi on nega ja vasta sitten saa tukilääkkeet lopettaa. No ei ole vielä testi nega mutta useamman päivän ollut sama hailakka. Alussa siis vahvistui viivat ja sen jälkeen haaleni ja on nyt pysynyt siinä haaleassa, luulisi että nopeaa laskisi kun ei sitä hormonia ihan hirveästi ole ehtinyt muodostua, digikin jäi siihen 1-2 viikkoa kohtaan. Tänään varmistui että PAS menee aika varmasti tammikuulle koska vielä on tämä tilanne kesken ja pitää odottaa seuraavat menkat joiden pitäis alkaa 1.12. mennessä jotta joulukuussa voisi siirron tehdä, niin ei tule ehtimään. Oli kyllä ihana kätilö tänään joka selvitti kaikki asiat ja kertoi suoraan ne. Vaikutti myös siltä että oli aikaa jutella vaikka varmasti tänäänkin oli kiire, niin ei antanut sen käydä ilmi.

Muokkaan vielä että kipuja ei ole enää tällä viikolla ollut ja lugejen jälkeen vuotokin rauhoittui, pyyhkiessö vähän tuli verta mutta ei enää hyytymiä eikä verta siteeseen tai pönttöön. Lämmöt on noussu 37 takas mutta voiko toi vahva keltarauhastuki aiheuttaa sitten sen

 

[StellaMom]

@Kisumamma90 Joo siis fyremadel, aivan kökkö mutta kohta pitää piikittää taas sillä. En odota innolla yhtään. Hyvä tietää että teilläkin on ollut samoja ongelmia ettei kyse ole vain mun vatsamakkaran ongelmia. Onneksi tätä on jäljellä enää muutama päivä, sitten pääsen taas lepäilemään.
@Mami91~ Hankala tuo tilanne kyllä, kun haluaisi uskoa siihen raskauteen mutta on niin paljon kysymysmerkkejä! Mutta mene ohjeistuksien mukaan ja koita rentoutua. Ei voi muuta kuin odottaa tässä tilanteessa (turhauduttavaa, I know). Olen itse ollut kerran raskaana. Meni kesken joskus viikolla 10-11 ilmeisesti mutta ennen rakenneultraa siis sain vuotoja ja kipuja ja "tiesin" ettei kaikki ollut ihan ok, ja oireet hiipuivat pois. Samalla tavalla tiesin ennen raskaustestiä että olin raskaana. Jotenkin uskon siis että tämä "tunne" tulisi uudestaan. Samalla olen kuullut että jokainen raskaus on niin erilainen joten voihan se olla ettei tuollaista tunnetta tule ollenkaan.

Juttelin työkaverin kanssa tänään follikkeleiden määrästä, miten viimeksi puolet hiipui pois ennen toista UÄ yms. ja sieltä tuli paljon tukea kyllä, mutta hän on niin positiivinen ja sanoo samaa kuin lääkäri "loput on biologiaa, siihen ei voi vaikuttaa". En tiedä kenen kanssa voisin jutella tästä silleen että voisi itkeä ja nauraa yhdessä, mulla on se yksi kaveri joka tällähetkellä on välikierrolla mutta hän ei nyt ole samassa veneessä juuri nyt. Mulla on siskoja mutta heillä on lapsia, joten keskustelu vaan johtaisi siihen "no voooi..." tyyliseen keskusteluun. Äiti on juorukello joten koko suku kuulisi tästä vaikka sanoisi että ei halua että kukaan muu saisi tietää. Yks kaveri tietää jo ettei voi saada lapsia (hänelle tämä keskustelu oliis varmasti veitsi sydämeen vain), toiset ovat jo lapsiaan saaneet. Joten vähän yksinäinen olo. Jopa miehen seurassa, koska hänen osuus on aika nopeasti ohi ja jopa nautinnollista

 

[Mami91~]

@StellaMom Juu eihän tässä voi kun odottaa vaikka se onkin vaikeaa. Tunne sanoo että meni kesken, mulla useita keskenmenoja niin oletan sen tunnistaneeni. Mutta tää on menny kokonaisuudessaan vähän eritavalla kun aiemmat keskenmenneet. Olin saikulla tämän alkuviikon mutta nyt kyllä tuntuu oikein kivalta päästä huomenna töihin

Harmillista kun sulla ei oo oikein nyt ketään kelle jutella livenä näistä asioista, onneks tänne voi kirjoitella vaikka se ei sama asia olekaan kun että olisi joku löheinen kelle jutella. Itselläkään ei lähipiirissä ole ketään hoidoissa tai edes kokemusta hoidoista ja siksi täällä kans kyselen ja ihmettelen kaikkea. Mulla myös lähipiirissä helposti raskautuvaa sorttia ja nekin harvat joilla kestänyt pidempään tai ollut ongelmia niin on jo useampi lapsi.

 

[StellaMom]

@StellaMom Juu eihän tässä voi kun odottaa vaikka se onkin vaikeaa. Tunne sanoo että meni kesken, mulla useita keskenmenoja niin oletan sen tunnistaneeni. Mutta tää on menny kokonaisuudessaan vähän eritavalla kun aiemmat keskenmenneet. Olin saikulla tämän alkuviikon mutta nyt kyllä tuntuu oikein kivalta päästä huomenna töihin

Harmillista kun sulla ei oo oikein nyt ketään kelle jutella livenä näistä asioista, onneks tänne voi kirjoitella vaikka se ei sama asia olekaan kun että olisi joku löheinen kelle jutella. Itselläkään ei lähipiirissä ole ketään hoidoissa tai edes kokemusta hoidoista ja siksi täällä kans kyselen ja ihmettelen kaikkea. Mulla myös lähipiirissä helposti raskautuvaa sorttia ja nekin harvat joilla kestänyt pidempään tai ollut ongelmia niin on jo useampi lapsi.

Huomasin muuten että sulla ollut tuo bmi myös korkealla ja sen takia et päässyt hoitoihin. Lile on leikkaus oletan? Itse ihan näillä muotilääkkeillä sain hoidettua bmi alemmans mutta ei ois riittänyt julkiselle puolell vieläkään. yksityiset ottivat mut kuitenkin mukaan. ja olin siis reilusti ylipainoinen kun tuli se onnistunut raskautuminen. Olisin toivonut että lääkärit olisivat tutkineet mun sokerit yms paremmin silloin 2021 kun ekaa kertaa käytiin tutkimuksissa, jos silloin ois huomattu korkeampia arvoja niin olisin päässyt aikaisemminkin hoitoihin. Ja toki ollut terveellinen jo monta vuotta :)

 

[Ehtoo]

Ikävä kyllä tuntuu, ettei yksityiselläkään puolella ole meille apuja. Kaksi testiä otettiin, joita ei ole tehty julkisella (FSHR ja DHEA) ja nyt odotellaan niiden tuloksia. Tuo FSHR on käsittääkseni suppea geenitesti, jossa katsotaan jotain reseptoriasiaa. Jos siinä todetaan geneettinen muutos/puute, niin se selittäisi miksi munasolut eivät hedelmöity. Mitä asiasta luin, niin lienee epätodennäköistä, että tuo löytyisi, koska sen olisi pitänyt aiheuttaa oireita. Tavallaan toivon, että tuosta löytyisi syy ja olisi selkeää, etten voi saada biologista lasta. Toisaalta ajatus tuntuu musertavalta ja lopulliselta. Olen yrittänyt ajatella, että omilla toiveilla ja ajatuksilla ei ole väliä, koska testi on otettu, eikä tulokseen voi vaikuttaa. Silti jännittää melkoisesti tulos ja oma reaktio siihen.

Julkisella puhuivat, että yksityisellä voisi tehdä geenitestejä, niin olimme yllättyneitä, että Dextra tarjosi vain FSHR-testiä. Ihmisellä kymmeniä tuhansia geenejä ja tuossa tutkitaan vain pintaraapaisu. Jos testistä ei löydy syytä, niin en yhtään tiedä mihin suuntaan jatketaan. Minä haluaisin ehkä kokeilla vielä molempien omilla soluilla, puolison mielestä se tie on jo kuljettu.

Mukava kuulla kuulumisiasi. Ymmärrettävä tuo tunne, että olisi helpottavaa kuulla syy, vaikka se olisi myös musertavaa. Ottiko lääkäri kantaa siihen, kannattaisiko kokeilla vielä omilla soluilla? Aivan maallikkoajatus, mutta voisikohan ajatella, että sekä FSH:ta että LH:ta sisältävä stimulaatiolääke kannattaisi kokeilla? Taisinkin mietiskellä sitä täällä jossain vaiheessa, että hämmensi ettei sitä kokeiltu vielä HUS:illa.

Akupunkturisti muuten sanoi mulle, että kiinalainen lääketiede ei tunnista selittämätöntä lapsettomuutta. Ja ryhtyi sitten hoitamaan mua sillä ajatuksella, että pyrkii saamaan tiettyjä asioita kehossani tasapainoon. Samalla ihan houkutteleva ajatus mutta toisaalta teki mieli purnata, että miten voi sanoa noin ilman että pyytää miehenikin vastaanotolle. Musta selittämättömän lapsettomuuden helpottava puoli on tietyn yhteisvastuun säilyminen - ei voi olla 100 % varma, kumpaan syy liittyy. Toki voi olla myös yhteisvaikutus.

Omasta tilanteesta sen verran, että ultratsekkaus lähestyy ja kuukautisten alusta ei vielä tietoakaan, joten veikkaan, että lyhyen kaavan hoito aloitetaan AFC-lähtötilanteen osalta sokkona. Se voi olla ehkä ihan hyväkin, niin ei tarvitse liikaa pähkäillä, että onko tämä juuri se the kierto, jossa hoito kannattaa tehdä. Ekassa seurantaultrassa sitten näkee tilanteen, että mitä on lähtenyt kasvamaan. Estrogen priming on ollut helppo ja huoleton vaihe - tosi rento verrattuna sumutteluun, vaikkei sekään ollut omalla kohdalla paha. Kerrankin saa ottaa tablettimuotoista lääkettä, kun näissä hoidoissa on jo koettu melkein kaikki muut mahdolliset formaatit.

 

[Mami91~]

Huomasin muuten että sulla ollut tuo bmi myös korkealla ja sen takia et päässyt hoitoihin. Lile on leikkaus oletan? Itse ihan näillä muotilääkkeillä sain hoidettua bmi alemmans mutta ei ois riittänyt julkiselle puolell vieläkään. yksityiset ottivat mut kuitenkin mukaan. ja olin siis reilusti ylipainoinen kun tuli se onnistunut raskautuminen. Olisin toivonut että lääkärit olisivat tutkineet mun sokerit yms paremmin silloin 2021 kun ekaa kertaa käytiin tutkimuksissa, jos silloin ois huomattu korkeampia arvoja niin olisin päässyt aikaisemminkin hoitoihin. Ja toki ollut terveellinen jo monta vuotta :)

Joo painon kanssa ollut haasteita ja syömishäiriötausta. Mulla oli myös käytössä painonpudotuksen tukena eka pillerit ja sit molemmat kuuluisat piikit ja sit kävin vatsalaukunohitusleikkauksessa. Kaikkinensa paino on pudonnut 70kg ja leikkauksen jälkeen vuoden kuluessa putos 50kg ja nyt paino on tasaantunut.
Joo sillon aiemmin ois kans ollu kiva saada jo apuja ja muutama vuosi sitten löyty kilpparin vajaatoiminta ym. Onneks yksityisellä ottivat sut hoitoihin, julkisella ne on aika tiukkoja vaikka käsittääkseni ei oo esim mitään lakia siihen bmi hommaan mutta tietty tilastojen valossa suosivat alle tietyn bmin oloa. Mutta itse en usko että pelkkä ylipaino yksinään on aina syy vaan jotain siellä rinnalla on myös.

 

[StellaMom]

Joo painon kanssa ollut haasteita ja syömishäiriötausta. Mulla oli myös käytössä painonpudotuksen tukena eka pillerit ja sit molemmat kuuluisat piikit ja sit kävin vatsalaukunohitusleikkauksessa. Kaikkinensa paino on pudonnut 70kg ja leikkauksen jälkeen vuoden kuluessa putos 50kg ja nyt paino on tasaantunut.
Joo sillon aiemmin ois kans ollu kiva saada jo apuja ja muutama vuosi sitten löyty kilpparin vajaatoiminta ym. Onneks yksityisellä ottivat sut hoitoihin, julkisella ne on aika tiukkoja vaikka käsittääkseni ei oo esim mitään lakia siihen bmi hommaan mutta tietty tilastojen valossa suosivat alle tietyn bmin oloa. Mutta itse en usko että pelkkä ylipaino yksinään on aina syy vaan jotain siellä rinnalla on myös.

Hienoa että sait apuja! Mulla on 20 kiloa alkuvuodesta saatu näillä muotilääkepillereillä (glp1) ja nyt 3 kk ilman koska niitähän ei voi hoitojen aikana käyttää. Olen oikein onnekas että sain tämän hyvin fiksun lapsettomuuslääkärin jolla on kokemusta juuri minunkaltaisista keisseistä, hän veti esille kirjan/tutkimuksen insuliiniresistenssistä ja lapsettomuudesta ja selitti hyvin selkeästi mistä on kyse. Aloitettiin helpolla lääkkeellä mutta 6 kkn aikana paino oli tippunut 4-5kiloa ja se ei ollut tarpeeksi nopeeta minun iässä. Sitten uuden lääkkeen alkukättelyssä hän sanoi että tässä bmi raja mitä hän haluaa että minulla on ennen hoitoja, ja sokeriarvot tietylle tasolle. Nyt lääkkeen lopettamisen jälkeen olen mennyt metformiinilla ja samalla ruokavaliolla ja kalorimäärällä eikä paino ole noussut. Mulla on siis myös kilpirauhasen vajaatoimintaa, ollut tiedossa 2010 lähtien eli ei tullut näissä asioissa selville, mutta sen lisäksi munasarjoissa endometrioosi ja toi pitkään piilevä insuliiniresistenssi. Jos sanot lääkärille että nämä ovat sun rutiinit, syöt niukasti, urheilet ja paino ei liikahda niin uskoisi että kuka tahansa tutkisi enemmän. Kaikki muut lääkärit olivat hyvin varmoja siitä että minä vain valehtelen paljonko liikun ja syön ja siksi en laihdu. En tehnyt rutiinille tai ruokatottumuksiin muutoksia kun aloitin glp1 ja paino tippui helposti. Eiköhän tässä ollut kyse jostain biologiasta mitä en itse voinut säädellä olen iloinen mutta turhautunut että vasta tässä vaiheessa elämää saan tämän ratkaistua.

 

[Sandra84]

Uh, mä en ole saanut (toimivaa) apua painonpudotukseen vaikka olen kaikkea kokeillut ja liikkunut ja ozempic ei tehnyt mitään. Tässä sitä killun sitten, lihasta on ja urheilen, mutta varmaan kaikki vaan ajattelee että teen kaiken väärin. Mä en voi nyt mitään, mutta jos tää tuleva PAS ei onnistu niin sit teen jotakin, mut mitä? Kokeilen eri lääkettä? Saa laittaa inboksiin viestiä, jos on vinkkiä.

Mutta asiaan. Mulla on nyt maanantaina Be ready-testin ottaminen edessä. Mä kävin Terveystalolla ultrassa x2, että ei tarvi lähtee 2h päähän ajeleen ultran takia, koska ollaan Dextralla ja ei asuta siellä päin. Voikohan näistä hakea sitä kelan -40% korvausta? En ainakaan tajunnut kysyä siellä vastaanotolla. Oon niin uupunut kaikesta, että en vaan tajunnut. Onko tietoa? Ja kauankohan siinä testin tuloksen saamisessa menee? Toki kysyn sen sit maanantaina, mut jos jollakin on tietoa? Ja oletan, että seuraavasta kierrosta sit on siirto. Mulla on piilevä endo, joten sitäkin kuivatellaan…

Meillä on 4AA alkio ja se on meidän viimeinen. Mä en enää jaksa tehdä IVF-hoitoja, oon ollu viidessä hoidossa ja ikä alkaa tulemaan tien päähän (41). Tää on ollu tosi rankkaa tässä lähiaikoina jotenkin. Mies ei osaa yhtään mennä mun kenkiin tässä kehollisuudessa ja kaikessa, mä oon jotenkin niin yksin, vaikka hän yrittää olla mukana, mutta koen juuri nyt tällaista tunnetta. Asiaa ei auta se, että töissä kaikki on päin mäntyä ja uuvuin sielläkin. Nyt onneksi saan levätä sairauslomalla vielä hetken. Kyllä tämä tästä.

Haluan pysyä toiveikkaana. Mutta kyllä pelottaa, ettei tässä nyt masennus kolkuttele ovella! Yritän tehdä kivoja juttuja ja saan niistä kyllä irti. Miehelle yritin selittää, mut hän vaan sanoo, että ulospäin näyttää että mulla on kaikki hyvin. No sitähän se on, siinä hetkessä menee hyvin, mutta nää asiat (ivf, lapsettomuus) painaa vaakakupissa tosi paljon. Hänellä on jo lapsi, hän ei ole lapseton.

Pahoittelut, että nyt vaan omanapailen. Toivon kaikille onnistumista tässä.

 

[StellaMom]

Uh, mä en ole saanut (toimivaa) apua painonpudotukseen vaikka olen kaikkea kokeillut ja liikkunut ja ozempic ei tehnyt mitään. Tässä sitä killun sitten, lihasta on ja urheilen, mutta varmaan kaikki vaan ajattelee että teen kaiken väärin. Mä en voi nyt mitään, mutta jos tää tuleva PAS ei onnistu niin sit teen jotakin, mut mitä? Kokeilen eri lääkettä? Saa laittaa inboksiin viestiä, jos on vinkkiä.

Mutta asiaan. Mulla on nyt maanantaina Be ready-testin ottaminen edessä. Mä kävin Terveystalolla ultrassa x2, että ei tarvi lähtee 2h päähän ajeleen ultran takia, koska ollaan Dextralla ja ei asuta siellä päin. Voikohan näistä hakea sitä kelan -40% korvausta? En ainakaan tajunnut kysyä siellä vastaanotolla. Oon niin uupunut kaikesta, että en vaan tajunnut. Onko tietoa? Ja kauankohan siinä testin tuloksen saamisessa menee? Toki kysyn sen sit maanantaina, mut jos jollakin on tietoa? Ja oletan, että seuraavasta kierrosta sit on siirto. Mulla on piilevä endo, joten sitäkin kuivatellaan…

Meillä on 4AA alkio ja se on meidän viimeinen. Mä en enää jaksa tehdä IVF-hoitoja, oon ollu viidessä hoidossa ja ikä alkaa tulemaan tien päähän (41). Tää on ollu tosi rankkaa tässä lähiaikoina jotenkin. Mies ei osaa yhtään mennä mun kenkiin tässä kehollisuudessa ja kaikessa, mä oon jotenkin niin yksin, vaikka hän yrittää olla mukana, mutta koen juuri nyt tällaista tunnetta. Asiaa ei auta se, että töissä kaikki on päin mäntyä ja uuvuin sielläkin. Nyt onneksi saan levätä sairauslomalla vielä hetken. Kyllä tämä tästä.

Haluan pysyä toiveikkaana. Mutta kyllä pelottaa, ettei tässä nyt masennus kolkuttele ovella! Yritän tehdä kivoja juttuja ja saan niistä kyllä irti. Miehelle yritin selittää, mut hän vaan sanoo, että ulospäin näyttää että mulla on kaikki hyvin. No sitähän se on, siinä hetkessä menee hyvin, mutta nää asiat (ivf, lapsettomuus) painaa vaakakupissa tosi paljon. Hänellä on jo lapsi, hän ei ole lapseton.

Pahoittelut, että nyt vaan omanapailen. Toivon kaikille onnistumista tässä.

Tiedän tämän tunteen lapsettomuudesta kun miehellä on jo lapsi. Itse olen kohta 10v ollut bonusäitinä, eli nähty melkein koko taaperoiästä teini-ikään mutta silti se ei ole ollut sama asia. Puhuttiin työkaverin kanssa lahjasoluista, sekin olisi toki mahdollisuus mutta siinäkin miehen solut ois mukana mutta ei mun. Tuntuisiko sekään omalta vaikka tämä prosessi kävisi kokonaan läpi muuten kuin ois oma...? Tällaisia kysymyksiä on tullut mullakin esille. Ehdin tässä välissä kilojen takia miettiä jo että en pääse edes hoitoihin, mutta nyt kun pääsinkin, niin olen silti kokoajan pessimistinen. Toive ja epävarmuus on ollut osa meidän lapsettomien elämää niin kauan jo että se väistämättä muuttuu masennukseksi jossain vaiheessa. Itsekin tiedän että kahden tai kolmen kierroksen jälkeen jos on vieläkin tulos nolla blastoa tai pakkastuotetta niin ei se toivo kauan jaksa olla mukana. laitan yv tuosta painonpudotuksesta.

 

[Sandra84]

Tiedän tämän tunteen lapsettomuudesta kun miehellä on jo lapsi. Itse olen kohta 10v ollut bonusäitinä, eli nähty melkein koko taaperoiästä teini-ikään mutta silti se ei ole ollut sama asia. Puhuttiin työkaverin kanssa lahjasoluista, sekin olisi toki mahdollisuus mutta siinäkin miehen solut ois mukana mutta ei mun. Tuntuisiko sekään omalta vaikka tämä prosessi kävisi kokonaan läpi muuten kuin ois oma...? Tällaisia kysymyksiä on tullut mullakin esille. Ehdin tässä välissä kilojen takia miettiä jo että en pääse edes hoitoihin, mutta nyt kun pääsinkin, niin olen silti kokoajan pessimistinen. Toive ja epävarmuus on ollut osa meidän lapsettomien elämää niin kauan jo että se väistämättä muuttuu masennukseksi jossain vaiheessa. Itsekin tiedän että kahden tai kolmen kierroksen jälkeen jos on vieläkin tulos nolla blastoa tai pakkastuotetta niin ei se toivo kauan jaksa olla mukana. laitan yv tuosta painonpudotuksesta.

Ja siis mä oon kans ollu iät 7-14v tässä bonusäitinä ja ei ole vielä helppoa ollut, niin lahjasolut tuntuu vähän pahalta, mutta ovat pohdittavissa… Mä olen aina halunnut lapsia ja kauheeta, jos ei sais yhtäkään… Mutta tää on vähä sellasta arpapeliä…

 

[StellaMom]

Ja siis mä oon kans ollu iät 7-14v tässä bonusäitinä ja ei ole vielä helppoa ollut, niin lahjasolut tuntuu vähän pahalta, mutta ovat pohdittavissa… Mä olen aina halunnut lapsia ja kauheeta, jos ei sais yhtäkään… Mutta tää on vähä sellasta arpapeliä…

Mullakin oli 25 vuotiaana se fiilis että kyllä minusta äiti tulee kunhan löydän oikean miehen siihen (eli isätyyppiä) sitten löysin ja luonto sanoi että too late katsotaan onko se oikeasti liian myöhäistä meille vai onko vain huonoonni. Lahjasoluja alan tutkia mutta en vielä tee päätöksiä, miehen kanssa tehdään se päätös sitten jos siihen mennään.

 

[Haaveilijaa93]

Hei. Osaisiko joku kertoa, että mitä tämä teksti tarkoittaa "Jos raskaustesti on negatiivinen, niin otetaan pariskunnan asia vielä keskusteluun donorkokoukseen." Itsellä tietysti kaikki kauhukuvat tuli ekana mieleen, tarkottaako, että hoito voidaan evätä
Taustaa sen verran, että olemme naispari jolla lahjoitetut siittiöt. Takana 4 inseminaatiota, josta viimeisimmästä alkuraskauden keskenmeno. Tänään sain kyytiin yhden 2 päivän alkion. Eka ivf hoito siis, saatiin vain 2 munasolua ja toinen ei hedelmöittynyt. Mulla alhainen amh 0.83. Olenko aivan toivoton tapausJa tays paikkana.

 

[StellaMom]

Heips, tässä välillä taas Omanapa:
Ensi viikon tiistaille on varattu puntkio aamusta, lääkkeinä Clomifen aamuisin, Pergoveris iltaisin ja lisänä Fyremadel tuli noin puolevälis mukaan. Mulla oli nyt toka UÄ jossa oli 10 follikkelia vieläkin mukana mutta pienemmät (7-9mm) ei laskettu mukaan mahdolliseen punktiomäärään joka on arvion mukaan siis 5 kpl 15-18mm tällä hetkellä. Ymmärsin että nämä pitäisi kasvaa mielellään yli 20mm jotta olisi valmiita soluja niissä mukana. Viimeksi soluja löytyi 17mm ja 22 mm follikkeleissa ja toinen (eli isompi) hedelmöityi mut ei lähtenyt jakautumaan normaalisti. Irrotuspistoksena tupla lääkkeet, Ovitrelle ja Gonapeptyl. Jos jotain muuta voin kertoa tästä kierroksesta on se että, jos oli neulakammo niin se on vähän siirtynyt sivulle tämän myötä.
Endometrioosini on vielä samankokoinen, munasoluista neljä oli sillä puolella (miksi endo puolella kasvaa paremmin?)
Positiivista tässä kierrossa:

• Follikkelit olivat tasaisemmin kasvaneet
• Vähemmän follikkeleita kuihtui pois (näyttäisi että kasvu hidastui joillakin vain niin paljon)
• Pistäminen on helpompaa joka kerta, Pergoveris ja Menopur on ollut helppoja. Fyremadel vaatii sisua että jaksaa työntää tylppää ja vähän isompaa neulaa sisään. Oletan että Ovitrelle on taas se helppo osuus ja Gonapeptyl on se hankala.

Missä mennään muiden vko 47 punktio-klubiin arvioitujen kanssa?