Olen pahoillani kaikista menetyksistä, todella raskasta!Täällä ollaan siirtymässä IVF-hoitojen pariin tämän vuoden aikana.
Ehkäisyn jättämisestä tulee pian kolme vuotta. Tähän kolmeen vuoteen on mahtunut luomuraskaus, joka päättyi keskeytyneeseen keskenmenoon, tätä seurasi plussaton vuosi. Hoitoihin päästiin viime keväänä ja kolmesta inssistä jäi käteen kohdunulkoinen raskaus, nega ja kemiallinen raskaus.
Ensi viikolla olisi suunnittelukäynti Kysissä. Onko jotain vinkkejä mitä minun kannattaisi kysyä hoitavalta taholta? Täällä olen oppinut jotain hoitopolusta ja termeistäMutta jokaisen hoidot ovat varmasti tapauskohtaisia.
Tuohon miten kestää muiden raskausuutiset/vauvat niin en meinaa jaksaa. Itsellä on taustalla oman vanhemman kuolema, jonka jälkeisestä surusta olen päätynyt keskelle lapsettomuushoitoja. Voimavarat ovat siksi vähissä ja olen alkanut vetäytymään sosiaalisista suhteista. "Viimeinen niitti" oli kun miehen sisarukset ilmoittavat yllättäen että heille on tulossa jälkikasvua. Nämä vauvat syntyivät lopulta samana päivänä. Olen lähipiirissä ainut, jonka raskaudet eivät ole onnistuneet ja katsonut surullisena sivusta kun kaikilla muilla homma menee maaliin saakka kerrasta. Häpeän sitä että en pysty olemaan mukana toisten onnessa. Koen että en kuulu oikein mihinkään ryhmään. Noh, tulipahan avattua tuntemuksia tänne
Hyvä, että avaudut! Kovin tuttuja nuo tuntemukset siitä, ettei kuulu mihinkään ja nuo häpeän tunteet ja kaikki muu. Toivottavasti helpottaa edes hieman häpeän tuskaa, että nuo samat ajatukset ja tunteet ovat varmasti tuttuja useimmille, jotka kamppailevat tahattoman lapsettomuuden kanssa. Se on niin perseestä, ettei riitä sanoja kuvaamaan! Vaikka me lopulta olemme todella onnekkaita, niin minä aloin sen reilun neljän vuoden aikana, joka meillä kesti saada esikoisen raskaus hoidoilla alulle, nähdä kaikki asiat pelkästään muiden raskauksien ja lasten kautta ja koin jatkuvasti pelkkää ulkopuolisuutta kaikkien muiden kamalien tunteiden ja ajatusten lisäksi. On hyvin tuttua myös tuo halu eristäytyä. 
Vaikka korona oli kamalaa aikaa, niin minulle se oli helpotus, kun sai vihdoin ”luvalla” eristäytyä koko maailmasta. Paljon voimia IVF-hoitoihin ja toivon sydämestäni, että ne tuovat myös teille (ja tietenkin myös kaikille muille tällä polulla oleville) pienen nyytin syliin. 
Kova toive olisi vielä yksi geenivirheetön pieni saada, joten alkiodiagnostiikan kautta kohti sitä unelmaa toivottavasti mennään
Kunnon vuoto alkoi lopulta eilen, reilu 8 vrk viimeisen Lugesteron-Terolut satsin jälkeen. Tein joo aiemmin varmistustestejä, mut olivat niin selvää negaa, etten raskauteen uskonut. Nyt painin tässä, että pidänkö silti välikierron vai yritänkö päästä jo tässä kierrossa PAS:n, koska klinikka ehtiikin palata joulutauoltaan ennen tämän kierron h-hetkiä 
Esikoisraskauksista kuuleminen ei ole sen helpompaa. Lisäksi kohtaan vastasyntyneitä töissä ja vaikkei niissä tilanteissa ole mitään murtumisen vaaraa ni nyt huomaa, että kurjalta nekin on alkaneet tuntumaan. Edelleen kuitenkin toiveikkaana, että joskus on vielä meidän vuoro ilmoittaa uutisia ja teidän kaikkien muidenkin! 
Eli juu, näköjään käsittelen tätä samaa alitajunnassa, on vaikeaa kohdata raskaana olevia ja noh, myös lapsiperheitä. Mua kanssa ärsyttää noi moniperheelliset, kun itselle riittäisi ees se yksi ja sit toiset saa useita. Kateuttahan se on. Mun pitäis huomenna soitella polille, niin pääsisi taas helmikuussa pistelemään. Mulle on koko tän ajan tehty toi hoito lyhyellä kaavalla, mietin kysyisinkö nyt sitä pitkällä kaavalla, kun on viimeinen kerta julkisella ja nää aiemmat hoidot olleet täysin tuloksettomia..